Lue keskustelun säännöt.
Oletko koskaan harkinnut palaavasi kotiseudullesi?
kotiin vai ei?
26.05.2019 |
Ja jos lopulta haaveesi toteutit - miten kävi?
Tuntuuko elämä tutuilla seuduilla yhtä mukavalta kuin esim, lapsena / nuorena milloin siellä olit ollut? Löytyikö seudulta mielekästä tekemistä näin aikuisena?
Tuntuuko, että kuulut sinne? Ottivatko seudun asukkaat sinut kuin vastaan?
Ja saitko vastaavaa työtä mitä teit aiemmalla paikkakunnalla? Oliko työnsaanti haasteellista?
Ja jos mukanasi muutti lapsia, miten he sopeutuivat seudulla kasvamaan? Tuliko sanomista, että haluavat palata sinne mistä lähditte?
Itse tuollaista päässäni pyörittelen, mutta en vielä ihan tosissani. Jos itsekseen asuisi, sitten olisi vapaa tekemään mitä vain, mutta kun on lapsia, ei voi isoja ratkaisuja tehdä non vain.
Kun nämä asiat hidastaa päätöksen tekoa.
A/ Vanhin lapseni lähtee ammattikouluun vasta syksyllä 2020. Valmistuu siitä kolmen vuoden päästä. Hänen pitää koulunsa käydä täällä seudulla. Ei voi käydä jossain muualla.
B/ Keskimmäinen on 10v silloin kun vanhin lapseni valmistuu. En tiedä miltä hänestä sitten tuntuisi, jos / kun äiti ja kuopus muuttaisivat tältä seudulta pois.
C/ Kuopus on täyttämässä 8v, kun olisi ehkä mahdollisuus muuttoon. Eli eskarin ja 1 luokan kävisi täällä. 2-luokalle pitäisi mennä sinne minne muuttaisimme. Mutta voiko käydä niin, että jää uudessa paikassa kaveripiirin ulkopuolelle? Ettei löydäkään kavereita itsellensä.
On sekin tietysti tässä, kun on täällä koko aikuis-ikänsä asunut, niin löytääkö paikkaansa kotiseudulta? Että kannattaako koko ideaa edes harkitakaan? Saako seudulta yhtä hyvin töitä, kuin täältäkin? Asumiskustannukset (vuokra) saattavat ehkä olla halvempia kuin täällä.
Ja kun keskimmäinen joka tapauksessa tänne seudulle jää, niin miten sitten tapaamiskuviot hoidetaan. Välimatkaa paikkakuntien välillä on noin 190km. Kokisin itse kyllä työlääksi hakea hänet noin 2t ajomatkan päästä. Siinä olisi suunnilleen kummaltakin puoliväli asuin-paikkakuntien välillä. Enkä tiedä miten lapsi mahtaisi osata noin 10v ikäisestä asti kulkea matkan junalla? Minulle tuo juna-ratkaisu olisi paras.
Kommentit (39)
En todellakaan harkitse, mikäli kotiseudulla tarkoitetaan paikkaa, jossa jouduin lapsena asumaan.
Muutin 16-vuotiaana, heti kun se oli mahdollista.
Eipä siellä ollut muuta kuin suuria kuusia, jos nuorena halusi jonnekin muiden pariin. Naapurit kyttäsivät ja juorusivat ja oma äitini lisäsi vettä myllyyn kertomalla minusta kaikenlaista naapureille ja sukulaisille. Siis yksityisasioitani. Kesälomallakaan en paria päivää pidempään viihtynyt. Siellä alkoi ahdistaa.
En missään nimessä muuttaisi. Sama kuvio siellä on kuin tuossa yhden aiemman kommentoijan viestissä. Ei ole oikein mitään, käydään kylällä kääntymässä ja ihmetellään ohiajavia autoja.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minulla ei edes ole mitään kotiseutua mihin palata. Vanhempani ovat eronneet ja asuvat ihan eri paikkakunnilla ja sukuun etäiset välit. Asuin jonkin aikaa nuoruudessa siellä sukuni kotiseudulla vanhempien kanssa mutta emme juuri ole tekemisissä joten mitään virallista kotiseutua ei ole. Isäni suku asuu muualla, mutta tavallaan sekin suku on "hajanainen" ja ihmisiä asuu monessa paikassa. Senkin vuoksi itsekin olen todella juureton ihminen ja mitään sellaista paikkaa mihin palata ei ole. Muutenkaan en ole vielä kotiutunut minnekään. Olen nuori ihminen ja nytkin asun vaan olosuhteiden vuoksi täällä ja ehkä sitten muutan taas muualle. Välillä minustakin olisi mukavaa jos olisi kotiseutu.
