Kyllästynyt itsekeskeiseen "ystävään"

Tällaisesta ihmisestä kannattaa päästä eroon pikimmiten.  Harvoin, jos koskaan, ihmiset ymmärtävät oman käytöksensä olevan väärin.

Itselläni oli esimerkiksi tällainen "ystävä", joka tuntui aina tieävän asiani paremmin. Joka asiaan piti aina kommentoida "Mä niin arvasin ton", vaikka ei varmasti ollut mitään arvattavaa... Oma parisuhteensa on täyttä kulissia ja sain olla yksi niistä kaikkien valheiden peittelystä. Sitten kun mulla alkoikin yhtäkkiä asiat luistamaan, oli uusia työmahdollisuuksia, koulutusta, parisuhde, niin tämä ystävä alkoi aukomaan päätään. Nämä tapaukset ovat jääneet johonkin lapsen tasolle, eikä se tule muuttumaan. Toista ihmistä ei voi muuttaa ellei hän näe itse missä on vika.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Naisten välinen ystävyys on kummallista. En ymmärrä.

Tämä ei ole siis mielestäni normaalia ystävyyttä. Siksi teinkin tämän aloituksen.

Ap

Siksi se onkin kummallista.

KIITOS KAIKILLE! Saan tästä aivan älyttömästi voimaa ja rohkeutta, aion pysyä lujana ja lopettaa olemasta se, joka vain antaa ja antaa itsestään ja ajastaan saamatta itse vastineeksi mitään. Mietin vielä tovi sitten, että vähentäisin yhteydenpitoa, mutta nyt huomaan sen, että tämä on kuin laastari joka täytyy repäistä irti. Mikäli annan hänen olla elämässäni, hän jatkaa minun hyväksikäyttöäni kuin pesusientä puristettaisi. Tuntuu, ettei minusta jää muille ihmisille mitään jäljelle, kun annan kaiken tälle kaverille, joka ei sitä ansaitse. Nyt se muuten loppuu!

Ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Naisten välinen ystävyys on kummallista. En ymmärrä.

Tämä ei ole siis mielestäni normaalia ystävyyttä. Siksi teinkin tämän aloituksen.

Ap

Siksi se onkin kummallista.

Siksi olenkin elämäni aikana ollut läheinen ystävä pääasiassa miesten kanssa. Tämä nainen oli eka "naiskaverini" pitkään aikaan. En tykkää selkäänpuukottamisesta, draamasta, juoruilusta. Tykkäisin vain käydä kivassa seurassa toisinaan kaljalla, teellä, juttelemassa. Ei muuta.

J-B kirjoitti:

Toisaalta, menneistä on turha katkeroitua - siitä on vain sinulle itsellesi harmia ikävien ajatusten merkeissä. Katkeruus syö ja kiusaa sinua, ei tätä "kaveria". Joten unohtaisin ne menneet ja keskittyisin tulevaan. En ehkä kuluttaisi aikaani tähän "kaveriin" vaan suuntaisin katseeni ja energiani uusiin, jo saatuihin, ystäviin.

Tämä oli tosi hyvä neuvo! Katkeruus on kyllä sellainen, joka syö itseltä vain lisää ja lisää voimavaroja. Kiitos positiivisesta viestistäsi <3

Ap

Minua harmittaa, että olin niin pitkään tekemissä kaverin kanssa, jonka kanssa meno meni myös tuollaiseksi. Se kyynisti minua yleisesti ihmisiä kohtaan. Itse jatkoin suhdetta, koska arvelin, että kaveruus olisi harmitonta (olin väärässä) ja koska minulla ei ole paljon ystäviä. Kärsin kuitenkin siitä, että olen yksinäinen.

 Kaverilla oli siis eronsa jälkeen vaikeaa aikaa, hän muuttui itse huomaamattaan energiasyöpöksi. Aina tavatessamme hänellä oli ongelma ja sitten uusi ongelma. Minun asiani jäivät varjoon ja minulle jäi kuuntelijan rooli päälle. Sitten ilmoitin, että en jaksa enää kuunnella, kun hänellä on vain ongelmia joka kerralla. Kaveri loukkaantui verisesti. Olimme välirikossa kuukausia, koska hän oli loukkaantunut, mutta en kaivannut häntä. Hän itse otti yhteyttä myöhemmin ja pyysi anteeksi. Jatkoimme kaveruutta (olisi tuntunut sydämettömältä toimia toisin), mutta oli väkinäisempi tunne, ja minulla oli edelleen vahvemmin tuo rooli, että en kertonut omia asioitani hänelle.

