Lue keskustelun säännöt.
Lasten lukumäärän voi itse valita, monialaisten on ihan turha valittaa, kuinka helppoa yksilapsisilla on, pääsee matkustamaan, jne.
25.05.2019 |
Voitteko lopettaa ruikutuksen, kuinka helppoa yksilapsisilla on, kuinka voivat matkustaa kun ei tarvi maksaa useamman lapsen matkoja, lapsi voi harrastaa kalliita harrastuksia, lapselle voi ostaa kalliita merkkivaatteita, jne.
Ihan jokaisella on mahdollisuus yksilapsisuuteen, jolloin ei tarvitse kadehtia meitä yksilapsisia.
Ainoa lapsemme on todennut kuinka ihanaa saada olla rauhassa kotina. Kavereita riittää ja on sosiaalisesti taitava, kun on joutunut itse olemaan pienestä asti aktiivinen kaverisuhteissa. Viihtyy hyvin yksin ja seurassa.
Lopettakaa yksilapsisten perheiden kadehtiminen, meillä on asiat upeasti ja niin teilläkin, kukaan ei pakota hankkimaan isoa lapsikatrasta.
Kommentit (42)
Mun mielestä taas yksilapsisilla perheillä on vaikeampaa kun monilapsisilla kun täytyy keksiä yhdelle lapselle enemmän sosiaalisia suhteita ja aktiviteetteja kun ei ole leikkikavereina. Kun perheessä on kaksi lasta pienellä ikäerolla ei vanhempien tarvitse olla aina leikittäjinä ja viihdyttäjinä. Sisarukset saavat seuraa toisistaan ja näin vanhemmat pääsevät helpolla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ja sitten lehtiin asti ulistaan kun se ainoa lapsi ei haluakkaan/saa omia lapsia ja ei koeta isovanhemmuutta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Samaa mieltä paitsi unohdat erään uskonyhteisön, jossa ei todellakaan voi valita.
Voi sielläkin valita kun valitsee salaa kierukan.
Aila harvassa heilläkäään jättiperheet enää on, eli kyl nuorempi polvi päätyy vain muutamaan. Paljon on myös vapaaehtoisesti lapsettomia. Muutaman lapsen perheitä tiiän paljon, enemmillään taas 16... En tiä onko tullu viel lisää.
Tunnen myös monilapsisia ei-uskovaisia perheitä. Siis et lapsia on 5-7.
Mut apn kanssa samaa mieltä. Elämä on valintoja joten turha olla kateellinen.
Vierailija kirjoitti:
Mun mielestä taas yksilapsisilla perheillä on vaikeampaa kun monilapsisilla kun täytyy keksiä yhdelle lapselle enemmän sosiaalisia suhteita ja aktiviteetteja kun ei ole leikkikavereina. Kun perheessä on kaksi lasta pienellä ikäerolla ei vanhempien tarvitse olla aina leikittäjinä ja viihdyttäjinä. Sisarukset saavat seuraa toisistaan ja näin vanhemmat pääsevät helpolla.
Voi LOL. Meillä on kaksi lasta 2 vuoden ikäerolla ja koko ajan saa olla vahtimassa etteivät tapa toisiaan vahingossa. Helpommalla pääsi yhden kanssa kun leikittiin rauhassa. Ei siinä, me haluttiin tätä ja nautitaan lapsiperhearjesta. Jaksaminen ja tukiverkot kunnossa. Mutta jos puhutaan miten vanhemmat pääsee helpolla niin kaksi lasta pienellä ikäerolla ei ole se.
Vierailija kirjoitti:
Samaa mieltä paitsi unohdat erään uskonyhteisön, jossa ei todellakaan voi valita.
Voi valita tulla järkiinsä ja lähteä kyseisen yhteisön piiristä. Joo, eihän se helppoa ole, jos on kakarasta asti aivopesty siihen touhuun ja perhe- ja sosiaaliset suhteet katkeavat siihen lähtöön, mutta kyllä sen valinnan voi tehdä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Samaa mieltä paitsi unohdat erään uskonyhteisön, jossa ei todellakaan voi valita.
Voi sielläkin valita kun valitsee salaa kierukan.
No aina sekään ei ole mahdollista. Esim jos mies vastustaa tai joutuu tarkkailun alle, kun lapsia ei tule.
Juu, luin juuri se Taivaslaulu-kirjan ja oli aika karua luettavaa.
