Lue keskustelun säännöt.
Lastensuojelun tilanne räjähtää käsiin - yrittäkää edes kasvattaa niitä lapsianne
Lastensuojelun täti
06.06.2019 |
https://www.iltalehti.fi/paakirjoitus/a/f9af2cb4-a2c1-4664-950e-1389621…
Mistä tämä on seurausta? Olen töissä lastensuojelussa, ja lähes poikkeuksetta nämä merkit täyttyvät
-yh-äiti, joka tekee vuorotyötä ja on illat pois. Wili-Petteri 12 v.keksii iltoihin kaupungilla menoa ja meininkiä
- se yh-äiti ei rajoita Wilin kännykänkäyttöä ja pleikan peluuta alusta asti, vaan sitten kun se käyttö on jo kokoaikaista, on tenava jo uhmakas. Tämä on 90 %:sesti sijoitukseen tulevilla.
-lapsi saa käyttää kännyä ja pelata yöllä
-yh-äiti/vanhemmat ei rajoita MITÄ tenava tekee somessa, eli siellä voi oikeasti olla alaikäisten pornokuvarinki
-vanhempi ja lapsi ei tee arkijuttuja ja harrasta mitään yhdessä
-isät ovat joko poissaolevia, kömpelöitä tai alkoholisoituneita
Ensinnäkin:älkää lisääntykö niiden hupparityyppien, entisten ES-kalja-jonnejen kanssa joista näkee etteivät ole tiskirättiin joutuneet kotona koskemaan. Katsokaa että se puoliso on vastuuntuntoinen ja ottaa muut huomioon.
Toiseksi: heti kun lapsi saa älypuhelimen/pleikan, laittakaa kännykkäajat. Alusta asti kun lapsi tottuu kuriin, niin jatkossa on murkkuikä helpompaa.
Kännykkä pois yöksi.
Kolmanneksi: pistä se lapsi askareisiin ja tehkää kaikkea mukavaa yhdessä. Retkeily jne.
HUOM!
Tämä siis silloin kun syy sijoitukseen on lapsissa. Päihdevanhemmille on vähän vielä eri ohjeet...
Kommentit (332)
V*ttu mitä paskaa. Yksikään noista ap:n kuvauksista ei osu. Lasten"suojelu* vie lapset kyselemättä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ehkä ongelma ratkeaisi sillä että lastensuojelu ottaisi hoitaakseen vain päihdeperheet ja perheväkivaltatapaukset ja muut kasvatusvaikeuksiin liittyvät tilanteet hoitaisi perheneuvola jonne resurssit kotiin annettavaan tukeen ja ongelmanuorille tukea kodin ulkopuolella enemmän. Tietenkin tilanne räjähtää käsiin kun yksi taho kuormitetaan kaikilla tapauksilla ja käytettävissä olevat keinot ei ole suurimpaan osaan tilanteista sopivia..
Ja lastensuojelun voisi lopettaa päihdeperheiltä ja perheväkivaltatapauksilta eron jälkeen, jos ei pakotettaisi lapsia tapaamaan sitä päihde- ja/tai väkivaltariippuvaista.
Tämä. Erosin väkivaltaisesta alkoholistimiehestäni ja muutin lasten kanssa omaan asuntoon jo puoli vuotta sitten. Edelleen lastensuojelu/käsikassaransa perhetyö pyörii täällä viikottain, vaikka niillä käynneillä ei juurikaan ole tarkoitusta. Lähinnä istuvat sohvalla ja katsovat kun puuhaan lasten kanssa. Joskus leikkivät heidän kanssaan. Kaikilla on sama vaivaantunut ilme, että miksi tämä on tarpeellista, kun ongelmia ei tässä perheessä nykymuodossaan ole.
Lapset tapaavat isäänsä joka toinen viikonloppu yhden vuorokauden verran ja vaikeuksia on ihan arkisissa askareissa puhumattakaan lasten ja isän välisestä suhteesta. Sinne ei lastensuojelu kuitenkaan änkeä kun ei ole kuulemma pakollista tarvetta. Minulta sitten utsitaan exän alkoholinkäytön nykytilasta ym. Minusta tämä kuvio hiukkasen haiskahtaa, eikä mitenkään hyvältä.
Pyydä kirjallisesti työn perustet ja tavoitteet ja lain kohdat mihin perustuu. Pyydä vaikka kokous vastaavan sosiaalityöntekijän kanssa ja ota kunnan sosiaaliasiamies mukaan, ei sun tarvitse suostua tohon.
Vuorotyö ja yksinhuoltajuus on iso ongelma. Mitä siinä voi vanhempi tehdä, jos omalla alalla ei ole kuin vuorotyötä? Moni oman alan ulkopuolinen työ on sitten sellaista, mihin ei juuri koulutusta vaadita, eli jälleen todennäköisesti vuorotyötä. Ei työttömyyskään ole kovin hyvä ratkaisu.
Itse olin kaukaa viisas ja opiskelin alalle, jossa on todennäköisintä tehdä päivätyötä ja näin kävikin. Mutta monet naiset ovat hoitoalalla, palvelualalla... yritäpä noissa löytää vain päivätyötä. Lähes mahdotontahan se on. Ja kun olet töissä, miten pystyt katsomaan lasten perään? Et oikein mitenkään.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ap on puusilmä. Oli erolapsella mikä ongelma tahansa - vaikka lukihäiriö - niin syy löytyy siitä, että yh-äiti tekee jotain väärin. Paljon isompi ongelma perusperheessä, alkoholi/huumeet ei aiheuta mitään huolta, koska siellä ei ole yh-äitiä. Tuota voisi jo sanoa vainoavaksi aseenteeksi.
