Sinä alle 30-vuotias nuori: Mitä ajattelet Suomen syntyvyyden romahtamisesta?

Vierailija kirjoitti:

Minusta on hyvä, että huonot jättävät lisääntymättä ja vain hyvät lisääntyvät. Ei haittaa vaikka suomalaisten määrä vähenee, kunhan laatu paranee. Uskon, että ihmiset tietävät vaistomaisesti, onko heidän syytä levittää geenejään eteenpäin.

https://www.is.fi/taloussanomat/art-2000001857587.html

Tai sitten ei :(.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mielestäni valtaosa nuorista elää käsittämättömän pinnallista ja lapsellista elämää. Biletystä, ryyppäämistä, maanista etelässä ramppaamista, kaikkien kanssa paneskelemista, persekuvien ja tissikuvien esittelemistä somessa jne. Ovat myös kykenemättömiä sitoutumaan mihinkään. No, eihän siihen silloin tietenkään lapset mahdu. Eivät ymmärrä, ettei tuollainen elämä tule pitkälle kantamaan. No, sittenpähän jossain vaiheessa huomaavat, kun ns. putoavat tyhyyteen, kuinka tyhjää heidän elämänsä lopulta on, eikä heillä ole elämässään ketään.

Itse olen 24, kohta 25-vuotias nuori nainen, vaimo ja kolmen lapsen äiti. Lapset ovat tuoneet elämääni sellaista rakkautta ja todellista sisältöä, ettei mikään pintaliitokerskakulutuselämä voi sellaista tarjota koskaan!

Jos eläkejärjestelmä ei kestä, niin mielestäni eläkkeitä pitäisi silloin alkaa ensimmäisenä alentamaan tai jopa poistamaan vapaaehotoisesti lapsettomilta. Koska hehän ovat tekemisillään aiheuttaneet sen, ettei veronmaksajia ole tarpeeksi. Jos se ei riitä, niin vasta sitten eläkkeiden leikkaus myös perheellisille. Miksi perheellisten pitäisi joutua maksamaan siitä, ettei toiset ole halunneet tehdä lapsia, kun perheelliset itse ovat tehneet kaikkein arvokkainta mahdollista työtä, eli kasvattaneet uusia veronmaksajia?

Vau samis! Olen myös 25-vuotias kolmen lapsen äiti, eipä meitä paljoa kyllä ole. Ihanaa kohdata samassa elämäntilanteessa oleva edes kerran av:lla :D

Ja ajattelen pitkälti samoin, että some tekee ihmisten elämästä ja arvoista hiton pinnallisia. Kaikkien ei tarvitse ryhtyä synnytystalkoisiin todellakaan jos eivät tahdo. Some kuitenkin määrittää todella paljon meidän ikäisiemme rytmiä ja toiveita elämältä. Meidän ikäluokka on niin some/nettiriippuvaista, että ei ihmekään, ettei voisi kuvitella riittävänsä lapselle kun instagram ja fb ja blogivlogit saa sut koko ajan epäilemään omaa kelpaamistasi. Ja tosiaan kun elämän pitäisi olla täydellistä, filtteröityä ja kahteen kertaan photoshopattua, sitä tavoitellaan, lapsiperhearki on liian aitoa kaikkine virheineen yäk....

Me saimme esikoisemme 20-vuotiaina ja en tietenkään ajatellut olevani valmis äiti-ihminen, joka selviää täydellisesti tilanteesta kuin tilanteesta. Ajattelin, että vedän foolihapot naamaan tunnollisesti ja lapsen synnyttyä teen parhaani lapsen kanssa, "kyllähän mä nyt vauvan osaan hoitaa, eihän sille voi edes sanoa pahasti, en voi pilata sitä vielä vauvavuonna" ja sitten kun lapsi menee kouluun niin minullakin on 7 v kokemusta vanhemmuudesta, lapsi kasvattaa minut äidiksi. No varmaan minullakin on osuutta siihen kuinka upeita nappuloita meidän muksut nyt ovat, olen ylpeä <3 Ja tekisi mieli suositella perhe-elämää jokaiselle, rohkaisen ainakin haaveilemaan siitä jos siihen on mitään mielenkiintoa, todella antoisaa ja palkitsevaa nähdä rakkaiden lastensa kasvu!

Moni opiskelijakin ehtisi hyvin hoitaa yhden tai kaksi lasta opintojen ja työnkin ohessa, kyllä ne joustaa elämäntilanteen mukaan, jos vain irrottautuisi fb:stä ym. Somen takia se "nuoruus jää elämättä" todellisuudessa hyvin monelta. Tinder ja muut p*skat missä kaikki oman-itsensä-kehittäjät pyörii. Ihan oikeasti hyvin monella lapsettomalla 20-30-vuotiaalla vuosia menee ihan pelkkään sekoiluun. Ja monia varmasti vielä kaduttaa, etteivät heti alussa saaneet aikaiseksi ostaa senioripuhelinta ja keskittyneet elämiseen, perheellisinä tai ilman.

Enkä edelleenkään sano, että kaikki heti paksuksi kelle vaan ja jättäkää kaikki muut haaveenne kunhan saatte lapsen. Mutta ihan käsi sydämellä, kuinka moni voi sanoa, ettei some määrittäisi aika paljon sitä minkälaista elämää elät ja mistä olet keksinyt haaveilla tai saanut jopa pakkomielteen? Aika monella se unelma vaikuttaa olevan rentous, oma aika, huolettomuus ja vapaus ilman minkäänlaisia velvollisuuksia. Sitten on vähän niitäkin, joilla on oikeasti niin monta rautaa tulessa, ettei lapsi siihen kuvioon mahdu. Mutta kyllä lapset ainakin pari astetta enemmän jalostaa ihmistä kuin se loputon rentous ja oma aika.

Jos joku nyt syyllistyi ja siitä suuttui niin älä. Mutta harkitse ihan tosissasi somesta muuttoa tähän maailmaan ja mieti mitä ihan oikeasti toivot elämältä. Peace! <3

P.S. Ei mua kiinnosta syntyvyyskäppyrät, mutta elämänlaatu ja tän mahdollisesti ainoan elämämme eläminen.

