Lue keskustelun säännöt.
Mulla tulee jotenkin omituinen olo kun vanhemmat kehuu lastensa todistuksia somessa
01.06.2019 |
Nykyään kun ei arvosanoja anneta niin sitten siihen kirjoitetaan ne sanalliset arviot.
Mun poika on hyvä koulussa, ollut aina. Silti olen hänelle opettanut, että elämässä on monia tärkeimpiä asioita luin koulumenestys. Toki koulujen loppua juhlitaan, mutta mulla ei ole oikein tarvetta huudella lapsen menestystä someen. Mä arvostan ja rakastan lastani, oli koulumenestys mikä tahansa.
Kommentit (71)
Mä haluaisin että lapseni pärjää koulussa. Lapsella on lukihäiriö ja muutenkin ongelmia. Olen kateellinen niille kympin todistuksia heiluttaville vanhemmille, mutta samalla ylpeä sisukkaasta nuorestani. Toinen lapseni sai nyt tsemppari palkinnon ja oli nostanut numeroitaan. Sitä teki mieli tuulettaa! Mutta someen en jaa lapsistani juuri mitään. Mutta teille voin anonyyminä tuulettaa et lapseni sai hyvän todistuksen!!!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Toki ansaittu kehuminen on hyvä asia. Mutta hyötyykö lapsi siitä jos vanhemmat kehuvat lastansa someen? Ennemminkin väittäisin, että siinä vanhempi ottaa kunnian itselleen.
Miten se nyt vanhempien kunniaan liittyy? Me elämme käsittääkseni modernissa yhteiskunnassa, jolle ei ole tällainen kollektiivinen kunniakäsitys ominaista. Yksilön saavutukset ovat yksilön saavutuksia. Paitsi mm-kulta. ;)
No ainakin vaikuttaa silä, että eräs tuntemani (hieman yksinkertainen) äiti kehuskeli lapsensa koulutodistuksella laajalle tuttavapiirille somessa siksi, että lapsen geenit ja älynlahjat ovat häneltä peräisin eli se on vähän sama kuin HÄN olisi menestynyt.
Meinasin vastata (no en), että kiva kun olet geenistöäsi jalostanut miehesi geeneillä, niin lapsesi pärjää alakoulussa paremmin kuin äitinsä aikoinaan lukiossa.
Vierailija kirjoitti:
Onks tää sitä hyvesignalointia, että maailmalle täytyy lähettää viestejä omasta paremmuudestaan.
Hyvesignalointi on oikeistotrollitermi jolla tarkoitetaan sitä että ihmiset (mukamas) esittävät parempaa kuin ovatkaan.
Eli siis sitä että vaikkapa yleisesti humanistinen arvomaailma, kasvissyönti tai ympäristöajattelu eivät ole kenellekään se oma henkilökohtainen valinta johon on itse saavuttu pohdinnan päätteeksi, vaan jonkinlaista tietyissä piireissä tapahtuvaa sosiaalista räpiköintiä.
Heille on niin vaikeaa ymmärtää että joku voisi todella oikeasti olla eri mieltä oikeistotrollin kanssa että sille täytyy tuolla tavalla keksiä oma termi jonka tausta-ajatus on se että oikeasti kaikki ovat oikeistotrollin kanssa samaa mieltä mutta osa ei vain kehtaa sitä myöntää.
Kaikessa lyhykäisyydessään merkki heikosta mielen teoriasta, siis.
Mun lapsi oli lahjakas. Ylioppilaspäivänä kiitettävät arvosanat tulivat ihan puskista vieraille. Miksi niillä pitäisi leveillä?
Vierailija kirjoitti:
Minulle tulee näistä lastensa somekehujista mieleen lähinnä se, että ne kympit/erinomaiset ovat niin harvinaista herkkua, että jos/kun niitä saa, se on sellainen ihme, jota pitää jakaa.
On itsestäänselvyys, että peruskoululainen saa niitä. Jollei, on syytä katsoa peiliin. Peruskoulu kun on kuitenkin vielä perus-.
Riippuu koulusta ja opettajasta. Parhaat opettajat ei jakele kaikille samoja aevosanoja vaan perstuntumalla ja rutiinilla, vaan tietävät tasan kaikkien oppilaiden taidot ja kehityksen tarpeet.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En vain ymmärrä, miksi lapsen koulumenestyksestä ei saisi iloita ja kertoa siitä muille?
Voisiko joku selittää, miksi se ei ole hyväksyttävää?