Nämä kokeneena toisaalta nauran nyt niille pirihuorille, joita ei autettu nuorina, koska olivat ns. paremmasta perheestä. Saipahan koko kulissiperhe palkkansa. Oma "paha" yh-lapseni on nykyisin avioliitossa, on lapset ja käy töissä. Sijoitus purettiin ja sain hänet kotiin, kun jaksoin tapella sossuja vastaan.
Ei ollut reilua. Mutta oikeita häviäjiä emme sittenkään lopulta olleet me kaltoinkohdellut ja vainotut.
Huhhuh mitä katkeruutta ja kielenkäyttöä.
Kyllä, enkä enää peittele sitä, kun ei tarvitse. Kostaa en osaa, siksi nautin muilla keinoin nyt, kun paska on takanapäin. Oikeus voittaa aina lopulta. Vaikka kauan se kesti.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kannattaa huomata, että nykylasten ( ja -nuorten) vanhemmat ovat subjektiivisen päivähoidon tuotetta. Heitä ei enää kasvattanut perhe vaan päiväkoti tarjosi laadukasta varhaiskasvatusta ikätasonsa mukaisissa ryhmissä. Jotain jäi puuttumaan, koska näistä lapsista ei ole vanhemmiksi, he eivät kestä perhe-elämän arkea ja vastuuta lapsista.
Voi, että, ihan kuin mun suusta! Kerrankin joku on samaa mieltä ja sanoo sen. Eihän tätä saa ääneen sanoa, kun se varhaiskasvatus on niin hieno asia. Se, mikä näiltä päivähoidetuilta on jäänyt puuttumaan, on rakkaus, se rakastava syli, joka löytyy vain omilta vanhemmilta ja isovanhemmilta, siis yleensä, normaalissa perheessä. Yksikään näistä ammattitaitoisista hoitajista ei rakasta hoitolapsiaan, vaikka hoitaisi kuinka hyvin. Pieni lapsi (alle kouluikäinen) tarvitsee ensisijaisesti rakkautta ja kodin lämpöä, normaalia kotielämää. Normaalit vanhemmat pystyvät tarjoamaan virikkeitä tuon ikäiselle aivan riittävästi.
Laitoslapsista kasvaa laitoksen tuotoksia. Tämä näkyy nyt selvästi nyky-yhteiskunnassa. Nämä lapset eivät ole kasvaneet normaaliin kotielämään, eivät nähneet tavallisia arkiaskareita, vaan väsyneet vanhemmat lykkäämässä eineksiä mikroon, riitelemässä, tuijottamassa ruutuja. Ihmiset ovat myös juuriltaan irtirevittyjä ja sukupolvien yhteyskin on katkennut.
Ja näyttää siltä, että tätä on tulevalla hallituksella tilauksessa lisää. Milloin tulisi hallitus, joka aidosti ja avoimesti tukee yhteiskunnan tärkeintä yksikköä, eli perhettä? [/quote
Niin täyttä asiaa! Eipä tuohon ole juuri lisättävää. Jotkut selviytyy laitoskasvatuksesta paremmin kuin toiset ja hyvää se tekee niille, joiden vanhemmilla ei ole edellytyksiä tavalliseen elämään ja siihen lasten rakastamiseen. Kumpa meillä jokukaan poliitikko ymmärtäisi tämän. Perheet tarvii tukea lasten kasvattamiseen ja hoitamiseen kotona, ei laitoshoitoon.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En tiiä mutta opiskelen tällä hetkellä sosiaalityöntekijäks, ja ahdistaa ihan hitosti millaseks asiat on menny, resursseja ei oo, lakia täytyy noudattaa vaikka ei kokis et se on eettisesti oikein, ja ihmiset ei jumankauta huolehdi ja kasvata niitä lapsia. Nyt jo mietityttää, onko tässä alavalinnassa mitään järkeä.
Niin. On se kyl kamalaa kun pitää noudattaa lakeja eikä voi painella mutulla mielensä mukaan.
Joku voisi ajatella että lait on länsimaisen oikeusvaltion merkki, mutta sossulle ne on vain ikävä hidaste.
Et nyt selkeesti ymmärtänyt viestiä, idiootti. Tarkoitin lähinnä tilanteita joissa näkee kilometrien päähän että koti on lapselle haitallinen paikka, mutta tietynlainen byrokratia esimerkiksi estää lapsen kiireellisen huostaanoton.
Niin. Sitä just kutsutaan oikeusvaltioksi. Että on ”tietynlainen byrokratia” kansalaisten suojana, eikä kaikki perustuu subjektiivisiin huolen tunteisiin ja mutuhavaintoihin.
