Lue keskustelun säännöt.
Hei! Hieman epämukavalla asialla tässä nyt lähestyn...
29.05.2019 |
Totuin leveään elämäntyyliin muutaman vuoden ajan. Ei meillä koskaan tehnyt tiukkaa lapsuudenkodissakaan, mutta nyt minulla oli omat, isot rahat ja sain käyttää niitä ihan oman pääni mukaan.
Koskaan en ole ollut mikään hullu tuhlailija. En ostele isoja asioita hetken mielijohteesta. Pienempää turhaa juttua saattaa tulla ostettua turhan usein.
Yhteenlaskettuna minulla on mennyt normiveroihin, varainsiirtoveroon, muuttoon, välittäjän palkkioon... Jne. Sellaiset aika reilusti yli 10.000 euroa.
Eli täysin pakollisia maksuja, ei mitään omaa holtittomuutta. Sitten ostin auton, käytettynä mutta ei mikään kovin vanha. Ja hyvännäköinen menopeli. Tässäkin tapauksessa käytin järkeä ja ostin kymppitonnin auton enkä upouutta, koska tiedän auton olevan huono sijoitus.
Asun erillistalossa, jonka arvo on yli 200 k €. Eli todellisuudessa en ole pulassa, mutta nyt kun käyttörahaa on yhtäkkiä reippaasti vähemmän kuin ennen, on jotenkin kauheaa yrittää totutella tähän. Opiskelen ja olen keikkatyölistoilla ja yritän ajatella, että tämä on vain väliaikaista p*skaa. En minä ole jämähtämässä mihinkään vaan kehitän itseäni koko ajan ja opiskelen itselleni hyvät työt.
Eli todellisuudessa myymällä talon ja muuttamalla pienempään saisin helposti taas rahaa, jota sijoittaa. Mutta aionko myydä? En todellakaan. En kestäisi kerrostalo- tai rivarielämää. En kadu mitään, olen tehnyt erittäin hyviä päätöksiä vaikka ne maksavatkin rahaa.
Nyt voin elää vihdoin rauhassa, ilman hermojen kiristelyä. Kukaan ei häiriköi unia, kukaan ei ääntele ylhäällä eikä alhaalla. Ei seinänaapureita. Tätä mielenterveyteni kaipasikin.
On jokin yleinen juttu, että täytyy elää kauhean ahtaasti ja mahdollisimman halvalla. Mutta mikä järki siinä on. Ei mikään summa rahaa tililläni lämmittäisi mieltä, jos joutuisin elämään hermot kireällä kerrostalossa. Tai siellä rivarissa.
Eli valintojen maailma ja minun valintani oli tämä talo, vaikka se tarkoittaa vähemmän käyttörahaa. Talo tällä sijainnilla on hyvä sijoitus ja tiedän sen. En asu missään peräkylässä vaan lähellä monenlaisia palveluja.
Joka tapauksessa olen erittäin ylpeä itsestäni ja siitä miten olen edennyt. Äidin luota ensimmäiseen "omaan" kotiin (34 neliön yksiö) vuokralle, siellä 3 vuotta. Sieltä ensimmäiseen OMAAN kotiin kerrostaloon (67 neliötä.) ja sielläkin 3 vuotta. Sieltä tähän taloon, jonka neliömäärä ei ole kaukana sadasta.
Tämä kaikki sillä aikaa kun moni muu jumittaa samassa paikassa, ehkä samassa asunnossa vuodesta toiseen.
Kommentit (26)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Liian pitkä trolli, ei jaksa lukea.
naapurisi kirjoitti:
No ihanko totta? Kuinka jaksoit kirjoittaa noin pitkän provon?
👍
Aloituksesta en saa kiinni, pitäisikö kysyä jotain, antaa neuvoja vai kertoa oma kokemus.
Valitettavasti ei avautunut minulle että mitä yritit avauksella kertoa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
naapurisi kirjoitti:
No ihanko totta? Kuinka jaksoit kirjoittaa noin pitkän provon?
Provon?? :D Ihan vain elämästäni kirjoitin. Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Liian pitkä trolli, ei jaksa lukea.
