Lue keskustelun säännöt.
Vertaistukea eroa suunnittelevalle?
05.06.2019 |
Miehen pettämisen takia mulla on paha olo koko ajan, joka päivä, mutta en ole vielä saanut erottua, koska tunteita on vielä jäljellä. Sisimmässäni tiedän, että mun on pakko erota, mutta en haluaisi vielä, tuntuu etten kestä käydä läpi sitä tunnemyrskyä.. mies siis katuu ja yrittää tosissaan nyt parantaa suhdetta ja on ollut aivan ihana. Tuntuu että suhde olisi nyt parempi kuin koskaan, jos vaan voisin unohtaa, mutta en vaan pysty. Yritän näytellä, että kaikki on ok. Erosta on puhuttu aiemminkin, mutta en siis halua kertoa, että mietin sitä vieläkin, koska en ole vielä valmis eroon. Lapsetkin tosi pieniä. Olo on tosi ristiriitainen. Mies toisaalta ällöttää ja hänen uskottomuus vihastuttaa, toisaalta tuntuu että rakastan häntä ja yhteistä elämää, ja että minähän se häviäjä olen jos eroan ja jään yksin. En haluaisi millään ryhtyä uusperhekuvioihin enkä olla yksin. Olen ilmeisesti todella turvallisuushakuinen ihminen, koska kaikesta menneestä paskasta huolimatta tuntuu niin hyvältä olla tässä tutussa ja turvallisessa liitossa.
En kaipaa mitään itsestäänselviä "joko olet siinä ja kärsit, tai sitten eroat" vinkkejä, vaan oikeita neuvoja ja vertaistukea. Miten saitte tällaisessa tilanteessa tehtyä päätöksen ja pysyttyä siinä? Minkälaisia ajatuksia käytitte apuna? Mistä saada voimaa repiä itsensä irti omasta turvallisesta perheestä, kun se pahin viha miehen teoistakaan ei ole enää päällä?
Ja pahoittelut vielä sekavasta tekstistä, sekava on olotilanikin...
Kommentit (46)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Käykää pariterapiassa ellette ole jo käyneet. Selvittäkää se syy miksi on menty toisen syliin.
No koska m*lkku, sekä kuvainnollisesti, että kirjaimellisesti.
Hohhoijaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Käykää pariterapiassa ellette ole jo käyneet. Selvittäkää se syy miksi on menty toisen syliin.
No koska m*lkku, sekä kuvainnollisesti, että kirjaimellisesti.
Jos pettämisen jälkeen ei pysty muuhun kuin katkeruuden kitkerään höttöön vika on omassa korvien välissä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kiitokset tsempeistä ja kommenteista, ne merkkaa paljon. Suoraan sanoen mua vituttaa niin paljon se, että mies meni noin tekemään, ja sen takia minä sitten joudun valitsemaan, elänkö yksin lasten kanssa eronneena vai tässä suhteessa, pahan mieleni niellen. Olin valmis tekemään paljon töitä avioliiton eteen ja tekemään kompromissejakin. En tosiaan olisi lapsia tehnyt jos olisin tiennyt tämän tulevan. Mies pilasi elämäni.
Nyt alkoi jotenkin ärsyttää tuo, että mies pilasi elämäni. Yksinkö se mies parisuhteessa on? Ja onko miehesi sen tyyppinen, että petti silkkaa pahuuttaan? Mitenkään miehen tekoa puolustelematta aina olisi pelkän yhden osapuolen syyttelyn sijaan hyvä miettiä olisiko kummassakin vikaa.
Harvoin pettäminen on merkki siitä, että tekijä haluaa lopettaa suhteensa. Jos haluaisi, hän olisi jo lopettanut sen. Sinä olet nyt umpikujassa ja mies oli sitä kenties ennen pettämistä, eikä löytänyt sitä ulospääsyä. Parisuhdekriiseissä ihminen ei toimi ihanteidensa pohjalta, kuten varmaan nyt itsekin huomaat? Teidän parisuhde oli sellainen, joka antoi tilaa vanhingon tapahtua ja nyt teidän täytyy miettiä miksi teille niin tapahtui.
