Lue keskustelun säännöt.
Hei! Hieman epämukavalla asialla tässä nyt lähestyn...
29.05.2019 |
Totuin leveään elämäntyyliin muutaman vuoden ajan. Ei meillä koskaan tehnyt tiukkaa lapsuudenkodissakaan, mutta nyt minulla oli omat, isot rahat ja sain käyttää niitä ihan oman pääni mukaan.
Koskaan en ole ollut mikään hullu tuhlailija. En ostele isoja asioita hetken mielijohteesta. Pienempää turhaa juttua saattaa tulla ostettua turhan usein.
Yhteenlaskettuna minulla on mennyt normiveroihin, varainsiirtoveroon, muuttoon, välittäjän palkkioon... Jne. Sellaiset aika reilusti yli 10.000 euroa.
Eli täysin pakollisia maksuja, ei mitään omaa holtittomuutta. Sitten ostin auton, käytettynä mutta ei mikään kovin vanha. Ja hyvännäköinen menopeli. Tässäkin tapauksessa käytin järkeä ja ostin kymppitonnin auton enkä upouutta, koska tiedän auton olevan huono sijoitus.
Asun erillistalossa, jonka arvo on yli 200 k €. Eli todellisuudessa en ole pulassa, mutta nyt kun käyttörahaa on yhtäkkiä reippaasti vähemmän kuin ennen, on jotenkin kauheaa yrittää totutella tähän. Opiskelen ja olen keikkatyölistoilla ja yritän ajatella, että tämä on vain väliaikaista p*skaa. En minä ole jämähtämässä mihinkään vaan kehitän itseäni koko ajan ja opiskelen itselleni hyvät työt.
Eli todellisuudessa myymällä talon ja muuttamalla pienempään saisin helposti taas rahaa, jota sijoittaa. Mutta aionko myydä? En todellakaan. En kestäisi kerrostalo- tai rivarielämää. En kadu mitään, olen tehnyt erittäin hyviä päätöksiä vaikka ne maksavatkin rahaa.
Nyt voin elää vihdoin rauhassa, ilman hermojen kiristelyä. Kukaan ei häiriköi unia, kukaan ei ääntele ylhäällä eikä alhaalla. Ei seinänaapureita. Tätä mielenterveyteni kaipasikin.
On jokin yleinen juttu, että täytyy elää kauhean ahtaasti ja mahdollisimman halvalla. Mutta mikä järki siinä on. Ei mikään summa rahaa tililläni lämmittäisi mieltä, jos joutuisin elämään hermot kireällä kerrostalossa. Tai siellä rivarissa.
Eli valintojen maailma ja minun valintani oli tämä talo, vaikka se tarkoittaa vähemmän käyttörahaa. Talo tällä sijainnilla on hyvä sijoitus ja tiedän sen. En asu missään peräkylässä vaan lähellä monenlaisia palveluja.
Joka tapauksessa olen erittäin ylpeä itsestäni ja siitä miten olen edennyt. Äidin luota ensimmäiseen "omaan" kotiin (34 neliön yksiö) vuokralle, siellä 3 vuotta. Sieltä ensimmäiseen OMAAN kotiin kerrostaloon (67 neliötä.) ja sielläkin 3 vuotta. Sieltä tähän taloon, jonka neliömäärä ei ole kaukana sadasta.
Tämä kaikki sillä aikaa kun moni muu jumittaa samassa paikassa, ehkä samassa asunnossa vuodesta toiseen.
Kommentit (26)
Mikä nyt on ongelma? Ettei voi syödä ja säästää? Vai että valitsit säästää vaikka haluat syödä? Tee nyt jotain realistisia budjetteja ja mieti, selviätkö rahallisesti. Tuo kotihan on ollut unelmasi, joten ihan heti en lähtisi sitä myymään. Ja taas menee välittäjälle rahaa jne.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
". .. mutta nyt kun käyttörahaa on yhtäkkiä reippaasti vähemmän kuin ennen, on jotenkin kauheaa yrittää totutella tähän. Opiskelen ja olen keikkatyölistoilla ja yritän ajatella, että tämä on vain väliaikaista p*skaa."
Minusta ap kertoi ongelman olevan tuo sopeutumisen vaikeus.
Huomaan samaa ilmiötä, josta eilen oli tehty aloitus, että joka ketjussa väitetään vastaan. Lähtökohtana näyttää olevan ymmärtää asia väärin tai olla ymmärtämättä sitä muka ollenkaan.
Miksi sitten aloitus piti lopettaa näin: Tämä kaikki sillä aikaa kun moni muu jumittaa samassa paikassa, ehkä samassa asunnossa vuodesta toiseen? Ei se ole mitään jumittamista, jos viihtyy kotona eikä ole tarvetta vaihtaa sitä. Me ollaan asuttu tässä ensiasunnossamme nyt 30 vuotta. Aloittajan mukaan me vain jumitetaan eikä älytä muuttaa. Ei nyt aina tarvitse esittää asioita niin kärkevästi, että se oma tapa on ainoa oikea ja kaikki muut toimivat väärin.
Sori, meni ohi ja yli, mikä oli se epämiellyttävä asia? Se, että nyt on liian vähän käyttörahaako?
Avaapa vähän enemmän tuota tilannetta.
Perustelit niin pitkällisesti asunnonhankintaasi, että siitä sai käsityksen että hieman kadut tilannetta kuitenkin. Ja sitten kävi selväksi että tarvitset erillisasunnon koska olet jotenkin hermoherkkä.
No oli kyllä aika epämukava asia 😥
No se on hyvä, että hauras ansarikukkanen on saanut ihan erillistalon, jossa *tirsk* lähes sata neliötä. Vittuako siitä, että rahaa ei ole mihinkään muuhun.
Proceed :-)
Niin ketä tuossa oli tarkoitus lähestyä ja millä asialla? Siinä olit kyllä oikeassa, että asia oli epämiellyttävä - kuten itsensä kehuminen aina.