Miesystävän köyhäily

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mä olen töissä. Enkä haluaisi katsella näiden aikuisten laiskojen kermapyllyjen lypsämistä isältään. Ja itseasiassa lähdin jo.

Hyvä että lähdit. Et nimittäin voi estää lypsämistä mitenkään, jos isä siihen itse suostuu. Nyt voitkin sitten omilla rahoillasi ostaa itsellesi luksusta ;)

Tosiaan, se on miehen valinta haluaako jakaa elämänsä naisen kanssa vai alkaako eunukiksi.

Luulet olevasi maailman ainoa nainen? Hieman harhaista menoa 

Olipas älykäs johtopäätös. Hieman keskustelua tässä herättelin. Jos vaikka nämä pikku kullankaivajat alkaisivat kuokkia ihan omin voimin, vois jopa olla välillä ihan tyytyväinenkin. Eikä olettaa, että elintaso ja oikeudet oltava heti 2-kymppisenä samat kuin isillä ilman mitään vastuuta tai omaa työpanosta.

Kullankaivaja haukkuu muita kullankaivajiksi 😂

Outoa miten paljon ap sai haukkumiskommentteja. Hyvä ap että lähdit, pihin kanssa on ikävää viettää aikaa, jos itse haluaa elää mukavasti. Vaikka kumpikin maksaisi omansa, niin mitä kun se pihi ei suostu reissuun, reissussa ei suostu ravintolaan, jne. Tympeää suhteessa puuhata vain yksin. Saati sitten, jos pihi vain lokkeilee ja mukavuudet kelpaa toisen maksamana.

Miesten ei kannata lompakkoaan naisystäville availla, siitä seuraa loppumaton suo.

Vierailija kirjoitti:

Tottahan ne lapset ovat rakkaampia isälle, kuin naisystävä, ei kai tuossa pitäisi olla mitään ihmettelemistä.

Lapset ovat omaa lihaa ja verta, naisystävä on kuitenkin loppujen lopuksi outo ihminen.

Tämä! Ja naisystävät ovat samanlaisia kuin miesystävätkin eli kuin raituovaunuja: kun yksi lähtee, niin seuraava on jo kulman takana tulossa. Eivät ole sen kummempia eli kyllä ne omat lapset ovat selkeästi edessä tärkeysjärjestyksessä ja niinhän sen pitää ollakin.

Henkinen Insesti-iskä.

Vierailija kirjoitti:

Kyllä se vaan on joillain vaikea ymmärtää että omat lapset on omia lapsia aina. Kun ikää tulee niin sen heikommin ketään naista miehet nostavat mihinkään erikoisasemaan. Mutta lapset ovat ja pysyvät perheenjäseninä ja heitä auttaa kyllä mielellään. 

Vaikka oma lapseni on vielä koululainen ei kyllä sellaista naista maan päältä löydy joka hänen ohi arvoasteikossa ajaa.

No noinhan sen pitää mennäkin. Ja sama se on yleensä naistenkin näkövinkkelistä. Kyllä minullekin oma poikani on se kaikista tärkein, ei kukaan mies pääse lähellekään tärkeysjärjestyksessä ja tämä on mielestäni aivan luonnollista.

Olettepa erikoisia.I tse olen reilu viisikymppinen nainen, ja uudessa rakkaussuhteessa ollut kymmenisen vuotta. Kyllä, rakastettuni on ehdottomasti minulle tärkeintä maailmassa, minun valoni, elämäni. Olen ymmärtänyt, että rakkaus annettiin mknulle vasta aikuisella iällä, ja se on koko elämän tarkoitus. Minulla on kaksi aikuista lasta, heillä hyvät urat ja elämät. He ovat minulle tärkeitä, mutta eivät todellakaan tärkeämpiä kuin rakkaimpani. Heidän talouksiinsa en ota mitään kantaa- tietenkään. Koko asia olisi lähinnä perverssiä, Elämme mieheni kanssa taloudellista yhteiseloa, johon kumpikin tuo osuutensa mahdollisuuksiensa mukaan.

 Ihmiset ovat yksilöllisiä.

 Olen eronnut ja suhteessa, mutta missään vaiheessa, koskaan, kukaan ei mene lasteni edelle.

Elän aivan normaalia elämää tästä "vakaumuksesta" huolimatta, tämä on minun tapani elää ja olla.

