Nykytapa lapsilla tunkea pyytämättä kylään!?
Meidän nuorimmainen on 9v poika. Viimeisen vuoden aikana on muodostunut melkoinen ongelma,kun kaverit ei nykyään odota kyläilykutsua, eivätkä sovi keskenään, että mennääkö meille vai teille, vaan suoraan soitetaan puhelimella tai oven takana ovikelloa, että pääseeks teille. Yksi "röyhkeimmistä" kaverista vaan ilmoittaa, et mä tuun teille.
Ihan paras oli viime kesänä yksi pojan kaverin äiti, joka laittoi minulle viestiä, et poika odottaa kiihkeästi pääsyä meille yökylään, käykö ensi viikonloppuna. Jonkinlainen nokkiinsaottaminen siitä seurasi, kun en ottanut meille kutsumatonta yövierasta. Poika on meillä leikkimässä yms. usein, mutta meidän poikaa ei ole ikinä pyydetty heille. Ikinä. Lapseni ei ole koskaan edes käväissyt kaverillaan.
Tuossapa se ongelma aika lailla onkin. Meillä on jatkuvasti tupa täynnä, kaikki kaverit on aina tunkemassa meille, mutta meidän poikaa harvoin pyydetään kavereille. Aina vaan meille. Joskus olen lapselleni sanonut, että ehdotapas välillä, että menette sinne kaverille. Ei kuulemma pääse tai ei halua. Ei meillä vanhemman lapsen kanssa (tyttö) ole koskaan vastaavaa ollut. Onko tää nyt joku uus tapa vai joku vain meillä esiintyvä ilmiö?
Kommentit (25)
Ihan normaalia, olisit onnellinen, että lapsella on kavereita.
Eikö tuo ole ihan hyvä juttu. Ovat siinä seurattavana ja tiedät mitä tapahtuu.
Olet MILFFI jos poikasi kaverit haluaa teille kylään.
Tästä syystä tyttäresi kanssa vastaavaa ei ollut. Hänen kohdallaan jonkun kaverin isä oli FILF.
No jaa. Meillä samaa. 10v tyttö ja jatkuvasti meillä on joku ystävä iltapäivän meillä. Vaihtelee päivittäin kuka, tytöllä on 5 hyvää ystävää.
Itse olen ajatellut niin että kiva kun viihtyvät meillä ja meille on kivaa tulla. Opin tuntemaan ystävät hyvin ja samalla vanhemmatkin. Yökyläänkin meille saa aika vapaasti tulla, ovat jo sen ikäisiä että paljoa eivät tarvitse perään katsomista tai hyysäämistä täällä kotona. Tyttömme ei tosiaan useinkaan ole muilla vaan muut meillä. Yökylässä käy silloin tällöin kyllä kahden tytön luona (tyyliin kerran-kaksi vuodessa, meillä käyvät yökylässä ehkä 2-3 kertaa vuodessa).
Mielummin mielestäni näin kuin että oma lapsi luuhaisi muilla kaikki päivät enkä tietäisi minkälaisissa kodeissa/ympäristöissä. Tuntuu kivalta että meille haluavat lapset tulla.
Meillä pitää kysyä aina lupa vanhemmalta ennen kuin pyytää ketään kotiin. Olen yrittäjä ja teen töitä kotona, joten vaikka kotona olenkin, niin en halua kuunnella vieraiden aiheuttamaa meteliä. Joskus annan jonkun rauhallisen kaverin tulla, mutta riehuvat saavat leikkiä töitä tehdessäni vain ulkona. Meillä on myös kaksi vanhempaa lasta ja jos heillä on koeviikot, niin vieraiden tulee lähteä viimeistään neljältä ja antaa rauha opiskelijoille.
En myöskään ruoki lähellä asuvia poikia ja oma poikani ei syö naapurissa, kauempana asuville pojille voin normaalia leipää tms. tarjota.
Hyvin ovat lapset säännöt oppineet ja kaikki kunnioittavat niitä. Ongelmia ei ole oikeastaan ollut ja jos tulee, niin olen aika napakka puhumaan asiat halki heti. En myöskään luimistele muiden vanhempien edessä. Yövieraita meille ei tule muuten kuin kesällä telttamajoitukseen.
Kyllä mäkin ensin ajattelin, että kiva kun viihtyvät meillä. Mutta kun se viihtyminen todellakin on viihtymistä. Kaveri saattaa tulla meille suoraan koulusta ja lähteä kotiin vasta klo 7 aikaan illalla, kun minä tai mieheni todetaan, että nyt on aika lähteä kotiin. Viikon jokaisena arki-iltana.
