Miten muilla ylipainoisilla riittää itsetuntoa seuran "hankkimiseen"?

Hanki itsetunto. Helpottaa asioita huomattavasti.

Mutta miten se hankitaan Terapiassa? Kun ei saa niitä positiivisia "onnistumisia" niin vaikeuttaa tilannetta. Ja tännekin tulee kohta joku "laihduta, läski" -kommenttiensa kanssa.

En ole ap, mutta kyllä läskit tuhoaa tuon sortin itsetunnon aika tehokkaasti. Mutta kun ei niistä läskeistäkään ole kauhean helppo päästä eroon.

Ainakin yks jonka itse tiedän on sellainen sosiaalinen tyyppi joka ei varsinaisesti yritä hankkia yhtään mitään. Elää vaan elämäänsä ja tutustuu ihmisiin, aina sille on joku kiinnostunut osunut kohdalle jossain vaiheessa.

Enemmän itteeni vaikuttaa tuo nimittely tuntemattomien taholta kuin omat kilot

Vierailija kirjoitti:

Ainakin yks jonka itse tiedän on sellainen sosiaalinen tyyppi joka ei varsinaisesti yritä hankkia yhtään mitään. Elää vaan elämäänsä ja tutustuu ihmisiin, aina sille on joku kiinnostunut osunut kohdalle jossain vaiheessa.

Sen takia tuo "hankkia" olikin lainausmerkeissä. En hampaat irvessä seuraa hae, mutta jos tulisi mahdollisuus niin pelkäisin osoittaa omaa mielenkiintoa ellei toinen tekisi suoraa aloitetta.

(Ja nyt kun luen oman tekstini kirjoitettuna niin aika vaikealta yhtälöltä vaikuttaa :D)

Mikset opettele kiinnostumaan kílteistä miehistä? Heillä on myös itsetunto nollassa ja kokevat, että eivät kelpaa kenellekään.

Minulla normaalipainoisena on aivan sama ongelma eli koen, etten voi kelvata kenellekään. Jos joku lähestyy minua, ajattelen heti, että en voi olla hänen arvoisensa.

Vierailija kirjoitti:

Mikset opettele kiinnostumaan kílteistä miehistä? Heillä on myös itsetunto nollassa ja kokevat, että eivät kelpaa kenellekään.

Jaaha, ja mites tunnistetaan ki|tti mies niiden joukosta, jotka hehkuttavat olevansa ki|ttejä miehiä, mutta ovat todellisuudessa misogynistisiä katkeria öykkäreitä? Oikeasti ki|tin miehen ei tarvitse mainostaa olevansa sellainen, sen huomaa ihan muusta kuin siitä että hän väittää olevansa sellainen. Ja sellaiset on jo varattu.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mikset opettele kiinnostumaan kílteistä miehistä? Heillä on myös itsetunto nollassa ja kokevat, että eivät kelpaa kenellekään.

Jaaha, ja mites tunnistetaan ki|tti mies niiden joukosta, jotka hehkuttavat olevansa ki|ttejä miehiä, mutta ovat todellisuudessa misogynistisiä katkeria öykkäreitä? Oikeasti ki|tin miehen ei tarvitse mainostaa olevansa sellainen, sen huomaa ihan muusta kuin siitä että hän väittää olevansa sellainen. Ja sellaiset on jo varattu.

Miten selität sen, että esim. työkkärin odotusaulassa 80% miehistä on naisettomia, mutta vankilassa taas käytännössä kaikilla miehillä on nainen muurien ulkopuolella odottamassa? Luokitteletko työttömät miehet automaattisesti "misogynistisiksi katkeriksi öykkäreiksi"?

Vierailija kirjoitti:

Mikset opettele kiinnostumaan kílteistä miehistä? Heillä on myös itsetunto nollassa ja kokevat, että eivät kelpaa kenellekään.

Aivan kuin heille kelpaisi ylipainoinen sen paremmin kuin kenellekään muullekaan.

Itse olen vain oma itseni. En yritä mitään.

Nyt olen itse ihastunut timmiin, komeaan, kilttiin, hauskaan ja välittävään mieheen ja hän muhun. Hän pitää mua kauniina, välittävänä, kultaisena ja hauskana.