Sama. Meidän lapset on myös hyviä koulussa, mutta en siitä kyllä someen huutele, enkä kuvaa stipendejä tms. Mutta kukin tyylillään. :D
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kehuminen on hyvä asia. Sitä ei ole maailmassa liikaa. Koulumenestys on yksi asia muiden joukossa, josta voi kehua. Ei se ole sen huonompi asia kuin vaikka urheilumenestys, ulkonäkö tai vaikka soittotaito. Ja lapsi saa noista muistakin julkista kehua.
Eli sinä olet niitä, jotka jakavat Pekan jalkapallovoiton 2-1, Jennan ulkonäköä kadulla kehuneen miehen sanat tai Lillin soitantaa kehuneen opettajan kommentit.
Ymmärrätkö, että nuo kiinnostavat ehkä isovanhempia, mutteivät kollegoitasi tai ystäväpiiriäsi?
En ole tuo, jolta kysyt. Enkä itse jaa juuri koskaan mitään somessa. Mutta todennäköisesti ne ystävät ja kollegat jakaa vastaavasti juttuja, jotka ei kiinnosta niin ikään ketään. Katsos, me ihmiset ollaan niin itsekeskeisiä: "katsokaa mua ja mun juttuja", mut vastavuoroisesti ei kiinnosta kakkaakaan muiden asiat. Sellasta se vaan on.
Mieti sitä kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kehuminen on hyvä asia. Sitä ei ole maailmassa liikaa. Koulumenestys on yksi asia muiden joukossa, josta voi kehua. Ei se ole sen huonompi asia kuin vaikka urheilumenestys, ulkonäkö tai vaikka soittotaito. Ja lapsi saa noista muistakin julkista kehua.
Mikset kerro lapsellesi suoraan kasvotusten sitä - miksi kehut häntä somessa?
Tasan sama asia kuin se, että yhdessä asuva pari hehkuttaa somessa, kuinka rrrakas ja ihku kultanen toinen onkaan!
Voisikohan sitä tehdä vaikka molemmat.
Mutta niin, mieluummin ollaan kaikki harmaata ja hiljaista massaa, eipähän kukaan ainakaan ylpisty ja kuvittele olevansa jotain. Mitä ne naapuritkin ajattelisi....
On hyvä lapsille jo ihan pienestä pitäen opettaa, että kynttilä tiiviisti vakan alle.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minulle tulee näistä lastensa somekehujista mieleen lähinnä se, että ne kympit/erinomaiset ovat niin harvinaista herkkua, että jos/kun niitä saa, se on sellainen ihme, jota pitää jakaa.
On itsestäänselvyys, että peruskoululainen saa niitä. Jollei, on syytä katsoa peiliin. Peruskoulu kun on kuitenkin vielä perus-.
Suurin osa peruskoululaisista ei saa koskaan yhtään kymppiä todistukseen. Kasi on ihan hyvä ja se on monille se paras mahdollinen suoritus, vaikka toisille tulee helposti ne ysit ja kympit.
OK ehkä sitten minä olen, kaverini ovat, mieheni on ja lapseni ovat niin omituisia luonnonoikkuja, että peruskoulusta oli itsestään selvää saada niitä kiitettäviä. Vasta lukiossa aloimme opiskella eli lukea kokeisiin.
Nykyään on vielä helpompaa saada kiitettäviä, koska on tämä ilmiöopetus. Ei edes vaadita mitään ihmeempää osaamista tai työskentelyä.
Vierailija kirjoitti:
Jotkut yrittävät rakentaa someroolin, jolla helpottavat omaa henkistä tyhjyyttä. Sinne listataan kaikki ihana ja unohdetaan elämän nurjat puolet.
Itse en kerro kenellekään lapsen koulumenestyksestä, koska se on lapsen oma asia. Lapseni saa itse kertoa stipendistään niille, joille haluaa. Mukaan lukien sukulaiset.
Et kuitenkaan voinut olla mainitsematta tässä stipendiä :D
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Kehuminen on hyvä asia. Sitä ei ole maailmassa liikaa. Koulumenestys on yksi asia muiden joukossa, josta voi kehua. Ei se ole sen huonompi asia kuin vaikka urheilumenestys, ulkonäkö tai vaikka soittotaito. Ja lapsi saa noista muistakin julkista kehua.
Näin uskottiin ja opetettiin vielä vähän aikaa sitten.
Uusimpien tutkimusten valossa liiallinen kehuminen on lapselle haitallista. Hän kokee maailman kovana paikkana kun enää ei kehuja satelekaan kuten armaassa lapsuuskodissa.
Meillä ei olla suuresti kehuttu lasten älykkyyttä tai ulkonäköä. Kannustettu on ja kiitetty ahkeruudesta kun aihetta on ollut.
Ja kerrottu kuinka rakkaita ovat.
