Mieheni ei tee IKINÄ aloitetta seksiin..
Taustaa. Olemme alle kolmikymppisiä ja seurusteltu kolme vuotta. Lapsia ei ole. Kaikki on parisuhteessa loistavasti, paitsi seksiä ei meidän taloudessa saa jos minä en itse tee aloitetta.
Koko meidän suhteen ajan minä olen ollut se aktiivisempi osapuoli ja aina silloin olen saanut seksiä kun minä olen tehnyt aloitteen. Harrastamme seksiä useammankin kerran viikossa, mutta AINA minun aloitteestani. Mikään ei kuitenkaan viittaa siihen että olisin esim. hänen mielestään epäviehättävä tms. koska kehuu usein kauniiksi yms. Mitä tee muut olette tehneet tälläisessä tilanteessa?
Anteeksi sekava sepustus, asian pointti kuitenkin varmasti selviää.
Kommentit (47)
Saisinko kommentteja alkuperäiseen ongelmaan? Meillä on hiukan eri tilanne "romaanin kirjoittajan " kanssa. Ap
No kerran suhde on muuten hyvä ja kehuja ja läheisyyttäkin on, niin en keksi muuta kuin että mies vain ei ole yhtä seksuaalinen kuin sinä ja libido heikompi. Asiasta kannattaa ihan kunnolla keskustella kun se sua selvästi haittaa. Pitää muistaa sitten se, että jos mies todella ei vain ole yhtä seksuaalinen kuin sinä, ei hän siitä palautteen kautta muutu. Onko se liikaa sinulle pidemmän päälle?
Ehkä ei vain koe sua seksuaalisesti viehättävänä tai käyttää liikaa aikaa runkk aamiseen.
Romaanille: Jos mies on lännen nopein ja häpeää sitä?
APlle: Estynyt seksuaalisesti?
Vierailija kirjoitti:
Ehkä ei vain koe sua seksuaalisesti viehättävänä tai käyttää liikaa aikaa runkk aamiseen.
Tämä. Todennäköisesti oma käsi (ja porno) kelpaa erittäin hyvin.
Mun mies on huono aloitteentekijä ja loukkaantuu julmetusti, jos joskus sanon ei. Seksiin hän pystyy ja haluaa joka päivä. Eli kyse voi olla siitä, että ajatus torjutuksi tulemisesta on niin kammottava, ettei hän tee siksi aloitetta. Millainen miehesi on muuten elämässä, onko hän kovin passiivinen?
Niin no, luulin että se onnistuis, ja että mies on vaan "herrasmies" kun ei "käy päälle" eikä ehdottele alkuvaiheessa. Mutta nyt kun tää ei oo enää alkuvaihe, niin kaiketi heräsin todellisuuteen... Ja mies _on_ ihana, pitää musta mitä parhainta huolta, tuntuu turvalliselta, panostaa muhun (antoi mulle just lahjaksi ulkomaanmatkankin, vaikkei mikään rahamies ole), hän on terävä kuin partaveitsi ja saa mut nauramaan kippurassa. Rakastaa mua niin että tuntuu. Mutta onhan tämä ISO asia. Siksi tänne mammapalstalle nyt kirjoittelenkin... :D :´(