Mitä kympin tytöistä tulee isona?

Toinen on KTM ja toinen opiskeli kaksoistutkimuksen (oikis ja valtsikka). Hyvät urat ja kivat perheet. Ihailen molempia naisia, kun ovat niin älykkäitä ja tyylikkäitäkin. Heistä näki jo peruskoulussa, että tulevat menestymään elämässään.

Musta tuli opettaja, mieheni joka oli myös kympin oppilas on DI ja tekniikan tohtori. 

KTM - on ilmeisesti kympin tyttöjen suosiossa! Hyvä ura ja hienot autot ja asunnot. Kadehdin vähän, kun itse en menestynyt. Hänellä on myös hyvin varakas puoliso. Sekin harmittaa. No, aina ei voi voittaa elämän lotossa! Heillä on hyvät geenit suvussa ja muitakin menestyneitä.

Tohtorisnainen ja arvostetussa työssä ulkomailla. Hänestä näki jo lapsena, että tulee pärjäämään elämässään ja opinnoissaan. Koulu oli helppoa ja kymppejä sateli. Hänen vanhempansa myös akateemisia.

Työttömyys ja lopulta itsemurha vei. 

Tästä kympin tytöstä tuli hammaslääkäri. Pari muutakin korkeakouluopiskelupaikkaa aukesi silloin kirjoitusten jälkeen, mutta tämä oli minulle mieleisin ala.

Erittäin tyytyväinen olen elämääni, paljon unelmia toteutunut, eikä ole mitään mielenterveysongelmia. En tosin olekaan mikään stressaajatyyppi tai pänttääjä. Koulussa olen aina menestynyt lähes tekemättä mitään.

Olen juristi. Ihan hyvin menestynyt. Opiskelin Helsingin oikiksessa ja pääsin arvostettiin lakitoimistoon. Nyt olen osakkaana pienemmässä ja rakastan työtäni, vaikka miehenä olisi alallamme huomattavasti paljon helpompaa!

Miksi puhutaan aina kympin tyylistä? Tunnen useita hyvin pärjänneitä poikiakin.

*tytöistä

Mun tuttavapiiristä: lääkäri x 3, kieltenopettaja, sähköalan DI, anestesiahoitaja. 

Mä pääsin opiskelemaan unelma-alaa lähes täysillä pääsykoepisteillä. Aika pian ymmärsin, ettei se ollutkaan mun juttu, koska en tykkää olla ihmisten kanssa tekemisissä. Suoritin kuitenkin maisterin tutkinnon ja aloin heti opiskella toista alaa, josta tykkäsin enemmän mutta en työllistynyt. Aloitin kolmannen yliopistotutkinnon, jonka opiskeleminen jäi kun sairastuin. Mulla on kolme psykiatrista diagnoosia ja olen työkyvyttömyyseläkkeellä. Sairaalajaksot on parasta aikaa elämässäni, saa levätä ja lukea kirjoja.

Ystäväni on eläinlääkäri. Hän halusi eläinlääkäriksi jo ala-asteikäisenä ja on tykännyt työstään.

Rinnakkaisluokalla olleesta priimuksesta tuli KTM ja hän on ollut menestyneissä yrityksissä päällikkönä ja johtajana. Nyt hänellä on oma konsultointiyritys, eikä rahasta ainakaan tiukkaa. Rikas aviomies taitaa olla, kun golfaavat, purjehtivat ja matkustelevat ainakin kuvista päätellen paljon.

En tiedä, ovatko hulluja!

Vierailija kirjoitti:

Minusta tuli DI ja nyt 35-vuotiaana olen teknologiajohtaja reilun 200 hengen yrityksessä. Täytyy kyllä todeta, että työelämässä pärjääminen ja jaksaminen on vaatinut itseltäni sitä, että olen luopunut kympin tyttö-asenteesta. Kaikkea ei voi eikä kannata tehdä 10 arvosanaa tavoitellen, vaan oikeasti useimmiten se 7-8 taso riittää ja panostaa kympillä niihin oikeasti merkittäviin juttuihin.

Ei kympin tyttö tarkoita muutenkaan samaa kuin perfektionisti, vaan päinvastoin kuin kuvitellaan, kymppien saamisessa auttaa se, että ymmärtää olennaisen.

Vierailija kirjoitti:

Yksi ekonomi, yksi tutkijatohtori, yksi taiteilija. Kaikki onnellisesti naimisissa, ei mt-ongelmia. Nämä henkilöt tuntien, eivät todellakaan mitään pingottajia, vaan lahjakkaita tyyppejä joilla ei kokeisiin lukuun mennyt kauan ja silti saivat niitä kymppejä.

Niinhän se on, että vain lahjattomien pitää lukea ja päntätä. Itselle riitti se , että tunneilla kuunteli.

Mulla oli ystäväpiiri täynnä kympin tyttöjä. Itse olin porukan kapinallinen.