Miksi syyllistyisin jutusta, jonka kehittää ihminen joka uskoo että hänen elämänsä on Oikeaa Elämää ja muiden, jotka elää eri tavalla, sekoilua ja somea? Olet ehkä kolmen lapsen äiti, mutta nuori ihminen jolla on vielä paljon opittavaa.

En väittänyt, että elämäni on prempaa kuin muiden. Kerroin tykkääväni äitiydestä ja elämästäni. Sanoin, että somella on negatiivinen vaikutus monen nuoren aikuisen elämään. Ilman someriippuvuutta monen elämässä voisi olla aidompaa ja onnemmisemmaksi tekevää sisältöä enemmän. Oli se sisältö lapset tai vapaaehtoistyö tai mikä vain.

Sinä itse vaikutat kovin kypsältä ihmiseltä. Tulkitset kirjoutukseni tahallasi negatiivisena ja näpäytät sitten nuorta äitiä tämän epäpätevyydestään "neuvoa" muita. Jatka samaan malliin, vaikutat kovin tyytyväiseltä tähän hetkeen.

Ja taas. Tunnut tietävän mikä on ”oikeampaa” ja ”aidompaa” sisältöä. Et sinä määrittele mikä muille on merkityksellistä, ja jos määrittelee muitten elämää negaatioiden kautta niin jää äkkiä yksin. Suosittelen olemaan avoin, kiinnostunut ja utelias muiden elämänvalinnoista, eikä kohottamaan omia elämänvalintojaan. Pahinta tässä on että uskot nuo juttusi,

siinä tarkoitin että elämä opettaa. Ei se ole sinun henkilökohtainen ongelmasi,

nuori äiti, vaan liittyy kaikkien meidän kehitykseen ihmisenä.

Haluat varmaan että omaakin elämääsi tarkasteltaisiin avoimesti, kiinnostuneesti ja uteliaasti. Jos ei niin tee voi olla luuloja räkälapsiperhehelvetistä. Eiköhän se ole yhtä kaukana totuudesta kuin sinun ”tietosi” muiden elämänvalinnoista.

No av:laiset ainakin tekevät toisensa tyypillisesti hyvin onnettomiksi, sen olen tähän mennessä oppinut. Tarkoitus ei ollut tyrkyttää minun elämänarvojani, ilmaisin vain huoleni, hyvin marginaalisen huolenaiheeni, jota en tarkoittanut yleistää koskemaan vain yhtä ihmisryhmää. Ilmeisesti epäonnistuin. Onhan minulla kavereina veloja, ei nuoria perheellisiä paljon olekaan, arvostan ihmisten päätösvaltaa omasta elämästään.

Jos se nyt yhtään kiinnostaa niin en kyllä uskalla enää tännekään keskustelemaan. Pitäkää velat oikein kivaa täällä, minulta nämä pilkuista ja virheistä väännöt kyllä vie mehut. Menen pyyhkimään h.e.lvetin lasten räkää enkä yritä enempää avata mistä minä siinä tykkään.

Kivaa alkavaa kesää kuitenkin kaikille! Kohta ne on täällä taas - seksihelteet! 🤘

Keskustelit 37-vuotiaan yhden lapsen äidin kanssa. Ei maailma ole sinä ja sinunkaltaisesi, ja sitten ne muut velat ja lapsettomat. Siinä on tuhansia sävyjä, kuten sellainen että sinussa ja minussa ei ole mitään samaa, vaikka äitejä olemmekin. Siksi suosittelen olemaan utelias kaikenlaisia ihmisiä kohtaan. Äitiys ei ole kummoinenkaan viiteryhmä.

Sinä laitat sanoja toisen suuhun ja sitten vastaat itsellesi. Tämä palsta on kyllä alhainen.

t. Vela 35 v

Syntyvyyden aleneminen on hyvä juttu.

Vähemmän kilpailua vähenevistä työpaikoista jatkossa.

"Oxfordin yliopiston tutkijoiden syyskuussa julkaiseman raportin mukaan, 47 prosenttia Yhdysvaltain työpaikoista on vaarassa 20 vuoden sisällä, kun tietokoneet ja keinoäly ja muut uudet teknologiat vievät ne. Tutkijat uskovat, että koneet valtaavat työpaikat kahdessa aallossa. Ensin koneet korvaavat ihmisiä kuljetuksessa ja logistiikassa, tuotantotyössä ja hallinnollisissa tukitehtävissä.

- Ei ole mitään syytä sille, miksei melkein mikä tahansa fyysinen tehtävä, esimerkiksi lähes kaikki tehdastyö, olisi 20 vuoden päästä robottien hoidettavissa.

Myös palvelualalla, myynnissä ja rakennusalalla robotit tekevät työt pian ihmistä halvemmalla, nopeammin ja tarkemmin. Sitten pullonkaulat hidastavat korvattavuutta vaikeammin automatisoitavissa töissä, kuten tekniikan alalla. Toisessa aallossa kehitys riippuu siitä, missä vaiheessa keinoälyn kehittely on meneillään. Vuorossa voisivat olla työpaikat hallinnossa, tieteessä, tekniikassa ja taiteessa."  https://yle.fi/uutiset/3-6872845

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Sillä tulee tulevaisuudessa olemaan vammauttava vaikutus suomalaiseen yhteiskuntaan. Lisäksi maaahanmuutto (ja tulijoiden korkeat lisääntymisluvut) aiheuttaa väkivaltaisen demografiamuutoksen.

Hyvätuloisena, korkakoulutettuna ja kielitaitoisena vaikea pelätä näitä asioita. Itse pärjään muuallakin, ja olenkin jo muutaman vuoden viihtynyt.

Ei hyvätuloisuus vaikuta siihen, että olisi turvassa kasvavalta rikollisuudelta, raiskauksilta tai terroristi-iskuilta. Oikeastaan päinvastoin, koska rikkaat ovat mieluinen kohde esim. terroristeille. Rikkaana maksetaan myös suhteessa enemmän veroja jos muilla menee huonommin. Vain idiootti väittää, että syntyvyyden lasku ei tule vaikuttamaan omaan elämään.

Miksi oletat että hyvätuloinen ei voisi vaihtaa maata?

No, täytin juuri muutama kuukausi sitten 30, mutta vastaanpa silti.

