Mitä köyhä perhe voi antaa lahjaksi?

Osaatko tehdä jotain käsitöitä? Itse ainakin arvostan rahaa enemmän itse tehtyä lahjaa jonka eteen joku on nähnyt vaivaa. Sukulainen jolla ei paljon ole rahaa, oli kirjoittanut kivoja mietelauseita pahvisille lapuille ja laittanut ne purkkiin josta voi sit aamulla katsoa päivän aforismin. Tää oli siis ylioppilaslahjaksi pari vuotta sitten.

Tää on muuten jännä juttu, että missä vaiheessa sukujuhlista, häistä ja jopa lasten synttäreistä tuli sellaisia että joutuu stressaamaan onko niissä varaa käydä? Onko juhlien järjestäjillä oikeasti jotain vaatimuksia siinä, paljonko rahaa pitää saada?

Minä sain yli 15 vuotta sitten ylioppilaslahjaksi eräältä ei niin läheiseltä sukulaiselta ruusun ja "Ruusutarha" runo ja proosakirjan. Kirja tuskin kovin kallis oli. Olin ja olen edelleen oikein tyytyväinen kirjaan. Voin käyttää näitä runoja korteissa jne. Ainoastaan olisin toivonut muistokirjoitusta kirjan etusivulle että juuri minulle lahjaksi valmistujaispäivänä. Nykyisin tämä sukulainen on edesmennyt. Ei niiden lahjojen tarvitse olla kovin kalliita, edes nykypäivänä. Myös hyvin itsetehdyt lahjat kelpaavat, sain menneenä jouluna  ystävältä lahjaksi ihanat villasukat jotka tuli heti käyttöön.

Tietysti yksi kysymys on että haluaako vähävarainen perhe mennä noihin juhliin ylipäätänsä? Vai laittaisiko ne vähätkin rahat oman perheen hyvinvointiin? Jos ei kovin läheisiä sukulaisia olla niin huomaako juhlakalu edes että onko joku paikalla vai ei? Itse en olisi huomannut jos tämä kirjan antaja olisi ollut juhlista poissa.

Vierailija kirjoitti:

Olen joskus antanut 2 leffalippua sekä rippilapselle että ylioppilaalle kun taloudellinen tilanne oli huono. Kumpikaan ei heittänyt minua juhlista ulos. En tosin kehdannut kahvipöydästäkään ottaa kovin paljon... :)

Nykyisin tämäkin maksaa jotain 25-40€ kun leffat ei ole mitään edullista hupia!

Minä en antaisi mitään. Ei minulla ole antaa 20 euroa.

Jos joku loukkaantuu siitä, että olen köyhä, ei hänen varmaan kannata kutsua minua.

En käy koskaan juhlissa, joihin odotetaan lahjoja tai rahaa. Pidän tuollaista hyvin mauttomana. Omassa ystäväpiirissäni on ihan opiskeluajoista saakka ollut käytäntö, että korkeintaan viinipullo tai jotakin muuta kuluvaa voi tuoda.

Ihan ufojuttuja tällaiset, että kortissa on tyyliin tilinumero mukana.

20 e on nuorelle paljon mieluisampi kun joku kukka, joka on kuollut jo parin päivän päästä tai kortti, joka on merkityksetön.

Mihin on kadonnut vanha tapa, että nuorelle kerätään yhdessä shekki? Siinä ei näy mikä on kunkin osuus. Minä sain aikanaan  1243 tyyppisen summan (elettiin markka-aikaa) koko suvulta, rikkaammat antoivat enemmän mutta ja jotkut sitten ei edes pyöreitä kymppejä. Ei tullut mieleen yrittää selvittää, että kuka mitäkin antoi.

Turha viedä tavaraa joka yleensä ei sovi lahjansaajan makuun, naimisiinkin mennään nykyään niin vanhana että tavaroita on jo ihan liikaa.

Minä sain serkultani ylioppilaslahjaksi kortin, jonka sisällä oli 25 euroa rahaa: yksi 5e seteli ja kaksi 10e seteliä. Setelit oli teipattu allekkain taitettavan kortin sisälle, ja niihin oli kirjoitettu pienellä "aloittelujuomiin..", "baariin.." ja "taksilla kotiin.." 🤣

Ja kyllä, sain isoja rahalahjoituksia, koruja, lahjakortteja jne, mutta tuo serkun lahja on suunnilleen ainoa jonka muistan. Se oli niin ihana ja ajatuksella tehty, pilke silmäkulmassa.

Kallein on harvoin se paras. Muista tämä lahjoja miettiessä. Persoonaa peliin!

Itaria ihmisiä palsta täynnä.

