Lastensuojelun tilanne räjähtää käsiin - yrittäkää edes kasvattaa niitä lapsianne

Vierailija kirjoitti:

Kyllä. Alkusyy kaikkeen on vanhempien lapsellisuus. Lapset hankkivat lapsia. Mikä ihme siinä on, että nykyään niin iso joukko parikymppisistä on vielä ihan lapsia ja vielä kolmekymppisetkään eivät ole kunnolla aikuistuneet? Välillä tuntuu, että tämä ihmisaines vain huononee koko ajan, toiset eivät uskalla hankkia lapsia ollenkaan ja toiset, joiden ei pitäisi niitä hankkia, tekevät urakalla. 

Näinhän se sanotaan Raamatussakin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

En tiiä mutta opiskelen tällä hetkellä sosiaalityöntekijäks, ja ahdistaa ihan hitosti millaseks asiat on menny, resursseja ei oo, lakia täytyy noudattaa vaikka ei kokis et se on eettisesti oikein, ja ihmiset ei jumankauta huolehdi ja kasvata niitä lapsia. Nyt jo mietityttää, onko tässä alavalinnassa mitään järkeä.

Niin. On se kyl kamalaa kun pitää noudattaa lakeja eikä voi painella mutulla mielensä mukaan.

Joku voisi ajatella että lait on länsimaisen oikeusvaltion merkki, mutta sossulle ne on vain ikävä hidaste.

Et nyt selkeesti ymmärtänyt viestiä, idiootti. Tarkoitin lähinnä tilanteita joissa näkee kilometrien päähän että koti on lapselle haitallinen paikka, mutta tietynlainen byrokratia esimerkiksi estää lapsen kiireellisen huostaanoton.

Niin. Sitä just kutsutaan oikeusvaltioksi. Että on ”tietynlainen byrokratia” kansalaisten suojana, eikä kaikki perustuu subjektiivisiin huolen tunteisiin ja mutuhavaintoihin.

Ihan oikeasti olet sitä mieltä, ettei kyseisen työn haasteisiin liity lainkaan eettiset ja moraaliset ristiriidat, joka voi olla törmäyskurssilla lain kanssa? Tottakai lakia noudatetaan, mutta se ei aina tarkoita etteikö työntekijät voisi kokea, ettei välttämättä ole VOINUT tehdä kaikkeaan, vaikka olisi halunnut. Näistä asioista onneksi puhutaan paljon sosionomin ja sosiaalityöntekijän koulutuksissa, mutta eivät ne silti helppoja ole, kun niihin törmää kentällä.

Kyllä ongelma on nimenomaan alan täydellinen mielivaltaisuus.

Se että lakiin suhtaudutaan yliolkaisesti ja halveksivasti, koetaan että oikeasti voidaan vain painella mutulla lain yläpuolella. Siis se asenne että tiedetään paremmin ja voidaan runnoa ja talloa koska itellä on ”sellainen olo”.

Suuri ongelma on myös itse lastensuojelulaki, joka lietsoo tällaista käytöstä, koska pelkkä ”huoli” mahdollistaa täysin mielivaltaisen toiminnan.

Herravarjele sinunkaltaisistasi ihmisistä.

Nyt en kyllä ymmärrä, miten suhtauduin viestissäni lakiin "yliolkaisesti" ja "halveksivasti". En tiedä, halutaanko täällä taas ymmärtää tahallaan väärin, mutta edelleen, itsellä on enemmänkin olo, ettei laki aina anna tehdä tarpeeksi. Koet, että lapsen turvallinen kasvu ja kehitys on vaarantumassa, mutta tarpeeksi nopeasti ei välttämättä pysty tekemäänsä mitään. Kai joku sitä lakia käyttää väärinkin, mitta en nyt ymmärrän, miten voi tulla kuva etten haluaisi ajatella niiden lasten parasta, jotka sitä apua kaipaavat. Enkä minä myöskään ymmärrä lasuja, joita tehdään koska äiti polttaa ulkona tupakkaa tai kun lapsella ei yhtenä päivänä ollut pipoa päässä. 🙄

Niin. Sinulla on olo, sinä koet, sinä haluat sitäsuntätä. Ja laki on sitten ikävästi esteenä.

Tää on juuri sitä lain halveksimista.

Sinun pitää ymmärtää, että et sinä oikeasti ole jumala, jolla pitäisi olla oikeus tehdä mitä sinä oikeaksi katsot (subjektiivisesti) vain koska sinulla olo, koettu tila tai tahto toimia.

Sinä olet ihminen. Pelkkä erehtyväine ihminen, jonka olo- ja tahtotilat on ihan vaan subjektiivisia tuntemuksia.

Tää on kyllä hauskaa. Ensin kuorossa valitetaan ja yläpeukkua paukkuu että kyllä sossujen pitäisi käyttää järkeään eikä esim. pakottaa valvottuihin tapaamisiin ym. No sittenkin joku sossu mainitsee että joo, työ on tosi vaikeeta ja ihan pers eestä kun se lainsäädäntö pakottaa tekemään asioita jotka itsekin näkee että nää ei oo hyväksi/järkeviä niin johan kelkka kääntyy; mikä jumala sä sossu kuvittelet oikeesti olevasi kun luulet tietäväsi asiat lakia paremmin!!!1!