Trolli? Kerroin elämästäni. Ap
Mikä tämän vuodatuksen pointti oli?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mutta onhan se omalla tavallaan imartelevaa, että elämäni kuulostaa provolta :D
Vierailija kirjoitti:
Mikä tämän vuodatuksen pointti oli?
Että omaisuus on kiinni talossa ja käyttörahaa ei ole paljon. Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei tuossa nyt mitään epärealistista provoilua minusta ole, mutta aloituksen pointti on vähän hukassa. Mikä se "hieman epämukava asia" on, ja millaisia vastauksia siihen odotat?
Mulle ei nyt oikein auennut etta miten tama aloitus oli epamukava, tai etta mita ajoit talla takaa. :)
Itse asun myos isossa ok-talossa (myonnan etta ehka vahan liiankin isossa yhdelle, max kahdelle hengelle kun on mm. 4 makuuhuonetta kahdessa kerroksessa), en vaihtaisi pienempaan vaikka silloin jaisikin enemman kayttorahaa. Pidan tilasta ja rauhasta ja rakastan ulkona oloa kesalla, kayn tyyliin sisalla vain nukkumassa jos on hyvat ilmat. :)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Hei ap!
Sama täällä. Ollaan miehen kanssa säästetty rahaa ja laskettu jo vuosia tosi tarkasti, paljon kuukaudessa on varaa mihinkin. Ollaan molemmat normaalipalkkaisissa töissä, minä itse vähän huonommassa, mutta kuitenkin laskut saadaan maksettua jne. Monen vuoden säästämisen jälkeen tilillä oli rahaa sen verran, että ostimme kauan haaveilemamme veneen (12 000e). Vuosia siitä haaveilimme ja olemme aina viihtyneet vapaa-aikana järvellä. Noh, nyt tilanne on se, että saimme kauan haaveilemamme asian ja ollaan siitä tottakai onnellisia ja iloisia! Mutta toki vähän se kirpasee, kun tilillä onkin nyt enää hyvin vähän rahaa. Palkkaa odotellessa taas!
Eli tavallaan voin samaistua siihen, mitä kirjoitat. Yritän muistuttaa itseäni, että tavallaan se summa on vain vaihtanut olomuotoaan. Toki monen arvo laskee (auton, veneen jne...), mutta myös pitää laskea arvoa sille onnellisuudelle ja vapaa-ajalla ja sille, mitä kaikkea se "oma unelma" mahdollistaa <3
Ketä kiinnostaa?
Asun minäkin ok-talossa, jonka voisin myydä ja saada siitä rahaa, jolla mällätä.
". .. mutta nyt kun käyttörahaa on yhtäkkiä reippaasti vähemmän kuin ennen, on jotenkin kauheaa yrittää totutella tähän. Opiskelen ja olen keikkatyölistoilla ja yritän ajatella, että tämä on vain väliaikaista p*skaa."
Minusta ap kertoi ongelman olevan tuo sopeutumisen vaikeus.
Huomaan samaa ilmiötä, josta eilen oli tehty aloitus, että joka ketjussa väitetään vastaan. Lähtökohtana näyttää olevan ymmärtää asia väärin tai olla ymmärtämättä sitä muka ollenkaan.
Vierailija kirjoitti:
". .. mutta nyt kun käyttörahaa on yhtäkkiä reippaasti vähemmän kuin ennen, on jotenkin kauheaa yrittää totutella tähän. Opiskelen ja olen keikkatyölistoilla ja yritän ajatella, että tämä on vain väliaikaista p*skaa."
Minusta ap kertoi ongelman olevan tuo sopeutumisen vaikeus.
Huomaan samaa ilmiötä, josta eilen oli tehty aloitus, että joka ketjussa väitetään vastaan. Lähtökohtana näyttää olevan ymmärtää asia väärin tai olla ymmärtämättä sitä muka ollenkaan.
Tuon olisi voinut tietenkin tiivistää neljännekseen siitä, mitä AP nyt runoili.
Kiva puhelinmyyjä-avaus :D
"Hei, tämmöisellä asialla haluaisin nyt lähestyä..."
No ihanko totta? Kuinka jaksoit kirjoittaa noin pitkän provon?