Oon tapellut jo vuosia että saisin ADHD-lääkityksen itselleni, mitään ei tapahdu
Mä en oikeasti enää jaksa. Oon ravannut miljoonissa tutkimuksissa ja aina löytyy joku syy "mikä pitää ensin rajata pois" ennen kuin voidaan edes harkita lääkitystä.
Nyt joudun napsimaan puoli vuotta (PUOLI.VUOTTA) D-vitamiinia ja rautalisää, kun d-vitamiinin puutos ja anemia voivat myös selittää ongelmiani (en pysty keskittymään yhtikäs mihinkään, sosiaalinen impulsiivius räjähtää käsiin eikä mulla ole yhtäkään ystävää kohta, sählään aivan jatkuvasti, kaikki asiat menee ihan ohi kun ihmisten puhe on kuin jotain puuroa mulle, koulussa en ole saanut mitään aikaiseksi kahteen vuoteen)
Mä oon niin poikki tän asian kanssa. Mulle on syötetty viittä eri masennuslääkettä ja joka ikinen droppi vaan pahentaa tilannettani. :( Miksi suomessa on niin helvetin vaikea saada hoitoa aikuisiän ADHD:seen?
Kommentit (53)
Juurikin tämän takia Adhd on Suomessa muka sähköyliherkkyyteen verrattavaa huuhaata.
Adhd on ihmisessä koko elämän, aivot on erilaiset, se on neurobiologinen juttu.
Aikuisenakin ihmiset saavat adhd diagnooseja koska aiemmin ei ole tajuttu asian johtuvan aivoista vaan "se on vaan niin laiska ja tyhmä"
Ja joillakin aikuisilla adhd pysyy samana kuin lapsena, joten tarvitsevat lääkettä.
Se lääke kun toimii eritavalla normaaliaivoisella ja adhd:lla. Normaaliaivoisella adhd lääke on opiskeluhuume eli valvot ja saat aikaiseksi yms. Adhd:lla se väsyttää ja saa rauhoittumaan sekä toimintakyky nousee.
Adhd ei johdu tyhmyydestä, se niissä testeissäkin katsotaan, koska osa oireista voi johtua ihan vain pienestä äo:sta.
T. Add dg aikuisena ja mullakin lääkkeet. Mullakin epäiltiin masennusta johon lääkitys johti itsetuhoisuuteen ja psykoosiin, koska jo kertomani asia, että adhd ihmisillä on erilaiset aivot joten masennuslääkkeet toimii arvaamattomalla tavalla.
Löytyi oikea diagnoosi ja oikeat lääkkeet.
Munkin oli vaikea päästä tutkimuksiin, mutta onneksi pienellä paikkakunnalla testit oli ohi 3kk ja kaikki muut suljettiin pois ja löytyi oikea dg.
Julkisella puolella joo ollaan tosi pelokkaita määräämään noita lääkkeitä, sanoisin että mene yksityiselle. Kallistahan se on, mutta ei vaivaa pidä jättää lääkitsemättä. ADHD:han muuten pahenee hoitamattomana mitä vanhemmaksi tulet.
Minä pärjäsin ihan ok 25-vuotiaaksi asti, sitten alkoi oirehtia niin rajusti että olisin varmaan tappanut itseni ilman lääkitystä. Eli ihan itsesi takia, mene yksityiselle.
Joo, tässä ketjussa on nyt joku häiriintynyt tapaus riehumassa ja puhumassa potaskaa. Yritä, Ap, seuloa järkiviestit, niitäkin on. Tsemppiä! Yritä välittää mahd. vähän psskapäistä täällä ja irl. Toivottavasti saat kohta lääkityksen kokeiluun, mutta käsittääkseni nekään eivät kaikille sovi. <3
Eikä adhd lääke todellakaan valu kadulle, tietäsittepä kuinka vähän siinä on vaikuttavia aineita. Jopa päihdelinkissä snovat että ostakaa mieluummin kadulta kuin apteekista jos viihdekäyttöön tulee.
Koska sitä vaikuttavaa ainetta tarvitsee niin vähän jos on adhd ja se lääke maksaa maltaita. Ei siinä kovin hyvin rikastu, idiootit.
Mulla sopi heti eka lääke, mutta tuli armoton vatsakipu, joten kokeillaan seuraavaa lääkettä.
Siis lääkehän sopii vain 60% adhd ihmisiin. Ja 2/3 mahakipu menee pois mutta olinkin siihen 1/3 kuuluva jolla ei mennyt vaan paheni.
