Lue keskustelun säännöt.
Miten päästä deittipalveluiden käyttöön liittyvästä "häpeästä" yli?
03.06.2019 |
Haluaisin todella kovasti löytää seurustelukumppanin. Asun pienellä paikkakunnalla (olen valmis muuttamaan pois tulevaisuudessa) enkä tykkää käydä yöelämässä, joten todellisuus vain on se, etten juurikaan tapaa miehiä oikeassa elämässä.
Olen jo varmaan parin vuoden ajan pyöritellyt mielessä ajatusta, että tekisin profiilin jollekin deittisivustolla, mutta kun nolottaa jotenkin niin samperisti se! Minusta olisi kamalaa, jos joku tuttu näkisi profiilini deittisivulla. Tämä on ihan hölmöä, koska tuossa tapauksessahan hänelläkin olisi siellä profiili, joten ei hän olisi mitenkään "parempi" itsekään. Mutta silti se vain hävettäisi todella paljon.
En edes osaa sanoa, mikä siinä deittipalvelun käytössä on niin nolottavaa minulle. Ehkä jotenkin se, että "hakemalla hakee" suhdetta, koska sehän noiden palveluiden ainoa käyttötarkoitus on. En kai haluaisi näyttää epätoivoiselta.
Onko kellään muilla samoja ajatuksia? Miten tästä nolotuksesta voisi päästä yli? Uskon, että ainakin tämän hetkisessä elämäntilanteessani neittideitti on aikalailla ainoa mahdollisuuteni löytää kumppani.
N27
Kommentit (60)
Vierailija kirjoitti:
Ymmrrän ap sun tuskan, mutta olet vielä nuori ja sinulla on aikaa löytää mies joltain kunnon deittisivustolta. Mä olen viiskymppinen ja sama häpeä liittyy tuohon deittisivulle menemiseen, miehen kaipuu on aika suuri kun 7v. yksin ollut. Olen urheilullinen ja ikäisekseni hyvän näköinen nainen, mutta en tapaa miehiä kun töissä ja siellä ei nyt iskeen viitsi alkaa..
Miksi sinullakin ei olisi vielä aikaa löytää mies jotain kunnon deittisivulta? :) Sanon tämän ystävällisesti ja kannustavasti. Käsittääkseni viisikymppisissä on aika paljon suhdetta toivovia sinkkuja, koska avioeroja tulee paljon siinä 40v. hujakoilla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ohis mutta olin kerran ihastunut salilla tapaamaani mieheen. Juttelimmekin pari kertaa. Pohdiskelin mielessäni uskaltaisinko pyytää ulos tms. Satuin sitten kertomaan ihastuksestani eräälle naispuoliselle salikaverilleni, ja hän sanoi "juu ainakin sinkku se "Matti" on, törmäsin just sen profiiliin Tinderissä!". En mahtanut sille mitään, että kiinnostus tuota miestä kohtaan laski kuin lehmän häntä välittömästi. Enkä sitten koskaan pyytänyt ulos. Tinderin käyttö on todellinen turnoff minulle miehessä. Joku vähän paremman tason deittisivusto kävisikin. N24
Voi vidu teitä naisia
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ohis mutta olin kerran ihastunut salilla tapaamaani mieheen. Juttelimmekin pari kertaa. Pohdiskelin mielessäni uskaltaisinko pyytää ulos tms. Satuin sitten kertomaan ihastuksestani eräälle naispuoliselle salikaverilleni, ja hän sanoi "juu ainakin sinkku se "Matti" on, törmäsin just sen profiiliin Tinderissä!". En mahtanut sille mitään, että kiinnostus tuota miestä kohtaan laski kuin lehmän häntä välittömästi. Enkä sitten koskaan pyytänyt ulos. Tinderin käyttö on todellinen turnoff minulle miehessä. Joku vähän paremman tason deittisivusto kävisikin. N24
Voi vidu teitä naisia
Jännämiehiä on liikkeellä. Niitä pitää varoa, (kiltti)miehetkin sanoo niin. Todennäköisyyslaskelmat raksuttaa kuupassa nonstop. -eri
Ihme yleistystä ton tinderin suhteen. Voi sieltä toki seksiäkin hakea, mutta itse käytin appia ainakin muuten ihmisten tapailuun. Löysinkin mieheni, jonka kanssa nyt lapset ja naimisissa. Ei hänkään ole irtoseksin harrastajia. Itsehän teet sen päätöksen kuinka palveluja käytät.
