2v ja karkea ruoka
Tiedän että nyt tulee turpiin ja lujaa, mutta kirjoitampa huoleni kuitenkin. Kyllä, olen se anoppi tässä. Kyllä, miniä on se ongelma tässä. Kyllä, olen puhunut pojalleni tästä. Poika ei uskalla koska miniä kilahtaa ihan täysin. Ei, en puutu heidän elämäänsä muuten, asumme kaukan aja taamme harvoi ja pyrin olemaan neuvomatta ilman että pyydetään.
Mutta tämä minua huolestuttaa. Lapsenlapselleni tarjotaan kaikki ruoka joko muusina tai max 1cmx1cm paloina. Mitään isompia paloja ei voi antaa. Esim meloni kuutioidaan pineksi, banaani, leipä, kaikki. Raakaa porkkanaa ei ollenkaan.
Miksi? Miniä pelkää että lapsi tukehtuu isompiin paloihin. Ei ole koskaan meinannut tukehtua, kun isompia paloja ei ole annettu koskaan.
Minusta tästä on haittaa lapselle. Hän puhuu vähän ja senkin vähän niin, että vain vanhemmat ymmärtävät sen. Olen ihan varma, että heikko puhe johtuu huonosta suun motoriikasta, kun ruokaa ei saa pureksia itse, haukata ja rouskuttaa. Olenko väärässä vai voisinko olla oikeassa? Olisiko jotain kättä pidempää, nolla tätä asiaa voisin pojalleni esittää ja hän sitten lapsen äidille?
Lapsi myös kaatuilee edelleen kävellessään, koska häntä tuetaan paljon ja kiipeily on kielletty. Mutta antaa sen olla, kyllä kai sitä oppii myöhemminkin. Mutta puheen viivästyminen minusta onhuono juttu, kai se vaikuttaa itsetunnonkin kehittymiseen, kun ei voi itseään ilmaista.
Antakaa tulla vaan...
Kommentit (12)
Vierailija kirjoitti:
En osaa ottaa kantaa miten tuo karkean ruuan saaminen vaikuttaa puhumisen oppimiseen, mutta jos ennen kahden ja puolen vuoden ikää lapselle ei tule sellaista kautta että sanoja alkaa tulla ihan toden teolla, kannattaa käydä puheterapeutilla arvioimassa tilannetta. Puheen kehityksen viivästymät vaikuttaa oppimiseen ja oppimisenhäiriöihin, sekä vaikuttaa sosiaalisiin taitoihin todella paljon ja niihin liittyviin häiriöihin. Jotkut lapset oppivat myöhään puhumaan, mutta jos oikeasti on ongelmia sen suhteen siihen kannattaa aika herkästi puuttua. Lapsen pitää saada kuuluvuuden tunne ja että muut lapset myös ymmärtävät häntä ja pääsee myöhemmin porukoihin. Jos ei puhe kehity normaalisti jää aika paljosta paitsi kouluikäisenä ja sillä voi olla kauaskantoisia seurauksia.
On kieltämättä huolestuttavaa että lapsi ei saa edes pehmeitä ruokia syödä kuin palasina.. Voisiko pojallesi vaikka näyttää jotakin sormiruokailuun liittyviä kirjoja tai esitteitä, niissä kerrotaan että isoina paloina voi lapselle antaa hyvin erilaisia ruokia ja että on tärkeää että lapsi saa opetella ja tunnustella eri tekstuureja. Vaikka lapsi kakoisi se ei tarkoita että hän tukehtuu, sillä kakomisrefleksi on lapsella suussa paljon edempänä mitä aikuisella. Ja sekin on tärkeä oppia ja tietää itse miten syö niin ettei tukehdu, se äiti ei voi loppuelämää syöttää lasta ja jos lapsi ei itse saa opetella, niin ei siitä tule mitään kun kaikki menee väärän kurkkuun kun ei ole saanut opetella missä menee se raja. Lapset kuitenkin suun kautta aluksi tutkivat maailmaa ja sen hallinta olisi siksi tärkeä taito, nyt on jo tietty kyse isommasta lapsesta.
Miten kun lapsi menee päivähoitoon? Oletan ettei vielä ole, koska ei siellä hoitajat pilko sitä ruokaa ihan muussiksi noin pienelle, sitten on syömättä.
Ei vielä ole menossa päiväkotiin. Se olisikin kyllä käänteentekevä juttu. Mutta kiitos, katson noita sormiruokailuasioita. Niistä luulisi löytyvän nettisivujakin.
Ap
Anoppi hyvä: asia ei kuulu sinulle. Mukavaa, että välität, mutta nyt pitää malttaa mieli, ja kuunnella vanhempia. Tarjoa heille apua, jos se sitä pyytävät, mutta älä tuputa näkemyksiäsi. Viivästynyt puhe on asia, johon neuvola kyllä puuttuu.
Vierailija kirjoitti:
Anoppi hyvä: asia ei kuulu sinulle. Mukavaa, että välität, mutta nyt pitää malttaa mieli, ja kuunnella vanhempia. Tarjoa heille apua, jos se sitä pyytävät, mutta älä tuputa näkemyksiäsi. Viivästynyt puhe on asia, johon neuvola kyllä puuttuu.
Juu ei kuulu. Neuvola ei nyt puuttunut asiaan, koska lapsi ei ollut suostunut neuvolassa puhumaan sanaakaan. Ja terkalle oli sanottu että hyvin puhuu.
Mutta joo, annetaan olla. Ympäristö, ml. toiset isovanhemmat, tuntuu olevan huolissaan, mutta kukaan ei uskalla sanoa asiasta.
Sormiruokailua tutkin kuitenkin vielä, jos löytyisi joku hyvä sivu.
