Sinä joka olet elämääsi täysin tyytyväinen ja hehkut iloa

Saatan olla tuollainen. Näen asiat ja tunteet ja vaikka "onnen" erillisinä asioina. Suuri suru yhdellä alueella voi esiintyä mulla samaan aikaan kuin suuri onni toisella ja ne eivät syö toisiaan. Ulospäin näkyy onni ja säteily ja se on aitoa. Sisällä voi olla valtaisa romahdus ja sekin on aitoa mutta käsittelen sitä lähinnä yksin, se harvoin vuotaa muitten nähtäville.

Evankeliumin uskominen. Rauhanyhdistyksellä seuroissa käyminen. Elävä Usko ja Jumalan sanan kuuleminen. Ilman Uskoa on mahdoton kelvata Jumalalle.

Uskon päämäärä on Taivaan koti.

Kannattaa tehdä parannus!

Tiedän, että minulla on vain tämä hetki. Huominen voi ottaa pois sen mitä minulla on nyt. Olen menettänyt ihmisiä, terveyttä ja toimeentuloa aika paljon. Mutta minulla on koti, perhe, rahaa ruokaan ja internetin maailma, jonka vuoksi aika ei käy helpolla pitkäksi.

Mun salaisuuteni on, että en ole juuri lainkaan kiinnostunut yhteiskunnallisista asioista. Mulla on läheiset ja lämpimät välit niihin ihmisiin, jotka ovat mulle rakkaita ja/tai tärkeitä. Lisäksi mulla on mielenkiintoinen työ ja hyvä palkka. Terveydentilani on heikompi kuin ikäisilläni keskimäärin, mutta olen ollut kroonisesti sairas niin kauan, että olen oppinut elämään asian kanssa. Kotini on juuri sellainen kuin olen aina halunnutkin. Olen vuosia remontoinut tätä itselleni mieluisaksi. Elän omannäköistäni elämää ja teen pääasiassa asioita, joita tykkäänkin tehdä. Okei, välillä pitää tietysti siivota, vaikka en erityisemmin pidäkään siivoamisesta. Asiat, joista nautin, ovat varsin yksinkertaisia. Ruuanlaitto, käsityöt, lukeminen, elokuvat, ulkoilu koiran kanssa jne. Luonteeltani olen ambivertti eli viihdyn niin itsekseni kuin seurassakin.  Elän tavallaan omassa kuplassani ja tämä kuplani on varsin mukava paikka elää.

Juuri eilen kävin hakemassa pizzaa ja eräs puolituttu pariskunta pyysi mua odotteluajaksi pöytäänsä istumaan. Rouva sanoi, että hän tykkää mun seurastani, koska olen aina niin hyväntuulinen ja hauskaa seuraa. Noh, on helppoa olla hyväntuulinen, kun elämässä asiat on hyvin. Olen tottakai kokenut elämässäni myös vastoinkäymisiä ja menetyksiä, mutta mulla on ollut lapsesta lähtien vahva luottamus siihen, että asioilla on tapana järjestyä ja elämä kantaa. Mulla on ollut vuosia sitten vakava sairaus, johon 90% sairastuneista kuolee ja vain 10% selviää hengissä. Ei ollut vielä mun aikani lähteä ja olen kiitollinen jokaisesta päivästä, jonka saan elää. Ehkä mun onnellisuuteni taustalla on jonkinlainen sisäinen mielenrauha. Mulle elämä on matka ja kuolema matkan pää eikä mulla ole mitään kiirettä päästä perille. 

Taidanpa olla aikalailla tuollainen. Joskus mietin, että pitää vähän hillitä iloisuuttaan, ettei loukkaa sillä niitä, jotka eivät syystä tai toisesta voi olla iloisia. 