Miehen kanssa saatiin esikoinen (ja ainokainen) kun olimme 26 ja 27 vuotiaat. Lapsiperhe-elämä antaa paljon, mutta on myös rankkaa. Molemmilla meillä on myös omia asioita, joita halutaan saavuttaa (ura, harrastukset jne.), joten meillä lapsiluku jäänee tähän yhteen.

Tuttujen monikkolasten perheissä tuntuu myös olevan ainaista jaksamisen puutetta, rahat vähissä ja parisuhde muuttumassa kämppäkaveruudeksi.

Näitä kun seurailee ja miettii, niin olen kyllä alkanut suunnitella steriä.

Summa summarum: elämän ei tarvitse olla pelkkää juuri ja juuri pärjäämistä ja selviämistä. Luulisin tämän olevan yksi iso syy siihen, miksi lapsia ei hankita/hankitaan vain yksi.

En ole suuremmin huolissani syntyvyyden laskusta, jotenkin se järjestyy. Eniten se taitaa harmittaa nyt eläkeikää lähestyviä (kuten vanhempiani) sillä heidän eläkkeensä ja elintasonsa on uhattuna. Sitten pelotellaan nuoria kuinka vanhuksia on kohta niin paljon, ettei kädet riitä heidän hoitamiseensa. Todellisuudessa se olisi ollut nuorten lisääntymisellä ratkaistavissa jo 2000-luvun alussa, se, että me parikymppiset vääntäisimme nyt hiki hatussa 5 lasta per nainen ei paljoa auta. Ja olisiko siihenkään varaa kun kotihoitoa ei haluta tukea tai varhaiskasvatukseen antaa varoja?

Olen 27-vuotias ja haaveilen lapsista kunhan olemme kerryttäneet tarpeeksi säästöjä sukanvarteen. Isäksi sopiva mieskin löytyy ja molemmat haluamme perheen. Mielestäni jokaisen pitäisi saada valita ilman ulkopuolisia paineita niinkuin aina ennenkin. Mielestäni kenenkään perhesuunnitteluun ei pidä tuoda Antti Rinnettä lisäämään valinnan vaikeutta.

Yhteiskunnallisilla toimilla voitaisiin nostaa syntyvyyttä vähän. Haluaako kukaan siihen ryhtyä ja onko siitä suuremmin hyötyä on sitten eri juttu. Yritetään sopeutua niinkuin joku sanoi tuolla alussa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mielestäni valtaosa nuorista elää käsittämättömän pinnallista ja lapsellista elämää. Biletystä, ryyppäämistä, maanista etelässä ramppaamista, kaikkien kanssa paneskelemista, persekuvien ja tissikuvien esittelemistä somessa jne. Ovat myös kykenemättömiä sitoutumaan mihinkään. No, eihän siihen silloin tietenkään lapset mahdu. Eivät ymmärrä, ettei tuollainen elämä tule pitkälle kantamaan. No, sittenpähän jossain vaiheessa huomaavat, kun ns. putoavat tyhyyteen, kuinka tyhjää heidän elämänsä lopulta on, eikä heillä ole elämässään ketään.

Itse olen 24, kohta 25-vuotias nuori nainen, vaimo ja kolmen lapsen äiti. Lapset ovat tuoneet elämääni sellaista rakkautta ja todellista sisältöä, ettei mikään pintaliitokerskakulutuselämä voi sellaista tarjota koskaan!

Jos eläkejärjestelmä ei kestä, niin mielestäni eläkkeitä pitäisi silloin alkaa ensimmäisenä alentamaan tai jopa poistamaan vapaaehotoisesti lapsettomilta. Koska hehän ovat tekemisillään aiheuttaneet sen, ettei veronmaksajia ole tarpeeksi. Jos se ei riitä, niin vasta sitten eläkkeiden leikkaus myös perheellisille. Miksi perheellisten pitäisi joutua maksamaan siitä, ettei toiset ole halunneet tehdä lapsia, kun perheelliset itse ovat tehneet kaikkein arvokkainta mahdollista työtä, eli kasvattaneet uusia veronmaksajia?

Vau samis! Olen myös 25-vuotias kolmen lapsen äiti, eipä meitä paljoa kyllä ole. Ihanaa kohdata samassa elämäntilanteessa oleva edes kerran av:lla :D

Ja ajattelen pitkälti samoin, että some tekee ihmisten elämästä ja arvoista hiton pinnallisia. Kaikkien ei tarvitse ryhtyä synnytystalkoisiin todellakaan jos eivät tahdo. Some kuitenkin määrittää todella paljon meidän ikäisiemme rytmiä ja toiveita elämältä. Meidän ikäluokka on niin some/nettiriippuvaista, että ei ihmekään, ettei voisi kuvitella riittävänsä lapselle kun instagram ja fb ja blogivlogit saa sut koko ajan epäilemään omaa kelpaamistasi. Ja tosiaan kun elämän pitäisi olla täydellistä, filtteröityä ja kahteen kertaan photoshopattua, sitä tavoitellaan, lapsiperhearki on liian aitoa kaikkine virheineen yäk....

Me saimme esikoisemme 20-vuotiaina ja en tietenkään ajatellut olevani valmis äiti-ihminen, joka selviää täydellisesti tilanteesta kuin tilanteesta. Ajattelin, että vedän foolihapot naamaan tunnollisesti ja lapsen synnyttyä teen parhaani lapsen kanssa, "kyllähän mä nyt vauvan osaan hoitaa, eihän sille voi edes sanoa pahasti, en voi pilata sitä vielä vauvavuonna" ja sitten kun lapsi menee kouluun niin minullakin on 7 v kokemusta vanhemmuudesta, lapsi kasvattaa minut äidiksi. No varmaan minullakin on osuutta siihen kuinka upeita nappuloita meidän muksut nyt ovat, olen ylpeä <3 Ja tekisi mieli suositella perhe-elämää jokaiselle, rohkaisen ainakin haaveilemaan siitä jos siihen on mitään mielenkiintoa, todella antoisaa ja palkitsevaa nähdä rakkaiden lastensa kasvu!