Lisäksi tämä kyläily on alkanut aiheuttaa riitaa ja pahaa mieltä. Pojalla on pieni huone, ja sääntö on ollut, että vain yksi kaveri kylässä kerrallaan. Ei vaan mahdu enempää tai sitten huoneessa ei mahdu tekemään mitään. Melkoiset riidat on tullut sitten siitä, että kenen kanssa olikaan sovittu ja mitä, kun totuudessa pysyminen tuntuu toisilla olevan aika vaikeaa. Ja sitten jos ei pääse meille, alkaa whatsappin kautta paukkua spämmiä pojan puhelimeen. Ennätys oli pari viikoa sitten, yli 100 viestiä yhden illan aikana samalta kaverilta. Haukkumista ja muuta ikävää seassa. Tämä, vaikka poikani ei vastannut yhteenkään viestiin. Poikani on aika herkkä ja pahoittaa näistä itsekin mielensä isosti. Sen jälkeen jouduttiin viheltämää peli poikki ja vähään aikaan ei tullut ketään meille.
Ap
Vierailija kirjoitti:
Meillä pitää kysyä aina lupa vanhemmalta ennen kuin pyytää ketään kotiin. Olen yrittäjä ja teen töitä kotona, joten vaikka kotona olenkin, niin en halua kuunnella vieraiden aiheuttamaa meteliä. Joskus annan jonkun rauhallisen kaverin tulla, mutta riehuvat saavat leikkiä töitä tehdessäni vain ulkona. Meillä on myös kaksi vanhempaa lasta ja jos heillä on koeviikot, niin vieraiden tulee lähteä viimeistään neljältä ja antaa rauha opiskelijoille.
En myöskään ruoki lähellä asuvia poikia ja oma poikani ei syö naapurissa, kauempana asuville pojille voin normaalia leipää tms. tarjota.
Hyvin ovat lapset säännöt oppineet ja kaikki kunnioittavat niitä. Ongelmia ei ole oikeastaan ollut ja jos tulee, niin olen aika napakka puhumaan asiat halki heti. En myöskään luimistele muiden vanhempien edessä. Yövieraita meille ei tule muuten kuin kesällä telttamajoitukseen.
Kuulostaa kyllä sellaiselta kodilta ettei kukaan varmasti kylään haluakkaan..
Meillä oli tuollaista parikytvuotta sitten. Nyt ovat isoja miehiä ja hyvin pyyhkii. Saattoi kotiolot olla mitä sattuu. En kysellyt. Aina jotain ruokaakin löyty. Siitä se kaveriporukka kehittyi. Terkkuja mutsilles lähetetään. Ei harmita ollenkaan. Lapuus ja nuoruus on vain kerran.
Ap:n viestissä ihmetyttää just se, että useille kavereille ei pääse, mutta sitten ap:kin kertoo, että heillä on määrä rajoitus.
Lasten käytös ei ihmetytä ja se ei ole mikään nykyilmiö vaan ainahan lapset on mennyt kylään kutsumatta ja ainakin Itä-Suomessa maalla niin tekee aikuisetkin.
Se, mikä ihmetyttää on vastavuoroisuuden puute. Vastakutsuja ei tule ja joidenkin luo ei saa mennä.
Laita ap nyt kuitenkin rajat. Esim. Viideltä kaverit kotiin niin saatte kotirauhan takaisin.
Saako teillä pelata enemmän kuin muualla? :)
Mulla on kolme lasta, kaks jo aikuisia ja olen mielelläni ottanut lasten kavereita kylään ja yöksi myös. Nyt kun nuorinkin on 10, ei mulla ole vaivaa, mutta joskus aiemmin pinna tahtoi kiristyä joidenkin sellaisten riehujien kanssa. Mies ei ymmärrä, miksi pitää yöksi tulla, miks eivät nuku kotonaan. Ja yleensä ekana kysyy, että koska tuota tullaan hakemaan.
Sinä olet pomo ja sinä kerrot miten säännöt menevät + valvot niitä. Tarvittaessa päivität säännöt uudelleen ja jos ne eivät mene jakeluun, niin etuja lähtee pois. Myös kaverit saavat säännöt tietoonsa ja jos homma ei pelaa silloinkaan, niin soitat heidän vanhemmille.
Arkena kouluasiat menevät lähes poikkeuksetta kavereiden edelle, joten jos koulun käynnissä alkaa olla ongelmia, niin iltatoimintaa on liikaa. Perheen oma aika on myös erittäin tärkeää ja kaverit poistuvat silloin kun niin pyydetään. Joka päivä ei tulla ja viikonloppuna ei välttämättä ollenkaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Meillä pitää kysyä aina lupa vanhemmalta ennen kuin pyytää ketään kotiin. Olen yrittäjä ja teen töitä kotona, joten vaikka kotona olenkin, niin en halua kuunnella vieraiden aiheuttamaa meteliä. Joskus annan jonkun rauhallisen kaverin tulla, mutta riehuvat saavat leikkiä töitä tehdessäni vain ulkona. Meillä on myös kaksi vanhempaa lasta ja jos heillä on koeviikot, niin vieraiden tulee lähteä viimeistään neljältä ja antaa rauha opiskelijoille.
