Lue keskustelun säännöt.
Oudot lapsuuden kodista opitut tavat
Onko muilla lapsuudesta kotoa opittuja outoja tapoja esimerkiksi tavaroiden käytössä tai sijoituksessa?
Itse olen oppinut että paistinpannut säilytetään uunissa. Tämä herätti poikaystävässä suurta ihmetystä.
Tosin ei kovin fiksu paikka niille, kun unohdat toisinaan ottaa ne pois kun laitat uunin päälle. Toinen juttu tulee mieleen perunoiden keittäminen, että millä kokeillaan onko ne kypsiä. Muut kuulemma käyttää haarukkaa mutta itse käytän sukkapuikkoa
Kommentit (785)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tämä ei ole kotoa opittua, mutta ihmettelen, kun kovin monille ei ole opetettu, että kun kuljet suljetusta ovesta, se myös suljetaan perässä. Esimerkiksi jos käyt vessassa, niin se ovi laitetaan kiinni myös vessasta ulos tultua. Meillä on kissa, joka pissailee joskus vääriin paikkoihin, ja rajoitan sen pääsyä mm. vessoihin sillä, että ovet pidetään suljettuina. Tosi monet kylässä kävijät jättää sen oven apposen auki vessassa käytyään. Ärsyttää tuon kissan pissailun takia ja muutenkin.
Samoin toimistolla, tosi usein on vessan ovet käytävälle auki. Aivan älytöntä ja epäsiistin näköistä.
En ole kyllä missään tuollaista tavannut, että vessan ovet jätettäisiin auki.
Toimistolla kyllä laitan vessan oven lähtiessäni(kin) kiinni, mutta kotona meillä on vessan ovi aina auki (paitsi jos joku istuu siellä), koska siellä on kissan hiekka-astia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Haarukat, veitset ja lusikat pitää olla haa-vei-lu -järjestyksessä. Tämä tosin on monilla.
Tuosta en ollut kuullutkaan ennen kuin täällä luin siitä. Ikää on kuitenkin jo 50+.
Sama. Mulla ensin veitset sitten haarukat koska niitä käytetään eniten. Sitten lusikat joita harvemmin tarvii.
Minulla on isot lusikat - pihviveitset-veitset-haarukat ja edessä poikittain pikkulusikat pienemmässä lokerossa. Haarukkalokero on muita hieman edempänä joten siitä on helpompi ottaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sängyn petaaminen niin, että peittojen molemmat reunat taitetaan alle, eli n. 20cm kummastakin pitkästä reunasta. Tulee minusta sievempi ja helpompi sujahtaa sitten illalla peiton alle, ei tarvi käännellä kaksinkerroin taitettua peittoa auki.
Meillä kotona on aina tehty noin, mutta oon saanut kuulla sen olevan "ihme hifistelyä". :D
Miten peitto taitellaan kaksinkerroin?
Älkää nyt alapeukutelko, vaan kertokaa, miten peitto taitellaan kaksin kerroin. :(
Minä petaan taittamalla pitkät sivut ja vielä jalkopäänkin. Ulkomailla asuessani minua ärsytti tapa pedata peiton reunat patjan alle kuin hotellissa. Kaksinkerroin taitettua peittoa en muista nähneeni koskaan.
Pituussuunnassa puoliksi.
Vierailija kirjoitti:
Sängyn petaaminen niin, että peittojen molemmat reunat taitetaan alle, eli n. 20cm kummastakin pitkästä reunasta. Tulee minusta sievempi ja helpompi sujahtaa sitten illalla peiton alle, ei tarvi käännellä kaksinkerroin taitettua peittoa auki.
Meillä kotona on aina tehty noin, mutta oon saanut kuulla sen olevan "ihme hifistelyä". :D
Minusta esteetikot petaavat noin. Suosin tuota tapaa kesäisin kun en käytä päiväpeittoa. Joskus ohueksi taitettua huopaa jalkopäässä. Ellen, sitten taitan peiton takareunankin kauniisti.
Sama juttu pussilakanoissa joissa on joku kuva.
Vierailija kirjoitti:
Pussilakanan viikkaamisessa sen M-taitoksen tekeminen, eli siis yhden pitkän sivun pudottaminen ja taittaminen toiselle puolelle tekee lakanasta siistimmän ja napakamman paketin, rullaa ne sitten tai vaan taittelee ja laittaa pinoon. Tästä on vuosien kokemus, kun sekä äidin kanssa lapsuudenkodissa että miehen kanssa omassa kodissaan on lakanat aina yhdessä näin viikannut. Nyt olen sitten ollut viisi vuotta sinkkuna, enkä yksin saa tuota M-taitosta tehtyä, joten taittelen vaan ns. yhteen suuntaan lakanat ennen rullaamista. Ei ole enää niin siistit ja napakat rullat ilman sitä M-taitosta.
Tuo M-taitoksen tekeminen taitaa juontaa juurensa siitä että silloin lakana pääsee paremmin asettumaan, vaikka ei olisikaan suora. Jos kangasta ei ole leikattu "lankasuoraan", se menettää pesussa muotonsa ja on usein hieman vinon suorakaiteen muotoinen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Monella näyttää olevan tuota vilkutusta:) Meillä halataan ja joskus annetaan poskisuudelmat tervehtiessä ja kotiin lähettäessä.