Hairahtuminen kertaluontoisesti pettämään ensi sijaisesti on hätäsignaali parisuhteen osalta. Eri asia jos ihminen on moraaliton sarjapettäjä, joka ei ymmärrä uskollisuutta ja pettämisen toiselle tuottamaa tuskaa tai ei välitä siitä. Umpikujatilanne ja siinä eksyminen harhateille voi olla herätys huomaamaan kriisi ja jonkinlainen epätoivoisen viimeinen oljenkorsi.
mies siis katuu ja yrittää tosissaan nyt parantaa suhdetta...
Onko sinulla ap jotain menetettävää, jos annat teille vielä mahdollisuuden?
Vierailija kirjoitti:
"Hyvä", että on kohtalotovereita. Ei sitä suhteeksi voi sanoa, mutta vähän pidempiaikainen kuin pelkkä kertapetos. En nyt viiti tarkemmin kertoa. Miten sulla ja miten oot pärjänny? Ootko kertonut läheisille?
Melko huonosti oon pärjännyt. Mietin petosta päivittäin, ajoittain "laimeasti" ja neutraalisti, toisinaan taas asia tuntuu todella raskaalta. Meillä takana pitkä liitto ja lapsiakin on. Eroa mietin tällä hetkellä päivittäin. Olen puhunut miehen kanssa asiasta paljon, ja mies tuskastuu siitä, ja usein turhautuu kun en pääse asiasta yli. Läheisille oon jonkin verran puhunut, mutta en siitä että haluaisin erota.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Käykää pariterapiassa ellette ole jo käyneet. Selvittäkää se syy miksi on menty toisen syliin.
No koska m*lkku, sekä kuvainnollisesti, että kirjaimellisesti.
Jos pettämisen jälkeen ei pysty muuhun kuin katkeruuden kitkerään höttöön vika on omassa korvien välissä.
Tod näk samaa on esiintynyt jo ennen pettämistä selvästi siihen myötävaikuttaen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
"Hyvä", että on kohtalotovereita. Ei sitä suhteeksi voi sanoa, mutta vähän pidempiaikainen kuin pelkkä kertapetos. En nyt viiti tarkemmin kertoa. Miten sulla ja miten oot pärjänny? Ootko kertonut läheisille?
Melko huonosti oon pärjännyt. Mietin petosta päivittäin, ajoittain "laimeasti" ja neutraalisti, toisinaan taas asia tuntuu todella raskaalta. Meillä takana pitkä liitto ja lapsiakin on. Eroa mietin tällä hetkellä päivittäin. Olen puhunut miehen kanssa asiasta paljon, ja mies tuskastuu siitä, ja usein turhautuu kun en pääse asiasta yli. Läheisille oon jonkin verran puhunut, mutta en siitä että haluaisin erota.
Täällä paljon neuvotaan keskustelemaan sen miehen kanssa.
Oma mieheni ei liioin ollut kovin keskustelevaa tyyppiä ja aika harvoinhan ne ovat. Keskustele siinä nyt sitten itsesi kanssa teidän suhteen tilasta. Jos mies oli läsnä, niin monologiksihan se meni.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Käykää pariterapiassa ellette ole jo käyneet. Selvittäkää se syy miksi on menty toisen syliin.
No koska m*lkku, sekä kuvainnollisesti, että kirjaimellisesti.
Jos pettämisen jälkeen ei pysty muuhun kuin katkeruuden kitkerään höttöön vika on omassa korvien välissä.
Tod näk samaa on esiintynyt jo ennen pettämistä selvästi siihen myötävaikuttaen.
Tottahan toki on myötävaikuttanut. Nuutunut, nukkavieru ja innoton, keskittyy kotosalla mielummin jälkikasvun vaatimuksiin, eikä huomioi miehen fysiologisia, luonnollisia tarpeita riittävällä intensiteetillä. Kyllä varmasti joku muu "kuuntelee ja ymmärtää".
Tämä on niin nähty.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
"Hyvä", että on kohtalotovereita. Ei sitä suhteeksi voi sanoa, mutta vähän pidempiaikainen kuin pelkkä kertapetos. En nyt viiti tarkemmin kertoa. Miten sulla ja miten oot pärjänny? Ootko kertonut läheisille?
Melko huonosti oon pärjännyt. Mietin petosta päivittäin, ajoittain "laimeasti" ja neutraalisti, toisinaan taas asia tuntuu todella raskaalta. Meillä takana pitkä liitto ja lapsiakin on. Eroa mietin tällä hetkellä päivittäin. Olen puhunut miehen kanssa asiasta paljon, ja mies tuskastuu siitä, ja usein turhautuu kun en pääse asiasta yli. Läheisille oon jonkin verran puhunut, mutta en siitä että haluaisin erota.
