Lue keskustelun säännöt.
Lasten lukumäärän voi itse valita, monialaisten on ihan turha valittaa, kuinka helppoa yksilapsisilla on, pääsee matkustamaan, jne.
25.05.2019 |
Voitteko lopettaa ruikutuksen, kuinka helppoa yksilapsisilla on, kuinka voivat matkustaa kun ei tarvi maksaa useamman lapsen matkoja, lapsi voi harrastaa kalliita harrastuksia, lapselle voi ostaa kalliita merkkivaatteita, jne.
Ihan jokaisella on mahdollisuus yksilapsisuuteen, jolloin ei tarvitse kadehtia meitä yksilapsisia.
Ainoa lapsemme on todennut kuinka ihanaa saada olla rauhassa kotina. Kavereita riittää ja on sosiaalisesti taitava, kun on joutunut itse olemaan pienestä asti aktiivinen kaverisuhteissa. Viihtyy hyvin yksin ja seurassa.
Lopettakaa yksilapsisten perheiden kadehtiminen, meillä on asiat upeasti ja niin teilläkin, kukaan ei pakota hankkimaan isoa lapsikatrasta.
Kommentit (42)
En kadehdi, mutta ei minusta omakaan elämäni ole mitenkään kadehtimisen arvoista :) Meillä on kaksi lasta, ei joo voi enää matkustella niin hulppeasti (tosin se johtuu lähinnä siitä että alettiin opiskelemaan, eikä lasten lukumäärästä...) ja varmaan nää tykkäis (tai sitten ei?) Jos olisi omat huoneet. Mutta kun me halutaan asua juuri tässä asunnossa niin lapsille nyt ei ole omia huoneita.
Se kyllä on rassaavaa kun lapset riitelee. Ja olisi kyllä ihan eri tavalla vapaa-aikaa jos olisi vaan toi koululainen eikä 3v pikkusisarusta lisäksi. Mutta kyllä me hänet niin haluttiin ja onneksi saatiinkin, koska on niin mainio tapaus :)
Enempää ei tule.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Totta, mutta siinä missä sen yhden lapsen kanssa voi käydä kahdenkeskistä keskustelua monta kertaa päivässä ja kuunnella hänen ilonaiheitaan ja surunaiheitaan, niin monilapsisessa perheessä sille kahdenkeskiselle keskustelulle ei ole välttämättä lainkaan aikaa tai se aika lasketaan ehkä minuuteissa.
En laske yhteiseksi ajaksi sitä, että teen ruokaa ja lapsi tekee pöydän ääressä tehtäviä ja sisarukset pyörivät ympärillä. Se on sitä arkea, kiirettä, puuhailua. Lasken yhteiseksi ajaksi sen, kun olen lapsen kanssa niin, että hän voi kertoa minulle asioita ja minä kuuntelen. Tätä aikaa, vanhemman täyttä mielenkiintoa, ei monilapsisessa perheessä ole usein.
On totta, että kaiken ei tarvitse pyöriä lapsen ympärillä, mutta erittäin surullista on myös se, että lapsen asiat eivät ole tärkeitä, kun vanhempien voimavarat menevät suurperheen pyörittämiseen.