Sossullahan on virkavastuu järjestää nämä ylhäältä päin päätetyt tapaamiset vaikka hän olisi kuinka itse sitä mieltä että nyt ei ole fiksua. Todella harvoin valvotusti tapaamiset estetään vaikka sossu kuinka perustelisi sinne ylemmälle taholle että ei näin. Ja jos tapaamiset ei onnistu, tapaajavanhempi syyttää sossua. Jos tapaamisilla käy jotain, syytetään sossua.

60-luvulla tuli feminismi ja sosialismi.

Ja otettiin kasvatusmetodit Neuvostoliitosta.

Tässä ollaan. Onko hyvä ?

Kärsikää nahoissanne.

Kyllä - antaisin räjähtää käsiin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ehkä ongelma ratkeaisi sillä että lastensuojelu ottaisi hoitaakseen vain päihdeperheet ja perheväkivaltatapaukset ja muut kasvatusvaikeuksiin liittyvät tilanteet hoitaisi perheneuvola jonne resurssit kotiin annettavaan tukeen ja ongelmanuorille tukea kodin ulkopuolella enemmän. Tietenkin tilanne räjähtää käsiin kun yksi taho kuormitetaan kaikilla tapauksilla ja käytettävissä olevat keinot ei ole suurimpaan osaan tilanteista sopivia..

Ja lastensuojelun voisi lopettaa päihdeperheiltä ja perheväkivaltatapauksilta eron jälkeen, jos ei pakotettaisi lapsia tapaamaan sitä päihde- ja/tai väkivaltariippuvaista.

Juurikin näin! Lastensuojelu pakottaa lapsia tapaamaan väkivaltaista isää ja kaikki paukut laitetaan isän hyysäämiseen. Jos lapset oireilee, se johtuu siitä että äiti yrittää vieraannuttaa. Lastensuojelun ihmiset on pääosin ammattataidottomia hölmöjä, joita miehet pystyy viemään 6-0.

Ongelmana on usein se ettei esim henkisen väkivallan haitallisuutta tunnisteta ja tunnusteta. Tähän auttaisi viranomaisten kouluttaminen erityisesti henkisen ja emotionaalisen ksltoinkohtelun ja laiminlyönnin tunnistamisessa ja lasten suojelemiseksi siltä.

Kyllä siihen koulutetaan. Tosin lasu on niin kuormittunut että ikävä kyllä paukkuja riittää vain pahimpiin tapauksiin ja työ on lähinnä tulipalojen sammuttelua. Henkiseen väkivaltaan ja vuorovaikutusongelmiin ei juurikaan ole mahdollisuuksia puuttua kun nykyisin palveluihin mahtuvat lähinnä vain ne jotka on joko itse hengenvaarassa tai sitten itse vaaraksi toisten hengelle ja terveydelle.

Mutta jos mietitään että se väkivaltaiseksi osoittautunut mies on huijannut koko ympäristöään vuosikausia ennenkuin se todellinen karva paljastuu niin mitäpä lottoatte että on todennäköisyys sille että joskus sattuu niille koulutetuille ammattilaisillekin huteja eikä näitä ulospäin ihan normaaleja miehiä parilla käynnillä heti tunnisteta? Ja vaikka sossut tunnistaisikin niin sieltä pomppaa sitten se laki ja tapaamisoikeudet joita sossun on noudatettava...

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mitä ap:n mielestä Wilin äidin pitää tehdä? Miten hän töistä käsin valvoo lapsen netinkäyttöä ja pelaamista JA estää myös sen, että lapsi ei mene ulos? Toisin sanoen, mitä lapsen sitten pitäisi tehdä koko ilta yksistään kotona?

Oma lapseni on 10-vuotias, joten älypuhelimet ovat nopeasti yleistyneet lapsilla ja aikuisilla hänen elinaikanaan. Niiden käyttöön ei ollut mitään ohjeistusta moneen vuoteen. On vähän tekopyhää sanoa, että olisitte alusta asti rajoittaneet. Joskus viisi vuotta sitten pidettiin hyvänä, että ekaluokkalainen lapsi voi omalla (äly)puhelimella olla tavoitettavissa iltapäivällä koulun jälkeen ja se siitä. Pari vuotta sitten on vasta puhuttu laajemmin puhelinaddiktion vaaroista.

Ekaluokkalainen ei älypuhelinta tarvitse.

Iso osa ongelmista on tullut älypuhelinten myötä. Hoetaa että niiden kanssa pitää vaan osata tuöla toimeen, mutta ei, lapsilla ei sitä kykyä ole vielä. Kun ei ole kaikilla aikuisillakaan.