Paras ja ihanin asia elämässäni on perhe. Avioliitto on erittäin onnellinen ihan kaikilla osa-alueilla ja on ollut jo kohta 30v, lapset aivan upeita ja olen niin onnellinen heidän puolestaan, että heillä on kaikki asiat hyvin. Viimeksi eilen ihana tyttäreni halasi minua päivän päätteeksi ja kiitti eräästä palveluksesta, jonka tein hänelle. Usein olen saanut kuulla, että "olet kyllä maailman paras äiti". Ei kai mitään tuon ihanampaa voisi ollakaan? 

Suuri tekijä on myös se, että olen loputtoman kiinnostunut erilaisista asioista, haluan oppia ja kehittyä, tutustua ja syventyä aina vain uusiin juttuihin. Kädentaidot, taide, kaikenlaiset luovat taidot ovat tärkeinpiä. Tuntuu edelleen näin keski-iässä, että elämä on niin mielenkiintoinen seikkailu, että jokaiseen aamuun on jännittävä herätä. Liikkuminen luonnossa, puutarha, maalaiselämä, ystävät ja läheiset, päivittäinen joogahetki, hyvä ruoka, tee raakasuklaan kanssa. lukeminen, musiikki,  siinä lisää ilonaiheita.

Tottakai minullakin on ollut elämässäni ikäviä kokemuksia, olen menettänyt kaksi hyvin rakasta ja läheistä ihmistä, välillä on ollut taloudellisia huolia, lasten ollessa pieniä, oli tietysti välillä väsymystä. Nuorempana minulla oli myös pahoja ongelmia terveyden kanssa, löysin niihin kuitenkin avun luontaishoidoista ja siitä lähtien olen ollut täysin terve ja käytänkin luontaishoitoja varmasti elämäni loppuun asti, niistäkin saan iloa ja hyvää oloa.

Olen ollut aina peruspositiivinen ja odottanut jotain hyvää tapahtuvaksi, tämä siitä huolimatta, että varsinkin äitini on oikea negatiivisuuden huipentuma. Ei kai minulla mitään salaisuutta ole.

"Salaisuuteni" on se, että olen rakentanut itselleni juuri minunnäköiseni elämän. Olen siihen täysin tyytyväinen. Muualla maailmassa tapahtuviin asioihin tai säähän en voi itse vaikuttaa, joten myöskään anna niiden vaikuttaa minun elämääni. Olen kiitollinen ja onnellinen siitä, mitä minulla on, enkä purnaa ja vello siinä mitä minulla ei ole. Onnellisuus on pitkälti asennekysymys. 

Niin ja vielä siitä, miten välttää vaikka sään aiheuttama "matalapaine". Minusta vaan kaikki säätilat ovat ihania, kaikissa on jotain hyvää. Jos ei aivan kaatamalla sada, menen mielelläni kävelylenkille ja sadetta on aivan ihana katsoa ikkunasta. Jokaisessa vuodenajassa on omat hyvät puolet ja maisema on aina vähintäänkin mielenkiintoinen. Täällä pohjoisempana on vielä ihan oikeat talvet, pääsee hiihtämäänkin. 

Maailmantilannetta, politiikkaa yms. en juurikaan seuraa. Pyrin tekemään hyvää ihmisille ja oikeita valintoja luonnon kannalta ja tyydyn siihen, että en minä voi yksin maailmaa pelastaa. Vaikka olisin kuinka tuskainen ja masentunut maailman tilasta, se ei auttaisi vähääkään. Lisäksi ajattelen, että todella moni asia on maailmassa paremmin nyt kuin koskaan aiemmin, Suomesta puhumattakaan. En myöskään ole esim. facessa, enkä pahemmin käy näillä palstoillakaan, mutta joskus kuitenkin on mielenkiintoista käydä. En katso telkkaria, enkä lue sanomalehtiä. 

Minulla on ollut myös paljon ns. yliluonnollisia kokemuksia, niiden perusteella olen varma, että elämä on ikuinen, eikä pääty kuolemaan. Sen enempää en tiedä, mutta olen taipuvainen uskomaan jälleensyntymään. 

Ja olen tuo, joka jo ylemmäs kirjoitti aika pitkän vuodatuksen.