Voi hele... Mitä kommentteja...
Voimia AP. Itselläni meni noin 3,5 vuotta aikuisiällä diagnoosin ja lääkityksen saamiseen. Lääkitys muutti elämäni, tajusin että en koskaan ollut vain "laiska ja tyhmä" kuten minulle aina hoettiin. Itseasiassa oppimiskykyni ja matemaattinen hahmottaminen on erinomainen kun hyväksyy sen, että tarvitsen erilaisen opiskelutyylin kuin "istu ja kuuntele".
Nyt olen valmistunut yliopistosta, teen innostavaa, vaativaa asiantuntijatyötä jossa myös ADHD:ni on ensimmäistä kertaa koskaan vahvuus eikä haitta. Tietynlaisen kaaoksen hyväksymällä ja tiettyjen erikoiskikkojen avulla elämä on muuttunut sietämättömästä ihanaksi. Lääkettä en enää käytä kuin satunnaisesti jos tiedän että edessä on tilanne jossa en voi pitää monia taukoja tai rytmittää muuten itselleni sopivaksi. Mutta koskaan en olisi kyennyt opiskelemaan itselleni tutkintoa ilman lääkitystä. Tietyissä tilanteissa täytyy vain kyetä toimimaan kuin valtaosa ihmisistä. Silloin on lohdullista tietää, että et ole tyhmä, vain hieman neurologisesti erilainen. Ja sen ei tarvitse estää sinua elämästä!
Vierailija kirjoitti:
Voi hele... Mitä kommentteja...
Voimia AP. Itselläni meni noin 3,5 vuotta aikuisiällä diagnoosin ja lääkityksen saamiseen. Lääkitys muutti elämäni, tajusin että en koskaan ollut vain "laiska ja tyhmä" kuten minulle aina hoettiin. Itseasiassa oppimiskykyni ja matemaattinen hahmottaminen on erinomainen kun hyväksyy sen, että tarvitsen erilaisen opiskelutyylin kuin "istu ja kuuntele".
Nyt olen valmistunut yliopistosta, teen innostavaa, vaativaa asiantuntijatyötä jossa myös ADHD:ni on ensimmäistä kertaa koskaan vahvuus eikä haitta. Tietynlaisen kaaoksen hyväksymällä ja tiettyjen erikoiskikkojen avulla elämä on muuttunut sietämättömästä ihanaksi. Lääkettä en enää käytä kuin satunnaisesti jos tiedän että edessä on tilanne jossa en voi pitää monia taukoja tai rytmittää muuten itselleni sopivaksi. Mutta koskaan en olisi kyennyt opiskelemaan itselleni tutkintoa ilman lääkitystä. Tietyissä tilanteissa täytyy vain kyetä toimimaan kuin valtaosa ihmisistä. Silloin on lohdullista tietää, että et ole tyhmä, vain hieman neurologisesti erilainen. Ja sen ei tarvitse estää sinua elämästä!
Millainen sun opiskelutyyli on?
Vierailija kirjoitti:
Juurikin tämän takia Adhd on Suomessa muka sähköyliherkkyyteen verrattavaa huuhaata.
Adhd on ihmisessä koko elämän, aivot on erilaiset, se on neurobiologinen juttu.
Aikuisenakin ihmiset saavat adhd diagnooseja koska aiemmin ei ole tajuttu asian johtuvan aivoista vaan "se on vaan niin laiska ja tyhmä"
Ja joillakin aikuisilla adhd pysyy samana kuin lapsena, joten tarvitsevat lääkettä.Se lääke kun toimii eritavalla normaaliaivoisella ja adhd:lla. Normaaliaivoisella adhd lääke on opiskeluhuume eli valvot ja saat aikaiseksi yms. Adhd:lla se väsyttää ja saa rauhoittumaan sekä toimintakyky nousee.
Adhd ei johdu tyhmyydestä, se niissä testeissäkin katsotaan, koska osa oireista voi johtua ihan vain pienestä äo:sta.
T. Add dg aikuisena ja mullakin lääkkeet. Mullakin epäiltiin masennusta johon lääkitys johti itsetuhoisuuteen ja psykoosiin, koska jo kertomani asia, että adhd ihmisillä on erilaiset aivot joten masennuslääkkeet toimii arvaamattomalla tavalla.
Löytyi oikea diagnoosi ja oikeat lääkkeet.
Munkin oli vaikea päästä tutkimuksiin, mutta onneksi pienellä paikkakunnalla testit oli ohi 3kk ja kaikki muut suljettiin pois ja löytyi oikea dg.