Tinderissä itse tykkäsin erityisesti siitä, että sen kautta oli helppo tavata ihmisiä, jotka ei muuten asunut paikkakunnalla. Eikä hävetä yhtään, että tällaisen muualla asuvan sieltä löysinkin.
Vierailija kirjoitti:
Ihme yleistystä ton tinderin suhteen. Voi sieltä toki seksiäkin hakea, mutta itse käytin appia ainakin muuten ihmisten tapailuun. Löysinkin mieheni, jonka kanssa nyt lapset ja naimisissa. Ei hänkään ole irtoseksin harrastajia. Itsehän teet sen päätöksen kuinka palveluja käytät.
Tinderissä itse tykkäsin erityisesti siitä, että sen kautta oli helppo tavata ihmisiä, jotka ei muuten asunut paikkakunnalla. Eikä hävetä yhtään, että tällaisen muualla asuvan sieltä löysinkin.
Minä luulen, että Tinder on ehkä alunperin ollut tavallisempi deittiappi (jos olette jo naimisissa ja lapsia, niin teidän tinderin käytöstänne on aikaa), mutta aikojen saatossa se on muuttunut irtoseksin hakupaikaksi. Nykyään Tinderillä on aikalailla sellainen maine, että sieltä haetaan nopeaa seksiä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ihme yleistystä ton tinderin suhteen. Voi sieltä toki seksiäkin hakea, mutta itse käytin appia ainakin muuten ihmisten tapailuun. Löysinkin mieheni, jonka kanssa nyt lapset ja naimisissa. Ei hänkään ole irtoseksin harrastajia. Itsehän teet sen päätöksen kuinka palveluja käytät.
Tinderissä itse tykkäsin erityisesti siitä, että sen kautta oli helppo tavata ihmisiä, jotka ei muuten asunut paikkakunnalla. Eikä hävetä yhtään, että tällaisen muualla asuvan sieltä löysinkin.
Minä luulen, että Tinder on ehkä alunperin ollut tavallisempi deittiappi (jos olette jo naimisissa ja lapsia, niin teidän tinderin käytöstänne on aikaa), mutta aikojen saatossa se on muuttunut irtoseksin hakupaikaksi. Nykyään Tinderillä on aikalailla sellainen maine, että sieltä haetaan nopeaa seksiä.
Näin voi olla. Ehkä Tinder palvelee nykyään eri kohderyhmää kuin aiemmin. Minusta se on nykyisellään hyvä palvelu hieman vanhemmille, jotka etsivät seuraa vähän kevyempään touhuun.
Vierailija kirjoitti:
Ymmrrän ap sun tuskan, mutta olet vielä nuori ja sinulla on aikaa löytää mies joltain kunnon deittisivustolta. Mä olen viiskymppinen ja sama häpeä liittyy tuohon deittisivulle menemiseen, miehen kaipuu on aika suuri kun 7v. yksin ollut. Olen urheilullinen ja ikäisekseni hyvän näköinen nainen, mutta en tapaa miehiä kun töissä ja siellä ei nyt iskeen viitsi alkaa..
Ei 27 ole enää niin nuori nainen että kannattaisi odotella. Mitä pitäisi odotella? Miksi? Jos olisin n27 niin etsisin kumppania melkein täyspäiväisesti.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ehkö voisit ajatella deitti-ilmoutuksen tekemisen olevan askel itsevarmempaan minään, joka ei välitä muiden mielipiteistä. Ota asia haasteena itsellesi, että uskallanko vai en. Voit myös kokeilla auttaisiko itsensä lahjominen asiaa eli kun saat deitti-ilmoituksen julkaistua, voit varata kivan kaupunkiloman itsellesi.
Minulla häpeä ei liity sovellusten varsinaiseen käyttämiseen, vaan siihen, että olenko kenenkään miehen arvoinen ja mitä miehet ajattelisivat minusta. On jotenkin kestämätön ajatus olla pettymys miehelle, jonka kanna tapaisin kasvotusten.
Kiitos tästä, annoit hyviä vinkkejä. :) Minun pitäisi jotenkin muuttaa ajatusmaailmaani tuon nettideittailun suhteen. Että se ei ole joku häpeällinen viimeinen vaihtoehto, vaan ennemminkin mahdollisuus.
