Miten kerroit työpaikkakiusaamisesta ja auttoiko se?

Onko kenelläkään kokemuksia?

Anteeksi upitus, mutta eikö kenelläkään ole kokemuksia?

Huono kokemus mulla, esimies oli empaattinen ja lupasi hoitaa asian kuntoon. Miten kävi, kiusaaja sai usean sadan palkankorotuksen ja ttuilu jatkui vielä rankempana piilosellisena mistä ei voinut valittaa.. otin loparit

Esimies sanoi, ettei voi tehdä asialle mitään. Vähän ajan kuluttua sain kenkää yt-neuvotteluissa.

Tämä on niitä harvoja asioita, jotka on vielä työelämässä kokematta.

Sellaisen neuvon antaisin itselleni, että:

Sellaiselle kieroilulle täytyy älähtää heti. Siis ystävällisesti mutta kuuluvasti, "Mitä tämä nyt on? Mitä kuvittelette tekevänne?" Ei saa jäädä yksin ihmettelemään, "tekikö se oikeasti niin, ja mitähän se sillä tarkoitti". Muuten asiasta pääsee kasvamaan liian iso mörkö.

Tyypillistä on, että esimies vähättelee: "se nyt vaan on sellanen".

Esimiehillä ei kokemukseni mukaan ole osaamista tällaisissa asioissa.

Ikävää, että teillä on noin huonoja kokemuksia. Pelkään itsekin, että käy juuri tuolla tavalla. :( Kiusaaja on savustanut ulos jo useamman työntekijän tässä vuosien aikana, työntekijöiden vaihtuvuus on suurta. Ei kai itsellänikään ole muuta vaihtoehtoa kuin irtisanoa itseni. Ap

Meillä yksi valitti että sitä kiusataan, todisteita ei olut muuta kuin esimies pyysi siltä samaa kuin muiltakin. Kävi ilmi että tää kiusatuksi muka tullut oli tehnyt tilauksia lehdistä ja muusta työkavereiden nimissä. Että aina se kiusattu tassu ei ookkaan kiusattu.

Minua ei ole kiusattu, mutta olin tilanteessa, jossa kaikki muut naureskelivat pilkkaavasti  yhdelle sijaiselle ja tämä pakeni huoneesta. Suutuin ja sanoin muille, että noin ei puhuta kenellekään. Olkaa ihmisiksi! Siinä oli esimiehenikin paikalla. Sen jälkeen he jättivät sijaisen rauhaan. Muutaman paikalla ollut tuli kiittämään jälkeen päin, he sanoivat,  että eivät olisi uskaltaneet nousta kaikkia vastaan. Tämä lammasmaisuus on törkeää.

Se että työkaverit ei oo kivoja ei riitä. Sulla pitää olla todisteet

Olen ainakin kerran laittanut kiusaajan järjestyksen sanomalla hänelle aivan suoraan hänen käytöksestään. Kyseessä oli sen verran fiksu ihminen, että osasi lopettaa siihen paikkaan.

Tämä oli siltä ajalta kun en ollut vielä kuullut, että narsisteille ei kannata sanoa mitään suoraan eikä antaa mitään tunnereaktiota. Sitä paitsi kyseessä ei ollut narsistinen henkilö. Sen jälkeen on kyllä tullut vastaan näitä kroonisestikin ilkeitä tapauksia, joille suoraan sanominen voi pahentaakin tilannetta.

Tapaus 1:

Olin esimieheen yhteydessä siinä vaiheessa kun tilanne oli niin raskas,että pyysin työpisteen vaihtoa.Sopivaa uutta tehtävää ei löytynyt ja jäin entiselle paikalle.Asiasta käytiin ilmaa puhdistava keskustelu,mutta kiusaaja ei ollut mielestään ymmärtänyt kiusaavansa.Hän oli sitä mieltä,että me ei vaan tunneta toisiamme vielä jne.

Tilanne ei muuttunut lainkaan ja noin 6 kuukauden kuluttua lähdin toiseen työpaikkaan mitään selittelemättä.

Tapaus 2:

Uudessa tehtävässä minulle selvisi,että edeltäjäni oli siirretty paikaltani pois vakavien riitojen vuoksi.Tämä edeltäjä oli edelleen samassa yrityksessä,mutta toisessa tiimissä.Hänen näkemyksensä oli,että hänet oli julmasti häädetty työstä,jota oli tehnyt hyvin.Omassa tiimissäni oli paljon ihmisiä,jotka oli samaa mieltä.Edeltäjä kyttäsi etäältä pärjäämistäni ja juoruili.Tapaus ykkösestä viisastuneena lähdin 4 kuukauden koeaikana uuteen työpaikkaan.En ottanut asiaa mitenkään esille.

Aika vaikea tilanne, kun esimies on se kiusaaja. Tai siis esimiehet. Työsuojelukaan ei voi mitään, kun esimies on työsuojelupäällikkö. Puolitoista vuotta jaksoin vääntää asiasta, sitten tajusin olevani töissä ihan mielisairaassa paikassa. Nyt sairauslomalla masennuksen vuoksi, että pääsen eroon tuosta kaikesta.