Sama kokemus, adhd johon määrättiin masennuslääkkeet ja se johti psykoosiin. En ole kärsinyt masennuksesta saati psykoosista nuo lääkkeet lopetettuani ja adhd-diagnoosin saatuani.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Voi hele... Mitä kommentteja...
Voimia AP. Itselläni meni noin 3,5 vuotta aikuisiällä diagnoosin ja lääkityksen saamiseen. Lääkitys muutti elämäni, tajusin että en koskaan ollut vain "laiska ja tyhmä" kuten minulle aina hoettiin. Itseasiassa oppimiskykyni ja matemaattinen hahmottaminen on erinomainen kun hyväksyy sen, että tarvitsen erilaisen opiskelutyylin kuin "istu ja kuuntele".
Nyt olen valmistunut yliopistosta, teen innostavaa, vaativaa asiantuntijatyötä jossa myös ADHD:ni on ensimmäistä kertaa koskaan vahvuus eikä haitta. Tietynlaisen kaaoksen hyväksymällä ja tiettyjen erikoiskikkojen avulla elämä on muuttunut sietämättömästä ihanaksi. Lääkettä en enää käytä kuin satunnaisesti jos tiedän että edessä on tilanne jossa en voi pitää monia taukoja tai rytmittää muuten itselleni sopivaksi. Mutta koskaan en olisi kyennyt opiskelemaan itselleni tutkintoa ilman lääkitystä. Tietyissä tilanteissa täytyy vain kyetä toimimaan kuin valtaosa ihmisistä. Silloin on lohdullista tietää, että et ole tyhmä, vain hieman neurologisesti erilainen. Ja sen ei tarvitse estää sinua elämästä!
Millainen sun opiskelutyyli on?
En ole lainaamasi mutta mulle sopii ainakin itsenäinen opiskelu oman kodin rauhassa, luen ja teen paljon muistiinpanoja. En opi mitään istumalla luennolla tai kuuntelemalla.
Vierailija kirjoitti:
Julkisella puolella joo ollaan tosi pelokkaita määräämään noita lääkkeitä, sanoisin että mene yksityiselle. Kallistahan se on, mutta ei vaivaa pidä jättää lääkitsemättä. ADHD:han muuten pahenee hoitamattomana mitä vanhemmaksi tulet.
Minä pärjäsin ihan ok 25-vuotiaaksi asti, sitten alkoi oirehtia niin rajusti että olisin varmaan tappanut itseni ilman lääkitystä. Eli ihan itsesi takia, mene yksityiselle.
Joillakin voi iän myötä nimenomaan helpottua. Oppii ainakin tulemaan toimeen oireiden kanssa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Voi hele... Mitä kommentteja...
Voimia AP. Itselläni meni noin 3,5 vuotta aikuisiällä diagnoosin ja lääkityksen saamiseen. Lääkitys muutti elämäni, tajusin että en koskaan ollut vain "laiska ja tyhmä" kuten minulle aina hoettiin. Itseasiassa oppimiskykyni ja matemaattinen hahmottaminen on erinomainen kun hyväksyy sen, että tarvitsen erilaisen opiskelutyylin kuin "istu ja kuuntele".
Nyt olen valmistunut yliopistosta, teen innostavaa, vaativaa asiantuntijatyötä jossa myös ADHD:ni on ensimmäistä kertaa koskaan vahvuus eikä haitta. Tietynlaisen kaaoksen hyväksymällä ja tiettyjen erikoiskikkojen avulla elämä on muuttunut sietämättömästä ihanaksi. Lääkettä en enää käytä kuin satunnaisesti jos tiedän että edessä on tilanne jossa en voi pitää monia taukoja tai rytmittää muuten itselleni sopivaksi. Mutta koskaan en olisi kyennyt opiskelemaan itselleni tutkintoa ilman lääkitystä. Tietyissä tilanteissa täytyy vain kyetä toimimaan kuin valtaosa ihmisistä. Silloin on lohdullista tietää, että et ole tyhmä, vain hieman neurologisesti erilainen. Ja sen ei tarvitse estää sinua elämästä!
Millainen sun opiskelutyyli on?
En ole lainaamasi mutta mulle sopii ainakin itsenäinen opiskelu oman kodin rauhassa, luen ja teen paljon muistiinpanoja. En opi mitään istumalla luennolla tai kuuntelemalla.