Vierailija kirjoitti:
Minulla ei edes ole mitään kotiseutua mihin palata. Vanhempani ovat eronneet ja asuvat ihan eri paikkakunnilla ja sukuun etäiset välit. Asuin jonkin aikaa nuoruudessa siellä sukuni kotiseudulla vanhempien kanssa mutta emme juuri ole tekemisissä joten mitään virallista kotiseutua ei ole. Isäni suku asuu muualla, mutta tavallaan sekin suku on "hajanainen" ja ihmisiä asuu monessa paikassa. Senkin vuoksi itsekin olen todella juureton ihminen ja mitään sellaista paikkaa mihin palata ei ole. Muutenkaan en ole vielä kotiutunut minnekään. Olen nuori ihminen ja nytkin asun vaan olosuhteiden vuoksi täällä ja ehkä sitten muutan taas muualle. Välillä minustakin olisi mukavaa jos olisi kotiseutu.
Tähän vielä se, että itse silti viihdyn hyvin maaseudulla ja olenkin ajatellut etten varmaan koskaan totu kerrostaloon. En voisi koskaan asua missään ison kaupungin keskustassa. Olen luontoihminen muutenkin ja maaseutu aina lähellä sydäntä, vaikka minulla ei mitään kotiseutua olekaan.
En todellakaan ole edes harkinnut. Miksi muuttaisin kyseiselle paikkakunnalle, missä kateus kukoistaa ja ihmiset ovat ilkeitä toisiaan kohtaan. Työpaikat saa muualta tulleet, eivät alkuperäiset paikkakuntalaiset. Jos joku alkuperäinen paikkakuntalainen perustaa vaikka yrityksen, ilmoitetaan hänelle, ettei tule onnistumaan. Ostokset tehdään naapurikunnissa ja osalla on pankkitili 30 km päässä olevalla paikkakunnalla, ettei omassa kunnassa vaan kukaan saa tietää raha-asioistasi.
Olen nytkin kotiseudullani paljasjalkaisena helsinkiläisenä. Voisi tietysti olla kiva, jos olisi jokin rauhallinen paikka johon palata, mutta ne suvun maat jäivät rajan taakse, siellä voi käydä vain viisumin kanssa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olen harkinnut muuttoa takaisin syntymäkaupunkiini Stadiin, nyt asun Vantaalla, mutta Iso-Roballe takaisin tekee mieli
Erosin 12 vuotta sitten vaimostani. Asuimme eroa ennen pääkaupunkiseudulla lähes parisataaneliöisessä paritalohuoneistossa. Samaan aikaan syntymäkotitaloni (samankokoinen) oli tyhillään keskisuuressa kaupungissa ja omistinkin siitä osan, Lähdin viikoksi "koeasumaan" sinne. Halusin ihan oikeasti selvittää, että sopisiko se minulle. Keskisuuri omakotitalo puolen hehtaarin tontilla veden rannalla. Huomasin paljon hyviä ja huonoja puolia. Koetta tosin häiritsi se, että juhannus sattui tuohon koeaikaan, joten koko aika ei ollut ihan tavallista. Pyrin tekemään kaikkia ihan normaaleja asioita.
Lopputulos oli, että ostin kerrotalokolmion Vantaalta, Koeasumisessa huomasin, että sittenkin kaipaan suurempaan kaupunkiin.
Toisaalta, pääkaupunkiseutua arvostetaan sen suomien mahdollisuuksien takia. En vain tiedä, miten paljon ihmiset oikeasti käyvät oopperassa, näyttelyissä, Korkeasaaressa tai kaikissa mahdollisissa ravintoloissa. Itse kävin oopperassa kai 15 vuotta sitten ja Kansallismuseossa en ole käynyt koskaan.
Kaikille maallemuuttoa harkitseville suosittelen "koemuuttoa". Ota vaikka Airbnb, tai vuokraa myy lyhyeksi ajaksi joku asunto jos se onnistuu. Elä siellä tavallista elämää. Koemuutto selvittää paljon asioita.
Ehkä itsekin teen taas koemuuton. Syntymäkaupungistani saa hyväkuntoisen rivitalokolmion saunalla, takalla ja pihalla alle 100000 euron hintaan. Nyt huomaan, että kaipaan juuri pihaa ja saunaa ja muuta luonnonläheisyyttä, mutta silti haluaisin kaupungin olevan lähellä. Mainittakoon että teen työtä, joka ei ole sidottu mihinkään paikkaan. Lisäksi voin jäädä eläkkeelle vuoden kuluttua. Pääkaupunkiseudulle minua ei sido oikein mikään. Koemuuton aikana tekisin ihan tavallisia asioita. Mieli voi muuttua ja tarkentua.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olen jo palannut ajat sitten takaisin pieneen 3 tuhannen hengen kylään, jossa ei ole kiirettä tai vaikeita ihmisiä, vaan luonnon ihana rauha ja hiljaisuus. Suosittelen lämpimästi kaikille. Mutta älkää kuitenkään kaikki tänne työntykö.