Kyllä kyllä, mutta silloin kun nyt 10-vuotiaani oli ekalla, niin lähes jokaisella luokkalaisella oli älypuhelin (muita puhelimia ja liittymiä ei hirveästi myydä/myyty kuin netillisiä) ja ympäristö vaikutti kannustavan, että hyvä olisi puhelin olla, kun kaikki sitä käyttää. Lähes kaikilla luokkalaisilla oli. Silloin Whatsapp oli muistaakseni ollut n.vuoden verran itsellä käytössä. Tietysti olisin voinut yksin olla viisas, mutta pointtini oli, että kehitys on ollut nopsaa ja vanhemmat ja yhteiskunta eivät ole pysyneet mukana. Tähänhän olisi auttanut, jos olisi alunperin suhtauduttu varoen älypuhelimiin ja otettu niitä laajemmin mukaan kulttuuriin vasta, kun on tarkemmin tutkittu vaikutuksia. Nyt, kun huonot vaikutukset alkavat näkyä, osoitetaan vanhempia ainoina syyllisiä - "olisitte aavistaneet nämä seuraukset jo silloin".

Jo vuosikausia on puhuttu ruutuajoista, siitä että pitää seurata lasten älylaitteiden käyttöä ym. Parin ekan vuoden huuman jälkeen todella nopeasti asia on noussut esille. Mutta nämä jätettiin huomiotta, pidettiin ylireagointina, "kyllä mun lapset ja kyllä meidän perheessä osataan!". Nyt kun kurat alkaa olla housussa niin syytetään että kun kukaan ei varoittanut, byhyy.

Ja sen puhelinaddiktion lapset ovat oppineet vanhemmiltaan. Pitää olla tavoitettavissa, sähköposti pitää tarkastaa, perhe-elämää katsotaan ruudun läpi kun kaikki on saatava livenä nettiin tai ainakin kuvia kun lapsi oppii kävelemään/uimaan/pyöräilemään/tekee jotain hassua. Lasten kanssa vietetään enemmän aikaa kuin aiemmin mutta valtaosa aikuisista pakottaa lapsen jakamaan aikuisen huomion sen älyvehkeen kanssa. Lapsi jää ihan koko ajan kakkoseksi sille vehkeelle joka on kiinnostavampi kuin hän. Onko ihme että lapsetkin alkaa kokea kiinnostavampana sen älylaitteen sisällön kuin muun ympäristönsä? Ja siitä se ongelmien kierre sitten lähtee.

Vierailija kirjoitti:

Mitä ap:n mielestä Wilin äidin pitää tehdä? Miten hän töistä käsin valvoo lapsen netinkäyttöä ja pelaamista JA estää myös sen, että lapsi ei mene ulos? Toisin sanoen, mitä lapsen sitten pitäisi tehdä koko ilta yksistään kotona?

Oma lapseni on 10-vuotias, joten älypuhelimet ovat nopeasti yleistyneet lapsilla ja aikuisilla hänen elinaikanaan. Niiden käyttöön ei ollut mitään ohjeistusta moneen vuoteen. On vähän tekopyhää sanoa, että olisitte alusta asti rajoittaneet. Joskus viisi vuotta sitten pidettiin hyvänä, että ekaluokkalainen lapsi voi omalla (äly)puhelimella olla tavoitettavissa iltapäivällä koulun jälkeen ja se siitä. Pari vuotta sitten on vasta puhuttu laajemmin puhelinaddiktion vaaroista.

Wilin äiti voi laittaa puhelimeen rajoituksia joita voi hallinnoida etänä, Wilin äiti voi laittaa Wilin puhelimeen myös seurannan niin, että tietää missä Wili liikkuu, Wilin äiti voi muuttaa sinne missä on tukiverkostoja tai ystäviä, jos äidille ei aikuisikään mennessä ole suhdetta kumpaankaan, niin äiti voi hyvin ottaa itseään niskasta kiinni ja luoda niitä verkostoja, äiti voi luoda myös Wiliin semmoiseen suhteen, että Wilillä ei ole tarvetta tai haua lähteä pois kotoa, Wilin äiti voi opettaa lapsen lukemaan, askartelemaan tai harrastamaan. 

Kaikki nuo esittämäsi "ongelmat" ovat vain älyllistä ja kirjaimellista laiskuutta. Kyllä sen näkee koulussa heti kenen kotona jaksetaan tehdä ja keksiä, ja kenen kotona keskitytään vain tekosyihin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ehkä ongelma ratkeaisi sillä että lastensuojelu ottaisi hoitaakseen vain päihdeperheet ja perheväkivaltatapaukset ja muut kasvatusvaikeuksiin liittyvät tilanteet hoitaisi perheneuvola jonne resurssit kotiin annettavaan tukeen ja ongelmanuorille tukea kodin ulkopuolella enemmän. Tietenkin tilanne räjähtää käsiin kun yksi taho kuormitetaan kaikilla tapauksilla ja käytettävissä olevat keinot ei ole suurimpaan osaan tilanteista sopivia..

Saatan olla väärässäkin mutta olen jotenkin siinä uskossa että perheneuvoloista siirryttiin siihen että suurin osa palveluista on lasun alaisuudessa osin siksi, että tuollainen jako kevyemmän ja rankempien tukimuotojen välillä koettiin ihmisiä leimaavaksi. Tavoitteena oli siis että lasuasiakkuutta ei nähtäisiin enää minään mörkönä kun kaikki palvelut saisi samasta paikasta eli sieltä lasusta.