Ihan oikeasti olet sitä mieltä, ettei kyseisen työn haasteisiin liity lainkaan eettiset ja moraaliset ristiriidat, joka voi olla törmäyskurssilla lain kanssa? Tottakai lakia noudatetaan, mutta se ei aina tarkoita etteikö työntekijät voisi kokea, ettei välttämättä ole VOINUT tehdä kaikkeaan, vaikka olisi halunnut. Näistä asioista onneksi puhutaan paljon sosionomin ja sosiaalityöntekijän koulutuksissa, mutta eivät ne silti helppoja ole, kun niihin törmää kentällä.
Kyllä ongelma on nimenomaan alan täydellinen mielivaltaisuus.
Se että lakiin suhtaudutaan yliolkaisesti ja halveksivasti, koetaan että oikeasti voidaan vain painella mutulla lain yläpuolella. Siis se asenne että tiedetään paremmin ja voidaan runnoa ja talloa koska itellä on ”sellainen olo”.
Suuri ongelma on myös itse lastensuojelulaki, joka lietsoo tällaista käytöstä, koska pelkkä ”huoli” mahdollistaa täysin mielivaltaisen toiminnan.
Herravarjele sinunkaltaisistasi ihmisistä.
Nyt en kyllä ymmärrä, miten suhtauduin viestissäni lakiin "yliolkaisesti" ja "halveksivasti". En tiedä, halutaanko täällä taas ymmärtää tahallaan väärin, mutta edelleen, itsellä on enemmänkin olo, ettei laki aina anna tehdä tarpeeksi. Koet, että lapsen turvallinen kasvu ja kehitys on vaarantumassa, mutta tarpeeksi nopeasti ei välttämättä pysty tekemäänsä mitään. Kai joku sitä lakia käyttää väärinkin, mitta en nyt ymmärrän, miten voi tulla kuva etten haluaisi ajatella niiden lasten parasta, jotka sitä apua kaipaavat. Enkä minä myöskään ymmärrä lasuja, joita tehdään koska äiti polttaa ulkona tupakkaa tai kun lapsella ei yhtenä päivänä ollut pipoa päässä. 🙄
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ehkä ongelma ratkeaisi sillä että lastensuojelu ottaisi hoitaakseen vain päihdeperheet ja perheväkivaltatapaukset ja muut kasvatusvaikeuksiin liittyvät tilanteet hoitaisi perheneuvola jonne resurssit kotiin annettavaan tukeen ja ongelmanuorille tukea kodin ulkopuolella enemmän. Tietenkin tilanne räjähtää käsiin kun yksi taho kuormitetaan kaikilla tapauksilla ja käytettävissä olevat keinot ei ole suurimpaan osaan tilanteista sopivia..
Ja lastensuojelun voisi lopettaa päihdeperheiltä ja perheväkivaltatapauksilta eron jälkeen, jos ei pakotettaisi lapsia tapaamaan sitä päihde- ja/tai väkivaltariippuvaista.
Lisään vielä tähän oman kokemukseni. Poliisi kehotti eroamaan. Erosin. Lasu pakotti lapsen tapaamaan juoppoa väkivaltaista isää. Poliisin neuvot ok, lasun ei.
Itselläkin hyviä kokemuksia poliisista, perustuuhan asiat heillä faktoihin tutkinnan ja todisteiden kautta. Sensijaan lastensuojeluun en voi enää koskaan luottaa, sillä se toimii päinvastoin eli oletuksilla ja uskomuksilla. Valheilla ja vääristelyllä tuhotaan kunnollisia ihmisiä yhdessä narsujen kanssa. Hieno systeemi tosiaan. Lapsiparat.
Just näin. Ollaan varmaan koettu samat.
Itse vielä roikun tuhon partaalla lasun jäljiltä (työpaikka meni), mutta ehkä selviän tästä. Lapseni sain pelastettua.
<3 mulla ei tule käymään yhtä hyvin, sillä terveys ja voimat menneet myös ;-( tuntuu niin kohtuuttomalta kun olen yrittänyt saada meille ajoissa apua vaikka mistä. Lapsesta ei siis kukaan valita, päinvastoin, mutta minä ja mun jaksamattomuus on kyllä taas tapetilla. Niin, onhan se ihme ettei jaksa ja sairastuu kun kaikki hajoaa alta, narsu käyttää keinoina huoltokiusaamista ja ls-ilmoja ym. eikä kukaan auta mitenkään. Itsekin sanovat nyt, että onhan sulla ollut poikkeuksellisen paljon kestämistä, että harvoin on näin. No kuulkaa niinpä, joten missä kaikki ovat silloin olleet kun olen itkenyt ja rukoillut, joskus jopa melkein huutanut apua?! Ei ole kiinnostanut yhtään ketään, vähiten lastensuojelua itseään joten pysykää siis poissa ettei pilata viimein sitä lastakin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kannattaa huomata, että nykylasten ( ja -nuorten) vanhemmat ovat subjektiivisen päivähoidon tuotetta. Heitä ei enää kasvattanut perhe vaan päiväkoti tarjosi laadukasta varhaiskasvatusta ikätasonsa mukaisissa ryhmissä. Jotain jäi puuttumaan, koska näistä lapsista ei ole vanhemmiksi, he eivät kestä perhe-elämän arkea ja vastuuta lapsista.