Saunan jälkeen pukuhuoneessa kuivatellessa piereskely. Kannikkaa vaan koholle ja töräyttää kaasua ulos!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kanamunat syödään puolilöysinä munakupista lusikalla pikku voi nokareen kera. Vaimo jaksaa joka kerta ihmetellä..
Vierailija kirjoitti:
En tiedä onko outoa, mutta se että viili syödään sokerin ja kanelin kanssa. Jotkut tuttuni ovat tätä kummastelleet.
maustamattomaan viiliin tää on ainoa oikea tapa..
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ensimmäinen lätty on koiralle. :)
Meilläkin!
Kun se eka menee aina vähän pilalle ja kerkeää myös jäähtymään koiran suuhun sopivaksi kun muut alkavat lapata lettuja suihiinsa.
ai helvetti sitä ripaskan määrää jos meidän herkkähanurille antais lättyä :)
Vierailija kirjoitti:
Meillä ei koskaan halata eikä kosketa muutenkaan. Ei myöskään sanota koskaan mitään hyvää toisesta, korkeintaan ollaan hiljaa jos ei haukuta.
Tämä on mielestäni outoa ja valitettavasti se on periytynyt. Vaikka tiedostaa, niin on todella väkinäistä yrittää positiivisemmaksi.
Oletko etelä-pohjanmaalta?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Pussilakanan viikkaamisessa sen M-taitoksen tekeminen, eli siis yhden pitkän sivun pudottaminen ja taittaminen toiselle puolelle tekee lakanasta siistimmän ja napakamman paketin, rullaa ne sitten tai vaan taittelee ja laittaa pinoon. Tästä on vuosien kokemus, kun sekä äidin kanssa lapsuudenkodissa että miehen kanssa omassa kodissaan on lakanat aina yhdessä näin viikannut. Nyt olen sitten ollut viisi vuotta sinkkuna, enkä yksin saa tuota M-taitosta tehtyä, joten taittelen vaan ns. yhteen suuntaan lakanat ennen rullaamista. Ei ole enää niin siistit ja napakat rullat ilman sitä M-taitosta.
Eniten ihmettelen, että johonkin niin jonninjoutavaan asiaan kuin lakanoiden viikkaamiseen tarvitaan kahden ihmisen työpanos. Seuraavaksi eniten ihmettelen sitä, että mitä helkkarin väliä sillä on, kuinka täydellisen siistit niiden lakanoiden pitää olla, kun nehän tulevat sieltä kaapista suoraan sänkyyn, ihmisen kehon ja peitonkin alle, eikä niitä kukaan näe?
Ennen vanhaan kankaat olivat kalliita ja lakanoiden hankkiminen kotiin oli merkittävä taloudellinen kuluerä. Ne oli tärkeää saada kestämään vuosikymmeniä, joten niistä huolehtiminen ei ollut jonninjoutavaa. Kannattaa muistaa että nykyäänkin puuvillan ja pellavan tuotantoon käytetään valtavat määrät vettä ja muita resursseja, ja usein juuri niillä alueilla, joilla niistä on huutava pula. Ihmiset ja eläimet kuolevat janoon tai likavedestä saatuihin tauteihin, jotta joku länsimaalainen voi ostaa joka vuosi uudet lakanat...
Vierailija kirjoitti:
Ihana tuo vilkutussuku
Jos tykkää takiaisista.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tähän ketjuun ei ole tullut montaa viestiä päiväkausiin. Silti se keikkuu tässä etusivulla koko ajan.
Mistä lähtien palsta on ollut näin editoitu?
Vierailija kirjoitti:
Meillä oli aina kaikilla hampaidenpesumuki, ns. hammasmuki.
Muki täytetään vedellä, harja kastetaan mukiin, harmaat pestään, suu purskutellaan vedellä ja lopuksi harja huuhdotaan mukissa.
Harjaa tietty säilytetään mukissa.Siis melkein kenelläkään ei ole mukia hampaiden pesuun. En voi käsittää. Jotkut säilyttää hammasharjoja mukissa, mutta sitä ei käytetä.
Olen kysynyt että miten ihmiset huuhtoo suun, niin kuulemma käsiin otetaan vettä ja siitä ryystetään. Tai hörpitään hanan alta.
Siis eikö tää ole älyttömän hankalaa? Olen ihan pakosta jossain vierailla tehnyt noin hätäratkaisuna, kun on vaan harja mukana.
Eihän nykyään edes suositella vedellä huuhtomista tai purskuttelua hampaiden harjauksen jälkeen. Riittää, että enimmät tahnat syljetään pois tai huuhdellaan erittäin kevyesti, että hammastahnan fluori jää vaikuttamaan ja ehkäisemään reikien syntyä.