Käytännössähän tämä ei kuitenkaan toimi. Lastensuojelulla on niin huono kaiku että ihmiset kammoavat sitä ja nyt pikemminkin tuntuu että kaikki asiakkaat leimaantuvat huonoiksi. Monin paikoin perhekeskuksiin/perheneuvoloihin onkin palattu takaisin (toimivat toki tiiviissä yhteistyössä lasun kanssa) ja tämä tuntuu toimivan paremmin kun apu ja tuki tavoittaa sen tarvitsijan jo varhaisemmassa vaiheessa. Tämä suuntainen kehitys toivottavasti jatkuu.

Kyllä. Niinkauan on sosiaalityöntekijät ja lastensuojelu ylityöllistettyjä, kun 10 vuotta sitten tapahtuviin luunappeihin puututaan.

Koulupsykologi kaivelemalla kaivellut pojalta tiedon, kun koulussa tullut kaverin kanssa jatkuvasti kärhämää. Lopulta paljastui, että lasta koulussa kiusattu. Sai kuitenkin psykologi kaivettua lapselta, että " joo'o on iskä kerran antanut luunapin" no tästä lähti iso pyörä pyörimään. Lasu tehtiin ihanasta perheestä. Ei auta vaikka lapsi itkee, että " ei saa iskää syyttää, se on ihan paras iskä"

Nimim.läheltä seurannut.

Vierailija kirjoitti:

Kyllä. Niinkauan on sosiaalityöntekijät ja lastensuojelu ylityöllistettyjä, kun 10 vuotta sitten tapahtuviin luunappeihin puututaan.

Koulupsykologi kaivelemalla kaivellut pojalta tiedon, kun koulussa tullut kaverin kanssa jatkuvasti kärhämää. Lopulta paljastui, että lasta koulussa kiusattu. Sai kuitenkin psykologi kaivettua lapselta, että " joo'o on iskä kerran antanut luunapin" no tästä lähti iso pyörä pyörimään. Lasu tehtiin ihanasta perheestä. Ei auta vaikka lapsi itkee, että " ei saa iskää syyttää, se on ihan paras iskä"

Nimim.läheltä seurannut.

Ei sitä tehdä perheestä.

Vierailija kirjoitti:

Kyllä. Niinkauan on sosiaalityöntekijät ja lastensuojelu ylityöllistettyjä, kun 10 vuotta sitten tapahtuviin luunappeihin puututaan.

Koulupsykologi kaivelemalla kaivellut pojalta tiedon, kun koulussa tullut kaverin kanssa jatkuvasti kärhämää. Lopulta paljastui, että lasta koulussa kiusattu. Sai kuitenkin psykologi kaivettua lapselta, että " joo'o on iskä kerran antanut luunapin" no tästä lähti iso pyörä pyörimään. Lasu tehtiin ihanasta perheestä. Ei auta vaikka lapsi itkee, että " ei saa iskää syyttää, se on ihan paras iskä"

Nimim.läheltä seurannut.

Ihan sama huomio täällä. Aika ja energia menee luunappien metsästykseen ja sillä aikaa kaikki "Erikat" pääsevät hengestään.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

En tiiä mutta opiskelen tällä hetkellä sosiaalityöntekijäks, ja ahdistaa ihan hitosti millaseks asiat on menny, resursseja ei oo, lakia täytyy noudattaa vaikka ei kokis et se on eettisesti oikein, ja ihmiset ei jumankauta huolehdi ja kasvata niitä lapsia. Nyt jo mietityttää, onko tässä alavalinnassa mitään järkeä.

Niin. On se kyl kamalaa kun pitää noudattaa lakeja eikä voi painella mutulla mielensä mukaan.

Joku voisi ajatella että lait on länsimaisen oikeusvaltion merkki, mutta sossulle ne on vain ikävä hidaste.

Et nyt selkeesti ymmärtänyt viestiä, idiootti. Tarkoitin lähinnä tilanteita joissa näkee kilometrien päähän että koti on lapselle haitallinen paikka, mutta tietynlainen byrokratia esimerkiksi estää lapsen kiireellisen huostaanoton.

Niin. Sitä just kutsutaan oikeusvaltioksi. Että on ”tietynlainen byrokratia” kansalaisten suojana, eikä kaikki perustuu subjektiivisiin huolen tunteisiin ja mutuhavaintoihin.

Ihan oikeasti olet sitä mieltä, ettei kyseisen työn haasteisiin liity lainkaan eettiset ja moraaliset ristiriidat, joka voi olla törmäyskurssilla lain kanssa? Tottakai lakia noudatetaan, mutta se ei aina tarkoita etteikö työntekijät voisi kokea, ettei välttämättä ole VOINUT tehdä kaikkeaan, vaikka olisi halunnut. Näistä asioista onneksi puhutaan paljon sosionomin ja sosiaalityöntekijän koulutuksissa, mutta eivät ne silti helppoja ole, kun niihin törmää kentällä.

Kyllä ongelma on nimenomaan alan täydellinen mielivaltaisuus.