Vierailija kirjoitti:

Olettepa erikoisia.I tse olen reilu viisikymppinen nainen, ja uudessa rakkaussuhteessa ollut kymmenisen vuotta. Kyllä, rakastettuni on ehdottomasti minulle tärkeintä maailmassa, minun valoni, elämäni. Olen ymmärtänyt, että rakkaus annettiin mknulle vasta aikuisella iällä, ja se on koko elämän tarkoitus. Minulla on kaksi aikuista lasta, heillä hyvät urat ja elämät. He ovat minulle tärkeitä, mutta eivät todellakaan tärkeämpiä kuin rakkaimpani. Heidän talouksiinsa en ota mitään kantaa- tietenkään. Koko asia olisi lähinnä perverssiä, Elämme mieheni kanssa taloudellista yhteiseloa, johon kumpikin tuo osuutensa mahdollisuuksiensa mukaan.

Ja kun miehesi jättää sinut, muista että lapsillasi on omat perheet ja puolisot, älä käy heihin roikkumaan. Kuten sanottu, sinäkään et ole ensimmäisellä kierroksella, miksi olisit viimeiselläkään?

En tiedä kuinka objektiivinen ap:n aloitus on. kyllähän omia lapsiaan halua auttaa, itse olen köyhästä perheestä eikä vanhemmilla ollut varaa kustantaa minulle mitään ja pelkäsin ottaa opintolainaa. No, ihan mukavasti elämä meni mutta olisi voinut mennä paljon helpommin jos olisi ollut vaikka 10 000 e opiskeluaikoina pesämunaa. 

Siitä syystä ehkä pidän tiettyjä asioita prioriteettina. Lasten (sekä exän kanssa saatujen että nyksän omien) opintokirjat ja maksut, ajokortit, liikuntaharrastukset (ei mitään yhdistettyjä hiihto/ryyppäysmatkoja Lappiin) ja hyvät kengät ja kohtuulliset vaatteet menevät esimerkiksi kaiken edelle, mutta mitään mopoa tai autoa (poikkeuksena jos auton tarvitsee työtä varten) tai ihqua matkaa kanarialle poikaystävän kanssa on turha vinkua. 

Niin, sepäse, eihän nuo kaiken helpolla saavat nuoret aikuiset ole kuin pohjaton kaivo, kun kaikki tosiaan oltava heti ensiasunnosta lähtien samalla viivalla kuin koko ikänsä pitkää päivää painaneella isällä.

Mitenköhän opitaan itse rehkimään minkään eteen. Vai oletetaanko, että sillä oman isin työllä ja perinnöllä elää ne mahdolliset omatkin tulevat lapset. Onko nämä lellilapset siinä vaiheessa oppineet hankkimaan mitäån omin avuin ja pystyvät tarjoamaan taas perinteiden mukaan entistäkin hulppeamman ja helpomman elämän omille lapsilleen.

Nämä pihistelijät ovat kyllä kamalia. Sellaisen kanssa voi seurustella, mutta ei asua.

Eikä matkustaa, jos haluaa matkalla syödä muutakin kuin kassista kaivettua nahistunutta näkkileipää taskulämpimän metwurstin kanssa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olettepa erikoisia.I tse olen reilu viisikymppinen nainen, ja uudessa rakkaussuhteessa ollut kymmenisen vuotta. Kyllä, rakastettuni on ehdottomasti minulle tärkeintä maailmassa, minun valoni, elämäni. Olen ymmärtänyt, että rakkaus annettiin mknulle vasta aikuisella iällä, ja se on koko elämän tarkoitus. Minulla on kaksi aikuista lasta, heillä hyvät urat ja elämät. He ovat minulle tärkeitä, mutta eivät todellakaan tärkeämpiä kuin rakkaimpani. Heidän talouksiinsa en ota mitään kantaa- tietenkään. Koko asia olisi lähinnä perverssiä, Elämme mieheni kanssa taloudellista yhteiseloa, johon kumpikin tuo osuutensa mahdollisuuksiensa mukaan.

Ja kun miehesi jättää sinut, muista että lapsillasi on omat perheet ja puolisot, älä käy heihin roikkumaan. Kuten sanottu, sinäkään et ole ensimmäisellä kierroksella, miksi olisit viimeiselläkään?

Mikä teitä vaivaa? Miksi ihmeessä hän haluaisi roikkua lapsissaan? Eikö teillä ihan oikeasti ole elämässä mitään tai ketään muuta? Ihan näin sivusta ihmettelen, itse en ongelmistani aikuisille lapsille perheineen edes puhu.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kustannan mieluummin sitten luksusta vain itselleni. Kun ei huvita leikkiä pihtaria toisten elämän ylläpitämiseksi.

Ja ongelma oli?

Pitikö tässä olla joku ongelma? En ole ap, mutta voin kehittää sua varten tästä ongelman: mies on muuten kiva, mutta köyhäily ärsyttää. Löytyykö hyvää ratkaisua, vai pitääkö erota? Näin, ole hyvä.

