Mikä koira meille, ei saisi olla "jatkuvasti jaloissa" ja touhottamassa, perheessä lapset 2 ja 4v

Osta semmonen pehmolelukoira. Koiran kuuluukin touhottaa ja olla jaloissa, koska ne on rakkaita olentoja. <3

ja tuo aloittajan toteamus: pieniruokainen, ettei ruokakulut olisi suuria. Ei se ruoka ole suurin menoerä. Narttukoirani kiidätettiin pyhäpäivän iltana akuuttiin kohdunpoistoon, laskun loppusumma 1789 euroa (kuitti löytyy, jos joku ei usko). Eläinlääkäri on melkein aina noin 80-100 euroa / kerta. Vakuutusmaksut myös kohtuullisen hintavia. Eli mieti, onko varaa oikeasti koiraan???

Kuulostat vaikealta ihmiseltä. kauankohan miehes jaksaa sua?

Japanista ostat semmosen robottikoiran.

Saat sellaisen koiran jos osaat kasvattaa. Ja se vie aikaa ja resursseja. Isot koirat ovat luonteeltaan stereotypisesti letkeempiä, kuin pienet. Ne sitten kuitekin vaativat enemmän aktiviteetteja. Vaikka koiraa ette ottaisikaan mukaan kauppaan tai puistoon, sille pitää löytyä aikaa kun sen kanssa tehdään asioita. Muuten voi olla takuuvarma ongelmakäyttäytymisestä. Onko tähän halua ja voimavaroja?

Vierailija kirjoitti:

ja tuo aloittajan toteamus: pieniruokainen, ettei ruokakulut olisi suuria. Ei se ruoka ole suurin menoerä. Narttukoirani kiidätettiin pyhäpäivän iltana akuuttiin kohdunpoistoon, laskun loppusumma 1789 euroa (kuitti löytyy, jos joku ei usko). Eläinlääkäri on melkein aina noin 80-100 euroa / kerta. Vakuutusmaksut myös kohtuullisen hintavia. Eli mieti, onko varaa oikeasti koiraan???

No, mutta jos teillä on vakuutus sille koiralle, niin sehän varmaan korvasi tuon hätäleikkauksen? Näin ainakin meillä, kun oli sama tilanne, kohtutulehdus, joka vaati hätäleikkauksen viikonloppuna. Kohdunpoisto ei normaalisti mene vakuutukseen, mutta äkillisenä ja pakollisena meni.

Ja ap:lle toistan: ei koiraa teidän perheeseen!

Täytetty koira. Pysyy aloillaan eikä syö mitään.

No ei, ehkä joku aikuinen kodinvaihtaja sopisi teille. Pitäisi olla lapsivarma, rauhallinen jne. Kovin moni ei sellaisesta aarteesta luovu.

Koiranpennun kanssa on kädet täynnä työtä. Pentua pitää vahtia kokoajan ja jos et vahdi, sen tilaa pitää rajata. Sen pitää antaa nukkua rauhassa kun se nukkuu. Ruokaa 4 krt päivässä eikä mitä tahansa ruokaa vaan sellaista joka takaa luuston ym. kehityksen. Pentua pitää viedä joka paikkaan ja totuttaa kaikkeen mutta se ei saa alkaa pelkäämään mitään. Ei sovi teille millään tavalla.

Älä missään nimessä ota koiraa tai mitään muuta lemmikkiä teille, kun ilmiselvästi huomaa, että ei tule onnistumaan ja ei mitään käsitystä asiasta.Taas yksi "lahjoitetaan koira pitovaikeuksien takia" tapaus.

Miksi noin hirvee koiranhimo? Lapset vissiin pytää, kun ois niin söpö kiva koiranpentu?

Mites meinadit pennun hoitaa, kun pitäisi käyttää yöllä myöhään yötä myöten ja aamua aikaisin pihalla?Rntös kun pissii ja kakkii sisälle?

Koira on sosiaalinen eläin ja tarvitsee lauman ympärilleen.Ei se ole sellainen, että olisi itsekseen jossain kaapissa eikä häiritsisi meitä muuten, paitsi kun lapset haluaa paijata, niin silloin voisi käydä 10 min lasten leluna.Muuten ei tarvitse meitä häiritä, vai?

Osta niille lapsille semmonen robottikoira ja leiki niiden kanssa, koira ei ole lasten viihdyke....

Lapsesi touhottivat kyläpaikassa koko ajan koiran kimpussa ja kotona alkoivat vaatia teillekin koiraa, että saisivat riehata ja kiusata sellaista kotonakin.  Teidän muksut on liian pieniä vielä.  Jos ottaisitte koiran, se olisi ensimmäisen vuoden suurinpiirtein vauva.  Oletko varma, että sun tenavat pystyisi olemaan niin, että jättäisivät koiran rauhaan sen ensimmäisenä elinvuotena niin, että se saisi nukkua rauhassa kaikki unensa, että sitä ei kiskottaisi ja revittäisi, sen korvaan ei kiljuttaisi eikä sitä riepoteltaisi ympäri ämpäri?  Luulenpa että tuolla kyläpaikassakin oltiin tyytyväisiä, kun lähditte.