Moni opiskelijakin ehtisi hyvin hoitaa yhden tai kaksi lasta opintojen ja työnkin ohessa, kyllä ne joustaa elämäntilanteen mukaan, jos vain irrottautuisi fb:stä ym. Somen takia se "nuoruus jää elämättä" todellisuudessa hyvin monelta. Tinder ja muut p*skat missä kaikki oman-itsensä-kehittäjät pyörii. Ihan oikeasti hyvin monella lapsettomalla 20-30-vuotiaalla vuosia menee ihan pelkkään sekoiluun. Ja monia varmasti vielä kaduttaa, etteivät heti alussa saaneet aikaiseksi ostaa senioripuhelinta ja keskittyneet elämiseen, perheellisinä tai ilman.

Enkä edelleenkään sano, että kaikki heti paksuksi kelle vaan ja jättäkää kaikki muut haaveenne kunhan saatte lapsen. Mutta ihan käsi sydämellä, kuinka moni voi sanoa, ettei some määrittäisi aika paljon sitä minkälaista elämää elät ja mistä olet keksinyt haaveilla tai saanut jopa pakkomielteen? Aika monella se unelma vaikuttaa olevan rentous, oma aika, huolettomuus ja vapaus ilman minkäänlaisia velvollisuuksia. Sitten on vähän niitäkin, joilla on oikeasti niin monta rautaa tulessa, ettei lapsi siihen kuvioon mahdu. Mutta kyllä lapset ainakin pari astetta enemmän jalostaa ihmistä kuin se loputon rentous ja oma aika.

Jos joku nyt syyllistyi ja siitä suuttui niin älä. Mutta harkitse ihan tosissasi somesta muuttoa tähän maailmaan ja mieti mitä ihan oikeasti toivot elämältä. Peace! <3

P.S. Ei mua kiinnosta syntyvyyskäppyrät, mutta elämänlaatu ja tän mahdollisesti ainoan elämämme eläminen.

Vastapainoksi tälle hehkutukselle kerron tuntemistani monikkolapsiperheistä.

Yhdessä vanhemmat elävät jo täysin kämppiksinä, seksielämää ei ole ollut enää n. kolmeen vuoteen (naisen mielenkiinto mieheensä loppui nuorimman synnyttyä).

Toisessa perheessä taas mies tekee ympäripyöreitä työpäiviä hyväpalkkaisessa työssä, jotta saa pesueensa elätettyä. Pärjäävät juuri ja juuri, koska perheen äiti kannattaa pitkää kotonaoloa, sekä kalliita lastenvaatemerkkejä. Mies kärsii unettomuudesta ja kovasta stressistä.

Kolmannessa taas parisuhde rikkoontui hyvin riitaisaan eroon kolmannen lapsen synnyttyä, kun vanhempien henkiset resurssit eivät kestäneetkään niin moneen lapseen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mielestäni valtaosa nuorista elää käsittämättömän pinnallista ja lapsellista elämää. Biletystä, ryyppäämistä, maanista etelässä ramppaamista, kaikkien kanssa paneskelemista, persekuvien ja tissikuvien esittelemistä somessa jne. Ovat myös kykenemättömiä sitoutumaan mihinkään. No, eihän siihen silloin tietenkään lapset mahdu. Eivät ymmärrä, ettei tuollainen elämä tule pitkälle kantamaan. No, sittenpähän jossain vaiheessa huomaavat, kun ns. putoavat tyhyyteen, kuinka tyhjää heidän elämänsä lopulta on, eikä heillä ole elämässään ketään.

Itse olen 24, kohta 25-vuotias nuori nainen, vaimo ja kolmen lapsen äiti. Lapset ovat tuoneet elämääni sellaista rakkautta ja todellista sisältöä, ettei mikään pintaliitokerskakulutuselämä voi sellaista tarjota koskaan!

Jos eläkejärjestelmä ei kestä, niin mielestäni eläkkeitä pitäisi silloin alkaa ensimmäisenä alentamaan tai jopa poistamaan vapaaehotoisesti lapsettomilta. Koska hehän ovat tekemisillään aiheuttaneet sen, ettei veronmaksajia ole tarpeeksi. Jos se ei riitä, niin vasta sitten eläkkeiden leikkaus myös perheellisille. Miksi perheellisten pitäisi joutua maksamaan siitä, ettei toiset ole halunneet tehdä lapsia, kun perheelliset itse ovat tehneet kaikkein arvokkainta mahdollista työtä, eli kasvattaneet uusia veronmaksajia?

Vau samis! Olen myös 25-vuotias kolmen lapsen äiti, eipä meitä paljoa kyllä ole. Ihanaa kohdata samassa elämäntilanteessa oleva edes kerran av:lla :D

Ja ajattelen pitkälti samoin, että some tekee ihmisten elämästä ja arvoista hiton pinnallisia. Kaikkien ei tarvitse ryhtyä synnytystalkoisiin todellakaan jos eivät tahdo. Some kuitenkin määrittää todella paljon meidän ikäisiemme rytmiä ja toiveita elämältä. Meidän ikäluokka on niin some/nettiriippuvaista, että ei ihmekään, ettei voisi kuvitella riittävänsä lapselle kun instagram ja fb ja blogivlogit saa sut koko ajan epäilemään omaa kelpaamistasi. Ja tosiaan kun elämän pitäisi olla täydellistä, filtteröityä ja kahteen kertaan photoshopattua, sitä tavoitellaan, lapsiperhearki on liian aitoa kaikkine virheineen yäk....

Me saimme esikoisemme 20-vuotiaina ja en tietenkään ajatellut olevani valmis äiti-ihminen, joka selviää täydellisesti tilanteesta kuin tilanteesta. Ajattelin, että vedän foolihapot naamaan tunnollisesti ja lapsen synnyttyä teen parhaani lapsen kanssa, "kyllähän mä nyt vauvan osaan hoitaa, eihän sille voi edes sanoa pahasti, en voi pilata sitä vielä vauvavuonna" ja sitten kun lapsi menee kouluun niin minullakin on 7 v kokemusta vanhemmuudesta, lapsi kasvattaa minut äidiksi. No varmaan minullakin on osuutta siihen kuinka upeita nappuloita meidän muksut nyt ovat, olen ylpeä <3 Ja tekisi mieli suositella perhe-elämää jokaiselle, rohkaisen ainakin haaveilemaan siitä jos siihen on mitään mielenkiintoa, todella antoisaa ja palkitsevaa nähdä rakkaiden lastensa kasvu!