T. Suuhygienisti
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Pussilakanan viikkaamisessa sen M-taitoksen tekeminen, eli siis yhden pitkän sivun pudottaminen ja taittaminen toiselle puolelle tekee lakanasta siistimmän ja napakamman paketin, rullaa ne sitten tai vaan taittelee ja laittaa pinoon. Tästä on vuosien kokemus, kun sekä äidin kanssa lapsuudenkodissa että miehen kanssa omassa kodissaan on lakanat aina yhdessä näin viikannut. Nyt olen sitten ollut viisi vuotta sinkkuna, enkä yksin saa tuota M-taitosta tehtyä, joten taittelen vaan ns. yhteen suuntaan lakanat ennen rullaamista. Ei ole enää niin siistit ja napakat rullat ilman sitä M-taitosta.
Eniten ihmettelen, että johonkin niin jonninjoutavaan asiaan kuin lakanoiden viikkaamiseen tarvitaan kahden ihmisen työpanos. Seuraavaksi eniten ihmettelen sitä, että mitä helkkarin väliä sillä on, kuinka täydellisen siistit niiden lakanoiden pitää olla, kun nehän tulevat sieltä kaapista suoraan sänkyyn, ihmisen kehon ja peitonkin alle, eikä niitä kukaan näe?
Ennen vanhaan kankaat olivat kalliita ja lakanoiden hankkiminen kotiin oli merkittävä taloudellinen kuluerä. Ne oli tärkeää saada kestämään vuosikymmeniä, joten niistä huolehtiminen ei ollut jonninjoutavaa. Kannattaa muistaa että nykyäänkin puuvillan ja pellavan tuotantoon käytetään valtavat määrät vettä ja muita resursseja, ja usein juuri niillä alueilla, joilla niistä on huutava pula. Ihmiset ja eläimet kuolevat janoon tai likavedestä saatuihin tauteihin, jotta joku länsimaalainen voi ostaa joka vuosi uudet lakanat...
Ne myös kestivät vuosikymmeniä. Pellava oli kovaa laatua, hampusta puhumattakaan. Isoisäni jäämistöstä löytyi hieno silkiltä tuntuva paita. Saatiin selville että sen oli tehnyt isoisoisäni setä isoisoisälle, nokkoskuidusta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Meillä oli aina kaikilla hampaidenpesumuki, ns. hammasmuki.
Muki täytetään vedellä, harja kastetaan mukiin, harmaat pestään, suu purskutellaan vedellä ja lopuksi harja huuhdotaan mukissa.
Harjaa tietty säilytetään mukissa.Siis melkein kenelläkään ei ole mukia hampaiden pesuun. En voi käsittää. Jotkut säilyttää hammasharjoja mukissa, mutta sitä ei käytetä.
Olen kysynyt että miten ihmiset huuhtoo suun, niin kuulemma käsiin otetaan vettä ja siitä ryystetään. Tai hörpitään hanan alta.
Siis eikö tää ole älyttömän hankalaa? Olen ihan pakosta jossain vierailla tehnyt noin hätäratkaisuna, kun on vaan harja mukana.Eihän nykyään edes suositella vedellä huuhtomista tai purskuttelua hampaiden harjauksen jälkeen. Riittää, että enimmät tahnat syljetään pois tai huuhdellaan erittäin kevyesti, että hammastahnan fluori jää vaikuttamaan ja ehkäisemään reikien syntyä.
T. Suuhygienisti
Itse haluan huuhdella kunnolla joten huuhtelun jälkeen laitan uuden satsin tahnaa harjaan ja sipasen sillä purukaluston läpi.
Vierailija kirjoitti:
Meilläkin hoettiin tuota "jouluna saa yölläkin syödä". No ei todellakaan saanut, ruoat nostettiin pois heti ruokailun jälkeen eikä niihin ollut mitään kajoamista omin päin.
Jolupaasto. Valosaan aikaan ei saanut syödä. Onneksi Suomessa on jouluna lyhyet päivät!->yölläkin saa syödä.
Ruuanlaitto oli kokonaan kielletty->syödään kinkkua ja laatikoita ja eineksiä joita voi laittaa ison määrän valmiiksi.
Paaston alussa ja sadonkorjuukauden lopuksi tehtiin viimeinen tuore puuro->joulupuuro.
Vierailija kirjoitti:
No isä söi homeisetkin ruisleivät ja kuivuneet ruisleivännpalat siten että leikkasi homeisen osan pois ja totesi humoristisesti, että "ilmaista antibioottia".
Itsekin syön nykyisin kuivuneet ruisleivän palat. Ei ole sen kummempaa kuin hapankorppujen syöminen. Lisäksi kuivuneesta valkoisesta leivästä voi tehdä korppujauhoa.
Leivässä, jauhossa ja viljatuotteissa olevat homeet eivät välttämättä ole kovin terveellisiä.
Sen sijaan märkien hedelmien (meloni, rypäleet jne) homeet kuuluvat penissilleeneihin (hirveä sana).
Kun kävimme vanhempieni luona, he tulivat aina ikkunaan vilkuttamaan. Lapset lopulta sanoivat aina lähtiessämme, että vilkuttakaa ja nyökyttäkää päätä.