Lue keskustelun säännöt.
Voisiko joku lastensuojelussa työskentelevä vastata tähän rehellisesti?
30.05.2019 |
Otatteko perheen mieluummin liian tarkkaan "syyniin ja holhoukseen" vai irtisanotteko asiakkuuden helposti, jos tuntuu sille, ettei sille ole todellisuudessa (enää) tarvetta? Ja liekö tässä eri kaupungeissa eroa?
Kysyn siksi, että tutustuin erääseen ihmiseen, jonka yksi lapsista on otettu huostaan äidin itse pyydettyään apua fyysisen sairauden yhteydessä, mutta toivuttuaan ei ole koskaan saanut lastaan takaisin itselleen. Mietityttää kovasti, jättääkö hän mahdollisesti jotain kertomatta vai oikeastiko lastensuojelussa voitaisiin käyttäytyä niin epäreilusti.
Kommentit (5)
No ei ole vaiettu asia. Ihan tietoisia ollaan. Auktoriteettiuskovaisuus nyt vain ON. Sen virsiä vingut jonka hapanleipää mussutat.
Kunnioittava asiakaslähtöisyys puuttuu joiltain.
Narsistinen suorittaja ei nyt vain pysty myönteisyyteen eikä empatiaan.
Ei kukaan täällä jumalasta seuraava ole. Joka perheessä nousee ongelmia. Tekemällä tehty huoli ja typerä kauhistelu... Ja vinkuminen lapsen edusta...
On tilanteita joissa on vakavan keskustelun paikka ja ehkä kehitystä alkaa tapahtua. Väkivalta, kuormitukset, addiktiot.
Se että joku on "kummallinen" ei ole mikään peruste syynäykseen. Ihmiset mielellään purkavat mieliharminsa suht sokeasti kehen vain jolla on pulssi.
Kunhan mukula saa rakkautta ja hoivaa luulis olevan ok.
Ihmiset ON erilaisii ja pitäs kunnioittaa eikä kuormittaa.
Jos ihminen on vaikeuksissa niin HYVINVOINTIYHTEISKUNNASSA VEROVAROIN PALKATUT IHMISET VOIS SIT TULLA ASIOISSA VASTAAN JA OLLA ANTAMATTA KATTEETTOMIA LUPAUKSIA. Nimike ois virkavirhe.
Ja perheiden asioita kun urkitaan, olisi asiallista jättää se johdatteleva ja ennakoitu puhe sikseen.
Niin. Kovin. Paljon. Paskaa.
LASTENSUOJELIJAT OVAT STATISTEJA.
Jokainen on oman elämänsä asiantuntija.
NORMAALIJÄRKEVÄ kyllä oppii tilanteista. Vaikka sitten kantapään kautta.
Avun pitää alkaa ihmisestä itsestään. Ei papereiden liibalaabasta.
Pikku tukitoimilla vois parantaa monen perheen resursseja.
Mutta kaikki vain iloisesti suorittamaan että kriteerit täyttyy.
Tulkoon vaikeus. Ja vaikeus tuli.
Ja meni.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
No ei ole vaiettu asia. Ihan tietoisia ollaan. Auktoriteettiuskovaisuus nyt vain ON. Sen virsiä vingut jonka hapanleipää mussutat.
Kunnioittava asiakaslähtöisyys puuttuu joiltain.
Narsistinen suorittaja ei nyt vain pysty myönteisyyteen eikä empatiaan.
Ei kukaan täällä jumalasta seuraava ole. Joka perheessä nousee ongelmia. Tekemällä tehty huoli ja typerä kauhistelu... Ja vinkuminen lapsen edusta...
On tilanteita joissa on vakavan keskustelun paikka ja ehkä kehitystä alkaa tapahtua. Väkivalta, kuormitukset, addiktiot.
Se että joku on "kummallinen" ei ole mikään peruste syynäykseen. Ihmiset mielellään purkavat mieliharminsa suht sokeasti kehen vain jolla on pulssi.
Kunhan mukula saa rakkautta ja hoivaa luulis olevan ok.