Voi, että, ihan kuin mun suusta! Kerrankin joku on samaa mieltä ja sanoo sen. Eihän tätä saa ääneen sanoa, kun se varhaiskasvatus on niin hieno asia. Se, mikä näiltä päivähoidetuilta on jäänyt puuttumaan, on rakkaus, se rakastava syli, joka löytyy vain omilta vanhemmilta ja isovanhemmilta, siis yleensä, normaalissa perheessä. Yksikään näistä ammattitaitoisista hoitajista ei rakasta hoitolapsiaan, vaikka hoitaisi kuinka hyvin. Pieni lapsi (alle kouluikäinen) tarvitsee ensisijaisesti rakkautta ja kodin lämpöä, normaalia kotielämää. Normaalit vanhemmat pystyvät tarjoamaan virikkeitä tuon ikäiselle aivan riittävästi.
Laitoslapsista kasvaa laitoksen tuotoksia. Tämä näkyy nyt selvästi nyky-yhteiskunnassa. Nämä lapset eivät ole kasvaneet normaaliin kotielämään, eivät nähneet tavallisia arkiaskareita, vaan väsyneet vanhemmat lykkäämässä eineksiä mikroon, riitelemässä, tuijottamassa ruutuja. Ihmiset ovat myös juuriltaan irtirevittyjä ja sukupolvien yhteyskin on katkennut.
Ja näyttää siltä, että tätä on tulevalla hallituksella tilauksessa lisää. Milloin tulisi hallitus, joka aidosti ja avoimesti tukee yhteiskunnan tärkeintä yksikköä, eli perhettä?
😂 höpsis. Meidän lapsi on lääkärin suosituksesta 3 päivää viikossa päiväkodissa, mitäpä luulet että me ne 4 päivää tehdään? Enemmän täällä riideltäisiin ja oltaisiin väsyneitä jos lapsi ei kävisi hoidossa ollenkaan ;)
Älypuhelimissa on se vika, että niillä voi tehdä kaiken: mielestäni on hyvä, kun lapsi joskus kuuntelee tuntikausia tubesta musiikkia ja laulaa mukana. Sen sijaan ei ole hyvä, jos tuijottaa tuntikausia tyhjäpäisiä pelivideoita.
Kun rajoitan nettiaikaa, rajoitan myös hyviä harrastuksia eikä lapsen huoneessa oikeasti ole paljon muuta tekemistä yksin kuin joku palapeli ja piirtäminen (mistä ei ole oikein koskaan tykännyt).
Hankala siirtyä enää käyttämään jotain 80-luvun mankkaa esimerkiksi...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En tiiä mutta opiskelen tällä hetkellä sosiaalityöntekijäks, ja ahdistaa ihan hitosti millaseks asiat on menny, resursseja ei oo, lakia täytyy noudattaa vaikka ei kokis et se on eettisesti oikein, ja ihmiset ei jumankauta huolehdi ja kasvata niitä lapsia. Nyt jo mietityttää, onko tässä alavalinnassa mitään järkeä.
Niin. On se kyl kamalaa kun pitää noudattaa lakeja eikä voi painella mutulla mielensä mukaan.
Joku voisi ajatella että lait on länsimaisen oikeusvaltion merkki, mutta sossulle ne on vain ikävä hidaste.
Et nyt selkeesti ymmärtänyt viestiä, idiootti. Tarkoitin lähinnä tilanteita joissa näkee kilometrien päähän että koti on lapselle haitallinen paikka, mutta tietynlainen byrokratia esimerkiksi estää lapsen kiireellisen huostaanoton.
Niin. Sitä just kutsutaan oikeusvaltioksi. Että on ”tietynlainen byrokratia” kansalaisten suojana, eikä kaikki perustuu subjektiivisiin huolen tunteisiin ja mutuhavaintoihin.
Ihan oikeasti olet sitä mieltä, ettei kyseisen työn haasteisiin liity lainkaan eettiset ja moraaliset ristiriidat, joka voi olla törmäyskurssilla lain kanssa? Tottakai lakia noudatetaan, mutta se ei aina tarkoita etteikö työntekijät voisi kokea, ettei välttämättä ole VOINUT tehdä kaikkeaan, vaikka olisi halunnut. Näistä asioista onneksi puhutaan paljon sosionomin ja sosiaalityöntekijän koulutuksissa, mutta eivät ne silti helppoja ole, kun niihin törmää kentällä.
Kyllä ongelma on nimenomaan alan täydellinen mielivaltaisuus.
Se että lakiin suhtaudutaan yliolkaisesti ja halveksivasti, koetaan että oikeasti voidaan vain painella mutulla lain yläpuolella. Siis se asenne että tiedetään paremmin ja voidaan runnoa ja talloa koska itellä on ”sellainen olo”.
Suuri ongelma on myös itse lastensuojelulaki, joka lietsoo tällaista käytöstä, koska pelkkä ”huoli” mahdollistaa täysin mielivaltaisen toiminnan.
Herravarjele sinunkaltaisistasi ihmisistä.
Nyt en kyllä ymmärrä, miten suhtauduin viestissäni lakiin "yliolkaisesti" ja "halveksivasti". En tiedä, halutaanko täällä taas ymmärtää tahallaan väärin, mutta edelleen, itsellä on enemmänkin olo, ettei laki aina anna tehdä tarpeeksi. Koet, että lapsen turvallinen kasvu ja kehitys on vaarantumassa, mutta tarpeeksi nopeasti ei välttämättä pysty tekemäänsä mitään. Kai joku sitä lakia käyttää väärinkin, mitta en nyt ymmärrän, miten voi tulla kuva etten haluaisi ajatella niiden lasten parasta, jotka sitä apua kaipaavat. Enkä minä myöskään ymmärrä lasuja, joita tehdään koska äiti polttaa ulkona tupakkaa tai kun lapsella ei yhtenä päivänä ollut pipoa päässä. 🙄
Niin. Sinulla on olo, sinä koet, sinä haluat sitäsuntätä. Ja laki on sitten ikävästi esteenä.