Täällä paljon neuvotaan keskustelemaan sen miehen kanssa.
Oma mieheni ei liioin ollut kovin keskustelevaa tyyppiä ja aika harvoinhan ne ovat. Keskustele siinä nyt sitten itsesi kanssa teidän suhteen tilasta. Jos mies oli läsnä, niin monologiksihan se meni.
Onko sinulla paljonkin kokemuksellista vertailupohjaa miehistä?
Itse ole ollut avioliitossani heikoilla jäillä, kun oma elämäni on ollut jotenkin murrosvaiheessa. Tarkoitan, että välttämättä ei parisuhteessa ole ollut mitään kriisiä, vaan sitä kamppailua on käyty ihan vaan itsensä kanssa. Silloin tuo ulkopuolinen suhde voi tuoda jotain hetken helpotusta tuohon elämänkriisiin. Voisiko olla kyse tällaisesta?
Tällaisessa tilanteessa auttaa, kun antaa ajan vähän kulua.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
"Hyvä", että on kohtalotovereita. Ei sitä suhteeksi voi sanoa, mutta vähän pidempiaikainen kuin pelkkä kertapetos. En nyt viiti tarkemmin kertoa. Miten sulla ja miten oot pärjänny? Ootko kertonut läheisille?
Melko huonosti oon pärjännyt. Mietin petosta päivittäin, ajoittain "laimeasti" ja neutraalisti, toisinaan taas asia tuntuu todella raskaalta. Meillä takana pitkä liitto ja lapsiakin on. Eroa mietin tällä hetkellä päivittäin. Olen puhunut miehen kanssa asiasta paljon, ja mies tuskastuu siitä, ja usein turhautuu kun en pääse asiasta yli. Läheisille oon jonkin verran puhunut, mutta en siitä että haluaisin erota.
Täällä paljon neuvotaan keskustelemaan sen miehen kanssa.
Oma mieheni ei liioin ollut kovin keskustelevaa tyyppiä ja aika harvoinhan ne ovat. Keskustele siinä nyt sitten itsesi kanssa teidän suhteen tilasta. Jos mies oli läsnä, niin monologiksihan se meni.Onko sinulla paljonkin kokemuksellista vertailupohjaa miehistä?
Paljonko on paljon?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
"Hyvä", että on kohtalotovereita. Ei sitä suhteeksi voi sanoa, mutta vähän pidempiaikainen kuin pelkkä kertapetos. En nyt viiti tarkemmin kertoa. Miten sulla ja miten oot pärjänny? Ootko kertonut läheisille?
Melko huonosti oon pärjännyt. Mietin petosta päivittäin, ajoittain "laimeasti" ja neutraalisti, toisinaan taas asia tuntuu todella raskaalta. Meillä takana pitkä liitto ja lapsiakin on. Eroa mietin tällä hetkellä päivittäin. Olen puhunut miehen kanssa asiasta paljon, ja mies tuskastuu siitä, ja usein turhautuu kun en pääse asiasta yli. Läheisille oon jonkin verran puhunut, mutta en siitä että haluaisin erota.
Täällä paljon neuvotaan keskustelemaan sen miehen kanssa.
Oma mieheni ei liioin ollut kovin keskustelevaa tyyppiä ja aika harvoinhan ne ovat. Keskustele siinä nyt sitten itsesi kanssa teidän suhteen tilasta. Jos mies oli läsnä, niin monologiksihan se meni.Onko sinulla paljonkin kokemuksellista vertailupohjaa miehistä?
Paljonko on paljon?
Aika paljon tuntuu olevan, kun pystyt lyömään tiskiin väitettä, että miehet aika harvoin on keskustelevaa tyyppiä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
"Hyvä", että on kohtalotovereita. Ei sitä suhteeksi voi sanoa, mutta vähän pidempiaikainen kuin pelkkä kertapetos. En nyt viiti tarkemmin kertoa. Miten sulla ja miten oot pärjänny? Ootko kertonut läheisille?
