Lue keskustelun säännöt.
Vertaistukea eroa suunnittelevalle?
05.06.2019 |
Miehen pettämisen takia mulla on paha olo koko ajan, joka päivä, mutta en ole vielä saanut erottua, koska tunteita on vielä jäljellä. Sisimmässäni tiedän, että mun on pakko erota, mutta en haluaisi vielä, tuntuu etten kestä käydä läpi sitä tunnemyrskyä.. mies siis katuu ja yrittää tosissaan nyt parantaa suhdetta ja on ollut aivan ihana. Tuntuu että suhde olisi nyt parempi kuin koskaan, jos vaan voisin unohtaa, mutta en vaan pysty. Yritän näytellä, että kaikki on ok. Erosta on puhuttu aiemminkin, mutta en siis halua kertoa, että mietin sitä vieläkin, koska en ole vielä valmis eroon. Lapsetkin tosi pieniä. Olo on tosi ristiriitainen. Mies toisaalta ällöttää ja hänen uskottomuus vihastuttaa, toisaalta tuntuu että rakastan häntä ja yhteistä elämää, ja että minähän se häviäjä olen jos eroan ja jään yksin. En haluaisi millään ryhtyä uusperhekuvioihin enkä olla yksin. Olen ilmeisesti todella turvallisuushakuinen ihminen, koska kaikesta menneestä paskasta huolimatta tuntuu niin hyvältä olla tässä tutussa ja turvallisessa liitossa.
En kaipaa mitään itsestäänselviä "joko olet siinä ja kärsit, tai sitten eroat" vinkkejä, vaan oikeita neuvoja ja vertaistukea. Miten saitte tällaisessa tilanteessa tehtyä päätöksen ja pysyttyä siinä? Minkälaisia ajatuksia käytitte apuna? Mistä saada voimaa repiä itsensä irti omasta turvallisesta perheestä, kun se pahin viha miehen teoistakaan ei ole enää päällä?
Ja pahoittelut vielä sekavasta tekstistä, sekava on olotilanikin...
Kommentit (46)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kiitokset tsempeistä ja kommenteista, ne merkkaa paljon. Suoraan sanoen mua vituttaa niin paljon se, että mies meni noin tekemään, ja sen takia minä sitten joudun valitsemaan, elänkö yksin lasten kanssa eronneena vai tässä suhteessa, pahan mieleni niellen. Olin valmis tekemään paljon töitä avioliiton eteen ja tekemään kompromissejakin. En tosiaan olisi lapsia tehnyt jos olisin tiennyt tämän tulevan. Mies pilasi elämäni.
Nyt alkoi jotenkin ärsyttää tuo, että mies pilasi elämäni. Yksinkö se mies parisuhteessa on? Ja onko miehesi sen tyyppinen, että petti silkkaa pahuuttaan? Mitenkään miehen tekoa puolustelematta aina olisi pelkän yhden osapuolen syyttelyn sijaan hyvä miettiä olisiko kummassakin vikaa.
Harvoin pettäminen on merkki siitä, että tekijä haluaa lopettaa suhteensa. Jos haluaisi, hän olisi jo lopettanut sen. Sinä olet nyt umpikujassa ja mies oli sitä kenties ennen pettämistä, eikä löytänyt sitä ulospääsyä. Parisuhdekriiseissä ihminen ei toimi ihanteidensa pohjalta, kuten varmaan nyt itsekin huomaat? Teidän parisuhde oli sellainen, joka antoi tilaa vanhingon tapahtua ja nyt teidän täytyy miettiä miksi teille niin tapahtui.
Uskomatonta paskaa!
Jätä ap huomioimatta tämä kirjoitus!!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Pettäminen on jonkin tarpeen täyttämistä.
Uskomatonta että kirjoitat että mies pilasi elämäsi. Ei pilannut. Oikeasti mieti millainen puoliso itse olet ollut. Teillä on mahdollisuus mutta mielestäni sulla on asenneongelma.
Mies katuu, on turvallinen ja haluaa jatkaa. Sä et halua pois turvallisesta suhteesta etkä takuulla halua alkaa jakamaan lapsia. Se on kauheaa. Voin kertoa. Työskentele tuon pääsi kanssa ja hakekaa keskustelutukea miehesi kanssa. Pelastakaa perheenne, usko minua sen eteen kannattaa tehdä ihan kaikki.
