Olen niin pettynyt ettei minusta tullut kuin syrjäytynyt

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Joskus toivoisin olevani syrjäytynyt. Introverttina ei ole kovin herkkua olla työelämässä, mieluummin lukisin kirjoja kotona. 

Lisäksi syrjäytyneenä saa uuden kämpän ja yhteiskunta maksaa. Pienipalkkaisena työläisenä pitää elää murjussa kun ei varaa parempaan

Minkä uuden kämpän? Ei tietenkään saa.

Kahden kaverin aikuiset lapset muuttivat kotootaan kivoihin vastavalmistuneisiin asuntoihin. Eivät ole töissä tai koulussa niin yhteiskunta maksaa elämisen.

Tuo nyt on harvinaista. Yleensä asunnon saa jostain vanhasta talosta, jossa on juoppoja, nistejä yms.

Lumo, sato ym rakentaa paljon uusia, hakee vaan niihin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miksi yritykseksi ei onnistunut.

Ainahan voi yrittää uudelleen. Niin tekevät monet, jotka ovat joissakin asioissa epäonnostuneet. Älä anna periksi.

Ei muuta kuin uutta yritystä putkeen, joskus tärppää, ja elämä alkaa sujua.

Ihme vammmaista vässytystä. Etkö osaa lukea? Ap ei ole onnistunut missään, mitä halusi. Missä sanottiin, ettei ole yrittänyt uudestaan useita kertoja? Ja se ennemminkin kertoo, että ei kannata, jos asia ei onnistu kohtuullisen helposti.

Joo, olen yrittänyt useita kertoja.

Kerro vähän lisää - tuo ei kerro mitään. Minkä ikäinen olet? Missä mättää? Mitä haluaisit tehdä? Vahvuudet? Heikkoudet?

46v. En vaan opi vaikka kuinka opiskelen. Eikä tosiaan vahvuuksia ole. Olen niin paljon yrittänyt ettei kannata enää.

Tämä yhteiskunta ja koulutus on rakennettu sellaiseksi että siinä pärjää se 80% massasta, jotka ovat juurikin sitä peruskauraa. Se 20% joka jää tämän alueen ylä, -ja alapuolelle, ovat ongelmissa ja tästä seuraa mm. syrjäytymistä. Minäkin kuulun tähän ylijäämäporukkaan, sillä tunnistan itseni kuvaamastasi oppimishäiriöstä.

Koulussa en pärjännyt ollenkaan, koska en vain ymmärtänyt opettajaa tai opetusta. En pystynyt oppimaan ns. ulkoa, eli toisten kertomina asioita. Minun piti saada itse kokea, oivaltaa ja tehdä virheitä. Koska oppiminen oli niin vaikeaa, mutta oli pakko pärjätä ja kestää mukana niin jouduin etsimään vaihtoehtoisia keinoja oppimiseen. Siitä kehittyi erinomainen ongelmanratkaisukyky. Nykyisin työelämässä meidän tiimissä saattaa olla viisi henkilöä yrittämässä ratkaista yhtä ongelmaa, mutta he eivät saa sitä ratkaistuksi. Minä taas olen keksinyt siihen jo viisi ratkaisua ja mietin että mikä niistä soveltuisi parhaiten tähän ongelmaan.

Olen hakeutunut aikuisena itse neuropsykologisiin tutkimuksiin kun olen epäillyt ADHD:ta tai Aspergeriä, mutta lopputulos on vain ettei mitään neurologisia ongelmia löydy ja kognitiiviset taidot ovat huippuluokkaa. Koulussa minua pidettiin tyhmänä, mutta olenkin älykäs. Ilmeisesti oppisvaikeudet johtuivat pelkästään älykkyydestä. Älykäs ihminen ei hyväksy asioita sellaisenaan, vaan kyseenalaistaa ne ja tekee sitten omat johtopäätöksensä. Menin kolmekymppisenä mensan testiin kun järjestivät sellaisen paikallisella kirjastolla. Läpi meni heittämällä. Suomen koululaitos on perseestä, terveisiä opettajille.

Googlaa hakusalla "erilaiset oppijat".