Melko huonosti oon pärjännyt. Mietin petosta päivittäin, ajoittain "laimeasti" ja neutraalisti, toisinaan taas asia tuntuu todella raskaalta. Meillä takana pitkä liitto ja lapsiakin on. Eroa mietin tällä hetkellä päivittäin. Olen puhunut miehen kanssa asiasta paljon, ja mies tuskastuu siitä, ja usein turhautuu kun en pääse asiasta yli. Läheisille oon jonkin verran puhunut, mutta en siitä että haluaisin erota.
Täällä paljon neuvotaan keskustelemaan sen miehen kanssa.
Oma mieheni ei liioin ollut kovin keskustelevaa tyyppiä ja aika harvoinhan ne ovat. Keskustele siinä nyt sitten itsesi kanssa teidän suhteen tilasta. Jos mies oli läsnä, niin monologiksihan se meni.
Ystäväni oli lähdössä viikon työmatkalle. Aamulla ennen lähtöä, mies sanoi haluavansa avioeron, eikä hän halua keskustella asiasta sen enempää. Eikä siitä sitten keskusteltu. Peijooni, siinä vasta jämäkkä mies! Näin päättyi kaksi vuosikymmentä kestänyt avioliitto.
Itsellä vähän sama homma, erota pitäisi koska esiintyy rankkaa henkistä väkivaltaa (nimittelee lapselle minkälainen vtun idiootti äitinsä on), johon nyt tullut myös fyysisen väkivallan uhka (uhkaa epäsuorasti tappaa, haluaisi lyödä). Mutta näin on vain kerran kahdessa tai kolmessa kuussa. Muu aika eletään tavallista mukavaa perhe-elämää saunomisineen ja pyöräretkineen. Olen sekaisin.
Ajattelin ottaa askeleen ja kertoa lapsen neuvolassa meidän kotioloista. Kannattaakohan?
Aloittajalle; en usko ihmisten muuttuvan. Minä annoin suhteellemme toisen mahdollisuuden mutta asiat paranivat vain vuodeksi. Uskon että miehesi toistaa temppunsa. Miksi ei toistaisi? Kynnys on madaltunut. Tehtäväksesi jää miettiä mitä sinä siedät ja haluat elämältäsi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
"Hyvä", että on kohtalotovereita. Ei sitä suhteeksi voi sanoa, mutta vähän pidempiaikainen kuin pelkkä kertapetos. En nyt viiti tarkemmin kertoa. Miten sulla ja miten oot pärjänny? Ootko kertonut läheisille?
Melko huonosti oon pärjännyt. Mietin petosta päivittäin, ajoittain "laimeasti" ja neutraalisti, toisinaan taas asia tuntuu todella raskaalta. Meillä takana pitkä liitto ja lapsiakin on. Eroa mietin tällä hetkellä päivittäin. Olen puhunut miehen kanssa asiasta paljon, ja mies tuskastuu siitä, ja usein turhautuu kun en pääse asiasta yli. Läheisille oon jonkin verran puhunut, mutta en siitä että haluaisin erota.
Täällä paljon neuvotaan keskustelemaan sen miehen kanssa.
Oma mieheni ei liioin ollut kovin keskustelevaa tyyppiä ja aika harvoinhan ne ovat. Keskustele siinä nyt sitten itsesi kanssa teidän suhteen tilasta. Jos mies oli läsnä, niin monologiksihan se meni.Onko sinulla paljonkin kokemuksellista vertailupohjaa miehistä?
Paljonko on paljon?
Aika paljon tuntuu olevan, kun pystyt lyömään tiskiin väitettä, että miehet aika harvoin on keskustelevaa tyyppiä.
En tunne yhtäkään, paitsi yhden Pasin (nimi muutettu :-))
Ensitreffit sen kanssa kesti kymmenen tuntia, (!!!) kun kummaltakaan ei meinannut juttu loppua, eikä ollut edes alkoholia tarjolla. Monta kertaa siinä ehdin jo miettiä, että näinköhän me päästään kammarin puolelle ollenkaan....
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
"Hyvä", että on kohtalotovereita. Ei sitä suhteeksi voi sanoa, mutta vähän pidempiaikainen kuin pelkkä kertapetos. En nyt viiti tarkemmin kertoa. Miten sulla ja miten oot pärjänny? Ootko kertonut läheisille?