Minä joogaan, maalaan ja teen muuta luovaa, kuten kirjoitan, hoidan puutarhaa, opiskelen aina jotain uutta, minulla on lemmikki, eivätkä säänvaihtelut haittaa. Ulkoilen joka päivä ja kesällä mökkeilen ja retkeilen. Ehkä sellainen projektikekeisyys pitää onnellisena eli aina on pari mukavaa projektia menossa sekä luovuusalueella, että henkisellä tasolla. Itsensä kehittäminen pitää onnellisena :)

Eläni itseäni varten, kun ei ole sitä parisuhdetta. Otamme tyttäreni kanssa aika rennosti, kotona on rauhallista, ei huudeta eikä rähjätä. Pahin teinikausi on ohi. En masennu helposti ja sää ei vaikuta olotilaan, ei edes vaikka joutuu lumen läpi rämpimään. Luonto ja musiikki ovat tyttäreni ohella ne jotka antavat onnellisuuden tunnetta. En omista paljoa, mutta tavara ei tee onnelliseksi.

Pyrin näkemään asiat aina positiivisuuden kautta. Jos sää on huono, en masennu siitä, vaan ajattelen miten ihanaa on kääriytyä lämpimään vilttiin teekupposen ja hyvän kirjan kanssa. Pienistä iloista kasvaa suurempi ja kokonaisvaltaisempi onnellisuus. Joka päivä löytyy, joku asia, josta voi olla kiitollinen ja iloinen. 

Vierailija kirjoitti:

Niin ja vielä siitä, miten välttää vaikka sään aiheuttama "matalapaine". Minusta vaan kaikki säätilat ovat ihania, kaikissa on jotain hyvää. Jos ei aivan kaatamalla sada, menen mielelläni kävelylenkille ja sadetta on aivan ihana katsoa ikkunasta. Jokaisessa vuodenajassa on omat hyvät puolet ja maisema on aina vähintäänkin mielenkiintoinen. Täällä pohjoisempana on vielä ihan oikeat talvet, pääsee hiihtämäänkin. 

Maailmantilannetta, politiikkaa yms. en juurikaan seuraa. Pyrin tekemään hyvää ihmisille ja oikeita valintoja luonnon kannalta ja tyydyn siihen, että en minä voi yksin maailmaa pelastaa. Vaikka olisin kuinka tuskainen ja masentunut maailman tilasta, se ei auttaisi vähääkään. Lisäksi ajattelen, että todella moni asia on maailmassa paremmin nyt kuin koskaan aiemmin, Suomesta puhumattakaan. En myöskään ole esim. facessa, enkä pahemmin käy näillä palstoillakaan, mutta joskus kuitenkin on mielenkiintoista käydä. En katso telkkaria, enkä lue sanomalehtiä. 

Minulla on ollut myös paljon ns. yliluonnollisia kokemuksia, niiden perusteella olen varma, että elämä on ikuinen, eikä pääty kuolemaan. Sen enempää en tiedä, mutta olen taipuvainen uskomaan jälleensyntymään. 

Ja olen tuo, joka jo ylemmäs kirjoitti aika pitkän vuodatuksen.

Ajattelen hyvin pitkälti samalla tavalla. En ole ihan varma, uskonko enemmän jälleensyntymiseen vai sielunvaellukseen. Mutta ajattelen, että tässä elämässäni olen nyt ihminen, seuraavassa elämässäni voin olla jotain muuta.

- Nro 4

Olen kai perusiloinen luonne, ja näen tilannekomiikkaa siellä täällä. Jollain tasolla  voin kärsiä jostain olosuhteesta, mutta rukoilen paljon ja luotan, että käy parhain päin. Läheiset ja heidän esirukouksensa kantavat. 

"Jotka Häneen katsovat, ne säteilevät iloa..."

Suosittelen!

Hyvä lääkitys ja olut.

