Tajusin myyneeni unelmieni kodin. Miten tästä eteenpäin?

Sulla on joku muu juttu nyt kuin vanhan kodin kaipuu. Varmaankin "lapset lentää pesästä" -syndrooma saat sut kaipaamaan vanhaa kotia jossa lapset olivat pieniä.

Jaa-a. Mekin myytiin ihana kerrostalokoti ja ostettiin omakotitalo. Joka päivä on kalvanut sekä tämä talo, joka ei ole yhtä nätti ja toimiva, kuin vanha kotimme, että sijainti, joka ei sittenkään tunnu hyvältä, kaipuu vanhalle alueelle kova. Sieltä meillä ei ollut varaa taloon, ja sellaisen kuitenkin halusimme, lähinnä oman rauhan ja ison ihanan pihan takia, jotka tässä nykyisessä toki ovatkin kohdallaan. Asiassa on puolensa ja puolensa. En osaa sanoa, auttaako mikään muu kuin muutto. Meillä onneksi molemmat sitä haluavat jossain vaiheessa, juuri nyt ei ole mahdollisuuksia. Ja meillä ei ole pesästä lentäviä lapsia, että ei se muutoksen pelkääminen nyt mikään automaattinen selitys asialle ole. Ihan hyvin voi olla, että teit(te) väärän valinnan ilman mitään sen kummempia psykologisointeja. Me olemme olleet tässä nyt neljä vuotta, mutta aika ei ole auttanut. Anna sinä nyt kuitenkin vähän aikaa itsellesi sopeutua uuteen ympäristöön. Sitten jos ei vaan ala toimia, niin teillä varmasti on miehesi kanssa keskusteltavaa. Toivon tilanteen ratkeamista parhain päin!

Eräs viisas nainen sanoi minulle, että seiniin ja paikkaan ei saa koskaan kiintyä. Omat tavarat ja perhe kodin tekee.

Tätä neuvoa noudattamalla muutot jopa maasta toiseen ovat sujuneet kivuttomasti.

Vierailija kirjoitti:

Eräs viisas nainen sanoi minulle, että seiniin ja paikkaan ei saa koskaan kiintyä. Omat tavarat ja perhe kodin tekee.

Tätä neuvoa noudattamalla muutot jopa maasta toiseen ovat sujuneet kivuttomasti.

Vielä viisaampi sanoi, että tavarat voivat tuhoutua tulipalossa ja läheiset voivat kuolla. Omnia mea mecum porto

Miksi ihmiset hankkivat omakotitalon siinä vaiheessa, kun lapset ovat jo muuttamassa tai jopa muuttaneet omilleen. Siellä sitten pariskunta haahuilee suurissa huoneissa ja tyhjässä talossa. 

Näitä vastaavia tapauksia on tuttavapiirissäni useampiakin. Pariskunta on ihan vilpittömästi uskonut, että he haluavat omakotitalon jostakin syrjemmältä. Ovat rakentaneet unelmiensa kotia hartaudella ja muuttaneet onnellisena. Uusi koti ei kuitenkaan ole koskaan alkanut tuntua kodilta. Alue jää vieraaksi ja mieli on kääntynyt uudestaan ja taas uudestaan siihen kerrostalokotiin, mistä muuttaessa luovuttiin.

Vierailija kirjoitti:

Miksi ihmiset hankkivat omakotitalon siinä vaiheessa, kun lapset ovat jo muuttamassa tai jopa muuttaneet omilleen. Siellä sitten pariskunta haahuilee suurissa huoneissa ja tyhjässä talossa. 

Me ostettiin iso omakotitalo vaikkei ole aikomustakaan edes hankkia lapsia. Ihana kun on tilaa harrastaa ja olla.

Onneksi en vielä myynyt omaani, vaan voin palata sinne muutaman vuoden päästä tai sitten joskus, kun nykyiset asukkaat päättävät muuttaa pois.

Mä olen huomannut, että asumisessa on tärkeintä sijainti. Muutettiin useasti lasten ollessa pieniä, ja yksi muutto oli totaalinen epäonnistuminen koska kivasta asunnosta huolimatta en vain viihtynyt alueella. Muutettiin sitten "huonompaan" asuntoon sille alueelle mille olimme aiemmin asuneet, ja kaikki asumisesta aiheutunut ahdistus hävisi.

Vierailija kirjoitti:

Eräs viisas nainen sanoi minulle, että seiniin ja paikkaan ei saa koskaan kiintyä. Omat tavarat ja perhe kodin tekee.

Tätä neuvoa noudattamalla muutot jopa maasta toiseen ovat sujuneet kivuttomasti.

Minusta taas olisi surullista olla rakastamatta sen aiheuttaman kivun vuoksi.

Meitä on erilaisia. Minä en olisi onnellinen juurettomana, vaikka kuinka olisin reissun päällä oman perheen kanssa. Pitempikin reissu ja ulkomailla asuminen menettelee, jos tiedän että lopulta pääsen sieltä kotiin.

Mikä tahansa luukku ei ole koti, tiedän sen yleensä heti ensi käynnillä, tuleeko jostain asunnosta tai talosta koti.