Meilläkin kävi pikkulapsi, kun meillä oli koiranpentu, ja lopulta oli pentu laitettava eri huoneeseen ja ovi lukkoon, kun tämä tenava ei mistään käskystäkään kyennyt olemaan huitomatta ja heilumatta sen edessä, kun sai ensin sen uskomaan, että siihen ei kosketa.  Myöhemmin olimme saman koiran (jo isompana) kanssa kylässä, missä koira sai olla ulkona, mutta perheen kaksi lasta juoksivat sen perässä ja hakkasivat sitä pitkällä risulla, jostain ihme tarpeestaan, lopettivat vasta kun huomattiin.  Kaikki mukulat ei vaan ymmärrä eläimenkään päälle yhtään mitään.

Et missään nimessä ota teille koiraa, jos vaatimukset on nuo.  Et selvästikään ole koiraihminen itsekään.  Itse asiassa sinulla olisi pitänyt olla koira ennen lasten tuloa, silloin ymmärtäisit vähän paremmin.

Odota, kunnes lapset ovat kouluikäisiä.  Silloin ne tajuavat jo puhetta.  Toisaalta sulla on sitten aikaa tarkistaa kantojasi noiden vaatimusten suhteen.  Sellaista koiraa ei olekaan, joka ei "touhota jaloissa," ei ne isot ja rauhalliset aikuiset koiratkaan pentuina ole olleet sellaisia kuin vanhemmiten.  Jos jossain kylässä näet koiran, joka tuntuu olevan vain omissa oloissaan eikä suuremmin välitä tulla siihen ihmisten sekaan olemaan, se on vain näennäistä.  Kaikki aikuiset koirat viihtyvät joskus vain omissa oloissaan ja varsinkin vieraiden aikana saattavat vetäytyä jonnekin päivätorkuille suuremmin vieraista piittaamatta.  

Jos koiran kanssa ei olla eikä sen tarpeista huolehdita kunnolla, se on eläinrääkkäystä.  Koira tarvitsee jokapäiväiset ulkoilulenkittämiset, vähintään kolme kertaa päivässä ja ihmisen seuraa se nimenomaan tarvitsee.  Ruoka on oltava sille sopivaa ja sitä on saatava riittävästi.  Pieni pentu tarvitsee sylittelyä ja yhdessäoloa, hellyyttä ja rakkautta.  Ja eläinlääkärin hoitoa aina tarvittaessa.  

Sellaista koiraa ei siis olekaan, jota ei tarvitsisi paljon ulkoiluttaa,  joka ei kuluttaisi paljoa mitään ja joka ei olisi perheenjäsenenä mukana kaikessa perheen elämässä.   

Vierailija kirjoitti:

Lapsuudenperheessäni oli kultainennoutaja, se pyöri jatkuvasti jaloissa ja oli touhottamassa, halusi mielellään kaikkialle mukaan, söi paljon (=rahanmeno) ja kehtasi joskus vielä tarvita eläinlääkäriä. Antoi tosin lapsien ja aikuisten möyhiä itseään ihan vapaasti. Ihan kiva otus, mutta 3 lenkkiä päivässä x 365 päivää x 14 vuotta oli kyllä hirveää kidutusta. Ja jatkuva jaloissa häsläys, naamaan hönkiminen ja kuolan levittäminen. Tuommoisia koirat kuitenkin ovat.

Ap:n kuvaus kuulostaa enemmänkin kissalta?

Minulla on kissa, joka ei tunge seuraan, ei pyöri ärsyttävästi jaloissa, on rauhallinen, pärjää itsenäisesti, eikä hingu kauppoihin tai leikkipuistoon. On pieni eikä syö paljon joten ruokakulut ovat kohtuulliset. Ihana!

Ap:n harmiksi kissakoiraa ei ole vielä keksitty. En tosin suosittele lemmikin hankkimista tuolla kuvauksella.

Minulla taas kissa (2kpl), jotka pörräävät jaloissa ja tunkevat joka paikkaan mukana. Pitäisi lukita ovet, että eivät pääsisi vessaan, suihkuun ja saunaankin mukana, avaavat ovet näppärästi kahvasta. Toinen kissa tulee pihalle mukaan, satoi tai paistoi. Rakastaa lunta! Ei kylläkään seuraa leikkipuistoon ja kauppaan, lukitaan siksi aikaa sisälle. Ei ehkä erityisen pienikään tuo toinen, 7kg ja anopin ylipainoisesta bichonista heittämällä isompi. Tykkää noutaa palloa :D.

Kissoissa on vaan se, että harvaa pystyy kouluttamaan. Esimerkiksi, ettei kynsi tai pure jos lapset vetävät viiksistä tai hännästä. Tai silittävät vastakarvaan tai vatsasta. Tai ettei hyökkää päälle. Kissat eivät yleensä tykkää kovista äänistä, nopeista liikkeistä, perässä juoksemisesta jne mitkä taas 2- ja 4-vuotiailla lapsilla ovat yleensä ihan arkipäiväisiä toimintoja. Ja kun kissa on tarpeeksi ahdistettu, se joko pakenee tai hyökkää. Ja kun kissa hyökkää, se tähtää ensimmäisenä kynsillä silmiin.

(Aloittajan viestistä tulkitsin, ettei kyläpaikassa edes kerrottu lapsille miten koiraa kuuluu kohdella vaan heidän on annettu ihan vapaasti repiä ja läimiä.)

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Sun pitää itse päättää! Haluatko juoksuttaa koiraa 3 krt/ 1 t kerrallaan päivässä ulkona

Rakastatko koiraa hajuineen päivineen

Ei ole pakko mitään huskya ottaa 😉

Puhuttiin ihan peruskoirasta, Husky tarvitsee vielä enemmän.

Oli koira sitten chihu, tai isompi, tarvitsee sen käydä useasti päivässä ulkona.