Luulin ennen että parisuhde miehen kanssa tekisi minut onnelliseksi. Kuinka väärässä olinkaan! Nyt olen ollut sinkkuna ja selibaatissa viimeiset pari vuotta enkä aiemmin ole ollut näin onnellinen, vaikka takana on pari aluksi hyvää ja pitkää parisuhdetta. Vapaaehtoinen lapsettomuus tekee elämän helpoksi, ei ole paineita hankkia kumppania ja lisääntyä kellon tikittäessä. Justhan julkaistiin uusia tutkimuksia siitä että lapsettomat sinkkunaiset ovat onnellisin ihmisryhmä :)

Minut tekee onnelliseksi myös mun harrastukset ja se että vaihdoin alaa toimistohommista amk ensihoitajaksi. Rakastan mun työtä, rakastan mun 24h työvuoroja ja jatkuvaa itseni haastamista. Mulla on ympärillä upea työporukka ja vapaa-ajalla ihanat ystävät.

Pitää osata iloita niistä hyvistä asioista, joihin voi itse vaikuttaa ja olla välittämättä niistä, joille ei voi itse mitään. Kuten vaikka huono sää.

Elän "kuplassa". Siinä se.

Minua ei kiinnosta katastrofit eikä maailman typeryys. En kuuntele niitä, enkä kuuntele syyllistämistä siitä että minun pitäisi olla kiinnostunut näistä. Suljen kaiken ulkopuolelle.

Vastaanpa kun en aiemmin ehtinyt, vaikka oli mielenkiintoinen aloitus. Mulle hyvän elämän ja onnellisuuden perustan luo perhe, eli mies ja lapset. On ollut hankaluuksiakin, mutta kun ei ota elämää turhan vakavasti ja nauraa pikku vaikeuksille, niin kaikki kääntyy hyväksi. Pätee niin lasten kasvatukseen kuin parisuhteeseenkin. Lasten myötä olen oppinut löytämään elämän pienet ilot ja keskittymään tähän hetkeen. En tiedä mistä muusta voisin saada iloa niin paljon kuin perheestä. 

Olen kyllä melko sosiaalinen luonne ja tykkään tavata sukua ja ystäviä, käydä tapahtumissa ja imeä itseeni hyviä tunnelmia. Toisaalta viihdyn myös yksikseni oikein hyvin, joskus otan eväät ja tallustelen keskelle metsää kannon nokkaan istuskelemaan. On mun työkin ihan mukavaa ja mielenkiintoista, mutta en mä siitä sellaista syvää iloa saa, enkä oikein harrastuksistakaan, vaikka nekin on kivoja. Ehkä nämä muut asiat täydentävät sitä hyvää oloa, minkä perheestä ja ystävistä saan. Ja mä kanssa en kauheesti maailman murheita murehdi, siinähän se elämä menisi, murheita kun tässä elämässä riittää. Mulla on huoneentaulu: Ilo pintaan, vaikka syrän märkänis! Kaipa se kuvaa aika hyvin mun elämänasennetta. 

Ai niin, hyvää ruokaa pitää myös olla!

Vierailija kirjoitti:

"Salaisuuteni" on se, että olen rakentanut itselleni juuri minunnäköiseni elämän. Olen siihen täysin tyytyväinen. Muualla maailmassa tapahtuviin asioihin tai säähän en voi itse vaikuttaa, joten myöskään anna niiden vaikuttaa minun elämääni. Olen kiitollinen ja onnellinen siitä, mitä minulla on, enkä purnaa ja vello siinä mitä minulla ei ole. Onnellisuus on pitkälti asennekysymys. 

Tämä. Ja se onni tulee sisältä, sitä ei ikinä voi täysin tuoda parisuhde tai työ tai mikään sellainen, koska mikään ei ole täydellistä. Voit nähdä ne aurinkoiset hetket tai voit nähdä sateen. Voit olla iloinen siitä että sinulla on maha täynnä ja lämmin sänky tai surkutella sitä miten ei rahat riitä tänä vuonna ulkomaanmatkaan. Se on sinusta itsestäsi kiinni.