Kuinka monenneksi kaunein olet yleensä kaveriporukassasi tai työpaikalla?
Kommentit (60)
Vierailija kirjoitti:
Ensimmäiseksi tai toiseksi. Huom. yleensä, tuttavapiirini ja kaverini ovat aika tavallisennäköisiä tai nättejä. Ja tämähän on myös ihan makuasia. Olen kuitenkin sopusuhtainen, kasvoni ovat naiselliset ja no, kyllä olen tavallista kauniimpi. Olen 25-vuotias, eiköhän joku vielä mene minunkin ohitseni kauneudessa, äidilleni ilmestyi "Sibelius-rypyt" ihan yks-kaks nelikymppisenä..
Ärsyttääkö jos esim joku kesätyöntekijä on kauniimpi
Meidän kaveriporukassa on eri ikäisiä naisia ja kaikki viehättäviä omalla tavallaan. Yksi nuorin ja kaunein, toinen vanhin mutta karismaattinen ja niin hyvää seuraa että kaikki miehet kiinnostuu. Sitten ollaan me muut siinä keskellä, oikeastaan aika nättejä ja saadaan huomiota muttei nyt ehkä enää päitä käänny niin usein kaupungilla. Kauneutta on niin monenlaista.
N37
No, olen mies, mutta sanoisin olevani varmaankin rumin. Vähän hankala arvioida tosin kun en näe itseäni ulkopuolelta. Olen kuitenkin aika ruma. Mä olen aina ollut oudon näköinen synnynnäisistä tekijöistä johtuen.
Tällä ei ole mulle sinänsä merkitystä. Jotenkin toimiva kroppa on pääasia. Olen myös tavannut hämmästyttävän paljon ihmisiä, joille ulkonäölläni ei ole ollut merkitystä. Opiskeluaikana ehkä kaunein koskaan tapaamani nainen tykkäsi mun seurastani ja olisi halunnut seurustella kanssani. Hän oli kuitenkin sisältä niin rikki, että ei hän olisi suhdetta mun kanssa kestänyt. Meitä kyllä katseltiin oudolla tavalla. Outoa, koska eihän hänkään ulkonäköään ollut valinnut ja epäonnea se hänellekin lähinnä tuotti. Hänestä oletettiin jatkuvasti asioita, jotka eivät olleet totta.
Nykyään asun siskoni kanssa ja hän on todella kaunis nainen. Ei se ole hänellekään mitään onnea oikeastaan tuonut.
No, ehkä jo se, että avauduin asiasta niin paljon todistaa sen, että merkitystä sillä on kuitenkin. Jokainen on ainakin vähän epävarma. Totta kai mäkin haluaisin olla paremman näköinen, mutta uskon joskus antavani asialle isomman merkityksen kuin sillä oikeasti on. Jos voisin jollain noituudella muuttaa sitä, minä ihmiset mut näkevät, näyttäytyisin vieläkin rumempana ihan vain nähdäkseni, kenet voi sivuuttaa heti.
En vertaa itseäni muihin. Olen seinätapetti ja mitäänsanomaton tyyppi. Se on ihan ok. Olkoon kukin kaunis omalla tavallaan. Onneksi emme ole toistemme klooneja. Se vasta olisikin rumaa.
Häntäpäässä, olen tavallisen näköinen enkä laittaudu kauheasti. Ei haittaa, saanpa olla rauhassa katseilta. :)
Aika epämääräisiä vastauksia vaikka tutkimusten mukaan nainen tietää tarkalleen oman seksuaalisen markkina-arvonsa ja myös muiden naisten saman.
Eipä ole tullut ajateltua tuolta kannalta :D työpaikan mimmit on hyvin eri tyylisiä, - painoisia, ja - ikäisiä, nuoresta aikuisesta mummoikäisiin. Itse oon nuorimmasta ja hoikimmasta päästä, mutta en usko että se tekee musta mitenkään erityisen kauniin. Joillakin on säihkyvät silmät, toisella hersyvä nauru ja tarttuva iloisuus, yhdellä viisautta uhkuva karisma ja toisella erikoinen tyyli ja värikäs puhetapakin. Itsestä kauneinta on ehkä tuo iloisuus. Sisäinen kauneus säteilee aina ulos ja tekee ihmisestä muutenkin kauniin. Jos on sisältä mätä, niin sekin tulee ulos ulkoisesta kauneudesta huolimatta.
Kai mäkii ihan nätti oon.
Aika usein kaunein tai vähintään yksi kauneimmista, aina välillä saattaa sitten olla joku jolla on aivan täydelliset kasvonpiirteet ja jään nuolemaan näppejäni.
N23
Olin luokan rumin jo ekalla koulussa, ja sama tahti on jatkunut vähän yli neljä vuosikymmentä. Hoikka joo, mut siihen se hyvä loppuukin: peiliä katsoessa oikeasti aina säikähdän. Luulisi jo tottuneen mutta ei, pahenee vaan. Jepjep, kiva olla sinkku tässä iässä ja tällä naamalla.
Meillä on ainakin työpaikan seinällä sellainen "kuukauden kaunein työntekijä"-lista, siitä voi aina tarkistaa missä mennään. Jos on kolme kertaa peräkkäin kuukauden rumin, saa potkut. Eikö kaikilla ole näin?