Pienet lapset yksin ulkona?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kyllä vanhempien pitäis valvoa mitä alle kouluikäiset ja eka-tokaluokkalaiset kaupunkialueella pihoissa puuhaa. Meillä oman ja viereisen taloyhtiön penskat koputtelee ikkunoihin ja ajaa potkulaudoilla ja fillareilla seiniä, ikkunapeltejä ja ikkunoita kolistellen. Hirveää huutoa ja melua. Niillä jollain on kissakin jota raijaavat narussa ulkona. Eläinrääkkäykseltä näyttää. Joka päivä ihmettelen että missä näiden lasten vanhemmat on koko illan?!

Tää on muuten käsittämätöntä, miten paljon näitä pikkulapsia näkee nykyisin eläinten kanssa keskenään liikkeellä. Pahimmillaan eläimellä on vaan panta kaulassa eikä edes valjaita ja siitä sitten kiskotaan ja revitään. Lapsen ei edes tarvitse olla mikään sadisti tai vastaava kun ne tuonikäiset eivät vaan yksinkertaisesti vielä kykene tajuamaan että se mikä itsestä näyttää ja vaikuttaa kivalta (hihhih, heitelläänpä kissaa lumihankeen niin pitkälle kun jaksetaan ja kiskotaan se kaulapannasta takaisin/katsotaan kuinka kovaa pikkukoira jaksaa juosta fillarin perässä ennen kuin se kaatuu/repäistään pientä koiraa pannasta niin että se menee nurin kun se vaan pysähtyisi nuuskimaan ym.) EI ole kivaa sen eläimen mielestä!

Onko nykyvanhemmat oikeasti niin laiskoja ettei sitä perheeseen otettua lemmikkiä viitsitä hoitaa itse vaan laitetaan se pikkukoululaisen vastuulle? Toki jotkut lapset jo pieninä osaa olla eläinten kanssa mutta oikeasti nämä on harvassa. Nämäkin lapset joiden olen nähnyt lemmikkejä retuuttavan, ovat ihan fiksunoloisista perheistä ja yksi lapsista käy koiransa kanssa agilityssäkin. Että vaikka sitä kuinka olisi sitä mieltä että "kyllä mun lapset osaa koiran/kissan/kanin kanssa ulkona keskenään mennä" niin haloo, jos et säännöllisesti vakoile miten lapsi eläimen kanssa käyttäytyy itsenäisesti/kaverien läsnä ollessa, et voi olla asiasta varma!

No kyllä meillä on esim. 3. luokkalainen ollut vastuussa siitä, että kun tulee ekana kotiin, vie (pienen) koiran lyhyelle pissalenkille. Reitti on sellainen, että se on tässä meidän talon ympäristössä, kestää n. 10 min. ja on kaukana isoista autoteistä (jos koira vaikka pääsisi irti niin ei ole ekana auton alla). Lapsi on tottakai ohjeistettu ja osaa tämän asian hoitaa ihan hyvin. On myös neuvottu, että jos se koira syystä tai toisesta pääsisi irti, niin jää itse paikalleen ja odottaa että koira tulee takaisin siihen, eikä lähde esim. juoksemaan perään, jolloin koira luulee leikiksi ja saa vaan enemmän vauhtia. Reitti on myös mietitty niin, ettei ole mikään suosittu kävelytie jossa olisi paljon koiranulkoiluttajia - isoimmaksi riskiksi itse koen tässä ne koirat jotka hyökkäilevät kimppuun.

Pieni vastuu lapselle, iso helpotus koiralle. Poikamme on kyllä pienikokoinen, että ehkä jotkut kyylät katsovat että siinä joku ekaluokkalainen ulkoiluttaa koiraa ja voi voi.

.

Me asutaan vanhalla okt-alueella, jossa isot pihat. Rajanaapureissa on muita samanikäisiä (ja myös vanhempia lapsia) ja äskettäin 5v täyttänyt saa kulkea vapaasti. Näköyhteyttä harvoin on, mutta äänet kuuluu, ja jos on hiljaista, huutelen perään tai teen tarkistus kierroksen. Pihojen muodostama "reviiri" on niin laaja ja mielenkiintoisia juttuu riittää, että eivät tunne tarvetta lähteä pois pihoista, ja tästä on tietenkin myös puhuttu, että ei saa lähteä. Isommat lapset myös katsoo pienempien perään. Samalla tapaa me aikuiset itsekin ollaan selvitty lapsuudesta hengissä. :)

Lapset 3v ja 7v ovat pihalla aamusta iltaan. Maaseudulla ihan normaalia ettei äiti jatkuvasti istu vieressä.

Kaverin kolmasluokkalainen ei mene yksin ulos, eikä ikinä näe ketään kavereita. Vanhemmille tämä ollut aina ok. Mun mielestä olisi kyllä aika alkaa totutella :D

No itse olen 3-vuotiaan jättänyt ehkä pariksi minuutiksi niin että on ikkunan alla ja suora näköyhteys, kun olen sisältä hakenut jotain. Talvella ajattelin, että voi aidatulla pihallamme (rivitalo) ulkoilla yksinkin pienen hetken niin että olen ikkunan toisella puolella kokoajan, mutta ei silloinkaan tuntitolkulla.

Naapurissa on parikin samanikäistä, jotka ulkoilevat itsekseen, käyvät parkkipaikalla ja autotiellä. En henkilökohtaisesti ymmärrä. Ei mun mielestä tämän ikäinen ole tarpeeksi kypsä ulkoilemaan ilman valvontaa. Ehkä kouluikäisen sisaruksen kanssa, mutta ei minkään 4-5-vuotiaan vastuulle mielestäni voi jättää kuin max siihen omalle aidatulle pihalle mielestäni.

Ekaluokkalainen joutuu kulkemaan koulumatkat yksin, joten sen ikäisen luulisi pystyvän leikkimään pihallakin yksin ja ylipäätään liikkumaan lähiympäristössä ilman jatkuvaa näköyhteyttä. Tätä tietysti kannattaa harjoitella eskarivuonna. 5-vuotias voi mielestäni leikkiä pihapiirissä yksin tunnin niin, että vanhemmalla on tarvittaessa näkö- tai kuuloyhteys, jos paikalle pelmahtaa kuriton jengi koululaisia, mutta sitä pienemmät eivät kykene yksinoloon kuin viisi minuuttia enintään. Jos piha on oma tai aidattu, niin asia on eri mutta yleisellä kerrostalon pihalla en antaisi alle 5-vuotiaan leikkiä, ellen näe ja kuule häntä koko ajan.

Meidän pian 5-vuotias ulkoilee pieniä aikoja yksin rivitalon leikkipaikalla. Näköyhteys on koko ajan ikkunasta, en siis tällöin puuhaa mitään yksinkertaista ruoanlaittoa haastavampaa. Lapsi on hyvin rauhallinen, eikä koskaan ole yrittänyt mihinkään karata tai toimia vastoin ohjeita. Eikä tuostakaan ole koskaan lähtenyt, vaikka kaverit on saattanut lähteä muualle, kun on sanottu, että ilman lupaa ei lähdetä leikkipaikalta. Lapsia on erilaisia, en montaa muuta nelivuotiasta kyllä päästäisi yksin.