Se että lakiin suhtaudutaan yliolkaisesti ja halveksivasti, koetaan että oikeasti voidaan vain painella mutulla lain yläpuolella. Siis se asenne että tiedetään paremmin ja voidaan runnoa ja talloa koska itellä on ”sellainen olo”.

Suuri ongelma on myös itse lastensuojelulaki, joka lietsoo tällaista käytöstä, koska pelkkä ”huoli” mahdollistaa täysin mielivaltaisen toiminnan.

Herravarjele sinunkaltaisistasi ihmisistä.

Nyt en kyllä ymmärrä, miten suhtauduin viestissäni lakiin "yliolkaisesti" ja "halveksivasti". En tiedä, halutaanko täällä taas ymmärtää tahallaan väärin, mutta edelleen, itsellä on enemmänkin olo, ettei laki aina anna tehdä tarpeeksi. Koet, että lapsen turvallinen kasvu ja kehitys on vaarantumassa, mutta tarpeeksi nopeasti ei välttämättä pysty tekemäänsä mitään. Kai joku sitä lakia käyttää väärinkin, mitta en nyt ymmärrän, miten voi tulla kuva etten haluaisi ajatella niiden lasten parasta, jotka sitä apua kaipaavat. Enkä minä myöskään ymmärrä lasuja, joita tehdään koska äiti polttaa ulkona tupakkaa tai kun lapsella ei yhtenä päivänä ollut pipoa päässä. 🙄

Niin. Sinulla on olo, sinä koet, sinä haluat sitäsuntätä. Ja laki on sitten ikävästi esteenä.

Tää on juuri sitä lain halveksimista.

Sinun pitää ymmärtää, että et sinä oikeasti ole jumala, jolla pitäisi olla oikeus tehdä mitä sinä oikeaksi katsot (subjektiivisesti) vain koska sinulla olo, koettu tila tai tahto toimia.

Sinä olet ihminen. Pelkkä erehtyväine ihminen, jonka olo- ja tahtotilat on ihan vaan subjektiivisia tuntemuksia.

Tää on kyllä hauskaa. Ensin kuorossa valitetaan ja yläpeukkua paukkuu että kyllä sossujen pitäisi käyttää järkeään eikä esim. pakottaa valvottuihin tapaamisiin ym. No sittenkin joku sossu mainitsee että joo, työ on tosi vaikeeta ja ihan pers eestä kun se lainsäädäntö pakottaa tekemään asioita jotka itsekin näkee että nää ei oo hyväksi/järkeviä niin johan kelkka kääntyy; mikä jumala sä sossu kuvittelet oikeesti olevasi kun luulet tietäväsi asiat lakia paremmin!!!1!

Sossullahan on virkavastuu järjestää nämä ylhäältä päin päätetyt tapaamiset vaikka hän olisi kuinka itse sitä mieltä että nyt ei ole fiksua. Todella harvoin valvotusti tapaamiset estetään vaikka sossu kuinka perustelisi sinne ylemmälle taholle että ei näin. Ja jos tapaamiset ei onnistu, tapaajavanhempi syyttää sossua. Jos tapaamisilla käy jotain, syytetään sossua.

Järjenkäyttö ei ole sama asia kuin laiton oman mutun kuuntelu. Esim meillä mt-ongelmainen sukulainen tehtaili kymmeniä ilmoituksia. Hänellä oli laajennettu lähestymiskielto.

Sossun ratkaisu olisi ollut se että ko sukulainen otetaan mukaan perheemme päätöksentekoon ns sukulaisneuvonpidossa. Eli ihminen jonka tuomioistuin on todennut vakavaksi uhkaksi perheellemme olisi sossusta saanut kaikki tietomme, päässyt päättämään asioistamme ja vieläpä meidän oliis ollut pakko tavata häntä.

Eli järjenkäyttö tarkoittaa sitä, että ei mene sen oman mutun mukana täysin päättömästi vaan tajuaa, että ei, tämä ei ole järkevä ratkaisu.

Vierailija kirjoitti:

Kyllä. Niinkauan on sosiaalityöntekijät ja lastensuojelu ylityöllistettyjä, kun 10 vuotta sitten tapahtuviin luunappeihin puututaan.

Koulupsykologi kaivelemalla kaivellut pojalta tiedon, kun koulussa tullut kaverin kanssa jatkuvasti kärhämää. Lopulta paljastui, että lasta koulussa kiusattu. Sai kuitenkin psykologi kaivettua lapselta, että " joo'o on iskä kerran antanut luunapin" no tästä lähti iso pyörä pyörimään. Lasu tehtiin ihanasta perheestä. Ei auta vaikka lapsi itkee, että " ei saa iskää syyttää, se on ihan paras iskä"

Nimim.läheltä seurannut.

Ei ihan pieni lapsi kyseessä siis, kun muistaa 10 vuoden takaiset. Tai ehkä se ( tai useampi) luunappi on annettu lähiaikoina.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kyllä. Niinkauan on sosiaalityöntekijät ja lastensuojelu ylityöllistettyjä, kun 10 vuotta sitten tapahtuviin luunappeihin puututaan.