Moni opiskelijakin ehtisi hyvin hoitaa yhden tai kaksi lasta opintojen ja työnkin ohessa, kyllä ne joustaa elämäntilanteen mukaan, jos vain irrottautuisi fb:stä ym. Somen takia se "nuoruus jää elämättä" todellisuudessa hyvin monelta. Tinder ja muut p*skat missä kaikki oman-itsensä-kehittäjät pyörii. Ihan oikeasti hyvin monella lapsettomalla 20-30-vuotiaalla vuosia menee ihan pelkkään sekoiluun. Ja monia varmasti vielä kaduttaa, etteivät heti alussa saaneet aikaiseksi ostaa senioripuhelinta ja keskittyneet elämiseen, perheellisinä tai ilman.

Enkä edelleenkään sano, että kaikki heti paksuksi kelle vaan ja jättäkää kaikki muut haaveenne kunhan saatte lapsen. Mutta ihan käsi sydämellä, kuinka moni voi sanoa, ettei some määrittäisi aika paljon sitä minkälaista elämää elät ja mistä olet keksinyt haaveilla tai saanut jopa pakkomielteen? Aika monella se unelma vaikuttaa olevan rentous, oma aika, huolettomuus ja vapaus ilman minkäänlaisia velvollisuuksia. Sitten on vähän niitäkin, joilla on oikeasti niin monta rautaa tulessa, ettei lapsi siihen kuvioon mahdu. Mutta kyllä lapset ainakin pari astetta enemmän jalostaa ihmistä kuin se loputon rentous ja oma aika.

Jos joku nyt syyllistyi ja siitä suuttui niin älä. Mutta harkitse ihan tosissasi somesta muuttoa tähän maailmaan ja mieti mitä ihan oikeasti toivot elämältä. Peace! <3

P.S. Ei mua kiinnosta syntyvyyskäppyrät, mutta elämänlaatu ja tän mahdollisesti ainoan elämämme eläminen.

Vastapainoksi tälle hehkutukselle kerron tuntemistani monikkolapsiperheistä.

Yhdessä vanhemmat elävät jo täysin kämppiksinä, seksielämää ei ole ollut enää n. kolmeen vuoteen (naisen mielenkiinto mieheensä loppui nuorimman synnyttyä).

Toisessa perheessä taas mies tekee ympäripyöreitä työpäiviä hyväpalkkaisessa työssä, jotta saa pesueensa elätettyä. Pärjäävät juuri ja juuri, koska perheen äiti kannattaa pitkää kotonaoloa, sekä kalliita lastenvaatemerkkejä. Mies kärsii unettomuudesta ja kovasta stressistä.

Kolmannessa taas parisuhde rikkoontui hyvin riitaisaan eroon kolmannen lapsen synnyttyä, kun vanhempien henkiset resurssit eivät kestäneetkään niin moneen lapseen.

Onhan se huutava vääryys, että toinen kertoo kuinka on onnellinen eikä loputtomiin korosta, ettei hänen onnensa ole kaikkia varten = Hän ei siis voi ymmärtää muita elämäntapoja. Onneksi vammoilta saa aina vastapainoa. Ootte te happamia.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mielestäni valtaosa nuorista elää käsittämättömän pinnallista ja lapsellista elämää. Biletystä, ryyppäämistä, maanista etelässä ramppaamista, kaikkien kanssa paneskelemista, persekuvien ja tissikuvien esittelemistä somessa jne. Ovat myös kykenemättömiä sitoutumaan mihinkään. No, eihän siihen silloin tietenkään lapset mahdu. Eivät ymmärrä, ettei tuollainen elämä tule pitkälle kantamaan. No, sittenpähän jossain vaiheessa huomaavat, kun ns. putoavat tyhyyteen, kuinka tyhjää heidän elämänsä lopulta on, eikä heillä ole elämässään ketään.

Itse olen 24, kohta 25-vuotias nuori nainen, vaimo ja kolmen lapsen äiti. Lapset ovat tuoneet elämääni sellaista rakkautta ja todellista sisältöä, ettei mikään pintaliitokerskakulutuselämä voi sellaista tarjota koskaan!

Jos eläkejärjestelmä ei kestä, niin mielestäni eläkkeitä pitäisi silloin alkaa ensimmäisenä alentamaan tai jopa poistamaan vapaaehotoisesti lapsettomilta. Koska hehän ovat tekemisillään aiheuttaneet sen, ettei veronmaksajia ole tarpeeksi. Jos se ei riitä, niin vasta sitten eläkkeiden leikkaus myös perheellisille. Miksi perheellisten pitäisi joutua maksamaan siitä, ettei toiset ole halunneet tehdä lapsia, kun perheelliset itse ovat tehneet kaikkein arvokkainta mahdollista työtä, eli kasvattaneet uusia veronmaksajia?

Vau samis! Olen myös 25-vuotias kolmen lapsen äiti, eipä meitä paljoa kyllä ole. Ihanaa kohdata samassa elämäntilanteessa oleva edes kerran av:lla :D

Ja ajattelen pitkälti samoin, että some tekee ihmisten elämästä ja arvoista hiton pinnallisia. Kaikkien ei tarvitse ryhtyä synnytystalkoisiin todellakaan jos eivät tahdo. Some kuitenkin määrittää todella paljon meidän ikäisiemme rytmiä ja toiveita elämältä. Meidän ikäluokka on niin some/nettiriippuvaista, että ei ihmekään, ettei voisi kuvitella riittävänsä lapselle kun instagram ja fb ja blogivlogit saa sut koko ajan epäilemään omaa kelpaamistasi. Ja tosiaan kun elämän pitäisi olla täydellistä, filtteröityä ja kahteen kertaan photoshopattua, sitä tavoitellaan, lapsiperhearki on liian aitoa kaikkine virheineen yäk....