Yhdestä tuli muusikko, toisesta kielenkääntäjä, yhteensä kolme on ekonomeja/maistereita ja johtajia, yksi sairastaa kroonistunutta anoreksiaa ja on eläkkeellä, yksi jätti yliopiston kesken ja meni ns. hanttihommiin, joissa eteni pian tiiminsä johtajaksi. Itse jätin yliopisto-opinnot kesken, olen kulttuurialalla enkä ole ollut päivääkään työttömänä.

Eli sanoisin että kympin tytöt työllistyvät suurimmalta osin erinomaisesti ja etenevät työssään hyvin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Yksi ekonomi, yksi tutkijatohtori, yksi taiteilija. Kaikki onnellisesti naimisissa, ei mt-ongelmia. Nämä henkilöt tuntien, eivät todellakaan mitään pingottajia, vaan lahjakkaita tyyppejä joilla ei kokeisiin lukuun mennyt kauan ja silti saivat niitä kymppejä.

Niinhän se on, että vain lahjattomien pitää lukea ja päntätä. Itselle riitti se , että tunneilla kuunteli.

Surullista, että lahjoja ja viisautta ei tule automaattisesti samassa paketissa.

Näin muutaman vuoden jälkeen koulujen päättymisestä yhden koulun kauneimman ja poikien suosiossa olleen tytön. Oli päässyt pyöristymään kieltämättä varmaan 80kg.

Insinööri, arkkitehti, omaishoitaja

Musta tuli lääkäri. Ei huippu enkä ole väitellyt ainakaan vielä ja erikoistumisputkeenkaan en hypännyt vaan olen kokeillut vähän sitä sun tätä ja päivystellyt aika paljon. Yhden alan erikoislääkärin paprut kuitenkin tullee vuoden sisään, katsotaan sitten mitä seuraavaksi.

Kympin tyttö -termi on muuten inhottava. Se leimaa koulussa pärjänneet tytöt/naiset epävarmoiksi täriseviksi hikipingoiksi. Vaikea hyväksyä, että joku saa ne kympit tuosta noin vain ilman kummempaa yritystä kun itse sai 5 tunnin pänttäämisen jälkeen ruotsin sanakokeesta 7+?

Minusta tuli juristi. Ei tosin mikään uratykki, vaan tavisjuristi. Olin vuosia kotiäitinä välissä, kun tajusin oikeastaan tykkääväni kotoilusta sen sijaan että tekisin huippu-uraa.

En sitten tiedä mitä "kympin tyttö" tarkoittaa, eli onko se tosiaan 10,0 lukion keskiarvo, mutta itse olin keskiarvolta 9,0 poika olikohan neljä kymppiä ja neljä kasia ja loput ysejä. Panostin kiinnostaviin aineisiin eli pitkä matikka, fysiikka, kemia ja englannin kieli, kirjoitin yleisarvosanaksi vain eximia, hain kahteen yliopistoon, fysiikkaa ja lääketiedettä lukemaan ja pääsin ensi hakemalla molempiin, valitsin lääketieteen, joka oli 14-vuotiaasta saakka ollut ykkösvaihtoehto, fysiikka nousi vasta lukiossa sen rinnalle. Tiesin että riittävän hyvä riittää ja tietenkin panostus pääsykokeisiin ja niissä vaadittaviin aineisiin, fysiikkaa pääsin lukemaan ilman pääsykokeitakin kyllä.

Lääkärinä töissä tapaa työterveyshuollon puolella nykyään yllättävän paljon työuupuneita naisia, jonkin verran miehiäkin. Naiset saattavat uupua yllättävän helpoissa töissä joissa ei aikataulupaineita edes ole, kun psykiatrista statusta arvioi ja kyselee tarkemmin niin nämä helpoissakin töissä uupuvat kertovat olevansa "kympin tyttöjä", joilla onkin todettavissa persoonallisuushäiriönä vaativa persoonallisuus, eli luonnevikaisia överiperfektionisteja, jotka saavat uuvutettua itsensä tekivät mitä tahansa (no toki suorittavissa töissä näitä ei ole vaan erilaisissa hallinnollisissa ja johtotehtävissä), johtajuus hukassa koska kaikki pitäisi itse tehdä eivätkä osaa jakaa vastuuta, panostavat epäolennaisiin asioihin samalla lailla kuin olennaisiin eivätkä erota olennaista epäolennaisesta eivätkä ymmärrä että riittävän hyvä riittää ja lopputulos panostamiseen ja kulutettuun aikaan ja energiaan nähden on parempi kun tekee työt sellaisella kasilla-ysillä eikä kympillä. Sitten tippuvat Kelan rahoille puolen vuoden sairaslomille ja työpsykologi koettaa takoa järkeä päähän töiden tekemisen osalta.

Uupuvat miehet ovat pääasiassa joitakin projekteja johtavia projekti-insinöörejä, joilla on vedetty projektien aikataulut niin tiukalle että uupuvat kun yrittävät pusertaa homman ulos liian tiukalla aikataululla jossain tehtaalla kun työnantaja repii tuloksen työntekijöiden selkänahasta kiristämällä tahtia ja ruuvia koko ajan lisää ja lisää.