Ihmiset ON erilaisii ja pitäs kunnioittaa eikä kuormittaa.
Jos ihminen on vaikeuksissa niin HYVINVOINTIYHTEISKUNNASSA VEROVAROIN PALKATUT IHMISET VOIS SIT TULLA ASIOISSA VASTAAN JA OLLA ANTAMATTA KATTEETTOMIA LUPAUKSIA. Nimike ois virkavirhe.
Ja perheiden asioita kun urkitaan, olisi asiallista jättää se johdatteleva ja ennakoitu puhe sikseen.
Niin. Kovin. Paljon. Paskaa.
LASTENSUOJELIJAT OVAT STATISTEJA.
Jokainen on oman elämänsä asiantuntija.
NORMAALIJÄRKEVÄ kyllä oppii tilanteista. Vaikka sitten kantapään kautta.Avun pitää alkaa ihmisestä itsestään. Ei papereiden liibalaabasta.
Pikku tukitoimilla vois parantaa monen perheen resursseja.
Mutta kaikki vain iloisesti suorittamaan että kriteerit täyttyy.
Tulkoon vaikeus. Ja vaikeus tuli.
Ja meni.
Mitä tarkalleen tarkoitat johdattelevalla ja ennakoivalla puheella, voitko antaa jonkun esimerkin tähän asiaan liittyen?
Ei voi tietää yksittäistapauksesta, joskus huostaanottoa ei pureta vaikka lain mukaan tulisi, joskus lapsi on kiintynyt sijaisperheeseen pitkän sijoituksen aikana niin ettei purku olisi lapsen etu ja joskus on muitakin syitä huostaanottoon tai purkamatta jättämiseen kuin mitä vanhempi kertoo.
Minusta asiasta kyllä keskustellaan. Varsin usein halutaan luottaa perheeseen ja hyvin pitkälle turvataan lapsen oikeus olla vanhempiensa kanssa. Noista purkamattomista tulee mieleen että lapsi on jo niin hyvin kotiutunut sijoituspaikkaan että purkamisesta koituisi liikaa harmia ja lapsen elämä jatkuu tasaisemmin sijoitettuna. Onhan vanhemmuus myös ihmissuhde - on paljon vanhempia, joilla on paljonkin vaikeuksia yhden lapsen kanssa, muttei vaikka toisten kolmen lapsen kanssa mitään. Eivät nämä yksioikoisia juttuja ole. Kyllä minusta suurin osa lastensuojelun työntekijöistä tekee aidosti parhaansa. Toki on heitä jotka ovat työssä uupuneet ja kyynistyneet. Mutta ei se huostaanotto mikään ykköstavoite kenellekään ole, vaikka nämä ns. lastensuojelun uhrit niin haluavat aina väittää.
Kyllä näin voi tapahtua ja tapahtuu. Huostaanoton purkamisista on menty raastupaan asti, siitäkin huolimatta että huostaanoton syytä ei siis enää ole. Onpa joskus niinkin, että ns. pikahuostaanotto on todettu väärin perustein tehdyksi, mutta huostaanoton purkaminen ei silti tahdo onnistua.
Tämän on yksi syy sille, että meillä on perheitä, joiden ensimmäinen lapsi on huostaanotettu mutta sisarukset vanhempiensa luona. Vamhempi ei siis saa lastaan takaisin, vaikka hän kelpaa muiden lastensa vanhemmaksi.
Eroja on kunnittain sekä työntekijöittäin. Kaikki eivät ole yhtä ammattitaitoisia ja sekaan mahtuu ihmisiä joiden paikka ei olisi alalla lainkaan.
Lastensuojelulla on syystäkin laajat ja voimakkaat valtuudet puuttua ihmisen elämään ja yksityisyyteen. Mutta valitettavasti väärin perustein tehtyjä huostaanottoja ei valvota oikein mitenkään, eikä niistä tule myöskäään seuraamuksia päätöksiä tehneille ihmisille. Tämä on aika vaiettu asia Suomessa.