Salaa tarkoittaa että mies ei tiedä asiasta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Samaa mieltä paitsi unohdat erään uskonyhteisön, jossa ei todellakaan voi valita.
Voi sielläkin valita kun valitsee salaa kierukan.
No aina sekään ei ole mahdollista. Esim jos mies vastustaa tai joutuu tarkkailun alle, kun lapsia ei tule.
Juu, luin juuri se Taivaslaulu-kirjan ja oli aika karua luettavaa.
Salaa tarkoittaa että mies ei tiedä asiasta.
Mies osaa varmaan epäillä asiaa kuitenkin ja muu yhteisö samoin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Samaa mieltä paitsi unohdat erään uskonyhteisön, jossa ei todellakaan voi valita.
Voi sielläkin valita kun valitsee salaa kierukan.
No aina sekään ei ole mahdollista. Esim jos mies vastustaa tai joutuu tarkkailun alle, kun lapsia ei tule.
Juu, luin juuri se Taivaslaulu-kirjan ja oli aika karua luettavaa.
Salaa tarkoittaa että mies ei tiedä asiasta.
Mies osaa varmaan epäillä asiaa kuitenkin ja muu yhteisö samoin.
Mitä sitten? Aina voi erota miehestä ja/tai koko lahkosta.
Vierailija kirjoitti:
Tosin melu meillä on hillitön.
Jep. Ei satavarmasti kadehdi. Kukaan aikuinen ei kaipaa lapsista lähtevää melua.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mun mielestä taas yksilapsisilla perheillä on vaikeampaa kun monilapsisilla kun täytyy keksiä yhdelle lapselle enemmän sosiaalisia suhteita ja aktiviteetteja kun ei ole leikkikavereina. Kun perheessä on kaksi lasta pienellä ikäerolla ei vanhempien tarvitse olla aina leikittäjinä ja viihdyttäjinä. Sisarukset saavat seuraa toisistaan ja näin vanhemmat pääsevät helpolla.
Voi LOL. Meillä on kaksi lasta 2 vuoden ikäerolla ja koko ajan saa olla vahtimassa etteivät tapa toisiaan vahingossa. Helpommalla pääsi yhden kanssa kun leikittiin rauhassa. Ei siinä, me haluttiin tätä ja nautitaan lapsiperhearjesta. Jaksaminen ja tukiverkot kunnossa. Mutta jos puhutaan miten vanhemmat pääsee helpolla niin kaksi lasta pienellä ikäerolla ei ole se.
"Kuin Israel ja Palestiina", totesi veljeni lastensa yhdessä leikkimisestä.
Ai kamala, meillä on viisi lasta ja matkustamme useita kertoja vuodessa, kahdella tyttärellä on ponit ja kilpailevat niillä, teineillä on mopot ja nyt kun tulee kevytautot, saavat sellaiset. Aina ovat saaneet halutessaan kalliitakin vaatteita. Harrastaa ovat saaneet mitä haluavat. Kaikille on säästetty ja sijoitettu. Sisaruksista on seuraa ja tukea toisilleen, eikä aikanaan ole yhden varassa sietää vanhempien vanheneminen, kuolema ja se yksinäisyys kun on sukuhaaransa ainoa jne. Aikaa ja huomiota ovat varmasti saaneet siinä missä ainoakin lapsi.
Toki meillä on hyvät tulot, tai no semihyvät, ei mitkään huippu, mikä mahdollistaa tämän. Mutta vaikka lapsia olisi vain yksi, tämän enempää materiaa ja rahaa emme olisi häneen panostaneet ja varmasti elämä olisi muuten paljon tyhjempää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Entä jos heti tupsahtaa vaikka kolmoset? Pitääkö pari antaa adoptioon, kun yhtä vaan haluaa?
Totta. Voi tulla samalla kerralla useimmiten kaksoset, mutta kyllä voi myös kolmosetkin tulla. Jos enempii kerralla nii sit on harvinaist, mutta Joo.
Mun mielestä kun lapse, eläimen minkä tahansa elävän olennon on itse hankkinut siitä täytyy pitää huolta . Ja kukaan ei sua pakota ottamaan eläintä, ei sen paremmin hankkimaan lasta. Täytyy aina miettiä, että Oletko sitten valmis ottamaan siitä vastuun. Eikä tyyliin, että on muutan päivän ja heittää ulos.