Mihinkä sitä kotisivulta lähtisi. Tampere ❤
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Itse siis koko aikuis-ikäni olen Pirkanmaalla asunut ja nyt Tampereella reilun vuoden. Täällä on kyllä mukavaa asua ja olla.
Silti kuitenkin vähän mielessä käy muutto lapsuuden seudulle Keski-Suomeen. Mutta kuten sanottu, pitää tätä asiaa ekana ajatella lasten kannalta.
Etenkin keskimmäisen. Mitä hän mahtaa miettiä jos minä & kuopus täältä muutaman vuoden päästä pois muuttaisimme?
Kyllä minä kaipaan kotiin. Muuttaisin heti, jos olisi varaa ostaa talo kotikylältä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Alkuperäinen kirjoitti:
Itse siis koko aikuis-ikäni olen Pirkanmaalla asunut ja nyt Tampereella reilun vuoden. Täällä on kyllä mukavaa asua ja olla.
Silti kuitenkin vähän mielessä käy muutto lapsuuden seudulle Keski-Suomeen. Mutta kuten sanottu, pitää tätä asiaa ekana ajatella lasten kannalta.
Etenkin keskimmäisen. Mitä hän mahtaa miettiä jos minä & kuopus täältä muutaman vuoden päästä pois muuttaisimme?
Keski-Suomi on ihana. Väli Tre-Jkl/Jämsä on ainakin helppo kulkea ja julkisia kulkee välillä paljon.
Tarkempi kaupunki olisi tuo Jyväskylä.
En vain tiedä onko siellä lapsiperheille arki-iltaisin millaista tekemistä? Kuopus olisi silloin alakoululainen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
20 vuotta etelässä riitti, nyt jo muutama vuosi takana kotiseudulla pohjoisessa. Olen tyytyväinen, ehdottomasti kannatti uskaltaa palata.
Minä palasin pari vuotta maailmalla olleena. Olin lomalla vanhempieni luona, tapasin entisen koulukaverin jälleen ja rakastuimme. Menimme naimisiin, ostimme kaksion, saimme kaksi lasta, rakensimme talon ja kasvatimme lapset maailmalle. Sain vakityöpaikan, josta jäin eläkkeelle. Mieheni kuoli. Lapset opiskelivat ja palasivat tänne takaisin. Heillä on nyt hyväpalkkaiset vakityöt, perheet ja uudet, isot talot. Elämämme on nyt täällä.
En sopeudu kaupunkiin, sen huomasin, kun sellaisessa asuin. Täällä on tilaa, harrastuksia riittää, nykyään tavarat löytyy tästä tabletilta.
Matkoilla ja kaupunkilomalla on kiva käydä, mutta täällä elämä on helppoa; työmatka on lyhyt, tontit isoja, asuntolainojen saanti helppoa (suku varmistaa taustalla), kouluissa vähemmän häiriköitä, kuin tuttava opettajien kouluissa kaupungeissa. Olemme kotikeskeisiä ihmisiä, ahdistuisimme, jos pitäisi ahtaasti asua. Täällä on hyvä olla!
Täällä ei myöskään ole vaivaa ”Kempeleen mini sterin kutsu mista vieraista”.
Vierailija kirjoitti:
20 vuotta etelässä riitti, nyt jo muutama vuosi takana kotiseudulla pohjoisessa. Olen tyytyväinen, ehdottomasti kannatti uskaltaa palata.
Muutkin jonnekin kaupunkiin esim Ouluun?luulen, että silloin askel om pienemmillä kuin muuttaa Helsingistä jonnekin pikkukylään.
Kiitokset rohkaisevista kommenteista!!
Ainoa mistä syyllisyyttä tunnen on jättää tuo keskimmäinen tänne seudulle. Mutta tietysti häntä yhtä samalla tavalla silti näkisin, kuin täälläkin.
Voikohan exä mahd. laittaa kapuloita rattaisiin, jos ilmoitan hälle tulevaisuudessa, että palaan nuorimmaisen kanssa kotiseudulleni takaisin?
Olis mukava muuttaa. Pääsisi maalle, lähemmäksi isompia kaupunkeja. Ja mikä tärkeintä, pois täältä pohjois-pohjanmaan vanhoilisista kuvioista.
Niin, se vastaus itse kysymykseen: En ole harkinnut.