Sormiruokailu on tarkoitettu tuota nuoremmille. Tuon ikäinen syö jo lusikalla ja harukalla.
Vierailija kirjoitti:
Sormiruokailu on tarkoitettu tuota nuoremmille. Tuon ikäinen syö jo lusikalla ja harukalla.
Olen ihan samaa mieltä. Ei ole järkevää enää tuon ikäistä opettaa sormiruokailemaan.
En tiedä onko pureskelulla ja puheenkehityksellä yhteyttä, ensimmäistä kertaa näen aihetta yhdistettävän.
Oma lapsi puhui sanapareja jo alle yhden vuoden iässä ja tuossa vaiheessa ei paljonkaan kokemusta karkeasta ruoasta.
Lasten kehitys on yksilöllistä, geeniperimä vaikuttaa samoin lapsen kasvuympäristö. Uskon puheenkehitykseen voitavan vaikuttaa sillä, että lapselle puhutaan ja ollaan hyvässä vuorovaikutuksessa hänen kanssaan.
Suurempi huoli teidän tapauksessa mielestäni on lapsen kielellinen kehitys ja motorinen kömpelyys kuin ruoan rakenne, hän saa kuitenkin pureskeltavaa, ei sentin paloja niellä sellaisenaan. Luotan suomalaiseen neuvolajärjestelmään, jos lasta siellä käytetään niin jää kiinni kehitysviiveistä jos niitä on.
Syökö lapsi itse lusikalla ruokansa?
Olen itsekin isovanhempi ja olen sellainen johon nuoripari turvautuu ja keskustellaan avoimesti asioista. Ovat saaneet paljon vinkkejä ja ovat siitä kiitollisia. On ihanaa olla isovanhempi, hoidan pikkuista mielelläni, minuun luotetaan täysin ja siitä olen kiitollinen.
Ei tuon ikäinen sormiruokaile enää, ei, mutta sanoin siitä siksi että jospa siihen tutustuessa löytyisi äitiin sitä varmuutta että myös isompia paloja saa antaa ja että se olisi hyvä juttu. Koska jos kaksivuotiaalle ei uskalla antaa vaikka puolikasta banaania käteen on se mielestäni aika hurjaa että äiti niin paljon pelkää että siihen tukehtuisi. Siksi ehdotin tuota sormiruoka-asiaa, ei kai kaikkia hedelmiä syödä haarukalla (esim juuri banaani ja vaikka omenalohkot). Tekisi lapselle hyvää tutustua ruokaan myös toiselta kantilta.
Ymmärsinkö nyt oikein, että käytännössä lapsi ei siis koskaan saa haukata mistään, vaan kaikki pilkotaan suuhun sopiviksi paloiksi? Ei voi tehdä hyvää suun ja leuan motoriikan kehitykselle. Ja totta kai suun motorinen kehitys vaikuttaa myös äänteiden oppimiseen.
Vierailija kirjoitti:
Anoppi hyvä: asia ei kuulu sinulle. Mukavaa, että välität, mutta nyt pitää malttaa mieli, ja kuunnella vanhempia. Tarjoa heille apua, jos se sitä pyytävät, mutta älä tuputa näkemyksiäsi. Viivästynyt puhe on asia, johon neuvola kyllä puuttuu.
Kyllä mun mielestä välittävä anoppi saa pohtia asiaa, kun lähestyy vanhempia hienotunteisesti.
En osaa ottaa kantaa miten tuo karkean ruuan saaminen vaikuttaa puhumisen oppimiseen, mutta jos ennen kahden ja puolen vuoden ikää lapselle ei tule sellaista kautta että sanoja alkaa tulla ihan toden teolla, kannattaa käydä puheterapeutilla arvioimassa tilannetta. Puheen kehityksen viivästymät vaikuttaa oppimiseen ja oppimisenhäiriöihin, sekä vaikuttaa sosiaalisiin taitoihin todella paljon ja niihin liittyviin häiriöihin. Jotkut lapset oppivat myöhään puhumaan, mutta jos oikeasti on ongelmia sen suhteen siihen kannattaa aika herkästi puuttua. Lapsen pitää saada kuuluvuuden tunne ja että muut lapset myös ymmärtävät häntä ja pääsee myöhemmin porukoihin. Jos ei puhe kehity normaalisti jää aika paljosta paitsi kouluikäisenä ja sillä voi olla kauaskantoisia seurauksia.
On kieltämättä huolestuttavaa että lapsi ei saa edes pehmeitä ruokia syödä kuin palasina.. Voisiko pojallesi vaikka näyttää jotakin sormiruokailuun liittyviä kirjoja tai esitteitä, niissä kerrotaan että isoina paloina voi lapselle antaa hyvin erilaisia ruokia ja että on tärkeää että lapsi saa opetella ja tunnustella eri tekstuureja. Vaikka lapsi kakoisi se ei tarkoita että hän tukehtuu, sillä kakomisrefleksi on lapsella suussa paljon edempänä mitä aikuisella. Ja sekin on tärkeä oppia ja tietää itse miten syö niin ettei tukehdu, se äiti ei voi loppuelämää syöttää lasta ja jos lapsi ei itse saa opetella, niin ei siitä tule mitään kun kaikki menee väärän kurkkuun kun ei ole saanut opetella missä menee se raja. Lapset kuitenkin suun kautta aluksi tutkivat maailmaa ja sen hallinta olisi siksi tärkeä taito, nyt on jo tietty kyse isommasta lapsesta.
Miten kun lapsi menee päivähoitoon? Oletan ettei vielä ole, koska ei siellä hoitajat pilko sitä ruokaa ihan muussiksi noin pienelle, sitten on syömättä.