Jos olette rehellisiä niin monta onnellista liittoa tiedätte?

Jos puhutaan naimisissa olevista, niin tiedän yhden pariskunnan joka ainakin 20 vuotta sitten oli silminnähden onnellinen, vaikka olivat jo silloin olleet yli 20 vuotta yhdessä. Ovat vieläkin yhdessä, mutta en ole tavannut heitä pitkään aikaan, joten en tiedä heidän nykyisestä onnellisuudestaan.

Yleensä se onnellisuus ei näy ainakaan päällepäin ja ulkopuolisen on vaikea tietää, onko sitä ollenkaan. Itse en ole ollut parisuhteessa, ei siis ole omaa kokemusta.

Vierailija kirjoitti:

Pitääkö aina olla edes onnellinen? Onko elämän perimmäinen tarkoitus olla onnellinen?

Onnellinen liitto ei tarkoita, että ollaan koko ajan onnellisia, vaan sitä että molemmat rakastavat toisiaan.

Vierailija kirjoitti:

Harvemman onnellisen tiedän. Omista vanhemmista tiedän että ovat onnellisia. Muutama pariskunta on jotka varmasti sanoisivat olevansa onnellisia mutta toinen puolisoista on kontrolloiva ja ilmaisee heti ettei tykkää jos toinen tapaa omia kavereita. Silti toinen voi harrastaa ja mennä miten tahtoo.

Nekin, joita olen luullut onnelliseksi pariksi, eroavat vuosikymmenien liitosta. Ulkopuoliset eivät voi tietää.

Minun ja mieheni liitto on kyllä oikeasti onnellinen, olemme olleet yhdessä 32 v, pidän ihmeenä, jos ero vielä tulee. On aina vain ihanampaa olla yhdessä. Lapset on kasvatettu, koti maksettu ja uusia suunnitelmia mielessä. Meillä on paljon yhteistä tekemistä, mutta myös omia harrastuksia ja ystäviä, mies on kuitenkin se kaikkein läheisin ihminen.

Siskoni ja miehensä ovat myös aidosti onnellisia, yhteiseloa takana yli 40 v. Samoin veljeni vaimoineen, mutta tämä on veljelleni toinen liitto ja vaimolleen kolmas, iso lapsilauma, jossa on sinun, minun ja meidän lapsia. Lisäksi ystäväpiirissä on useampikin onnelliselta vaikuttava liitto, oikestaan ainoastaan yksi liitto vaikuttaa minusta jotenkin ahdistavalta. Molemmat osapuolet sättivät ja moittivat jatkuvasti toisiaan ja puhuvat toisistaan negatiiviseen sävyyn silloin kuin toinen ei ole paikalla. Ovat kuitenkin hekin olleet yhdessä lähes 30 v, lapsiakaan ei ole, joten eivät ole lasten takia yhdessä. Muutama ero on ollut tuttavapiirissä, esim. miehen veli vaihtoi lennossa vaimonsa 30 v nuorempaan thaimaalaiseen. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Pitääkö aina olla edes onnellinen? Onko elämän perimmäinen tarkoitus olla onnellinen?

Onnellinen liitto ei tarkoita, että ollaan koko ajan onnellisia, vaan sitä että molemmat rakastavat toisiaan.

Kyllä onnettomin liitto on juuri se, jossa molemmat rakastaa ihmistä, jonka kanssa ei vaan yhtään sovi yhteen.

Ihan sama kun miettis jotain lomamatkaa tyttökaverin kanssa, se on kivaa mutta erimielisyyksiäkin tulee. Ei mikään ihmissuhde ole koko ajan onnellista. Voi oppia pitämään ja arvostamaan toisen ihmisen tiettyjä piirteitä. Samaan aikaan voi oppia ymmärtämään, että näistä ominaisuuksista en pidä. Jos yhdessä selvitään erinäisistä vastoinkäymisistä, se yleensä lujittaa suhdetta ja siinä oppii arvostamaan toista.

Se on päätös, pysyä yhdessä.

Oikean valitseminen.

Yhden. Omani. Ja muiden liittojen yksityiskohdat ei mulle kuulu, eli niistä en tiedä. Eikä kuulukaan tietää. Ja siinä on onnellisen elämän salaisuus. Keskity vain tärkeisiin asioihin.