Vierailija kirjoitti:

Minulla normaalipainoisena on aivan sama ongelma eli koen, etten voi kelvata kenellekään. Jos joku lähestyy minua, ajattelen heti, että en voi olla hänen arvoisensa.

Sama täällä. Ja mulla ei ole edes huono itsetunto mitä tulee työjuttuihin ja muuhun sosiaaliseen elämään. Olin vaan tosi pitkään yhdessä miehen kanssa joka osoittautui sarjapettäjäksi. Tiedän etteivät kaikki miehet petä mutta silti menen ihan paniikkiin jos joku tekee aloitteen.

Vierailija kirjoitti:

Itse olen vain oma itseni. En yritä mitään.

Nyt olen itse ihastunut timmiin, komeaan, kilttiin, hauskaan ja välittävään mieheen ja hän muhun. Hän pitää mua kauniina, välittävänä, kultaisena ja hauskana.

Mutta jos kokee, että omana itsenä oleminen ei voi riittää kenellekään miehellä, josta itse pystyisi kiinnostumaan. Silloin pitäisi pystyä sparraamaan itseä ja kyetä näkemään itsensä vertaisena kivan miehen edessä, vaikka sisällä joku ääni huutaa, että lähde pois, ei kukaan voi sinusta kiinnostua. Miten toimia silloin ja vielä pystyä olemaan luonnollinen ja kiinnostava, kun sisällä velloo valtava paniikki.

Lohduttavaa kuulla että teitä on muitakin jotka epäilevät itseään. Tsemppiä teillekin!

Voi voi kuinka paljon mukavia  ihmisiä on ihan yksin ja ihan turhaan. EI KAIKILLE ole tärkeää seurustelukumppanin paino, pituus tai kampaustyyli. Jotkut kuulemma kiinnostuvat ihan siitä ihmisestä. Sen persoonasta, luonteesta, tavoista, huumorintajusta, puhetyylistä, näkemyksistä jne. Lisäksi ulkonäönkin suhteen makuja on niin monia, ettei niitä laske Erkkikään. KAIKKI EIVÄT etsi sitä trimmattua, trendikästä ja kovin itseriittoista urheilijapoikaa tai salityttöä. Nih!

Ei se varmasti helppoa ole.

Lyhyenä ja pienikokoisena miehenä tiedän kokemuksesta. Pitää olla tuplasti hauskempi ja itsevarmempi, mutta jää silti pidempien ja komeampien varjoon. Suunvuoroa ei saa helposti kun naisten päiden rintamasuunta on kääntynyt pitkänän mieheen päin, ja itsevarmuuskin tulkitaan Napoleon-syndroomaksi.

Jotenkin se oma ulkonäkö pitää vain saada psyykattua kokonaan pois mielestä, niin hyvällä tuurilla joku joskus tykkää.

Ehkä tässä auttaa tieto siitä ettei pituutta saa koskaan lisää, vaan niillä korteilla on pelattava jotka on saanut.

En hae seuraa, mutta tykkään jutella seksichatissa miesten kanssa. Oikeastaan vasta siellä olen tajunnut, että monet miehet ihan oikeasti pitävät pyöreämmistä naisista. Kerran juttelin sellaisenkin miehen kanssa, jonka ihannenainen oli noin 120-140-kiloinen. Olin kuulemma hänelle liian laiha ja hän pyysi ottamaan yhteyttä, jos joskus lihoisin parikymmentä kiloa. Se oli kyllä aika huvittavaa.

Kannattaisi laihduttaa oman terveyden ja hyvinvoinnin takia, sitten itsetuntokin kohoaa.

Vierailija kirjoitti:

Minulla normaalipainoisena on aivan sama ongelma eli koen, etten voi kelvata kenellekään. Jos joku lähestyy minua, ajattelen heti, että en voi olla hänen arvoisensa.

Sama homma, jos tuo joku siis on kivan näköinen ja oloinen. Tulee vähän sellainen fiilis, että "miten mä onnistuin sua huijaamaan, että olisin kiinnostava, ennen pitkää se totuus paljastuu kuitenkin".