Minulla ei ole tuota samanlaista häpeää/pelkoa kasvokkain kohtaamisesta kuin sinulla.. Jostain syystä en koskaan ole kuvissa parhaimmillani, näytän livenä paremmalta. Tuli kuitenkin sellainen vinkki mieleen tuohon ahdistukseesi liittyen, että kannattaa ainakin varmasti laittaa realistisia kuvia. Siis toki mieluummin edustava kuin epäedustava otos itsestä, mutta ei mitään epärealistisen puunattua/käsiteltyä kuvaa. Se on varmasti kaikille osapuolille mukavampi, että sitten livenä tapaa sennäköisen ihmisen kuin odottaa tapaavansa. Epätodellisen kauniilla kuvilla saa varmasti enemmän tykkäyksiä/matcheja tms., mutta sitten kasvaa myös riski että toinen on ihmeissään ensitreffeillä.
Ja tuo särähti korvaani, että "olenko kenenkään miehen arvoinen". Kyllä olet! <3 Ap
Näytät livenä paremmalta? Ei meistä kukaan pysty näkemään itseään livenä. Peilikuva ei ole yhtä kuin "livenä". Peili vääristää. Monilla on harhainen kuva itsestään, koska peilikuvassa näemme itsemme paremman näköisenä kuin olemme.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ehkö voisit ajatella deitti-ilmoutuksen tekemisen olevan askel itsevarmempaan minään, joka ei välitä muiden mielipiteistä. Ota asia haasteena itsellesi, että uskallanko vai en. Voit myös kokeilla auttaisiko itsensä lahjominen asiaa eli kun saat deitti-ilmoituksen julkaistua, voit varata kivan kaupunkiloman itsellesi.
Minulla häpeä ei liity sovellusten varsinaiseen käyttämiseen, vaan siihen, että olenko kenenkään miehen arvoinen ja mitä miehet ajattelisivat minusta. On jotenkin kestämätön ajatus olla pettymys miehelle, jonka kanna tapaisin kasvotusten.
Kiitos tästä, annoit hyviä vinkkejä. :) Minun pitäisi jotenkin muuttaa ajatusmaailmaani tuon nettideittailun suhteen. Että se ei ole joku häpeällinen viimeinen vaihtoehto, vaan ennemminkin mahdollisuus.
Minulla ei ole tuota samanlaista häpeää/pelkoa kasvokkain kohtaamisesta kuin sinulla.. Jostain syystä en koskaan ole kuvissa parhaimmillani, näytän livenä paremmalta. Tuli kuitenkin sellainen vinkki mieleen tuohon ahdistukseesi liittyen, että kannattaa ainakin varmasti laittaa realistisia kuvia. Siis toki mieluummin edustava kuin epäedustava otos itsestä, mutta ei mitään epärealistisen puunattua/käsiteltyä kuvaa. Se on varmasti kaikille osapuolille mukavampi, että sitten livenä tapaa sennäköisen ihmisen kuin odottaa tapaavansa. Epätodellisen kauniilla kuvilla saa varmasti enemmän tykkäyksiä/matcheja tms., mutta sitten kasvaa myös riski että toinen on ihmeissään ensitreffeillä.
Ja tuo särähti korvaani, että "olenko kenenkään miehen arvoinen". Kyllä olet! <3 Ap
Näytät livenä paremmalta? Ei meistä kukaan pysty näkemään itseään livenä. Peilikuva ei ole yhtä kuin "livenä". Peili vääristää. Monilla on harhainen kuva itsestään, koska peilikuvassa näemme itsemme paremman näköisenä kuin olemme.
Olen aina miettinyt tätä. Kumpi näyttää totuuden, peili vai valokuva? Olen ajatellut että peili, koska siinä näkee elävän, liikkuvan kuvan itsestään. Ja se on se mitä muutkin ihmiset meistä näkevät. Valokuva on vain jäädytetty kuva yhdestä ainoasta hetkestä.