Tää on juuri sitä lain halveksimista.
Sinun pitää ymmärtää, että et sinä oikeasti ole jumala, jolla pitäisi olla oikeus tehdä mitä sinä oikeaksi katsot (subjektiivisesti) vain koska sinulla olo, koettu tila tai tahto toimia.
Sinä olet ihminen. Pelkkä erehtyväine ihminen, jonka olo- ja tahtotilat on ihan vaan subjektiivisia tuntemuksia.
Vierailija kirjoitti:
Mitä ap:n mielestä Wilin äidin pitää tehdä? Miten hän töistä käsin valvoo lapsen netinkäyttöä ja pelaamista JA estää myös sen, että lapsi ei mene ulos? Toisin sanoen, mitä lapsen sitten pitäisi tehdä koko ilta yksistään kotona?
Oma lapseni on 10-vuotias, joten älypuhelimet ovat nopeasti yleistyneet lapsilla ja aikuisilla hänen elinaikanaan. Niiden käyttöön ei ollut mitään ohjeistusta moneen vuoteen. On vähän tekopyhää sanoa, että olisitte alusta asti rajoittaneet. Joskus viisi vuotta sitten pidettiin hyvänä, että ekaluokkalainen lapsi voi omalla (äly)puhelimella olla tavoitettavissa iltapäivällä koulun jälkeen ja se siitä. Pari vuotta sitten on vasta puhuttu laajemmin puhelinaddiktion vaaroista.
Millä tavalla laite nimeltään puhelin, jossa on integroituna tv ja pelilaite, olisi vähemmän haitallinen kuin tv ja pelilaite? Vaikeaa on, kun ei vanhemmilla ole mitään logiikkaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Monesti ihmettelen, että miksi ihmeessä naiset tekee lapsia kaikenmaailman ääliöiden kanssa. Jo omassa nuoruudessa oli näitä, jotka ihan kuin hakivat hankaluuksia. Poikakaverit oli sitä tasoa, että mitään muuta kuin ongelmia ei voinutkaan odottaa. Kännissä törttöileviä koulupinnareita tupakka huulessa. Heilläkin varmasti syyt käytökseen löytyi kotoa. Ja ennemmin sääntö kuin poikkeus, että parikymppisenä oli jo pari lasta näiden sankareiden kanssa ja muutaman vuoden päästä ero. Ja nyt nämä jonnet on itse isiä...
Tämä.
Jotenkin ne koulupinnarit, kaljasiepot ja päänaukojat on niin itsevarmoja ja hyviä suustaan, että likat ihastuu ja alkavat seurustella -> sit jossain vaiheessa väsätään perhettä, mutta vain nainen on siinä oikeasti ajatuksella mukana.
Vierailija kirjoitti:
V*ttu mitä paskaa. Yksikään noista ap:n kuvauksista ei osu. Lasten"suojelu* vie lapset kyselemättä.
Ehkä sun kohdalla, mut suurimmaksi osaksi tilanne on eri.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ehkä ongelma ratkeaisi sillä että lastensuojelu ottaisi hoitaakseen vain päihdeperheet ja perheväkivaltatapaukset ja muut kasvatusvaikeuksiin liittyvät tilanteet hoitaisi perheneuvola jonne resurssit kotiin annettavaan tukeen ja ongelmanuorille tukea kodin ulkopuolella enemmän. Tietenkin tilanne räjähtää käsiin kun yksi taho kuormitetaan kaikilla tapauksilla ja käytettävissä olevat keinot ei ole suurimpaan osaan tilanteista sopivia..
Ja lastensuojelun voisi lopettaa päihdeperheiltä ja perheväkivaltatapauksilta eron jälkeen, jos ei pakotettaisi lapsia tapaamaan sitä päihde- ja/tai väkivaltariippuvaista.
Lisään vielä tähän oman kokemukseni. Poliisi kehotti eroamaan. Erosin. Lasu pakotti lapsen tapaamaan juoppoa väkivaltaista isää. Poliisin neuvot ok, lasun ei.
Itselläkin hyviä kokemuksia poliisista, perustuuhan asiat heillä faktoihin tutkinnan ja todisteiden kautta. Sensijaan lastensuojeluun en voi enää koskaan luottaa, sillä se toimii päinvastoin eli oletuksilla ja uskomuksilla. Valheilla ja vääristelyllä tuhotaan kunnollisia ihmisiä yhdessä narsujen kanssa. Hieno systeemi tosiaan. Lapsiparat.
Just näin. Ollaan varmaan koettu samat.
Itse vielä roikun tuhon partaalla lasun jäljiltä (työpaikka meni), mutta ehkä selviän tästä. Lapseni sain pelastettua.