Älä yleistä. En ole kertaakaan ruikuttanut. Olemme varakas suurtperhe ja raha riittää ihan kaikkeen mitä haluamme.
T. 7-henkinen perhe
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Rakastan lapsiani, jaksan olla heistä kiinnostunut ja aktiivisesti mukana monessa touhussa, meillä on avoimet, luottavaiset ja keskustelevat välit, mutta olen silti äärettömän tyytyväinen että tuli tehtyä (että saatiin) enemmän kuin yksi! Seuraan läheltä paria yksilapsista perhettä, joissa toisessa vielä teini-ikää lähestyväkin on todella kiinni vanhemmissaan. Itselläni on suunnilleen saman ikäiset lapset (3 kpl), jotka tekevät ja menevät yhdessä (silloin kun eivät ole ystävien kanssa), mutta tuossa perheessä äiti on jonkinlaisessa yhdistetyssä sisaren, kaverin ja vanhemman roolissa lapselleen. En itse jaksaisi, tai paremminkin en haluaisi itselleni tuollaista roolia. Äitiys riittää.
Itseasiassa en nyt edes tiedä missä tällaista kateutta on tullut esille, joku keskustelu täällä? Meillä lasten määrä ei ole rajoittanut elämistä. Ollaan ihan vain keskituloisia, minä vähän allekin, mutta silti on saatu maksettua lapsille harrastukset ja ihan riittävän hyvät varusteet ja vaatteet. Matkusteltukin on just sen verran kuin on itse tarvetta tunnettu. Meillä on ehkä kuitenkin painotettu enemmän muita arvoja kuin materiaa ja somessa hyvältä näyttävää elämää.
Vierailija kirjoitti:
Mun mielestä taas yksilapsisilla perheillä on vaikeampaa kun monilapsisilla kun täytyy keksiä yhdelle lapselle enemmän sosiaalisia suhteita ja aktiviteetteja kun ei ole leikkikavereina. Kun perheessä on kaksi lasta pienellä ikäerolla ei vanhempien tarvitse olla aina leikittäjinä ja viihdyttäjinä. Sisarukset saavat seuraa toisistaan ja näin vanhemmat pääsevät helpolla.
Meillä ainakin se ainoa lapsi osaa keksiä kotona tekemisensä itse. Ja mennä kavereiden kanssa ulos leikkimään, jos siltä tuntuu.
Olen seuraillut kavereita, joilla on lapset pienellä ikäerolla. Ei se heidän elämä oikein vaikuta siltä, että heillä olisi helpompaa kuin minulla.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mun mielestä taas yksilapsisilla perheillä on vaikeampaa kun monilapsisilla kun täytyy keksiä yhdelle lapselle enemmän sosiaalisia suhteita ja aktiviteetteja kun ei ole leikkikavereina. Kun perheessä on kaksi lasta pienellä ikäerolla ei vanhempien tarvitse olla aina leikittäjinä ja viihdyttäjinä. Sisarukset saavat seuraa toisistaan ja näin vanhemmat pääsevät helpolla.
Voi LOL. Meillä on kaksi lasta 2 vuoden ikäerolla ja koko ajan saa olla vahtimassa etteivät tapa toisiaan vahingossa. Helpommalla pääsi yhden kanssa kun leikittiin rauhassa. Ei siinä, me haluttiin tätä ja nautitaan lapsiperhearjesta. Jaksaminen ja tukiverkot kunnossa. Mutta jos puhutaan miten vanhemmat pääsee helpolla niin kaksi lasta pienellä ikäerolla ei ole se.
"Kuin Israel ja Palestiina", totesi veljeni lastensa yhdessä leikkimisestä.
Nokkelaa! Täytyypä muistaa tämä. 😄
Vierailija kirjoitti:
Ai kamala, meillä on viisi lasta ja matkustamme useita kertoja vuodessa, kahdella tyttärellä on ponit ja kilpailevat niillä, teineillä on mopot ja nyt kun tulee kevytautot, saavat sellaiset. Aina ovat saaneet halutessaan kalliitakin vaatteita. Harrastaa ovat saaneet mitä haluavat. Kaikille on säästetty ja sijoitettu. Sisaruksista on seuraa ja tukea toisilleen, eikä aikanaan ole yhden varassa sietää vanhempien vanheneminen, kuolema ja se yksinäisyys kun on sukuhaaransa ainoa jne. Aikaa ja huomiota ovat varmasti saaneet siinä missä ainoakin lapsi.