Itsestäni en osaa sanoa, mutta tunnen useammankin naisen, jotka näyttävät oikeasti livenä paljon paremmalta kuin kuvissa. Esim. juuri tutustuin naiseen, jota heti pidin todella viehättävänä ja kivan näköisenä. Myöhemmin aloimme seurata toisiamme instassa. Ihan hämmästyin hänen kuviaan katsoessa, kun ei ollut niissä yhtään edukseen. Tuli mieleeni, että jos joku näkee vain hänen somekuvansa, niin ei todellakaan saa oikeaa käsitystä siitä, kuinka kivan näköinen hän todellisuudessa on. Jotenkin hänen kauniit puolensa, kuten hehkeä iho, kauniin väriset silmät, tuuheat ripset jne. eivät tule yhtään esille kuvissa. Sen sijaan jotkin "huonommat" puolet, joihin livenä ei edes kiinnitä huomiota, korostuvat kuvissa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ymmrrän ap sun tuskan, mutta olet vielä nuori ja sinulla on aikaa löytää mies joltain kunnon deittisivustolta. Mä olen viiskymppinen ja sama häpeä liittyy tuohon deittisivulle menemiseen, miehen kaipuu on aika suuri kun 7v. yksin ollut. Olen urheilullinen ja ikäisekseni hyvän näköinen nainen, mutta en tapaa miehiä kun töissä ja siellä ei nyt iskeen viitsi alkaa..
Ei 27 ole enää niin nuori nainen että kannattaisi odotella. Mitä pitäisi odotella? Miksi? Jos olisin n27 niin etsisin kumppania melkein täyspäiväisesti.
Eihän tuo lainaamasi kirjoittaja kehottanut odottelemaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kaikkien syrjäseutujen sinkkujen kannattaisi luoda profiili! Itse asun Helsingissä ja olen aivan tuppukylästä kotoisin. En seurustellut koskaan pikkupaikkakunnilla asuaessani. Tuohon aikaan deittiapit olivat vasta rantautumassa Suomeen (tai ainakin sinne syrjäkylille). Ensimmäisen poikaystäväni löysin Tinderin kautta 24-vuotiaana, kun muutin Helsinkiin. Toinen poikaystävä löytyi Badoosta ja kohta tulee vuosi täyteen seurustelua. Hän oli matchatessämme aivan toisella puolella Suomea kuin minä. Suosittelen jälkimmäistä appia, koska ei ole sidoksissa etäisyyteen. :)
Olen introvertti, joka ei jaksanut riekkua yöelämässä vaikka täällä olisi ollut niitä paikkoja tavata ihmisiä irl. En usko, että olisimme koskaan tavanneet poikaystäväni kanssa ilman deittiappia.
N28
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Rohkee rohkee vaan. Odotan sinua deittipalvelussa tälläkin hetkellä.
Vierailija kirjoitti:
Rohkee rohkee vaan. Odotan sinua deittipalvelussa tälläkin hetkellä.
Kiiman vääristämä katse silmissäsi?
Kumppanin löytämisen tiellä on monenlaista häpeää. Ensimmäinen on kotoa opittu häpeä siitä, että ylipäätään haluaa löytää kumppanin. Kun ei ole mitään toimivan parisuhteen tai perheen mallia, niin kaikki yritykset tuntuvat valmiiksi epäonnistumisilta. Tunnen tekeväni jotain vääryyttä, jos edes mielessäni huomaan olevani jostain kiinnostunut, saati jos yritän ilmaista sitä hymyilemällä ja silmiin katsomalla.
Toinen häpeän aihe aloittajankin mainitsema seuran etsiminen netistä. Kokeilin sitä jonkin aikaa reilun kymmenen vuotta sitten, pääsin treffeille ja niistä seurasi muutaman kuukauden kestävä suhteen tapainen. Silloin olin sopivassa iässä ja elämänvaiheessa, mutta nyt häpeän etsiä seuraa netistä. Olen yliopistossa opettajana ja opiskelijani ovat vain vähän minua nuorempia, joten on suuri riski törmätä heihin. Kuormasta ei saa syödä ja olisi muutenkin aika tukalaa, jos opiskelijoiden keskuudessa leviäisi tieto, että etsin netissä seuraa.
Kolmanteen häpeän lähteeseen voi niputtaa kaiken mikä koskee ulkonäköä. Minussa tässä suhteessa muutamia tälläkin palstalla usein keskusteltuja vikoja, joista tärkeimmälle en voi tehdä mitään. Kotoa opittuna häpeän myös yrityksiäni kohentaa ulkonäköäni ja olen sen vuoksi aika harmaa ja tapettiin sulautuva.
Liisa Armas kirjoitti:
Nyt on 2019!! Työntäkää häpeänne sanonko minne.
Häpeällä on funtio.
Uppeli puppeli