<3 mulla ei tule käymään yhtä hyvin, sillä terveys ja voimat menneet myös ;-( tuntuu niin kohtuuttomalta kun olen yrittänyt saada meille ajoissa apua vaikka mistä. Lapsesta ei siis kukaan valita, päinvastoin, mutta minä ja mun jaksamattomuus on kyllä taas tapetilla. Niin, onhan se ihme ettei jaksa ja sairastuu kun kaikki hajoaa alta, narsu käyttää keinoina huoltokiusaamista ja ls-ilmoja ym. eikä kukaan auta mitenkään. Itsekin sanovat nyt, että onhan sulla ollut poikkeuksellisen paljon kestämistä, että harvoin on näin. No kuulkaa niinpä, joten missä kaikki ovat silloin olleet kun olen itkenyt ja rukoillut, joskus jopa melkein huutanut apua?! Ei ole kiinnostanut yhtään ketään, vähiten lastensuojelua itseään joten pysykää siis poissa ettei pilata viimein sitä lastakin.
Terveys ja voimat voivat vielä palata. Toivotaan niin.
Mullekin sossut sanoi mun ex-miehestä, etteivät ole koskaan törmänneet niin vaikeaan tapaukseen. Silti antoivat miehen pyörittää itseään ihan miten tahtoo, vuosikausia. Itse olin saanut miehen kuriin ja järjestykseen poliisin ja oikeuden avulla. Ja jouduin neuvomaan myös sossuja, miten se onnistuu! Ne on kyllä harvinaisen idiootteja ja puolustuskyvyttömiä. Ei niiltä voikaan saada apua. Älä odota mitään, niin et pety.
Opettele röyhkeäksi. Älä sano mihinkään suoraan ei, mutta venytä ja vatkaa. Niin ne sossutkin tekee.
Haluatko kuulla vielä yhden lohduttavan jutun?
Näin mun eksän kaupassa, kun mulla oli hoidossa mun lapsenlapsi. Olisit nähnyt sen ilmeen, kun se tajusi, keitä me oltiin, ja että se ei saa koskaan tavata sitä lastenlastaan. Lapseni ei ole antanut anteeksi isälleen, eikä tule koskaan antamaankaan. Eksäni kohteli sitä niin paskasti. Hylkäsi ensin ja sitten kiusasi vuositolkulla. Nyt lapsellani on vielä erittäin tomera anoppi puolustamassa äidin lisäksi. Paha saa palkkansa, lopulta. Koeta jaksaa loppuun asti. Ette ole häviäjiä.
Vierailija kirjoitti:
Älypuhelimissa on se vika, että niillä voi tehdä kaiken: mielestäni on hyvä, kun lapsi joskus kuuntelee tuntikausia tubesta musiikkia ja laulaa mukana. Sen sijaan ei ole hyvä, jos tuijottaa tuntikausia tyhjäpäisiä pelivideoita.
Kun rajoitan nettiaikaa, rajoitan myös hyviä harrastuksia eikä lapsen huoneessa oikeasti ole paljon muuta tekemistä yksin kuin joku palapeli ja piirtäminen (mistä ei ole oikein koskaan tykännyt).
Hankala siirtyä enää käyttämään jotain 80-luvun mankkaa esimerkiksi...
Eikö lapsi haluaisi harrastaa jotain? Voisitteko ottaa vaikka koiran kaveriksi? Meille otettiin koira ja lapset oli kyllä ihan innoissaan. Lapsilla oli joka päivä lenkitysvuoro, joten tuli ainakin sen verran liikuttua ja oltua ulkona. Tietenkään ei kannata ottaa koiraa, jos ei ole varaa tai ei itse ole ollenkaan koiraihminen. Tosin en minäkään ole, kyllä koira meille otettiin ihan lasten takia. Mutta mukava kaveri se on ollut ja onpa tullut itsenikin lenkkeiltyä päivittäin, mutta tämän jälkeen meille ei tule enää koiraa. Ja koiran kanssa voi puuhailla monenlaista, meilläkin lapset teki pihalle agility-radan ja treenailivat siinä, vaikka eivät sitä varsinaisesti harrastaneetkaan. Sitten tietysti harjausta, pesua, leikittämistä, kouluttamista.
Miten olisi joku soittoharrastus, alkuun voi vaikka huoneessaan harjoitella? Meillä yksi soittaa kitaraa, toinen sähköpianoa ja kolmas sähkörumpuja. Tytär ompelee ja askartelee, toinen poika rakentaa pienoismalleja ja toinen valokuvaa ja sitoo perhoja (liittyy kalastusharrastukseen). Kesällä käyvät uimassa, pelaavat pihalla sulkapalloa ja petankkia, heittävät tikkaa, pyöräilevät.
Ja jokaiselle päivälle on jokaiselle määrätty omat kotityöt, yksi tyhjentää tiskikoneen ja kattaa pöydän, toinen auttaa ruuanlaitossa, kolmas imuroi. Kerhoissa ovat käyneet paljon, koska meillä ei ole varaa mihinkään kalliisiin harrastuksiin, kuten vaikka jalkapalloon. Seurakunnan ja 4H:n ja kaupungit kerhot on hyviä. Läksyihinkin menee jonkin verran aikaa. Meillä nettiaikaa sai, kun teki kaikki vaaditut työt ja hoiti koulun kunnialla.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ehkä ongelma ratkeaisi sillä että lastensuojelu ottaisi hoitaakseen vain päihdeperheet ja perheväkivaltatapaukset ja muut kasvatusvaikeuksiin liittyvät tilanteet hoitaisi perheneuvola jonne resurssit kotiin annettavaan tukeen ja ongelmanuorille tukea kodin ulkopuolella enemmän. Tietenkin tilanne räjähtää käsiin kun yksi taho kuormitetaan kaikilla tapauksilla ja käytettävissä olevat keinot ei ole suurimpaan osaan tilanteista sopivia..