Viette luonnosta poimitun kielokimpun ja annatte lahjaksi jotain aineetonta, kuten lupauksen pestä ikkunat tai tulla muuttoavuksi tai opettaa, miten leivotaan niitä herkkuja, mistä teidän perhe on tunnettu.

Mä annan aina edullisia, ajatuksella valittuja lahjoja ja panostan paketointiin ja korttiin. 10 euron lahjakin on kiva antaa, kun se on paketoitu erikoisen nätisti. Itse tehdyt kortit ovat kivoja. Itse saatan tehdä lahjapakkauksen esim. päällystämällä jonkin vanhan rasian tai laatikon vaikka vanhoilla kirjojen sivuilla. Rasian sisälle laitan silkkipaperia. Käytän paketoinneissa erilaisia teippejä, nauhoja, helmiä, luonnon kasveja, papereita, värillistä sellofaania, tusseja ja maaleja... Paketeiksi säästän erilaisia tyhjiä pakkauksia. Mielikuvitus ja Pinterest apuina.

Kerran opiskeluaikoina annoin anopille lahjaksi halvan mutta nätin lasisen kannellisen säilytysrasian. Täytin rasian kuivatuilla marjoilla ja paketoin sen silkkipaperilla, sinisellä sellofaanilla ja kauniilla rusetilla. Tein itse kauniin kortin ja paketoin Pirkka-ruusukimpun poistamalla alkuperäisen kääreen ja käyttämällä samaa sellofaania ja rusettinauhaa kuin lahjassani.

Tuo paketointi sai kahden euron kipon näyttämään arvokkaalta, ja kaunis kippo onkin edelleen anopilla käytössä. Ruusuistakin hän oli erittäin otettu. Rahaa tällä opiskelijalla meni silloin 10 euroa, mikä ei taatusti näkynyt ulos päin.

Vierailija kirjoitti:

Mä annan aina edullisia, ajatuksella valittuja lahjoja ja panostan paketointiin ja korttiin. 10 euron lahjakin on kiva antaa, kun se on paketoitu erikoisen nätisti. Itse tehdyt kortit ovat kivoja. Itse saatan tehdä lahjapakkauksen esim. päällystämällä jonkin vanhan rasian tai laatikon vaikka vanhoilla kirjojen sivuilla. Rasian sisälle laitan silkkipaperia. Käytän paketoinneissa erilaisia teippejä, nauhoja, helmiä, luonnon kasveja, papereita, värillistä sellofaania, tusseja ja maaleja... Paketeiksi säästän erilaisia tyhjiä pakkauksia. Mielikuvitus ja Pinterest apuina.

Kerran opiskeluaikoina annoin anopille lahjaksi halvan mutta nätin lasisen kannellisen säilytysrasian. Täytin rasian kuivatuilla marjoilla ja paketoin sen silkkipaperilla, sinisellä sellofaanilla ja kauniilla rusetilla. Tein itse kauniin kortin ja paketoin Pirkka-ruusukimpun poistamalla alkuperäisen kääreen ja käyttämällä samaa sellofaania ja rusettinauhaa kuin lahjassani.

Tuo paketointi sai kahden euron kipon näyttämään arvokkaalta, ja kaunis kippo onkin edelleen anopilla käytössä. Ruusuistakin hän oli erittäin otettu. Rahaa tällä opiskelijalla meni silloin 10 euroa, mikä ei taatusti näkynyt ulos päin.

Ymmärrän että tykkäät askarella, mutta tuollainen krääsä on juuri sitä, mikä meillä lentäisi suoraan roskikseen. Halpis ruusutkaan ei kokonaisuutta pelasta, mitä ihmettä tuollaisella turhakkeella on tarkoitus tehdä?

Ja kuivatut marjat, mitä niistä kannattaa tehdä? Vitamiinit ovat menneet, ottaisin mieluummin ihan pakastemarjoja, jos paikko olisi marjoja ottaa.

Etenkin nuorelle se kymppi ihan rahan on taatusti toivotumpi.

Tyhjiä tölkkejä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mä annan aina edullisia, ajatuksella valittuja lahjoja ja panostan paketointiin ja korttiin. 10 euron lahjakin on kiva antaa, kun se on paketoitu erikoisen nätisti. Itse tehdyt kortit ovat kivoja. Itse saatan tehdä lahjapakkauksen esim. päällystämällä jonkin vanhan rasian tai laatikon vaikka vanhoilla kirjojen sivuilla. Rasian sisälle laitan silkkipaperia. Käytän paketoinneissa erilaisia teippejä, nauhoja, helmiä, luonnon kasveja, papereita, värillistä sellofaania, tusseja ja maaleja... Paketeiksi säästän erilaisia tyhjiä pakkauksia. Mielikuvitus ja Pinterest apuina.