En myöskään ruoki lähellä asuvia poikia ja oma poikani ei syö naapurissa, kauempana asuville pojille voin normaalia leipää tms. tarjota.
Hyvin ovat lapset säännöt oppineet ja kaikki kunnioittavat niitä. Ongelmia ei ole oikeastaan ollut ja jos tulee, niin olen aika napakka puhumaan asiat halki heti. En myöskään luimistele muiden vanhempien edessä. Yövieraita meille ei tule muuten kuin kesällä telttamajoitukseen.
Kuulostaa kyllä sellaiselta kodilta ettei kukaan varmasti kylään haluakkaan..
Itse asiassa kavereita on ollut kylässä paljonkin, mutta kaikki ovatkin mukavia muksuja, eivät mitään vatipäitä. Kuskaan poikia myös mielelläni vaikka uimaan, laskettelemaan tai vaikka leffaan, sillä saan leffalippuja usein ilmaiseksi työni kautta. Myös tyttöjen kaverit tuntuvat tykkäävän olla meillä ja tulevat mielellään juttelemaan. Meillä on säännöt, mutta ne ovat reilut. Näin sen pitäisi olla kaikilla, mutta jotkut aikuiset eivät osaa sellaisia säätää, vaan ovat lastensa kavereita.
Mikä ihmeen nykytapa?
Noinhan sitä toimittiin nimenomaan ennen, kun ei ollut kännyköitä. Ei kavereille soiteltu, se oli kallista. Kaverin jos halusi tavata, mentiin ovelle ja kysyttiin että voiko alkaa.
Vierailija kirjoitti:
Mulla on kolme lasta, kaks jo aikuisia ja olen mielelläni ottanut lasten kavereita kylään ja yöksi myös. Nyt kun nuorinkin on 10, ei mulla ole vaivaa, mutta joskus aiemmin pinna tahtoi kiristyä joidenkin sellaisten riehujien kanssa. Mies ei ymmärrä, miksi pitää yöksi tulla, miks eivät nuku kotonaan. Ja yleensä ekana kysyy, että koska tuota tullaan hakemaan.
En ymmärrä yökyläily. En keksi yhden yhtä syytä miksi jonkun lapsen pitäisi tulla meille yökylään, kun asuu alle kilometrin päässä. Lapseni kauan eivät ole ikinä halunneet yövieraita, vaan sanovat aina, että haluavat olla rauhassa yöt.
Pojalla, nyt 13 vuotta, on ollut yövieraita kesällä ja he ovat omaksi huvikseen pystyttäneet teltan jonnekin lähimetsään tai menneet joskus kylmällä ilmalla lähellä asuvien vanhempieni asuntovaunuun yöksi.
Meille saa tulla kylään, mutta kyläilijät ovat kaikki arkiolohuoneessa, joka on keittiön yhteydessä. Lasten huoneisiin ei mennä lainkaan ja minä olen koko ajan paikalla. Ihmeesti rauhoittuu tekeminen, kun paikalla on koko ajan aikuinen.
Vierailija kirjoitti:
Mulla on kolme lasta, kaks jo aikuisia ja olen mielelläni ottanut lasten kavereita kylään ja yöksi myös. Nyt kun nuorinkin on 10, ei mulla ole vaivaa, mutta joskus aiemmin pinna tahtoi kiristyä joidenkin sellaisten riehujien kanssa. Mies ei ymmärrä, miksi pitää yöksi tulla, miks eivät nuku kotonaan. Ja yleensä ekana kysyy, että koska tuota tullaan hakemaan.
Eli mies ei halua kakaroita yöksi, mutta sinä jyräät hänen mielipiteensä? Onko miehesi muutenkin tossun alla?
Sinä aikuisena vedät rajat. Toki kavereita pitää olla, mutta vastavuoroisesti. Tuo kuulostaa jopa hyväksynnän ostamiselta.
Muista kuitenkin että tuo on ohimenevä vaihe. Pitkällä ajalla oikeat ystävät on arvokkaita, kaikista ei ole ystäväksi.
Vierailija kirjoitti:
Mikä ihmeen nykytapa?
Noinhan sitä toimittiin nimenomaan ennen, kun ei ollut kännyköitä. Ei kavereille soiteltu, se oli kallista. Kaverin jos halusi tavata, mentiin ovelle ja kysyttiin että voiko alkaa.
Nimenomaan, mentiin kysymään voitko olla tai tuutko ulos. Ei menty rämpyttämään ovikelloa, et mä tuun teille.
miten eroaa entisestä? Noin itsekkin pikkupoikana toimin.