Edellisessä, saman alan työpaikassa ilmoitin työkaveriini kohdistuvasta jatkuvasta kiusaamisesta. Siitä seurasi hetimiten työsuojelupalaveri ja varoitus kiusaajille. Heitä ei palkattu enää seuraavalle kaudelle.

On siis aika paljon työpaikasta kiinni, miten ihmisiä kohdallaan. Jos meininki ei ole asiallista, se ei muutu ellei johto vaihdu.

Meillä kiusataan ihan vapaasti, esimies ei puutu koska hänellä itselläkin on suosikit. Eräs vanha nainen on monet vuodet käynyt epäasiallisesti haukkumassa muita (nuorempia) ja menee pomolle valittamaan joka viikko jostain. Pomo uskoo häntä ja hän oli juuri mukana valitsemassa haastattelussa meille uuden työntekijän. Hän ei ollut muodollisesti pätevin hakija, vasta valmistunutkin ja aika hankala ihminen kaikin tavoin. Mutta hänet valittiin vakituiseksi vaikka lähes kaikki muut työntekijät toivoivat että ei valittaisi. Eräs pidempään meillä töissä ollut, ihana ja taitava työntekijä ei päässyt edes haastatteluun asti koska hän ei ole pomon suosiossa. Meillä on töissä paljon sellaista että joitakin ei edes tervehditä ja kohdellaan kuin näkymättömiä olisivat ja toisia taas suositaan ja joka päivä kehutaan vaatteita ja kaikkea muuta. Paljon on työntekijöitä lähtenyt pois, ja erästä nuorta naista kiusattiin niin rankasti että hänen oli pakko irtisanoutua.

Kiusaamista on mielestäni myös se että työt jaetaan epäreilusti. Meillä minä olen se joka saa eniten hommia ja jos siitä valitan niin ei kuunnella. Opiskelijat aina kummastelevat kohteluani, olen "kuin koira". Lähtisin heti pois toiseen työhön mutta tässä työssä on joitain hyviä puolia jotka sopivat nykyiseen elämäntilanteeseeni. Toki kokoajan katson muita paikkoja.

Tuskin ap tarkoitti, että työkaverit eivät ole kivoja. Kiusaaminen on oikeasti vakava ongelma. Useaan työpaikkaan on pesiytynyt sairas työpaikkakulttuuri, joka on tullut vuosien saatossa "normaaliksi" toimintatavaksi. Kiusaajat eivät näe toimissaan mitään väärää, vaikka pidetään palaveria toisensa perään. Noiden työpaikkojen maine on yleisesti kaikkien tiedossa. Niihin on vaikea saada pysyvää henkilökuntaa. Joku onneton käy kokeilemassa muutaman kuukauden oman terveytensä kustannuksella ja jää sitten pitkälle sairauslomalle, irtisanoutuu tai pääsee toiseen yksikköön.

Tyypillisesti kyseessä on joku hoitoalan yksikkö tai tietty kunnallisen alan yksikkö, jossa "joku/jotkut vaan on sellaisia". Esimerkkinä vaikka joku päiväkoti, joka on huonossa maineessa kaupungin henkilökunnan kesken. Kukaan ei halua sinne töihin kuin viimeisessä hädässä. Porukka vaihtuu usein ja henkilökunta uupuu ja on usein pitkillä sairaslomilla. Kukaan ei voi hyvin. Muutama voimakasluontoinen työntekijä terro risoi koko taloa ja savustaa porukkaa ulos. Esimiehiltä riittää kyllä sympatiaa ja ilmapiirin takia uupuneelle järjestyy paikka toisesta talosta. Mitään pysyvää ratkaisua ei kuitenkaan löydetä, koska sairas työpaikkakulttuuri on juurtunut niin syvälle.

Olen itse kaupungilla työntekijänä ja juuri tällaista meilläkin on jossain yksiköissä. Paikat ovat kaikkien tiedossa. Olen itse joskus kokeillut olla huonomaineisessa työpaikassa, enkä halua toiste kokea samaa. Toipuminen kesti pitkään.

Erityisesti naisvaltaisilla aloilla on työpaikkakiusaamista.

Olen tullut työpaikkakiusatuksi, silloin olin nuori ja arka, enkä uskaltanut sanoa asiasta mitään ja silloinen esimieheni ei kuitenkn olisi tehnyt mitään.

Tein pomolle kirjallisen ilmoituksen, netistä löytyi valmislomake. Se on pakko lusmuimmankin pomon käsitellä edes jotenkin määräajassa. Keskusteltiin yhdessä, minä, kiusaaja, esimies ja työsuojeluvaltuutettu. Kauniita puheita, kiusaaja pyysi anteeksi lähinnä sitä, että olin pahoittanut mieleni. Ainoa todellinen seuraus oli se, että kiusaaja jatkoi toimintaansa entistä hienovaraisemmin, niin etten pystynyt syyttämään häntä mistään konkreettisesta. Lopulta tuli burn out ja pitkä sairasloma, sen jälkeen etsin toisen työpaikan.