Mä taasen pyaty kotona keskittyy koska on niin kotona niin paljon mielekkäämpää tekemistä. Luennoilla pystyn keskittymään paremmin jos on kiinnostava luento.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Julkisella puolella joo ollaan tosi pelokkaita määräämään noita lääkkeitä, sanoisin että mene yksityiselle. Kallistahan se on, mutta ei vaivaa pidä jättää lääkitsemättä. ADHD:han muuten pahenee hoitamattomana mitä vanhemmaksi tulet.
Minä pärjäsin ihan ok 25-vuotiaaksi asti, sitten alkoi oirehtia niin rajusti että olisin varmaan tappanut itseni ilman lääkitystä. Eli ihan itsesi takia, mene yksityiselle.
Joillakin voi iän myötä nimenomaan helpottua. Oppii ainakin tulemaan toimeen oireiden kanssa.
Niin, yleensä aikuisiällä oireet helpottuu. Mutta joilla ei, eikä ole dg niin jatkuva paha ja itsensä ulkopuoliseksi erilaiseksi tuntevana oireet pahentaa oloa.
Jolloin se pahenee vaan pahenemistaan.
Vierailija kirjoitti:
Ei suomessa anneta aikuisille ADHD-lääkitystä, koska lapsetkin joutuvat niistä taistelemaan. Aikuisilta ne vaan valuvat katukauppaan huumekäyttöön.
Ryhdistäydy. Et sä voi laiskuuttasi selittää jollain mielikuvituksellisella sairaudella. Voi kun olisikin kätevä saada lääkkeet siihen ettei juuri nyt satu vain huvittamaan.
Mene hoitoon. Oikeasti.
Aikuisiän ADHD vaatii laajaa psykiatrista tutkimusta, samalla poissuljetaan muut tekijät.
Älä valita, jos kuitenkin olet päässyt jo avunpiiriin. Näin se meillä muillakin on, odottelua ja mahdollisesti eri lääkitysten kokeilua.
Vierailija kirjoitti:
Ei suomessa anneta aikuisille ADHD-lääkitystä, koska lapsetkin joutuvat niistä taistelemaan. Aikuisilta ne vaan valuvat katukauppaan huumekäyttöön.
Ryhdistäydy. Et sä voi laiskuuttasi selittää jollain mielikuvituksellisella sairaudella. Voi kun olisikin kätevä saada lääkkeet siihen ettei juuri nyt satu vain huvittamaan.
Olen nähnyt muutoksen sähläävässä tutussani. Hän itse sanoi, että maailma selkeni lääkityksellä. ulkopuolisen silmin hänen elämänsä alkoi lääkityksellä.
Ehkä se vika on sinussa. Minä sain lähetteen tutkimuksiin nätisti pyytämällä ja perustelemalla, pari kuukautta tutkittiin ja testattiin ja sain lääkkeet. Puolisoni alkoi epäillä myös ja ei ollut sen vaikeampi suoritus.
Kummankin meistä elämä mullistui, kumpikin hankki korkeakoulututkinnon loistavin arvosanoin ja työllistyi asiantuntijatyöhön (työttömyyttä kummallakin). Parasta on elää ilman jatkuvaa lamaavaa väsymystä, mitä normaaliarjen eläminen muuten aiheuttaisi kun keskittyminen rasitti niin paljon.
Masennuksesta sen verran, että se on kyllä hoitamattoman adhd:n sivutuote. Minullakin hoidettiin sitä nuorempana, ennen kuin osasin epäillä mistä se voisi johtua.
Vierailija kirjoitti:
Ootko kokeillut homeopatiaa? 😘
Sehän auttaakin neurologisiin häiriöihin. Auttaako parkinsoniinkin?
Eikö hoitamaton ADHD juurikin aiheuta masennusta? Miksi ihmeessä et ole jo saanut kokeiluun lääkettä?
Mutta jep, epäilin joskus itselleni ADDtä ja luettuani muiden kokemuksia, siitä kuinka hankalaa diagnoosin saaminen on, en ole jaksanut edes lähteä yrittämään. Yksityisellä ilmeisesti hoituisi suht. nopeaan, mutta maksaa ainakin pari tonnia.
Pyrin hoitamaan omaa mahdollista ADDtä mm. meditoimalla, se lieventää oireita.
Av-raati syyttää aloittajaa itsediagnosoinnista siitä huolimatta, että ap kertoo ADHD:n oireet jo todennetuiksi. Sitten av-raati diagnosoi aloittajan masentuneeksi.
Loogista ja älyn riemuvoitto! Kenellä ei nyt ole lääkitys kunnossa, aloittajalla vai epärationaalisesti käyttäytyvällä av-raadilla?