Pitää erota. Etenkin kun köyhäily koskee vain sinun kanssasi hengausta. Se kertoo kaiken oleellisen miehen prioriteeteista. Eikä edes sitä, ettei hän panosta sinuun, vaan ei halua panostaa _teihin_.

Juokse.

Tuo on kyllä totta, että ihminen laittaa rahaa, aikaa ja vaivaa sellaiseen, minkä kokee tärkeäksi.

Jos mies panostaa suhteeseen muilla tavoilla, niin voisin sietää. Sitten vaan reissailisin ystävättärien kanssa.

Tapailin nuorempana erästä kundia, jonka kanssa meillä oli tällainen suhde. Teimme vain asioita, joihin hänellekin oli varaa. Istuimme sitten minun luona katsomassa telkkaria ja kävelimme ulkona.

Ruuat laitoin minä, en koskaan ostanut mitään kallista, vaan saatoin tehdä esim. ison satsin kaalilaatikkoa. Kävimme aina yhdessä kaupassa, ja maksoimme ostokset vuorotellen.

Olihan se vähän latteaa, sama kaava joka viikonloppu. Kauppaan, ruokaa, leffa.

Vierailija kirjoitti:

Miksi naisystävä ei käy yksin tai kavereiden kanssa herkuttelemassa ravintoloissa.

Mikä pakko se miesystävä on aina olla mukana. Oletko läheisriippuvainen?

Älä panosta suhteeseen enempää kuin mieskaverisikaan, sittenpä olette tasoissa, eikä tarvi valittaa.

Käytä kaikki ylellisyys  vain itseesi ja yksin ollessa. Silloinhan jaksat nauttia tavan elämästä toisen kanssa.

 

Vai onko sittenkin kysymyksessä se, että haluat miehen kustantavan sinun herkkusi ja ylellisyytesi?

Ansaitsemansa rahat mies tietenkin antaa perillisilleen. Ja mitä enemmän hän antaa jo nyt, sitä vähemmän he joutuvat maksamaan perintöveroa.

Nii onhan se ihan jees, jos nautit elämästäsi mieluummin aikuisten lastesi kanssa kuin oman kumppanin. Miksi sitten edes lähteä parisuhteeseen jos ainoa asia josta yhdessä nautitaan on seksi. Sitä saa helpommalla sitten ihan ostamalla. Vai pitääkö siinäkin pihistää, että jos leikkisi parisuhdetta niin irtoaisi ilmaiseksi.

Vierailija kirjoitti:

Miksi naisystävä ei käy yksin tai kavereiden kanssa herkuttelemassa ravintoloissa.

Mikä pakko se miesystävä on aina olla mukana. Oletko läheisriippuvainen?

Älä panosta suhteeseen enempää kuin mieskaverisikaan, sittenpä olette tasoissa, eikä tarvi valittaa.

Käytä kaikki ylellisyys  vain itseesi ja yksin ollessa. Silloinhan jaksat nauttia tavan elämästä toisen kanssa.

 

Vai onko sittenkin kysymyksessä se, että haluat miehen kustantavan sinun herkkusi ja ylellisyytesi?

Ansaitsemansa rahat mies tietenkin antaa perillisilleen. Ja mitä enemmän hän antaa jo nyt, sitä vähemmän he joutuvat maksamaan perintöveroa.

"Ansaitsemansa rahat mies tietenkin antaa perillisilleen" ?!

Mikä ihmeen "tietenkin". Ja perillinen ilmeisesti taas tietenkin omille perillisilleen vai? Vai olisiko mitenkään mahdollista, että jokainen hankkisi ja käyttäisi rahansa ihan itse?

Ymmärrän ap:ta.

Meillä on niin, että aviomieheni (olemme siis naimisissa) laittaa kaikki rahansa omiin menoihinsa ja lahjoihin etälapsilleen. Minä maksan kokonaan asumisemme, ruoka maksetaan puoliksi. Eli käytännössä tuen taloudellisesti miehen exän lapsia.

Alussa tämä otti päähän aikalailla, mutta asennoidun niin, ettei tämö kestä välttämättä pitkään, eli että voin erota milloin tahansa ilman, että esim elintasoni heikkenee edes yhtä euroa. Avioehtokin on. Kyllä tässä siis olisi aika matala kynnys erota heti, kun ei ole enää kivaa, kun ei ole minkäänlaista yhteistä taloutta.

Ihan hyvä, että ap erosi, jos hän toivoo suhdetta, jossa panostetaan yhteiseen elämään ja tavoitteisiin ja ollaan tiimi. Eli jos hän toivoo normaalia perhettä. Se eronnut etäisä selvästi ei halunnut sen tasoista sitoutumista enää.

Mieluummin rahat lapsilleni annan kuin naisystävälleni.