Me saimme esikoisemme 20-vuotiaina ja en tietenkään ajatellut olevani valmis äiti-ihminen, joka selviää täydellisesti tilanteesta kuin tilanteesta. Ajattelin, että vedän foolihapot naamaan tunnollisesti ja lapsen synnyttyä teen parhaani lapsen kanssa, "kyllähän mä nyt vauvan osaan hoitaa, eihän sille voi edes sanoa pahasti, en voi pilata sitä vielä vauvavuonna" ja sitten kun lapsi menee kouluun niin minullakin on 7 v kokemusta vanhemmuudesta, lapsi kasvattaa minut äidiksi. No varmaan minullakin on osuutta siihen kuinka upeita nappuloita meidän muksut nyt ovat, olen ylpeä <3 Ja tekisi mieli suositella perhe-elämää jokaiselle, rohkaisen ainakin haaveilemaan siitä jos siihen on mitään mielenkiintoa, todella antoisaa ja palkitsevaa nähdä rakkaiden lastensa kasvu!

Moni opiskelijakin ehtisi hyvin hoitaa yhden tai kaksi lasta opintojen ja työnkin ohessa, kyllä ne joustaa elämäntilanteen mukaan, jos vain irrottautuisi fb:stä ym. Somen takia se "nuoruus jää elämättä" todellisuudessa hyvin monelta. Tinder ja muut p*skat missä kaikki oman-itsensä-kehittäjät pyörii. Ihan oikeasti hyvin monella lapsettomalla 20-30-vuotiaalla vuosia menee ihan pelkkään sekoiluun. Ja monia varmasti vielä kaduttaa, etteivät heti alussa saaneet aikaiseksi ostaa senioripuhelinta ja keskittyneet elämiseen, perheellisinä tai ilman.

Enkä edelleenkään sano, että kaikki heti paksuksi kelle vaan ja jättäkää kaikki muut haaveenne kunhan saatte lapsen. Mutta ihan käsi sydämellä, kuinka moni voi sanoa, ettei some määrittäisi aika paljon sitä minkälaista elämää elät ja mistä olet keksinyt haaveilla tai saanut jopa pakkomielteen? Aika monella se unelma vaikuttaa olevan rentous, oma aika, huolettomuus ja vapaus ilman minkäänlaisia velvollisuuksia. Sitten on vähän niitäkin, joilla on oikeasti niin monta rautaa tulessa, ettei lapsi siihen kuvioon mahdu. Mutta kyllä lapset ainakin pari astetta enemmän jalostaa ihmistä kuin se loputon rentous ja oma aika.

Jos joku nyt syyllistyi ja siitä suuttui niin älä. Mutta harkitse ihan tosissasi somesta muuttoa tähän maailmaan ja mieti mitä ihan oikeasti toivot elämältä. Peace! <3

P.S. Ei mua kiinnosta syntyvyyskäppyrät, mutta elämänlaatu ja tän mahdollisesti ainoan elämämme eläminen.

Vastapainoksi tälle hehkutukselle kerron tuntemistani monikkolapsiperheistä.

Yhdessä vanhemmat elävät jo täysin kämppiksinä, seksielämää ei ole ollut enää n. kolmeen vuoteen (naisen mielenkiinto mieheensä loppui nuorimman synnyttyä).

Toisessa perheessä taas mies tekee ympäripyöreitä työpäiviä hyväpalkkaisessa työssä, jotta saa pesueensa elätettyä. Pärjäävät juuri ja juuri, koska perheen äiti kannattaa pitkää kotonaoloa, sekä kalliita lastenvaatemerkkejä. Mies kärsii unettomuudesta ja kovasta stressistä.

Kolmannessa taas parisuhde rikkoontui hyvin riitaisaan eroon kolmannen lapsen synnyttyä, kun vanhempien henkiset resurssit eivät kestäneetkään niin moneen lapseen.

Onhan se huutava vääryys, että toinen kertoo kuinka on onnellinen eikä loputtomiin korosta, ettei hänen onnensa ole kaikkia varten = Hän ei siis voi ymmärtää muita elämäntapoja. Onneksi vammoilta saa aina vastapainoa. Ootte te happamia.

Jos lapseton elämä haukutaan pinnalliseksi ja tyhjänksi, miten lapsiperhe-elämä on ihanaa ja autuasta, niin ihan hyvä kyllä muistuttaa tuosta toisesta puolesta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mielestäni valtaosa nuorista elää käsittämättömän pinnallista ja lapsellista elämää. Biletystä, ryyppäämistä, maanista etelässä ramppaamista, kaikkien kanssa paneskelemista, persekuvien ja tissikuvien esittelemistä somessa jne. Ovat myös kykenemättömiä sitoutumaan mihinkään. No, eihän siihen silloin tietenkään lapset mahdu. Eivät ymmärrä, ettei tuollainen elämä tule pitkälle kantamaan. No, sittenpähän jossain vaiheessa huomaavat, kun ns. putoavat tyhyyteen, kuinka tyhjää heidän elämänsä lopulta on, eikä heillä ole elämässään ketään.

Itse olen 24, kohta 25-vuotias nuori nainen, vaimo ja kolmen lapsen äiti. Lapset ovat tuoneet elämääni sellaista rakkautta ja todellista sisältöä, ettei mikään pintaliitokerskakulutuselämä voi sellaista tarjota koskaan!

Jos eläkejärjestelmä ei kestä, niin mielestäni eläkkeitä pitäisi silloin alkaa ensimmäisenä alentamaan tai jopa poistamaan vapaaehotoisesti lapsettomilta. Koska hehän ovat tekemisillään aiheuttaneet sen, ettei veronmaksajia ole tarpeeksi. Jos se ei riitä, niin vasta sitten eläkkeiden leikkaus myös perheellisille. Miksi perheellisten pitäisi joutua maksamaan siitä, ettei toiset ole halunneet tehdä lapsia, kun perheelliset itse ovat tehneet kaikkein arvokkainta mahdollista työtä, eli kasvattaneet uusia veronmaksajia?

Vau samis! Olen myös 25-vuotias kolmen lapsen äiti, eipä meitä paljoa kyllä ole. Ihanaa kohdata samassa elämäntilanteessa oleva edes kerran av:lla :D

Ja ajattelen pitkälti samoin, että some tekee ihmisten elämästä ja arvoista hiton pinnallisia. Kaikkien ei tarvitse ryhtyä synnytystalkoisiin todellakaan jos eivät tahdo. Some kuitenkin määrittää todella paljon meidän ikäisiemme rytmiä ja toiveita elämältä. Meidän ikäluokka on niin some/nettiriippuvaista, että ei ihmekään, ettei voisi kuvitella riittävänsä lapselle kun instagram ja fb ja blogivlogit saa sut koko ajan epäilemään omaa kelpaamistasi. Ja tosiaan kun elämän pitäisi olla täydellistä, filtteröityä ja kahteen kertaan photoshopattua, sitä tavoitellaan, lapsiperhearki on liian aitoa kaikkine virheineen yäk....