Nainen, jonka kanssa ex-mieheni petti, kertoi heidän salasuhteensa selvittyä elävänsä onnellisessa parisuhteessa. Hehheh. Eli näköjään myös onnellisessa parisuhteessa sitten petetään ja vielä hehkutetaan miehen vaimolle omaa parisuhdeonnea. Toki siitä tuli sitten vähemmän onnellinen, kun kerroin miehelleen tästä työpaikkaromanssista ja töissä panemisesta.

En yhtään.

Yksi sukulaiseni on ollut yli 50 vuotta avioliitossa miehensä kanssa ja minun mielestäni ovat suhteellisen onnellisia olkeet aina. Tosin nuorempana muistan että jotain mustasukkaisuuden tynkää siellä oli heillä liitossa. Muuten en tiedä kuin eronneita ja karanneita eikä kukaan lähipiirissä ole enää avioliitossa tai kaikki ovat eronneet. Itse olen ollut 15 vuotta mieheni kanssa mutta on meilläkin ollut ongelmia vaikka tavallaan ihan ok meneekin, tavallaan ei mene.

Samoin minun työkaverini sanoi olevansa onnellisesti liitossaan mutta petti vaimoaan toistuvasti ja oli alkoholisti. Sanoi että kun vaimo ei tiedä niin kaikki on hyvin. (olen eri mieltä)

Onko se suhteellista tämä onnellinen liitto?

No onnellisuudesta on paha sanoa, jokaisessa avioliitossa on hyvät ja huonot puolensa ja aikansa. Mutta en tunne ketään jolla olisi huono ja onneton avioliitto, yksi pariskunta on ollut aikaisemmin vaikeuksissa mutta en tiedä mikä heidän tilanteensa on nykyään, yhdessä ainakin ovat edelleen.

Hyvin harva on meidän suvussa eronnut eikä kauhean moni kavereistakaan joten oletan kyllä että ovat ihan tyytyväisiä avioliittoonsa kuten itsekin olen. Joskus mies tympii ja varsinkin pms aikaan tulee mieleen että mitä helvettiä olen tuon kanssa, mutta se menee aina nopeasti ohi ja taas muistaa että miksi rakastaa, kaipa se on sellaista kaikilla, ei elämä kellään ole pelkkää ruusuilla tanssimista. Mun onnellisuuteen vaikuttaa terveys ja raha todella paljon, vaikka menisi miehen kanssa miten hyvin niin se ei auta siihen että rahat ei riitä elämiseen ja että kummallakin on terveysongelmia. 

Minusta tuntuu, että liitolta odotetaan nykyään enemmän kuin se pystyy antamaan. Ei mikään parisuhde ole jatkuvasti onnellinen ja ihana, ei edes enimmäkseen. Enimmäkseen on ihan ok, kun kumpikin on valmis kompromisseihin ja huomaa myös ne omat vikansa, anteeksi pitää jaksaa antaa joka päivä. Joskus on sitten niitä ihania onnenhetkiäkin. Kun rakastaa toista, katsoo virheitä ja vikoja läpi sormien, ei muistele menneitä ja haluaa olla yhdessä vaikeuksista huolimatta. Monesti suurin vika on itsessään, sitä ei vain näe, kun etsii vikoja toisesta. Tässä en nyt tarkoita esim. väkivaltaa, pettämistä tms. 

Hyvin monta eli satoja ja taas satoja liittoja tiedän, muta että oikeasti onnellisia, en yhtään :(

Tässä olisi oikeesti jollekkin parisuhde-kursille markkinarako. Mutta löytyiskö opettajia onkin jo eri juttu. Naisia tietty mutta tasapuolisesti ja älykkäitä opettajia jotka ymmärtäisivät miehenkin tarpeet ja halut.

Byron Katie sanoo kirjassaan että toimivaan parisuhteeseen tarvitaan yksi hereillä (tietoisesti läsnä) oleva ihminen.

Toinen muuttunee sitten perässä...

uppista

Onkohan muissa maissa yhtä onnettomia suhteita?

Oma perhe, vanhemmat, appikset, aikuiset lapset, ystävät ja lähimmät työkaverit on kaikki perusonnellisissa liitoissa.

Se ei tarkoita etteikö riitoja olisi (asiasta, ei henkilökohtaisuuksista) tai etteikö puoliso välillä kyllästyttäisi vaan siitä miten ne asiat selvitetään. Niin kauan kuin on naurua, kumppanuutta, lojaaliutta, seksiä ja rakkautta koen olevani onnellisessa liitossa. On ihana tehdä toiselle hyvviä asioita ja samoin saada toiselta huomaavaisuutta.

23v täynnä pari päivää sitten