Toki meillä on hyvät tulot, tai no semihyvät, ei mitkään huippu, mikä mahdollistaa tämän. Mutta vaikka lapsia olisi vain yksi, tämän enempää materiaa ja rahaa emme olisi häneen panostaneet ja varmasti elämä olisi muuten paljon tyhjempää.
"Aikaa ja huomiota ovat varmasti saaneet siinä missä ainoakin lapsi."
Tämä on valhe. Totaalinen valhe, jolla monilapsiset vähättelevät vanhemman ja aikuisen merkitystä lapsen elämässä. Meillä on kaksi lasta ja ilman muuta lapset saavat vähemmän vanhemman aikaa kuin jos lapsia olisi yksi. Tosin meillä on kaksi aikuistakin eli aikuisten aikaa ja huomiota tulee yhtä paljon mutta ei juuri sen tietyn vanhemman.
Monilapsinen varakas perhe on yhtälö jossa aikuisen aikaa ei sataprosenttisesti ole paljoa! Naapurissa asuu seitsenlapsinen perhe, ja isä on aina töissä, äiti hoitaa aina pikkuisia ja esikoisen esitykset, keväjuhlat, kaverisuhteet, koulu ja elämä ylipäätään on täysin esikoisen omilla harteilla. Me kuskaamme juhliin, kun vanhemmat eivät ehdi eivätkä ole koskaan läsnä missään tapahtumassa. Lapsi ei myöskään harrasta mitään harrastusta, koska vanhemilla ei ole aikaa kuskata mutta toisaalta sisarusten kanssa saattavat vuokrata kokonaisen jäähallin vain omalle perheelleen, eli rahasta ei ole pulaa. Vanhempien aikaa jaetaan sisarusten kanssa yhteisten retkien kautta, mutta sitä omaa ja henkilökohtaista aikaa tai kiinnostusta lapseen ei tällaisessa perheessä ole. Ei pysty olemaan, kun lapsia on paljon ja jonkun on ansaittava ne rahatkin, kun perintöä ei ole tippunut taivaalta.
Tuossakin perheessä sisarukset ovat niitä parhaita kavereita, kun mahdollisuutta muuhun ei oikeastaan ole. Vanhemmat ovat siis siirtäneet osan kasvatusvastuusta sisaruksille itselleen ja kuvittelevat, että lapselle riittää se huomio, minkä ehtii antamaan vaipanvaihtojen ja pikkusisarusten hoitamisen välissä.
Onko monilapsisten vanhempien vuorokaudessa enemmän tunteja vai mistä he kuvittelevat, että sitä aikaa ja huomiota voisi olla yhtä paljon?
Vierailija kirjoitti:
Mun mielestä taas yksilapsisilla perheillä on vaikeampaa kun monilapsisilla kun täytyy keksiä yhdelle lapselle enemmän sosiaalisia suhteita ja aktiviteetteja kun ei ole leikkikavereina. Kun perheessä on kaksi lasta pienellä ikäerolla ei vanhempien tarvitse olla aina leikittäjinä ja viihdyttäjinä. Sisarukset saavat seuraa toisistaan ja näin vanhemmat pääsevät helpolla.
Tämä on oikeasti jo niin kulunut väittämä. :D
Ei mitään muuta kuin propagandaa saada ihmiset tekemään lapselleen ”kaveri”.
Kyllähän kavereita saa harrastuksista, koulusta, kerhoista, päiväkodeista, eskarista tai sukulaisten lapsista..
Mitä jos sisarukset ei tule toimeen keskenään, ihmiset kun ovat kaikki persoonia ja kaikki persoonat ei tunnetusti sovi hyvi yhteen?
Aika monien sisarussuhteet on juuri touhua Israel ja Palestiina.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ai kamala, meillä on viisi lasta ja matkustamme useita kertoja vuodessa, kahdella tyttärellä on ponit ja kilpailevat niillä, teineillä on mopot ja nyt kun tulee kevytautot, saavat sellaiset. Aina ovat saaneet halutessaan kalliitakin vaatteita. Harrastaa ovat saaneet mitä haluavat. Kaikille on säästetty ja sijoitettu. Sisaruksista on seuraa ja tukea toisilleen, eikä aikanaan ole yhden varassa sietää vanhempien vanheneminen, kuolema ja se yksinäisyys kun on sukuhaaransa ainoa jne. Aikaa ja huomiota ovat varmasti saaneet siinä missä ainoakin lapsi.