Pärjääviksi ovat kasvaneet.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kehuminen on hyvä asia. Sitä ei ole maailmassa liikaa. Koulumenestys on yksi asia muiden joukossa, josta voi kehua. Ei se ole sen huonompi asia kuin vaikka urheilumenestys, ulkonäkö tai vaikka soittotaito. Ja lapsi saa noista muistakin julkista kehua.
Kehuminen on hyvä juttu jos lapsi saa sen itse aiheesta kuulla, eikä vain some-kanavat.
Juuri tästä keskusteltiin puolison kanssa, kun joku hänen tuttunsa oli kuvannut lapsensa todistuksen Facebookiin. Vaikka olisi kuinka kymppejä koko todistus, niin en minä sitä valokuvaisi noin julkiseen paikkaan. Olen ylpeä omien lasteni kouluarvosanoista, mutta ne kerrotaan vain isovanhemmille ja kummeille, ei kaikille vanhempien työ- ja harrastustutuille. Tuokin todistuskuvan julkaissut äiti on meille tuttu lapsemme luokanvalvojana ja puolisolleni yhdistystoiminnasta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kaverilla oli Instassa, Facebookissa ja Snapchatissa kuvat kaikkien kolmen lapsensa todistuksista, opettajien allekirjoituksia myöten.
Minusta tuo on lähinnä noloa!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kehuminen on hyvä asia. Sitä ei ole maailmassa liikaa. Koulumenestys on yksi asia muiden joukossa, josta voi kehua. Ei se ole sen huonompi asia kuin vaikka urheilumenestys, ulkonäkö tai vaikka soittotaito. Ja lapsi saa noista muistakin julkista kehua.
Eli sinä olet niitä, jotka jakavat Pekan jalkapallovoiton 2-1, Jennan ulkonäköä kadulla kehuneen miehen sanat tai Lillin soitantaa kehuneen opettajan kommentit.
Ymmärrätkö, että nuo kiinnostavat ehkä isovanhempia, mutteivät kollegoitasi tai ystäväpiiriäsi?
No voi hitto. Mitähän sinne someen sitten uskaltaa laittaa, että se kiinnostaisi ihan tasan kaikkia?
Lapsen keskiarvo tasan 10, en taatusti laita hiiskaustakaan someen. Kääntyisi äkkiä jollain tavalla vinksalleen (joko lapsessa tai meissä vanhemmissa on jotain vikaa, tai pidettäisiin jotenkin kerskailuna tms.) omien kesken tietenkin ollaan juhlittu aivan hurjan hienoa saavutusta.
Vierailija kirjoitti:
En vain ymmärrä, miksi lapsen koulumenestyksestä ei saisi iloita ja kertoa siitä muille?
Voisiko joku selittää, miksi se ei ole hyväksyttävää?
Saa iloita, mutta mieti kohderyhmä, jolle sen julkaiset. Ei kiinnosta vanhoja tarhakavereitasi tai työporukkaa. Isovanhempia ja tätiä ehkä.
Vierailija kirjoitti:
Kaverilla oli Instassa, Facebookissa ja Snapchatissa kuvat kaikkien kolmen lapsensa todistuksista, opettajien allekirjoituksia myöten.
Minusta tuo on lähinnä noloa!
Näkyy löytyvän nämä kuvat Instagramista ihan julkisena #todistus.
Ei ei ei. Ketään ei kiinnosta (siis työkavereita ja kavereita, joilla on ihan yhtä lahjakkaat lapset), joitakin voisi loukata (tahattomasti lapsettomat ja erityislasten, lukihäiriöisten ym vanhemmat). En siis jaa someen lasteni hyviä todistuksia (en jakaisi keskinkertaisia tai huonojakaan, lisäksi todistuksen jakaminen olisi lapsen yksityisasia), en hypetä äitienpäivänä, en kersku palkkapäivänä hyvillä tuloillani, en esittele kotiani tai vapaa-ajankotiani lesoilutarkoituksissa, autoani, merkkikäsilaukua tai muuta omaisuuttani. Kell onni on, se onnen kätkeköön. Matkoillani voin esitellä ne (5* hotellin, jota en mainitse tietystikään) torakat ja historialliset tulcat ja sateet, pihaltani epäonnistuneet kasvatuskokeilut ja onnistuneetkin. Tällaiset aiheet on ainakin minun piireissäni tykättyjä. Sukulaisille kuten kumeille ja mummoille esitellään sitten tokarit ja saadaan kehut.
Eli sinä olet niitä, jotka jakavat Pekan jalkapallovoiton 2-1, Jennan ulkonäköä kadulla kehuneen miehen sanat tai Lillin soitantaa kehuneen opettajan kommentit.
Ymmärrätkö, että nuo kiinnostavat ehkä isovanhempia, mutteivät kollegoitasi tai ystäväpiiriäsi?