 Sitten minun elämässäni oli uusia asioita, joissa hän oli apuna (=antoi neuvoja pyytämättä ja suorastaan puuttui asioihin). Hänen näkemyksensä mukaan hän varmasti "ystävällisesti" tarjosi apuaan kun taas minä pidin tuota asioihini sekaantumisena (hänen tapansa tehdä se, jatkuva puuttuminen, intensiteetti). Hän päätyi sitten julistamaan, että kaveruus on loppu ja on niin pettynyt, kun hän vain "halusi auttaa". Ei kaveri voi olla sinun henkilökohtainen avunantoprojektisi..

Nyt kai olen oppinut, että kaverisuhteet ei välttämättä ole mitään harmittomia, joita kannattaa pitää yllä vain siksi, että ei ole paljon kavereita.

Vierailija kirjoitti:

Minua harmittaa, että olin niin pitkään tekemissä kaverin kanssa, jonka kanssa meno meni myös tuollaiseksi. Se kyynisti minua yleisesti ihmisiä kohtaan. Itse jatkoin suhdetta, koska arvelin, että kaveruus olisi harmitonta (olin väärässä) ja koska minulla ei ole paljon ystäviä. Kärsin kuitenkin siitä, että olen yksinäinen.

 Kaverilla oli siis eronsa jälkeen vaikeaa aikaa, hän muuttui itse huomaamattaan energiasyöpöksi. Aina tavatessamme hänellä oli ongelma ja sitten uusi ongelma. Minun asiani jäivät varjoon ja minulle jäi kuuntelijan rooli päälle. Sitten ilmoitin, että en jaksa enää kuunnella, kun hänellä on vain ongelmia joka kerralla. Kaveri loukkaantui verisesti. Olimme välirikossa kuukausia, koska hän oli loukkaantunut, mutta en kaivannut häntä. Hän itse otti yhteyttä myöhemmin ja pyysi anteeksi. Jatkoimme kaveruutta (olisi tuntunut sydämettömältä toimia toisin), mutta oli väkinäisempi tunne, ja minulla oli edelleen vahvemmin tuo rooli, että en kertonut omia asioitani hänelle.

 Sitten minun elämässäni oli uusia asioita, joissa hän oli apuna (=antoi neuvoja pyytämättä ja suorastaan puuttui asioihin). Hänen näkemyksensä mukaan hän varmasti "ystävällisesti" tarjosi apuaan kun taas minä pidin tuota asioihini sekaantumisena (hänen tapansa tehdä se, jatkuva puuttuminen, intensiteetti). Hän päätyi sitten julistamaan, että kaveruus on loppu ja on niin pettynyt, kun hän vain "halusi auttaa". Ei kaveri voi olla sinun henkilökohtainen avunantoprojektisi..

Nyt kai olen oppinut, että kaverisuhteet ei välttämättä ole mitään harmittomia, joita kannattaa pitää yllä vain siksi, että ei ole paljon kavereita.

Kiitos viestistäni ja että jaoit kokemuksesi. Tämä kuulostaa hyvin tutulta. Meillä ollut myös vastaavia tilanteita, että kaverini alkaa sörkkimään elämääni silloin, kun en sitä todellakaan kaipaisi. Hän aina avautuu ongelmistaan minulle, yritän olla syyttelemättä ja tukea häntä, mutta jos minä erehdyin vaikka joku kerta sanomaan, että olempas muuten lähiaikoina ollut väsynyt, niin hän alkoi keksimään pyytämättä kaikenlaisia vinkkejä. Esimerkiksi kun olin masentunut, niin hän alkoi julistamaan minulle, että minun pitäisi liikkua mahdollisimman paljon, ja että ei sitä aikaa sille liikunnalle ole jos sitä ei tee. En ala menemään tässä tarkempiin yksityiskohtiin, mutta sanottakoon, että hänellä oli ja on edelleen elämässään paljon vähemmän vastuuta asioista, mitä minulla. Jotenkin sellainen empatiakyvyttömyys minua kohtaan on ollut todella suuri ongelma. Toivon ainakin, että edellisen viestin kirjoittaja ymmärtää, mitä tarkoitan.

Ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minua harmittaa, että olin niin pitkään tekemissä kaverin kanssa, jonka kanssa meno meni myös tuollaiseksi. Se kyynisti minua yleisesti ihmisiä kohtaan. Itse jatkoin suhdetta, koska arvelin, että kaveruus olisi harmitonta (olin väärässä) ja koska minulla ei ole paljon ystäviä. Kärsin kuitenkin siitä, että olen yksinäinen.

 Kaverilla oli siis eronsa jälkeen vaikeaa aikaa, hän muuttui itse huomaamattaan energiasyöpöksi. Aina tavatessamme hänellä oli ongelma ja sitten uusi ongelma. Minun asiani jäivät varjoon ja minulle jäi kuuntelijan rooli päälle. Sitten ilmoitin, että en jaksa enää kuunnella, kun hänellä on vain ongelmia joka kerralla. Kaveri loukkaantui verisesti. Olimme välirikossa kuukausia, koska hän oli loukkaantunut, mutta en kaivannut häntä. Hän itse otti yhteyttä myöhemmin ja pyysi anteeksi. Jatkoimme kaveruutta (olisi tuntunut sydämettömältä toimia toisin), mutta oli väkinäisempi tunne, ja minulla oli edelleen vahvemmin tuo rooli, että en kertonut omia asioitani hänelle.

 Sitten minun elämässäni oli uusia asioita, joissa hän oli apuna (=antoi neuvoja pyytämättä ja suorastaan puuttui asioihin). Hänen näkemyksensä mukaan hän varmasti "ystävällisesti" tarjosi apuaan kun taas minä pidin tuota asioihini sekaantumisena (hänen tapansa tehdä se, jatkuva puuttuminen, intensiteetti). Hän päätyi sitten julistamaan, että kaveruus on loppu ja on niin pettynyt, kun hän vain "halusi auttaa". Ei kaveri voi olla sinun henkilökohtainen avunantoprojektisi..

Nyt kai olen oppinut, että kaverisuhteet ei välttämättä ole mitään harmittomia, joita kannattaa pitää yllä vain siksi, että ei ole paljon kavereita.

Kiitos viestistäni ja että jaoit kokemuksesi. Tämä kuulostaa hyvin tutulta. Meillä ollut myös vastaavia tilanteita, että kaverini alkaa sörkkimään elämääni silloin, kun en sitä todellakaan kaipaisi. Hän aina avautuu ongelmistaan minulle, yritän olla syyttelemättä ja tukea häntä, mutta jos minä erehdyin vaikka joku kerta sanomaan, että olempas muuten lähiaikoina ollut väsynyt, niin hän alkoi keksimään pyytämättä kaikenlaisia vinkkejä. Esimerkiksi kun olin masentunut, niin hän alkoi julistamaan minulle, että minun pitäisi liikkua mahdollisimman paljon, ja että ei sitä aikaa sille liikunnalle ole jos sitä ei tee. En ala menemään tässä tarkempiin yksityiskohtiin, mutta sanottakoon, että hänellä oli ja on edelleen elämässään paljon vähemmän vastuuta asioista, mitä minulla. Jotenkin sellainen empatiakyvyttömyys minua kohtaan on ollut todella suuri ongelma. Toivon ainakin, että edellisen viestin kirjoittaja ymmärtää, mitä tarkoitan.