Toki meillä on hyvät tulot, tai no semihyvät, ei mitkään huippu, mikä mahdollistaa tämän. Mutta vaikka lapsia olisi vain yksi, tämän enempää materiaa ja rahaa emme olisi häneen panostaneet ja varmasti elämä olisi muuten paljon tyhjempää.
"Aikaa ja huomiota ovat varmasti saaneet siinä missä ainoakin lapsi."
Tämä on valhe. Totaalinen valhe, jolla monilapsiset vähättelevät vanhemman ja aikuisen merkitystä lapsen elämässä. Meillä on kaksi lasta ja ilman muuta lapset saavat vähemmän vanhemman aikaa kuin jos lapsia olisi yksi. Tosin meillä on kaksi aikuistakin eli aikuisten aikaa ja huomiota tulee yhtä paljon mutta ei juuri sen tietyn vanhemman.
Monilapsinen varakas perhe on yhtälö jossa aikuisen aikaa ei sataprosenttisesti ole paljoa! Naapurissa asuu seitsenlapsinen perhe, ja isä on aina töissä, äiti hoitaa aina pikkuisia ja esikoisen esitykset, keväjuhlat, kaverisuhteet, koulu ja elämä ylipäätään on täysin esikoisen omilla harteilla. Me kuskaamme juhliin, kun vanhemmat eivät ehdi eivätkä ole koskaan läsnä missään tapahtumassa. Lapsi ei myöskään harrasta mitään harrastusta, koska vanhemilla ei ole aikaa kuskata mutta toisaalta sisarusten kanssa saattavat vuokrata kokonaisen jäähallin vain omalle perheelleen, eli rahasta ei ole pulaa. Vanhempien aikaa jaetaan sisarusten kanssa yhteisten retkien kautta, mutta sitä omaa ja henkilökohtaista aikaa tai kiinnostusta lapseen ei tällaisessa perheessä ole. Ei pysty olemaan, kun lapsia on paljon ja jonkun on ansaittava ne rahatkin, kun perintöä ei ole tippunut taivaalta.
Tuossakin perheessä sisarukset ovat niitä parhaita kavereita, kun mahdollisuutta muuhun ei oikeastaan ole. Vanhemmat ovat siis siirtäneet osan kasvatusvastuusta sisaruksille itselleen ja kuvittelevat, että lapselle riittää se huomio, minkä ehtii antamaan vaipanvaihtojen ja pikkusisarusten hoitamisen välissä.
Onko monilapsisten vanhempien vuorokaudessa enemmän tunteja vai mistä he kuvittelevat, että sitä aikaa ja huomiota voisi olla yhtä paljon?
Kun se ei mene niin, että jos vanhemmalla on vaikkapa 5 tuntia aikaa päivässä olla lasten kanssa, että se koko aika oikeasti aidosti niiden kanssa vietetään. Jos on viisi lasta, ei jokainen saa tuntia tai jos on yksi lapsi, ei tämän kanssa aktiivisesti olla viittä tuntia. Eikä pidäkään, vaan lasten tuleekin oppia olemaan myös itse ja täyttämään aikaansa itse. Ei se ole mikään palvelus, että ollaan ainoan lapsen ohjelmatoimistona koko ajan. Eikä sekään ole palvelus, että jatkuvasti 100% huomio on lapsessa, vaan esimerkiksi ulkoilu kahden tai kolmen kanssa on hyvinkin laadukasta huomiointia ja oman tilan antamista samaan aikaan.
Näin yksinkertaistaen.
Jep. Tosin aiemmin luulin et ihmiset hankkii lapsia sen mukaan miten haluaa heitä hoitaa ja heidän kanssaan olla. Sit tapasin nykyisen mieheni, jonka ex koki omien lasten hoitamisen elämää suurempana vääryytenä ja on ikuisesti katkera jokaisesta hetkestä kun hän on joutunut jotain enemmän suhteessa omiin lapsiinsa. Vaikea käsittää. Mut ehkä on ihmistyyppi joka vaan haluaa uhriutua, myös vanhemmuudestaan. Vaikka on ihan itse saanut päättää haluaako lapsen saati useampia. Ja kun se ensimmäinenkin on vissiin ollut ihan suorituskyvyn ylärajoilla, niin lisää on silti pitänyt tehdä. Varmaan uhriutuu lopun ikäänsä