Jos olette rehellisiä niin monta onnellista liittoa tiedätte?

Tiedän vain yhden parin, jotka olivat onnellisia vuosikymmeniä kuolemaansa asti.

Mutta heilläkin oli omat suuret ongelmansa, vaikka ei näkynyt ulospäin.

Ja tiedän ongelmat siksi koska olivat vanhempani.

Vierailija kirjoitti:

Kyllä suhteista näkee nopeastikin onko ne onnellisia. Toinen ryyppää on illat poissa. Lomat pidetään eriaikaan.

Ei välitetä mitä toinen tekee ja missä.

Merkkejä voi seurata niin huomaa että  syy on jokim muu kuin rakkaus.

Kaikilla nyt vaan ei ole noita merkkejä. Tiedän onnettomia liittoja joissa kytätään toista, lomat pidetään visusti yhtä aikaa, jos ryypätään niin yhdessä... ei tuokaan nyt onnea ole.

Eronneet kertovat, että olivat onnellisia, mutta liitossa olevat eivät kerro.

Vierailija kirjoitti:

Tiedän yhden parin, joka on ollut yli 20 vuotta yhdessä ja ovat onnellisia. Minäkin olin pitkään onnellinen ex-mieheni kanssa, mutta erilaiset lapsitoiveet erottivat meidät. Liitto oli 13 vuotta onnellinen ja päättyi sitten, kun ei enää ollut.

Sata vuotta sitten ei olisi ollut tuota ongelmaa. Jokainen sai niin paljon lapsia kuin niitä tuli.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miten te voitte kuvitella tietävänne muiden liitoista? :D

Nämä katkerat erohullut kuvittelevat tietävänsä. Onnellisia liittoja ei heidän mielestään ole, kaikki on vain kulissia koska oma liitto ei toiminut, niin toistenkaan liitot ei voi olla onnellisia.

Ei, niitä voi olla, mutta ulkopuolinen ei sitä pysty sanomaan onko joku onnellinen. Edes oma puoliso ei välttämättä tajua että toinen on onneton, ennen kuin toinen lähtee. Jatkuvastihan näitä on joille omakin ero tulee yllätyksenä, saati sitten toisten.

Vanhemmillani oli sellainen äitini sairastumiseen ja kuolemaan saakka. Muita en tunne niin hyvin, että uskaltaisin sanoa.

Vierailija kirjoitti:

Määrittele, missä kohtaa onnellinen liitto muuttuu onnettomaksi. Mitä siis tarvitaan, jotta liittoa voisi kutsua onnelliseksi/onnettomaksi?

Hyvä kysymys ja perusteltu.

Itse sanoisin että onnellinen liitto on sellainen jossa molemmat nauttii yhdessä olosta ja siellä hymyillään paljon (ilman alkoa)  ja ollaan yhdessä enemmin kuin erossa.

Vierailija kirjoitti:

Miten te voitte kuvitella tietävänne muiden liitoista? :D

Tämä. Meidänkin liitto näyttää varmasti ulospäin tosi onnelliselta. Ei minulla ole hajuakaan millaisia liittoja esimerkiksi naapureilla tai työkavereilla on. Eikä kyllä kiinnostakaan.

Jos katsoo näitä tämän palstan mammojen vinkumisia, niin ilmeisesti aika harva liitto on onnellinen.

Sekin taas että miten ihmiset kokee onnellisen liiton. Uskon että esimerkiksi siskoni sanoisi elävänsä onnellisessa liitossa, vaikka miehensä on sairaaloisen mustasukkainen ja epäilee että siskoni pettää työaikanakin. Toiset nyt vaan sopeutuu tällaisiin juttuihin. Itse en olisi onnellinen tuollaisessa suhteessa.

Pitääkö aina olla edes onnellinen? Onko elämän perimmäinen tarkoitus olla onnellinen?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kyllä suhteista näkee nopeastikin onko ne onnellisia. Toinen ryyppää on illat poissa. Lomat pidetään eriaikaan.

Ei välitetä mitä toinen tekee ja missä.

Merkkejä voi seurata niin huomaa että  syy on jokim muu kuin rakkaus.

Kaikilla nyt vaan ei ole noita merkkejä. Tiedän onnettomia liittoja joissa kytätään toista, lomat pidetään visusti yhtä aikaa, jos ryypätään niin yhdessä... ei tuokaan nyt onnea ole.

Ovatko kertoneet olevansa onnettomia?

Vierailija kirjoitti:

Pitääkö aina olla edes onnellinen? Onko elämän perimmäinen tarkoitus olla onnellinen?

Kyllä onnellisuus on ihan hyvä tavoite, mutta eihän se noin suoraviivaista ole että sitä joko on tai ei. Sehän on aika vaihteleva tunne. Tulee ja menee.

Vierailija kirjoitti:

Pitääkö aina olla edes onnellinen? Onko elämän perimmäinen tarkoitus olla onnellinen?

On. TOTTAKAI.

En tiedä yhtään onnellista liittoa. Omat vanhemmat riitelivät jatkuvasti enkä muista kuin muutamia hyviä hetkiä. Ymmärsivät vasta erota vahoilla päivillään.

Harvemman onnellisen tiedän. Omista vanhemmista tiedän että ovat onnellisia. Muutama pariskunta on jotka varmasti sanoisivat olevansa onnellisia mutta toinen puolisoista on kontrolloiva ja ilmaisee heti ettei tykkää jos toinen tapaa omia kavereita. Silti toinen voi harrastaa ja mennä miten tahtoo.

Vierailija kirjoitti:

Miten te voitte kuvitella tietävänne muiden liitoista? :D

Joillakin on hyvät suhteet toisiin ihmisiin ja puhuvat asioista, jopa niistä kipeistäkin asioista. Kyllä sen aavistaakin jos jollakin ei mene kovin hyvin suhteessa, varsinkin jos on paljon tekemisissä sellaisen parin kanssa.

Miehen mielestä oon masentavaa seuraa.

Joudun käymään töissä 6 pv/viikko. lomaa ei ole.ollut vuosiin

Katson tv:tä ja laihdutan(olen hoikka)

Haluaisin matkustaa ja käydä kesätapahtumissa

EI OO VARAA SIJAISEEN!!!!!!!!!"!!!!!!!

pitää olla TYYTYVÄINEN että on töitä!!!!!!!!

Aika monta luultavasti, mutta varmasti ei tietenkään voi sanoa kun ei muiden luona asu tai näe heidän päidensä sisään. Sanon siis varoiksi ne kaksi pitkää liittoa joista on kokemusta pisimpään ja läheisimmin: vanhempani (yhdessä 45 v toisen kuolemaan asti) ja oma (yhdessä 20 v tähän mennessä)

Mun kuolleet isovanhemmat. Heillä ei ollut helppo alku. Mummo vei ukin toiselta naiselta, olivat kihloissakin. Sota-aikaan mummon siskojen sulhaset kuoli rintamalla, ukki palasi loukkaantuneena. Isovanhempieni toinen lapsi kuoli, eivät saaneet enempää kuin isäni. Mutta mummo muisti halata ukkiani aina. Silmät tuikkivat vielä vuosien jälkeen, kun näki ukkini. Oli niitä uskomattomia naisia, jotka saivat miehen lopettamaan jopa juomisen ja kortinpeluun! Niitäkin on, vaikka aina sanotaan, ettei ole.