Me saimme esikoisemme 20-vuotiaina ja en tietenkään ajatellut olevani valmis äiti-ihminen, joka selviää täydellisesti tilanteesta kuin tilanteesta. Ajattelin, että vedän foolihapot naamaan tunnollisesti ja lapsen synnyttyä teen parhaani lapsen kanssa, "kyllähän mä nyt vauvan osaan hoitaa, eihän sille voi edes sanoa pahasti, en voi pilata sitä vielä vauvavuonna" ja sitten kun lapsi menee kouluun niin minullakin on 7 v kokemusta vanhemmuudesta, lapsi kasvattaa minut äidiksi. No varmaan minullakin on osuutta siihen kuinka upeita nappuloita meidän muksut nyt ovat, olen ylpeä <3 Ja tekisi mieli suositella perhe-elämää jokaiselle, rohkaisen ainakin haaveilemaan siitä jos siihen on mitään mielenkiintoa, todella antoisaa ja palkitsevaa nähdä rakkaiden lastensa kasvu!

Moni opiskelijakin ehtisi hyvin hoitaa yhden tai kaksi lasta opintojen ja työnkin ohessa, kyllä ne joustaa elämäntilanteen mukaan, jos vain irrottautuisi fb:stä ym. Somen takia se "nuoruus jää elämättä" todellisuudessa hyvin monelta. Tinder ja muut p*skat missä kaikki oman-itsensä-kehittäjät pyörii. Ihan oikeasti hyvin monella lapsettomalla 20-30-vuotiaalla vuosia menee ihan pelkkään sekoiluun. Ja monia varmasti vielä kaduttaa, etteivät heti alussa saaneet aikaiseksi ostaa senioripuhelinta ja keskittyneet elämiseen, perheellisinä tai ilman.

Enkä edelleenkään sano, että kaikki heti paksuksi kelle vaan ja jättäkää kaikki muut haaveenne kunhan saatte lapsen. Mutta ihan käsi sydämellä, kuinka moni voi sanoa, ettei some määrittäisi aika paljon sitä minkälaista elämää elät ja mistä olet keksinyt haaveilla tai saanut jopa pakkomielteen? Aika monella se unelma vaikuttaa olevan rentous, oma aika, huolettomuus ja vapaus ilman minkäänlaisia velvollisuuksia. Sitten on vähän niitäkin, joilla on oikeasti niin monta rautaa tulessa, ettei lapsi siihen kuvioon mahdu. Mutta kyllä lapset ainakin pari astetta enemmän jalostaa ihmistä kuin se loputon rentous ja oma aika.

Jos joku nyt syyllistyi ja siitä suuttui niin älä. Mutta harkitse ihan tosissasi somesta muuttoa tähän maailmaan ja mieti mitä ihan oikeasti toivot elämältä. Peace! <3

P.S. Ei mua kiinnosta syntyvyyskäppyrät, mutta elämänlaatu ja tän mahdollisesti ainoan elämämme eläminen.

Vastapainoksi tälle hehkutukselle kerron tuntemistani monikkolapsiperheistä.

Yhdessä vanhemmat elävät jo täysin kämppiksinä, seksielämää ei ole ollut enää n. kolmeen vuoteen (naisen mielenkiinto mieheensä loppui nuorimman synnyttyä).

Toisessa perheessä taas mies tekee ympäripyöreitä työpäiviä hyväpalkkaisessa työssä, jotta saa pesueensa elätettyä. Pärjäävät juuri ja juuri, koska perheen äiti kannattaa pitkää kotonaoloa, sekä kalliita lastenvaatemerkkejä. Mies kärsii unettomuudesta ja kovasta stressistä.

Kolmannessa taas parisuhde rikkoontui hyvin riitaisaan eroon kolmannen lapsen synnyttyä, kun vanhempien henkiset resurssit eivät kestäneetkään niin moneen lapseen.

Onhan se huutava vääryys, että toinen kertoo kuinka on onnellinen eikä loputtomiin korosta, ettei hänen onnensa ole kaikkia varten = Hän ei siis voi ymmärtää muita elämäntapoja. Onneksi vammoilta saa aina vastapainoa. Ootte te happamia.

Jos lapseton elämä haukutaan pinnalliseksi ja tyhjänksi, miten lapsiperhe-elämä on ihanaa ja autuasta, niin ihan hyvä kyllä muistuttaa tuosta toisesta puolesta.

Kuten jo aiemmin sanoin yhden-äiti-37-v:lle, on kieroa laittaa sanoja toisen suuhun. Tyttö ei ole suoraan haukkunut lapsetonta elämää pinnalliseksi ja tyhjäksi vaan puhunut ainoastaan lähes koko ikäluokkaansa koskevasta someriippuvuudesta. Eikö tuossa oltu moneen kertaan painotettu, että kukin tavallaan, somen vähennys on usein hyväksi? Allekirjoitan sen sillä näin on käynyt omassa elämässäni. Mielestäni on lapsellista tulkita toisen kirjoitusta "rivien välistä" vaikka ne sävyt ovat ihan oman mielenne sivutuote ja sitten oksentaa oma pahaolo (mistä se ikinä kumpuaakin) syyttömän niskoille.

- tuo Vela 35 v.

Luettuani tätä palstaa ja esim. Jodelia niin olen aika vakuuttunut, että Suomen kansa tulee päätökseensä hyvin pian ja ehkä parempi näin. Jossain kohtaa kehitys on kääntynyt päinvastaiseksi. On parempi, että suomalaiset nuoret ei lisäänny kuin että lisääntyvät ja tekevät yhä tyhmempiä lapsia. 

23-vuotiaana en koe ole vielä valmis hankkimaan/saamaan lapsia. Kun lasten aika on, haluan olla koulutettu ja kokenut. Eli suomeksi, haluan vielä tehdä niitä nuoruuden töppäilyjä, matkustella, nähdä ja kokea. Lisäksi sitten kun on lasten aika, haluan pystyä tarjoamaan kunnolliset kasvuolosuhteet, mahdollisuuden harrastaa ja turvallisen kodin ja ympäristön niin taloudellisesti kuin henkisestikin. Vielä en sitä pystyisi tekemään, enkä olisi valmiskaan. 