Ja lastensuojelun voisi lopettaa päihdeperheiltä ja perheväkivaltatapauksilta eron jälkeen, jos ei pakotettaisi lapsia tapaamaan sitä päihde- ja/tai väkivaltariippuvaista.
Lisään vielä tähän oman kokemukseni. Poliisi kehotti eroamaan. Erosin. Lasu pakotti lapsen tapaamaan juoppoa väkivaltaista isää. Poliisin neuvot ok, lasun ei.
Itselläkin hyviä kokemuksia poliisista, perustuuhan asiat heillä faktoihin tutkinnan ja todisteiden kautta. Sensijaan lastensuojeluun en voi enää koskaan luottaa, sillä se toimii päinvastoin eli oletuksilla ja uskomuksilla. Valheilla ja vääristelyllä tuhotaan kunnollisia ihmisiä yhdessä narsujen kanssa. Hieno systeemi tosiaan. Lapsiparat.
Just näin. Ollaan varmaan koettu samat.
Itse vielä roikun tuhon partaalla lasun jäljiltä (työpaikka meni), mutta ehkä selviän tästä. Lapseni sain pelastettua.
<3 mulla ei tule käymään yhtä hyvin, sillä terveys ja voimat menneet myös ;-( tuntuu niin kohtuuttomalta kun olen yrittänyt saada meille ajoissa apua vaikka mistä. Lapsesta ei siis kukaan valita, päinvastoin, mutta minä ja mun jaksamattomuus on kyllä taas tapetilla. Niin, onhan se ihme ettei jaksa ja sairastuu kun kaikki hajoaa alta, narsu käyttää keinoina huoltokiusaamista ja ls-ilmoja ym. eikä kukaan auta mitenkään. Itsekin sanovat nyt, että onhan sulla ollut poikkeuksellisen paljon kestämistä, että harvoin on näin. No kuulkaa niinpä, joten missä kaikki ovat silloin olleet kun olen itkenyt ja rukoillut, joskus jopa melkein huutanut apua?! Ei ole kiinnostanut yhtään ketään, vähiten lastensuojelua itseään joten pysykää siis poissa ettei pilata viimein sitä lastakin.
Voi kun saisin suhun yhteyden. Minulla tuo kesti 6 vuotta, oikeudenkäyntejä useampi joka vuosi. Mutta selvisin siitä ja sinäkin voit selvitä. Ja lapset myös! Älä luovuta, jaksa vaikka minuutti kerrallaan. Ensi- ja turvakotiliitosta voit saada kriisiapua, ne tietää nämä tilanteet eikä syytä sinua. Halaus.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En tiiä mutta opiskelen tällä hetkellä sosiaalityöntekijäks, ja ahdistaa ihan hitosti millaseks asiat on menny, resursseja ei oo, lakia täytyy noudattaa vaikka ei kokis et se on eettisesti oikein, ja ihmiset ei jumankauta huolehdi ja kasvata niitä lapsia. Nyt jo mietityttää, onko tässä alavalinnassa mitään järkeä.
Niin. On se kyl kamalaa kun pitää noudattaa lakeja eikä voi painella mutulla mielensä mukaan.
Joku voisi ajatella että lait on länsimaisen oikeusvaltion merkki, mutta sossulle ne on vain ikävä hidaste.
Et nyt selkeesti ymmärtänyt viestiä, idiootti. Tarkoitin lähinnä tilanteita joissa näkee kilometrien päähän että koti on lapselle haitallinen paikka, mutta tietynlainen byrokratia esimerkiksi estää lapsen kiireellisen huostaanoton.
Niin. Sitä just kutsutaan oikeusvaltioksi. Että on ”tietynlainen byrokratia” kansalaisten suojana, eikä kaikki perustuu subjektiivisiin huolen tunteisiin ja mutuhavaintoihin.
Ihan oikeasti olet sitä mieltä, ettei kyseisen työn haasteisiin liity lainkaan eettiset ja moraaliset ristiriidat, joka voi olla törmäyskurssilla lain kanssa? Tottakai lakia noudatetaan, mutta se ei aina tarkoita etteikö työntekijät voisi kokea, ettei välttämättä ole VOINUT tehdä kaikkeaan, vaikka olisi halunnut. Näistä asioista onneksi puhutaan paljon sosionomin ja sosiaalityöntekijän koulutuksissa, mutta eivät ne silti helppoja ole, kun niihin törmää kentällä.
Kyllä ongelma on nimenomaan alan täydellinen mielivaltaisuus.
Se että lakiin suhtaudutaan yliolkaisesti ja halveksivasti, koetaan että oikeasti voidaan vain painella mutulla lain yläpuolella. Siis se asenne että tiedetään paremmin ja voidaan runnoa ja talloa koska itellä on ”sellainen olo”.
