En jaksa työelämän ja pikkulapsiarjen yhdistämistä

3 lasta 3,5 vuodessa, iskä ja äiti haastavissa töissä, äidillä yli 100 matkapäivää vuodessa ja isälläkin useampi kymmenen, ja hyvin pärjättiin etukäteissuunnittelulla ja mahdollisuudella tehdä etätöitä.  Lapset olivat hyvin nukkuvaa ja tervettä sorttia jo aivan pienestä. Siivooja kävi kerran viikkoon, muu tehtiin itse.

Vierailija kirjoitti:

Kun näitä vauvapalstan juttuja lukee, niin auttamatta tulee mieleen, että miten ihmiset ei enää selviä normielämästä? Itsellä kolme lasta, mies reissuhommissa ja minä tehnyt esim. kahden vanhimman lapsen ollessa pieniä vuorotyötä. Lapsia on käytetty harrastuksissa, on rempattu taloa ja minä jopa opiskellut toisen ammatin. Enkä nyt halua mitään sädekehää pääni päälle. Minä olen pitänyt sitä ihan normaalina, että elämässä on ajanjakso tai jaksoja, jolloin on sata rautaa tulessa. Välillä on miehen kanssa nähty ovella vilaukselta, mutta lusikat ei ole menneet jakoon.  

Minkäikäisiä lapsesi ovat?

Nykyään vaatimukset ovat vanhemmuudelle paljon kovempia. Työelämä on raaistunut. Ja lapsiperheiden palvelut romahtaneet - koulut esim ajettu alas ja päivähoidon taso romahtanut. En olisi ikinä kuvitellut, että Suomessa joutuu tappelemaan esim peruskoulupalveluista tällä tavalla kuin nykyään joutuu. Koko ajan jotain mäihää.

Mies hoiti lapset kotona nelivuotiaaksi asti. En olisi tätä pienempää raaskinut viedä hoitoon 9-10 h päivässä. Olisi myös itselle ollut hirmu raskasta, kun olisi tuntunut siltä, että lapsen kanssa pitää olla 100% se aika, kun ei ole hoidossa. Eli missä välissä teet kotihommia ja vietät omaa aikaa. Isomman lapsen kanssa ei tarvitse enää sylitellä ja viettää kahdenkeskistä aikaa niin paljoa. Vielä nytkin nuorimmainen 5-vuotias tekee vain nelipäiväistä hoitoviikkoa.