Nainen 23v.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

hyvä, loppuupahan juntit maailmasta

Niin on hyvä, todellakin !

Kun kersoista tulee VAIN oikeiden ihmisten huvi, eli joilla on äly ja sen myötä tulotaso tarpeeksi, pystyvät monistumaan eli hankkimaan kersoja niin se väistämättä parantaa geenipoolin keskiarvoa. Kun jää syntymättä nämä AV- YH - WT -otukset ja niiden pillukakat tulevaisuudessa. Koko maailma ja ympäristökin kiittää !

Kun vain älykkäimmät ja hyvätuloiset lisääntyvät ja parantavat geenipoolin keskiarvoa, niin maailma muuttuu varmasti paremmaksi paikaksi tulevaisuudessa.

Afrikassa asuu tänään noin 1,2 miljardia ihmistä, eli noin kaksi kertaa enemmän kuin Euroopassa.

YK:n ennusteen mukaan luku nousee vuoteen 2050 mennessä 2,4 miljardiin, eli nelinkertaiseksi Euroopan väkilukuun verrattuna.

Vuoden 2100 ennusteen mukaan maanosassa asuisi jo 4,2 miljardia ihmistä, ja samalla yli kolmannes koko maailman väestöstä.

Olen nelikymppinen mies, mutta vastaan nyt kuitenkin. Minun mielestäni trendi on äärettömän huolestuttava. Käänteinen pyramidi ei ole lainkaan hyvä juttu yhteiskunnalle.

Minulla on kaksi lasta. Haluaisin lisää. Niin haluaisi vaimokin. Miksi emme siis hanki lisää lapsia? Syyt:

- Raha. Asuminen pääkaupunkiseudulla on mielettömän kallista. Lisää lapsia tarkoittaa lisää neliömetrejä ja rahanmenoa. Siihen päälle lapsesta aiheutuvat kustannukset. Emme joutuisi vararikkoon, mutta joutuisimme kiristämään vyötä. Joutuisimme myös muuttamaan toiselle asuinalueelle isomman asunnon perässä ja sen myötä lapset joutuisivat vaihtamaan koulua.

Eipä niitä muita syitä sitten olekaan.

Ei ole aikaa miettiä syntyvyyttä, kun kaikki aika menee työstä (siis sen puutteesta) stressaamiseen.

Vierailija kirjoitti:

Olen nelikymppinen mies, mutta vastaan nyt kuitenkin. Minun mielestäni trendi on äärettömän huolestuttava. Käänteinen pyramidi ei ole lainkaan hyvä juttu yhteiskunnalle.

Minulla on kaksi lasta. Haluaisin lisää. Niin haluaisi vaimokin. Miksi emme siis hanki lisää lapsia? Syyt:

- Raha. Asuminen pääkaupunkiseudulla on mielettömän kallista. Lisää lapsia tarkoittaa lisää neliömetrejä ja rahanmenoa. Siihen päälle lapsesta aiheutuvat kustannukset. Emme joutuisi vararikkoon, mutta joutuisimme kiristämään vyötä. Joutuisimme myös muuttamaan toiselle asuinalueelle isomman asunnon perässä ja sen myötä lapset joutuisivat vaihtamaan koulua.

Eipä niitä muita syitä sitten olekaan.

Eikö tuo ole aika itsekästä, raha on tärkeämpää kuin lapset 😥.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen nelikymppinen mies, mutta vastaan nyt kuitenkin. Minun mielestäni trendi on äärettömän huolestuttava. Käänteinen pyramidi ei ole lainkaan hyvä juttu yhteiskunnalle.

Minulla on kaksi lasta. Haluaisin lisää. Niin haluaisi vaimokin. Miksi emme siis hanki lisää lapsia? Syyt:

- Raha. Asuminen pääkaupunkiseudulla on mielettömän kallista. Lisää lapsia tarkoittaa lisää neliömetrejä ja rahanmenoa. Siihen päälle lapsesta aiheutuvat kustannukset. Emme joutuisi vararikkoon, mutta joutuisimme kiristämään vyötä. Joutuisimme myös muuttamaan toiselle asuinalueelle isomman asunnon perässä ja sen myötä lapset joutuisivat vaihtamaan koulua.

Eipä niitä muita syitä sitten olekaan.

Eikö tuo ole aika itsekästä, raha on tärkeämpää kuin lapset 😥.

Otappa se pää pois perceestäsi ja sniffaile kaffea !

Huuhaa-maailma suomalaisten HuuHaa-koulutettujen  "naisten" mielestä leijailee omassa sfäärissään, irtaallaan talouden ja tosielämän realitetteista.

Olen osuuteni hoitanut, mutta ymmärrän kyllä miksi muut eivät lapsia halua alta kolmenkymmenen, ei ole helppoa! Omalta osaltanikin suostuin tähän vain, koska vanhempi mies ja hänen taloudellinen asemansa sekä osallistumunen lastenhoitoon mahdollistaa sen, että voin opiskella, olla äiti ja tehdä töitä vain pari tuntia viikossa stressaamatta rahasta. Muutoin olisi lapset saaneet odottaa että opinnot on hoidettu alta pois, vakituinen oman alan työpaikka, omistusasunto jne., hups, olisinkin jo yli 30.

Lisäksi pakka todeta että nykyään yleinen asenne lapsiperheitä kohtaan on monesti todella inhottava!

Pitkitetty nuoruus, vapaus vastuista, hedonismi, narsismi, itsekkyys, uskalluksen puute, taloudellinen sitoutumattomuus, irrallisuus perinteisestä elämäntavasta, yhteiskunnalliset muutokset. Tässä päämotiiveja perheettömyyteen ja lapsettomuuteen. Lapsimäärän pienenemisen syytä ihmetellään, niin kuin kukaan ei sitä tietäisi. Vaikka taustakehys on päivänselvä.

Ei sen ikäiset tajua, millainen katastrofi heitä odottaa. Todellisuus paukahtaa naamalle sitten, kun mitään ei ole enää tehtävissä.