Suuri ongelma on myös itse lastensuojelulaki, joka lietsoo tällaista käytöstä, koska pelkkä ”huoli” mahdollistaa täysin mielivaltaisen toiminnan.
Herravarjele sinunkaltaisistasi ihmisistä.
Nyt en kyllä ymmärrä, miten suhtauduin viestissäni lakiin "yliolkaisesti" ja "halveksivasti". En tiedä, halutaanko täällä taas ymmärtää tahallaan väärin, mutta edelleen, itsellä on enemmänkin olo, ettei laki aina anna tehdä tarpeeksi. Koet, että lapsen turvallinen kasvu ja kehitys on vaarantumassa, mutta tarpeeksi nopeasti ei välttämättä pysty tekemäänsä mitään. Kai joku sitä lakia käyttää väärinkin, mitta en nyt ymmärrän, miten voi tulla kuva etten haluaisi ajatella niiden lasten parasta, jotka sitä apua kaipaavat. Enkä minä myöskään ymmärrä lasuja, joita tehdään koska äiti polttaa ulkona tupakkaa tai kun lapsella ei yhtenä päivänä ollut pipoa päässä. 🙄
Niin. Sinulla on olo, sinä koet, sinä haluat sitäsuntätä. Ja laki on sitten ikävästi esteenä.
Tää on juuri sitä lain halveksimista.
Sinun pitää ymmärtää, että et sinä oikeasti ole jumala, jolla pitäisi olla oikeus tehdä mitä sinä oikeaksi katsot (subjektiivisesti) vain koska sinulla olo, koettu tila tai tahto toimia.
Sinä olet ihminen. Pelkkä erehtyväine ihminen, jonka olo- ja tahtotilat on ihan vaan subjektiivisia tuntemuksia.
Kai ymmärrät, että sossujen työ on hybin pitkälle sitä, että työntekijä arvioi, mikä on paras ratkaisu kuhunkin tilanteeseen? Kaikki toiminta tapahtuu lain sisällä, sitä en ole missään vaiheessa kieltänyt. Mutta vaikka ne päätökset tehdään lain puitteissa, on niissä silti mukana työntekijän omaa kokemustaan tilanteestaan. Aina. Ja hyvä että on, koska harvoin kahta täysin samaa tilannetta tulee eteen. En tajua tota jankkaamista että luulen olevani lain yläpuolella. Saa kai sitä kuka vaan vihata mitä hyvänsä lakia, ja se on ok niin kauan kun sen puitteissa muutenkin toimitaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Monesti ihmettelen, että miksi ihmeessä naiset tekee lapsia kaikenmaailman ääliöiden kanssa. Jo omassa nuoruudessa oli näitä, jotka ihan kuin hakivat hankaluuksia. Poikakaverit oli sitä tasoa, että mitään muuta kuin ongelmia ei voinutkaan odottaa. Kännissä törttöileviä koulupinnareita tupakka huulessa. Heilläkin varmasti syyt käytökseen löytyi kotoa. Ja ennemmin sääntö kuin poikkeus, että parikymppisenä oli jo pari lasta näiden sankareiden kanssa ja muutaman vuoden päästä ero. Ja nyt nämä jonnet on itse isiä...
Tämä.
Jotenkin ne koulupinnarit, kaljasiepot ja päänaukojat on niin itsevarmoja ja hyviä suustaan, että likat ihastuu ja alkavat seurustella -> sit jossain vaiheessa väsätään perhettä, mutta vain nainen on siinä oikeasti ajatuksella mukana.
Ne on helvetin hyviä valehtelemaan. Mitään niillä ei ole menetettävää. Ja suomalainenhan olettaa kaikkien olevan rehellisiä. Varsinkin läheisilleen. Sitten kun silmät avautuvat, onkin usein liian myöhäistä.
Sanonkin aina, että narsisteille pitäisi laittaa tatuointi otsaan, varoitukseksi kaikille. Toisaalta ehkä mun liian kiltit geenit tarvitsi jotain röyhkeyttä selvitäkseen hengissä tulevaisuudessakin.
Joku balanssi olisi myös kiva. Lapsi kertoi tukihenkilölle, että äiti on joskus tukistanut (kerran, kun oli päällä kova stressi rahasta ja sairus, jonka pelkäsin vievän henkeni). Meistä tehtiin lastensuojeluilmoitus ja puhelimessa tivattiin kaikki aasta ööhön. Ei onneksi sen enempää, mutta kauhujuttuja kuulleena pelkäsin tietty pahinta heti. Sitten toisaalta jotain täysin heitteillä olevia, vanhempien vihaamia, jatkuvien lastensuojeluilmoitusten kohteita ei oteta käsittelyyn edes sen puhelinsoiton vertaa.
Ne pelkää selvästi sun alkkismiestä. Oliko se väkivaltainen? Hoitavat mieluummin velvollisuutensa ikään kuin sun kautta. Vaikkei sitä niin kuulu tehdä.
Hanki oikeusvakuutus kotivakuutukseen. Ja ole yhteydessä sosiaaliasiamieheen ajoissa, vaikka vaan juttelet sun aavistuksistasi. Tuosta voi tulla vielä ongelmia.
Meillä kesti tuo sossujen vahtaaminen 15 vuotta, kunnes lapsi tuli täysi-ikäiseksi.