Koulupsykologi kaivelemalla kaivellut pojalta tiedon, kun koulussa tullut kaverin kanssa jatkuvasti kärhämää. Lopulta paljastui, että lasta koulussa kiusattu. Sai kuitenkin psykologi kaivettua lapselta, että " joo'o on iskä kerran antanut luunapin" no tästä lähti iso pyörä pyörimään. Lasu tehtiin ihanasta perheestä. Ei auta vaikka lapsi itkee, että " ei saa iskää syyttää, se on ihan paras iskä"

Nimim.läheltä seurannut.

Ei sitä tehdä perheestä.

Kyllä kuule vain tehtiin. Tämän perheen lapsesta ja isä syytettynä. 10 vuotta sitten tapahtuneesta luunapista.

Missä on maalaisjärki? Moni oikea avuntarve jää huomiotta, kun tällaiset asiat työllistävät.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mitä ap:n mielestä Wilin äidin pitää tehdä? Miten hän töistä käsin valvoo lapsen netinkäyttöä ja pelaamista JA estää myös sen, että lapsi ei mene ulos? Toisin sanoen, mitä lapsen sitten pitäisi tehdä koko ilta yksistään kotona?

Oma lapseni on 10-vuotias, joten älypuhelimet ovat nopeasti yleistyneet lapsilla ja aikuisilla hänen elinaikanaan. Niiden käyttöön ei ollut mitään ohjeistusta moneen vuoteen. On vähän tekopyhää sanoa, että olisitte alusta asti rajoittaneet. Joskus viisi vuotta sitten pidettiin hyvänä, että ekaluokkalainen lapsi voi omalla (äly)puhelimella olla tavoitettavissa iltapäivällä koulun jälkeen ja se siitä. Pari vuotta sitten on vasta puhuttu laajemmin puhelinaddiktion vaaroista.

Wilin äiti voi laittaa puhelimeen rajoituksia joita voi hallinnoida etänä, Wilin äiti voi laittaa Wilin puhelimeen myös seurannan niin, että tietää missä Wili liikkuu, Wilin äiti voi muuttaa sinne missä on tukiverkostoja tai ystäviä, jos äidille ei aikuisikään mennessä ole suhdetta kumpaankaan, niin äiti voi hyvin ottaa itseään niskasta kiinni ja luoda niitä verkostoja, äiti voi luoda myös Wiliin semmoiseen suhteen, että Wilillä ei ole tarvetta tai haua lähteä pois kotoa, Wilin äiti voi opettaa lapsen lukemaan, askartelemaan tai harrastamaan. 

Kaikki nuo esittämäsi "ongelmat" ovat vain älyllistä ja kirjaimellista laiskuutta. Kyllä sen näkee koulussa heti kenen kotona jaksetaan tehdä ja keksiä, ja kenen kotona keskitytään vain tekosyihin.

Jahas. Kuka 10v. poika vain lukee kaikki illat yksin kotona. Onko se ihan tervettäkään? Kyllä on täysin normaalia olla sosiaalinen ja nähdä kavereita, toki valvontaa tarvitaan. Minusta yksinhuoltajilta ei yksinkertaisesti voi olettaa vuorotöitä, yhtälö on yksinkertaisesti liian vaativa, eikä se ole mikään "ota vain itseäsi niskasta"- ja "olet vain laiska" -tyyppinen juttu. Ei lasta voi kaataa isovanhempien ja ystävien kontollekaan, isovanhemmilla on omat matkansa ja menonsa tai he voivat olla iäkkäistä ja sairaita. Eikä muutto tuppukylään, josta on lähtenyt, ole aina mahdollista tai mitenkään mielekäs ratkaisu mihinkään.

Miksi yksinhuoltajilta vaaditaan sellaista, joka voi olla jopa mahdotonta? Yksinhuoltajat ovat jo muutenkin paljon kovemmilla, kuin muut. Helpotuksiahan he tarvitsevat. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kyllä. Niinkauan on sosiaalityöntekijät ja lastensuojelu ylityöllistettyjä, kun 10 vuotta sitten tapahtuviin luunappeihin puututaan.

Koulupsykologi kaivelemalla kaivellut pojalta tiedon, kun koulussa tullut kaverin kanssa jatkuvasti kärhämää. Lopulta paljastui, että lasta koulussa kiusattu. Sai kuitenkin psykologi kaivettua lapselta, että " joo'o on iskä kerran antanut luunapin" no tästä lähti iso pyörä pyörimään. Lasu tehtiin ihanasta perheestä. Ei auta vaikka lapsi itkee, että " ei saa iskää syyttää, se on ihan paras iskä"

Nimim.läheltä seurannut.

Ei ihan pieni lapsi kyseessä siis, kun muistaa 10 vuoden takaiset. Tai ehkä se ( tai useampi) luunappi on annettu lähiaikoina.

Osaako he jo ennustaakin?

Sossuntäti vastaa. Juu kyllä. Monesti on mielessä, kun näitä ns. luunappijuttuja tulee, että hoh hoijaa, kun olisi niinpaljon todella suurempiakin huolenaiheita ja resurssit rajalliset. Tekisi mieli tosiaan ottaa se maalaisjärki vain käyttöön, mutta laki on laki.