Ap

No minulla oli tuosta "auttamisesta" tunne, että kun hänellä on itsellä vaikeaa, niin sen sijaan, että kääntäisi katseen itseensä ja niihin vaikeisiin asioihin, hän ottaakin jonkun muun ihmisen ongelmat projektikseen. Ei siis hyväntahtoisesti ja ymmärtäen, vaan sellaisena onnistumisprojektina, josta hän saa hyvässä tapauksessa itselleen sulan hattuun. Eli kun hän ei voi kontrolloida sitä, mitä hänen elämässään tapahtuu, niin sentään jonkun muun asian saa haltuun. Rasittavinta tuossa oli minulle se, että auttaminen ei perustunut tilanteeni ymmärtämiseen, vaan se oli sellaista jyräävää "kyllä minä tiedän paremmin, kun olen ollut samassa tilanteessa". Ja minulle ainakin nousee ihan luonnollisesti vastustus, jos joku yrittää puuttua suuremman linjan asioihin. Asiat eteni tietysti vähitellen, ensin hän antoi neuvoja asiassa, josta tiesi enemmän, juteltiin hyvässä hengessä. Parin kuukauden päästä se ei ollut enää etäältä tulevaa hyväntahtoista neuvomista vaan kuumotusta ja puuttumista.

edellinen

Ehkä kyse on myös siitä, ettei arvosta itseään tarpeeksi kun suostuu kaverisuhteeseen, jossa vuorovaikutus on liki yksisuuntaista ja toisen tarpeiden täyttävä  vrt.huonossa parisuhteessa pysyminen.

J-B kirjoitti:

Ehkä kyse on myös siitä, ettei arvosta itseään tarpeeksi kun suostuu kaverisuhteeseen, jossa vuorovaikutus on liki yksisuuntaista ja toisen tarpeiden täyttävä  vrt.huonossa parisuhteessa pysyminen.

Copypastean tähän nyt aikaisemman vastaukseni, jonka toivon avaavan tätä, miksi olen nyt vasta kykeneväinen jättämään tällaiset ihmiset pois elämästäni.

"En haluakaan sietää sitä enää. Olen kärsinyt tovin masennuksesta, ja nyt kun lääkitys ln lopetettu ja elämä palannut takaisin raiteilleen, niin olenkin tekemässä myös tällaista kokonaisvaltaista hyvinvointiremonttia. Aikaisemmin minulla ei ollut siihen voimia, nyt on :)

Ap"

"Ystäväsi" vaikuttaa kylmältä ja ikävältä ihmiseltä. Itsekkäältä myös. On selkeästi kyllästynyt kuuntelemaan asioistasi kerta syyttää sua. Ei arvosta, ei kunnioita. Purki ongelmiaan sinuun ja siinä se.

Heitä tuollainen ihmissuhde roskiin. Ikävä vaan, että olet tukenut häntä ja käyttänyt voimavarojasi häneen.. Itse ehkä jopa ottaisin asian ja huonon käytöksen esiin ja sen jälkeen katkaisisin välit.

Vierailija kirjoitti:

J-B kirjoitti:

Ehkä kyse on myös siitä, ettei arvosta itseään tarpeeksi kun suostuu kaverisuhteeseen, jossa vuorovaikutus on liki yksisuuntaista ja toisen tarpeiden täyttävä  vrt.huonossa parisuhteessa pysyminen.

Copypastean tähän nyt aikaisemman vastaukseni, jonka toivon avaavan tätä, miksi olen nyt vasta kykeneväinen jättämään tällaiset ihmiset pois elämästäni.

"En haluakaan sietää sitä enää. Olen kärsinyt tovin masennuksesta, ja nyt kun lääkitys ln lopetettu ja elämä palannut takaisin raiteilleen, niin olenkin tekemässä myös tällaista kokonaisvaltaista hyvinvointiremonttia. Aikaisemmin minulla ei ollut siihen voimia, nyt on :)

Ap"

Niin ja siis tuo oma kommenttini oli ihan tuollaista yleistä pohdintaa, ei pelkästään tätä sinun tilannettasi. Että syitä voi olla ihan yhtä monia, kuin vaikkapa parisuhteissa.

Tästä päivästä lähtien aion vastata kaverini viesteihin vain lyhytsanaisesti, ja vähentää vastailua koko ajan niin, että jossain kohtaa mahdollisimman pian se loppuu ihan kokonaan. Kiitos teille, että piditte keskustelun asiallisena, tällaista positiivista ja tsemppaavaa ketjua kaipasinkin, sillä aihe on minulle kipeä ja todellinen. Nyt sain vahvistusta sille, että tämä on oikea aika jättää vanha kaveri pois elämästä. Hyvää päivänjatkoa kaikille ja voimia niille, jotka kamppailevat saman asian kanssa ja niille, jotka ovat näistä energiasyöpöistä päässeet eroon.