Kerran opiskeluaikoina annoin anopille lahjaksi halvan mutta nätin lasisen kannellisen säilytysrasian. Täytin rasian kuivatuilla marjoilla ja paketoin sen silkkipaperilla, sinisellä sellofaanilla ja kauniilla rusetilla. Tein itse kauniin kortin ja paketoin Pirkka-ruusukimpun poistamalla alkuperäisen kääreen ja käyttämällä samaa sellofaania ja rusettinauhaa kuin lahjassani.

Tuo paketointi sai kahden euron kipon näyttämään arvokkaalta, ja kaunis kippo onkin edelleen anopilla käytössä. Ruusuistakin hän oli erittäin otettu. Rahaa tällä opiskelijalla meni silloin 10 euroa, mikä ei taatusti näkynyt ulos päin.

Ymmärrän että tykkäät askarella, mutta tuollainen krääsä on juuri sitä, mikä meillä lentäisi suoraan roskikseen. Halpis ruusutkaan ei kokonaisuutta pelasta, mitä ihmettä tuollaisella turhakkeella on tarkoitus tehdä?

Ja kuivatut marjat, mitä niistä kannattaa tehdä? Vitamiinit ovat menneet, ottaisin mieluummin ihan pakastemarjoja, jos paikko olisi marjoja ottaa.

Etenkin nuorelle se kymppi ihan rahan on taatusti toivotumpi.

Marjat oli niitä, joita myydään ihan naposteltaviksi kaupassa. Olisin voinut laittaa niiden tilalle vaikka jotain konvehtejakin tms, mutta tiesin marjojen maistuvan. Ei herkuista ole tarkoitus ottaa vitamiineja, vaan nauttia.

Astia on sokeriastiana käytössä, koska se sopii niin hyvin anopin muuhun sisustukseen ja tyyliin. Mun lahjat ei taatusti lennä roskiin, koska tunnen lahjojen saajat niin hyvin. En osta mitä tahansa "krääsää" vaan jotain, joka sopii lahjan saajan tyyliin tai tarpeeseen. Olen monesti kuullut "olevani aina askelen edellä" valitsemillani lahjoilla. Olen ostanut lahjoja jopa kirpparilta, kun olen tiennyt ystävän keräävän tiettyä retroastiastoa. Yleensä alan suunnitella lahjaa hyvissä ajoin miettimällä, mistä juuri se ihminen ilahtuisi. Esim. aikoinaan nuorisolla oli muodissa Marimekon pussukat penaaleina, jolloin ostin sellaisen kummitytölle lahjaksi. Se on edelleen hänellä käytössä meikkipussina yli 10 vuoden jälkeen. Jos olisin silloin antanut sen arvosta käteistä, hän tuskin edes muistaisi, mihin olisi teininä käyttänyt sen kympin. Tämä on yksi syy, miksi pidän lahjojen antamisesta rahan sijasta.

Tietenkin jos ei keksi mitään osuvaa lahjaa, niin tottakai pienikin rahalahja on aina ok. Ainakin parempi, kuin hätäpäissä ostettu tusinalahja, kuten esim. joululahjana Pandan suklaarasia jne...

Mä en näe, miten tuo mun lahja anopille olisi ollut erilainen, jos se olisikin ollut vaikka kalliimpi Pentikin valmiiksi paketoitu astia jollain Pentikin karkeilla. Mutta nyt omani oli ainakin ajatuksella valittu, vaikka olikin halpa.

Laitoin tänään viimeisen sataseni ylioppilaan kuoreen huomista varten. Arvostan saavutusta enkä kehtaa mennä juhliin ilman lahjaa tai jonkun arvottoman krääsän kanssa. Kärsin sitten kesäkuussa, mutta yo-juhla on kerran elämässä ja sen eteen on paiskittu töitä 12 vuotta. Varaton voin olla mutta tasostani en tingi.

Vierailija kirjoitti:

Olen joskus antanut lahjan vaikka rahaa on pyydetty, joo.. alapeukuttakaa vaan kaikki rikkaat, sillä lahja tuntuu enemmältä kuin rahasumma joka ei ole kovin suuri. Tein herkkukorin jossa oli omatekemiä juttuja, hilloa, mehua, kukka, itse leivottua leipää ja pikkuleipiä, itse ommellut valkoiset pellavaservetit. No ehkä ylioppilaalle nuo ed mainitut ei ihan nappaa mutta hää- tai synttärilahjaksi mielestäni ihan ok lahja.

WAU, mikä lahja! Olisin ikionnellinen, jos saisin tuollaisen lahjan!