Itse olen eronnut. Mulla ei ollut vaihtoehtoa. Mutta se etten enää ole lasten jokapäiväisessä elämässä, on aivan hirvittävän tuskallista. En todellakaan lopettaisi perheellisenä parisuhdetta yksittäisen uskottomuuden vuoksi. Se asia ei ole oikeasti niin suuri kuin ajattelet sen olevan.
Vierailija kirjoitti:
Pettäminen on jonkin tarpeen täyttämistä.
Uskomatonta että kirjoitat että mies pilasi elämäsi. Ei pilannut. Oikeasti mieti millainen puoliso itse olet ollut. Teillä on mahdollisuus mutta mielestäni sulla on asenneongelma.
Mies katuu, on turvallinen ja haluaa jatkaa. Sä et halua pois turvallisesta suhteesta etkä takuulla halua alkaa jakamaan lapsia. Se on kauheaa. Voin kertoa. Työskentele tuon pääsi kanssa ja hakekaa keskustelutukea miehesi kanssa. Pelastakaa perheenne, usko minua sen eteen kannattaa tehdä ihan kaikki.
Itse olen eronnut. Mulla ei ollut vaihtoehtoa. Mutta se etten enää ole lasten jokapäiväisessä elämässä, on aivan hirvittävän tuskallista. En todellakaan lopettaisi perheellisenä parisuhdetta yksittäisen uskottomuuden vuoksi. Se asia ei ole oikeasti niin suuri kuin ajattelet sen olevan.
Ap:n tapauksessahan kyse ei ollut yksittäisestä pettämisestä, vaan useammasta kerrasta. Tokihan nämä miehet aina ovat "turvallisia" ja haluavat jatkaa, koska eivät halua menettää perhettään. Perhe ei kuitenkaan estä sitä pettämistä. Mies haluaa sekä syödä kakun että säästää sen. Joko se käy naiselle tai ei, mutta luottamus ei palaa koskaan ennalleen vaikka eroa ei tulisikaan.
On uskomatonta lukea, että pettäminen aina saadaan lopulta sen petetyn syyksi vieritettyä. Jotkut vaan pettää kun tilaisuus on (nykyään erittäin helppoa), vaikka olisi kuinka hyvä, rakastava ja rakastettava puoliso kotona.
Minusta tässä ketjussa on annettu tosi syyllistäviä neuvoja AP:lle. Kukaan toinen ei voi sanoa, pitäisikö erota vai ei. Sen tiedät vain sinä, kun se aika on. Sitten kun sen tietää, sen tietää, eikä tarvitse miettiä tai jossitella yhtään.
Minä olen eronnut. Ainut mitä siinä asiassa kadun, on se että roikuin niin pitkään siinä suhteessa, joka ei antanut kummallekaan osapuolelle sitä mitä halusimme. Minä en kunnioittanut exääni, ja hän piti mua lähinnä keittiöpiikana ja siivoojana, ei puolisona.
Se että eropäätöksen tekeminen joskus kestää kauan, on ihan normaalia. Puhutaan eron erivaiheisuudesta, että toinen on pyöritellyt asiaa mielessään jo pitempään.
Mitä mä tekisin jos olisn AP, menisin juttelemaan asioista jollekin psykologille, selvittämään omaa päätäni mitä haluan tehdä ja mitä elämältäni haluan. Voitte myöhemmin mennä pariterapiaankin, mutta ensin sun täytyy käsitellä sitä katkeruutta mitä tuo tilanne on aiheuttanut. Se terapia olisi hyväksi, jatkoit suhteessa tai aloitit uuden elämän.
Nostetaanpa vanha ketju.
Täällä yksi erosta haaveileva ja eroa pohtiva, juurikin miehen uskottomuudesta johtuen.
Olisiko ap sattumoisin linjoilla kertomassa miten menee??
Se mies voi käydä terapiassa ihan itsekseenkin selvittämässä päätään. Ainoa terapia mitä ap voi tarvita on petetyksi tulemisen trauman yli pääsemiseen, eikä sinnekään sitä toista kaivata.