Ap

Moikka kaikki! Ap täällä kirjoittelee, olen nyt tehnyt sen ja "repäissyt laastarin", emme ole tämän entisen ystävän kanssa enää tekemisissä! Olo on paljon parempi ja aikaa riittää enemmän niille tärkeille ihmisille elämässäni! :) Tuntuu, etteivät huolet paina enää entiseen tapaan, kun ei tarvitse enää omien murheiden lisäksi olla ystäväni murheiden "ratkaisija". Olen erittäin tyytyväinen päätökseeni jättää tämä ihminen elämästäni, se oli täysin oikea ratkaisu. Olen myöskin yllättynyt siitä, että minulla ei ole häntä edes ikävä. En ole enää edes katkera siitä ajasta, mitä hänelle annoin aikoinaan, kun olin hänen nro 1 tukijansa vaikeiden aikojen läpi. Kaipa se ystävyys oli silloin minulle niin arvokas, että ilman sitä et olisi myöskään selvinnyt omista arjen haasteista. Mutta nyt olen iloinen siitä, että saan jatkossa antaa aikani vain niille ihmisille ja asioille, jotka ovat oikeasti tärkeitä elämässäni :) Kiitos kun kuuntelitte minua ja annoitte hyviä neuvoja, elämänlaatuni on parantunut 100%! :)

Ap

Hei muistan tämän jutun! Jotain sulle kirjoittelinkin omista kokemuksistani, kiva kuulla että niistä oli apua ja olet päässyt elämässäsi eteenpäin! :) Muista pysyä vahvana jos tämä entinen kaveri yrittää luikerrella takaisin elämääsi, pidä mielessäsi tämä hyvä olo mikä sinulla on nyt ja älä ota häntä enää vastaan elämääsi! Ihanaa kesää sinulle! :)

T. Parempiä ystäviä ympärillä nyt

MAHTAVA JUTTU! samanlaisesta tilanteesta selvinneenä voin sanoa, että teit yhden elämäsi parhaista päätöksistä! se on varmasti vaatinut myös paljon voimia, mutta hyvä että olet jaksanut tehdä tämän!

Voi kumpa minullakin olisi voimia tehdä vastaavanlainen juttu oman kaverin kanssa..... voisitteko antaa neuvoja?

Minä katkaisin ystävyyden samantapaisen prosessin jälkeen kuin ap. Ensin olin helpottunut, mutta nyt olen ikävöinyt ystävääni. Vaikka muistan, kuinka hän kerta toisensa jälkeen kieltäytyi tukemasta minua ja kuinka minun koko aika piti kuunnella hänen huoliaan, meillä silti oli myös hauskaa ja hyviä hetkiä. Ristiriitainen olo...ja ehkä myös harmittaa, kuinka helposti hän päästi minusta irti. Kun en pariin tekstariin vastannut kuin vain lyhyesti, niin siihen se jäi. Loppujen lopuksi en ole ihan varma, kumpi ystävyyden katkaisi :-)...

Vierailija kirjoitti:

Minä katkaisin ystävyyden samantapaisen prosessin jälkeen kuin ap. Ensin olin helpottunut, mutta nyt olen ikävöinyt ystävääni. Vaikka muistan, kuinka hän kerta toisensa jälkeen kieltäytyi tukemasta minua ja kuinka minun koko aika piti kuunnella hänen huoliaan, meillä silti oli myös hauskaa ja hyviä hetkiä. Ristiriitainen olo...ja ehkä myös harmittaa, kuinka helposti hän päästi minusta irti. Kun en pariin tekstariin vastannut kuin vain lyhyesti, niin siihen se jäi. Loppujen lopuksi en ole ihan varma, kumpi ystävyyden katkaisi :-)...

Hei, ikävä juttu, ettet ole jälkikäteen enää ollutkaan niin tyytyväinen päätökseesi. Mikäli kaipaat ystävääsi, niin ota häneen yhteyttä? Kiitos että jaoit oman kokemuksesi, itse en tule ikävöimään entistä ystävääni, onneksi elämässäni on nykyään uusia, hyviä ystäviä :)

Ap

Olipa kiva lukea nykyiset kuulumiset, ap! :)