Kuka on valmis toimimaan lakia vastaan ja vaarantamaan samalla työpaikkansa ym?

Pakko nämä asiat vain on katsoa läpi.

Useasti huomataan sitten, että huolenaihetta ei ole. Mutta mistä sen voi tietää etukäteen.

Vilja-Erikan tapauksia emme enää halua.

Vierailija kirjoitti:

Sossuntäti vastaa. Juu kyllä. Monesti on mielessä, kun näitä ns. luunappijuttuja tulee, että hoh hoijaa, kun olisi niinpaljon todella suurempiakin huolenaiheita ja resurssit rajalliset. Tekisi mieli tosiaan ottaa se maalaisjärki vain käyttöön, mutta laki on laki.

Kuka on valmis toimimaan lakia vastaan ja vaarantamaan samalla työpaikkansa ym?

Pakko nämä asiat vain on katsoa läpi.

Useasti huomataan sitten, että huolenaihetta ei ole. Mutta mistä sen voi tietää etukäteen.

Vilja-Erikan tapauksia emme enää halua.

Vilja Eerikn tapauksessahan ongelma oli se isän suku, joka oli sossuja täynnä. Ja siksi sossut kumatrteli toisiaan. Tuskin kaikilla asiakkailla on sama ongelma.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

TotuusSattuu kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Syy on järketön lastensuojelulaki. Kuka vaan voi ilmoitella mitä vaan, eikä perättömistä ilmoituksista joudu minkäänlaiseen edesvastuuseen.

Mahdollisuus ilmoittaa nimettömänä pitäisi poistaa. Se vähentäisi kiusallaan tehtyjä ilmoituksia ja verotusta voisi alentaa, kun kustannukset laskisivat. Apua riittäisi sitä oikeasti tarvitseville, kun valeilmoitukset vähenisivät.

Ei riitä.

Yhteiskunnan pitäisi rangaista aiheettomista ja kiusalla tehdyistä lasuista. Poliisi osaisi kyllä kuulustella tekijän, niin että jäisi nalkkiin. Mutta tämä pitäisi nimenomaan tapahtua yhteiskunnan toimesta, kiusattu uhri ei jaksa haastaa kiusaajaa enää siinä vaiheessa oikeuteen.

Entäs sitten tilanteet, joissa henkilö epäilee, ettei lapsen kotona ole kaikki ok ja ei sitten tee ilmoitusta, koska pelkää, että jos on väärässä niin joutuu tyyliin linnaan? Sitten pian tuleekin lehdissä esille tietoa, että lasta kohdeltu mitä hirveimmillä tavoin eikä kukaan puuttunut. 

Oletteko koskaan kuulleet, että sinne voi soittaa ja konsultoida sosiaalityönteijää, kertoa tilanne, ei lapsen nimeä vaan kuvailla tilanne ja kysyä, onko huoli riittävä, että ilmoitus tehdään. Sitten konsultoinnin jälkeen tehdään päätös, tuleeko ilmoitus vai ei. Pelkästään kysymällä neuvoja voi vähentää turhaa ilmoittelua.

Olen. Ja sitten siellä vastaa opiskelija, jolle on jauhettu että ”aina kannattaa tehdä ilmoitus jos vähänkään epäilyttää”.

Ja tosiasiahan on se että eihän niitä sossun työntekijöitä ollenkaan kiinnosta vähentää niitä ilmoituksia. Koska just ne ilmoituksehan takaa, että heillä itsellä riittää töitä.

Ai, siis niitä töitä joihin jokainen sossu kertoo joka kerta haastatteluissa hukkuvansa ja uupuvansa?

Juuri niitä. Mitä enemmän on työstettävää soopaa, sitä varmempaa on oma toimeentulo ja usein on kaikenlaisia kytköksiä esim huostaanottolaitoksiin. Vrt Vilja Eerikan suku, joka täynnänsä terapiaa ja sijoituspaikkoja tarjoavia sukulaisia.

Lisäksi kiireen ja työmäärän takia työtään voi roiskia vähän sinne päin. Jos ei jotain kehtaa tehdä, tai ei just huvita, niin voi vaan sanoa, miten suuri kuormitus ja työmäärä on ja ja ja... Käytännössä voi olla tekevinään vähän jotain vain.

Lakia ei noudateta. Määräajat menee yli, kirjaukset on sinne päin ja niitä ei korjata. Lupauksia ei pidetä.

Tulin juuri töistä. Listallani on 50 lasta, joiden asioissa olen vastuuhenkilönä. Suuri osa on jo määräajan ylittäneitä, koska minulle ne on jaettu jo myöhässä, koska sosiaalityöntekijöitä on rajusti liian vähän verrattuna työmäärään. Jakamattomia lapsia on listoilla kymmeniä, mikä on laiton tilanne ja siksi meitä painostetaan ottamaan nimillemme jatkuvasti uusia lapsia. Minulla oli tänään kolme perhettä tapaamisilla. Yhdestä puuttui isä tapaamiselta, toinen oli kotikäynti, jo kolmas yritys saada perhettä tavattua. Kolmas siirtyi, koska huoltaja ei päässytkään sairaalasta. Ohjaaja tekee kirjaukset, koska en ehdi. Yhteenvedot ja päätökset vievät kaiken sen ajan kun en ole tapaamisilla tai puhelimessa. Toiset vanhemmat soittavat vuorotellen monta kertaa päivässä, heillä on huoltoriita. Palveluja ei asiakkaille saa, koska niissä ei ole resurssia.