Melko huonosti oon pärjännyt. Mietin petosta päivittäin, ajoittain "laimeasti" ja neutraalisti, toisinaan taas asia tuntuu todella raskaalta. Meillä takana pitkä liitto ja lapsiakin on. Eroa mietin tällä hetkellä päivittäin. Olen puhunut miehen kanssa asiasta paljon, ja mies tuskastuu siitä, ja usein turhautuu kun en pääse asiasta yli. Läheisille oon jonkin verran puhunut, mutta en siitä että haluaisin erota.
Täällä paljon neuvotaan keskustelemaan sen miehen kanssa.
Oma mieheni ei liioin ollut kovin keskustelevaa tyyppiä ja aika harvoinhan ne ovat. Keskustele siinä nyt sitten itsesi kanssa teidän suhteen tilasta. Jos mies oli läsnä, niin monologiksihan se meni.Ystäväni oli lähdössä viikon työmatkalle. Aamulla ennen lähtöä, mies sanoi haluavansa avioeron, eikä hän halua keskustella asiasta sen enempää. Eikä siitä sitten keskusteltu. Peijooni, siinä vasta jämäkkä mies! Näin päättyi kaksi vuosikymmentä kestänyt avioliitto.
Seuraavat kaksi vuottako siitä olisi sitten pitänyt käydä hedelmätöntä juupas eipäs keskustelua, kuka sanoi tai teki mitä, tai jätti sanomatta tai tekemättä? :D
Ap tässä, en nyt kerkeä vielä enempää kommentoida, mutta pettäminen ei johtunut ainakaan siitä, etten vastannut miehen "fysiologisiin tarpeisiin". Seksiä on ollut koko suhteen ajan ehkä 2-4 krt viikossa, myös raskausaikoina. Kumpikaan ei ole yleensä ollut vastentahtoinen, jos toinen on seksiä halunnut. Se puoli meillä on siis ollut kunnossa.
Mies on kyllä aina ollut semmoinen, että "ihailee naiskauneutta" eikä oikein osaa peittää sitä. En olisi silti uskonut sortuvan.
Vierailija kirjoitti:
Itsellä vähän sama homma, erota pitäisi koska esiintyy rankkaa henkistä väkivaltaa (nimittelee lapselle minkälainen vtun idiootti äitinsä on), johon nyt tullut myös fyysisen väkivallan uhka (uhkaa epäsuorasti tappaa, haluaisi lyödä). Mutta näin on vain kerran kahdessa tai kolmessa kuussa. Muu aika eletään tavallista mukavaa perhe-elämää saunomisineen ja pyöräretkineen. Olen sekaisin.
Ajattelin ottaa askeleen ja kertoa lapsen neuvolassa meidän kotioloista. Kannattaakohan?
Aloittajalle; en usko ihmisten muuttuvan. Minä annoin suhteellemme toisen mahdollisuuden mutta asiat paranivat vain vuodeksi. Uskon että miehesi toistaa temppunsa. Miksi ei toistaisi? Kynnys on madaltunut. Tehtäväksesi jää miettiä mitä sinä siedät ja haluat elämältäsi.
Kannattaa puhua neuvolassa, voit saada tosi hyvää apua sieltä. Tuollainen tilanne saattaa pahentua! Voimia, kannattaa varmaan päättää suhde kuitenkin.
Ap
Tietenkään miehet eivät haluta erota, kun itse ovat pettäneet. Sehän on heille äärimmäisen noloa kun koko homma paljastuu.
Ystäväni mies on myös tällainen "naiskauneuden ihailija" ja on pettänyt ystävääni kerran. Minä en usko hetkeäkään, että olisi pettänyt vain kerran, mutta yhden kerran on myöntänyt.
Mies vetää nykyään sellaista unelmapuolison ja -isän roolia, mutta sivustakatsoja huomaa heti että se on pelkkää esitystä. Ystäväni ei luota mieheensä, mutta ei aio erotakaan koska heillä on monta lasta. Ymmärrän häntä hyvin, on tavallaan puun ja kuoren välissä.
Pettäminen rikkoo jotakin suhteesta aina lopullisesti. Ja turha sitä syytä pettämiseen on aina etsiä mistään psykologin juttusilta - toisille se vaan ei ole niin iso moraalinen ongelma kuin toisille. Vähän sama, kuin jotkut varastavat tilaisuuden tullen ja jotkut ei.
No koska m*lkku, sekä kuvainnollisesti, että kirjaimellisesti.