Turpaan vaan ja onnea. Niskaperseote myös hyvä keino.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

TotuusSattuu kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Syy on järketön lastensuojelulaki. Kuka vaan voi ilmoitella mitä vaan, eikä perättömistä ilmoituksista joudu minkäänlaiseen edesvastuuseen.

Mahdollisuus ilmoittaa nimettömänä pitäisi poistaa. Se vähentäisi kiusallaan tehtyjä ilmoituksia ja verotusta voisi alentaa, kun kustannukset laskisivat. Apua riittäisi sitä oikeasti tarvitseville, kun valeilmoitukset vähenisivät.

Ei riitä.

Yhteiskunnan pitäisi rangaista aiheettomista ja kiusalla tehdyistä lasuista. Poliisi osaisi kyllä kuulustella tekijän, niin että jäisi nalkkiin. Mutta tämä pitäisi nimenomaan tapahtua yhteiskunnan toimesta, kiusattu uhri ei jaksa haastaa kiusaajaa enää siinä vaiheessa oikeuteen.

Entäs sitten tilanteet, joissa henkilö epäilee, ettei lapsen kotona ole kaikki ok ja ei sitten tee ilmoitusta, koska pelkää, että jos on väärässä niin joutuu tyyliin linnaan? Sitten pian tuleekin lehdissä esille tietoa, että lasta kohdeltu mitä hirveimmillä tavoin eikä kukaan puuttunut. 

Oletteko koskaan kuulleet, että sinne voi soittaa ja konsultoida sosiaalityönteijää, kertoa tilanne, ei lapsen nimeä vaan kuvailla tilanne ja kysyä, onko huoli riittävä, että ilmoitus tehdään. Sitten konsultoinnin jälkeen tehdään päätös, tuleeko ilmoitus vai ei. Pelkästään kysymällä neuvoja voi vähentää turhaa ilmoittelua.

Olen. Ja sitten siellä vastaa opiskelija, jolle on jauhettu että ”aina kannattaa tehdä ilmoitus jos vähänkään epäilyttää”.

Ja tosiasiahan on se että eihän niitä sossun työntekijöitä ollenkaan kiinnosta vähentää niitä ilmoituksia. Koska just ne ilmoituksehan takaa, että heillä itsellä riittää töitä.

Ai, siis niitä töitä joihin jokainen sossu kertoo joka kerta haastatteluissa hukkuvansa ja uupuvansa?

Juuri niitä. Mitä enemmän on työstettävää soopaa, sitä varmempaa on oma toimeentulo ja usein on kaikenlaisia kytköksiä esim huostaanottolaitoksiin. Vrt Vilja Eerikan suku, joka täynnänsä terapiaa ja sijoituspaikkoja tarjoavia sukulaisia.

Lisäksi kiireen ja työmäärän takia työtään voi roiskia vähän sinne päin. Jos ei jotain kehtaa tehdä, tai ei just huvita, niin voi vaan sanoa, miten suuri kuormitus ja työmäärä on ja ja ja... Käytännössä voi olla tekevinään vähän jotain vain.

Lakia ei noudateta. Määräajat menee yli, kirjaukset on sinne päin ja niitä ei korjata. Lupauksia ei pidetä.

Tulin juuri töistä. Listallani on 50 lasta, joiden asioissa olen vastuuhenkilönä. Suuri osa on jo määräajan ylittäneitä, koska minulle ne on jaettu jo myöhässä, koska sosiaalityöntekijöitä on rajusti liian vähän verrattuna työmäärään. Jakamattomia lapsia on listoilla kymmeniä, mikä on laiton tilanne ja siksi meitä painostetaan ottamaan nimillemme jatkuvasti uusia lapsia. Minulla oli tänään kolme perhettä tapaamisilla. Yhdestä puuttui isä tapaamiselta, toinen oli kotikäynti, jo kolmas yritys saada perhettä tavattua. Kolmas siirtyi, koska huoltaja ei päässytkään sairaalasta. Ohjaaja tekee kirjaukset, koska en ehdi. Yhteenvedot ja päätökset vievät kaiken sen ajan kun en ole tapaamisilla tai puhelimessa. Toiset vanhemmat soittavat vuorotellen monta kertaa päivässä, heillä on huoltoriita. Palveluja ei asiakkaille saa, koska niissä ei ole resurssia.

Mutta eipä ole virka uhattuna ja hommat saa räiskiä miten sattuu, laittomasti. Ja sairauslomaa saa koska vaan, vastuuta ei ole ja kunnalliset edut ja hyvä palkka koulutukseen nähden.