Onko täällä joku, jonka lapsi on huumekoukussa?
Haluaisin keskustella asiasta. Itse olen 42v. ja tyttäreni 18v.
Kommentit (24)
Jatkan tätä ketjua (olen aloittaja):
Ymmärrän hyvin, että joku ei halua edes keskustella asiasta. Kunnioitan sitä.
Itselläni tätä helvettiä on nyt kestänyt kolme vuotta, enkä jaksa enää yksin. Asumme pienellä paikkakunnalla, eikä täällä ole vertaisryhmää. Tai siis minä asun, koska tyttäreni ei ole taas edes käynyt kotona yli kuukauteen.
Tämä huoli on musertava.
Lisään vielä, että tyttäreni oli lastensuojelun piirissä alaikäisenä, pääsi/joutui laitokseen, mutta täysi-ikäiselle en voi minäkään enää mitään.
Jokainen aamu, päivä ja ilta on yhtä tuskaa.
Toivottavasti joku samojen asioiden kanssa kamppaileva vastaisi sinulle.
Varmasti tuskallista ja musertavaa huolten täyttämää aikaa, olen pahoillani tilanteestasi <3
Minun lapseni huume ja rikoshelvetti on jo kestänyt pian 15 vuotta. Vankilassa istuttu monta kertaa ja ne ajat olen ollut rauhallisimmin mielin, kun olen kokenut että hän on turvassa. Ihme että elää vielä. Kotona käy epäsäännöllisesti.
Hep! Samanlainen tarina, paitsi että lapsi yrittää kaikkensa etten minä saisi tietää hänen huumeidenkäytöstään, eli kieltää asian kokonaan. Pahalta tuntuu, ja olen miettinyt muuttoa toiselle paikkakunnalle että saan olla rauhassa katseilta, ja siltä että selkäni takana jatkuvasti sipistään. Paras neuvo on se, että sinun jalapsesi elämät ovat erillisiä ihan samalla tavalla kuin sinun ja omien vanhempiesikin, eli katse omaan elämään enemmän, ja lapsen elämään vähemmän.
No halusitko ap keskutella vai et?
Aloittajana vastaan vielä tähän ketjuun:
On todella vaikeaa yrittää erottaa vasta 18-vuotiaan elämää omastani. Siis tällaisessa tilanteessa. Tiedän, että ilman tukea I hän joutuu todella syvälle. Vai antaako tukeni juuri hänelle mahdollisuuden jatkaa huumeiden käyttöä?
Miten voi laittaa välit poikki ihmiseen, jota rakastaa enemmän kuin mitään muuta?
Jaksamista ja voimia kaikkien huumeidenkäyttäjien läheisille.
Siskoni on 22, ollut huumekoukussa 17-vuotiaasta. Valehtelee, varastaa, katoilee ja ilmestyy kotiovelle mihin kellonaikoihin sattuu. Itse olen siitä "onnellisessa" asemassa etten asu kotona, joten voin halutessani ummistaa silmäni siskoni touhuilta, äidulläni ei ole tätä vaihtoehtoa. Äitini ei valita, toteaa vain olevansa täysin loppu yrittäessään auttaa aikuista lasta, joka ei oikeasti halua apua vaan huumeita. Äitini maksoi pitkään siskon kulutusluottoja ja ulosottojakin, kunnes ymmärsi ettei siitä ole kellekään kuin haittaa, käy kaupassa siskolleni (ei muka auta huumeiden saamisessa kun antaa ruokaa, ei rahaa) ja hakee tätä milloin mistäkin.
Lopulta huumeidenkäyttäjää ei voi auttaa kukaan jollei henkilö itse oikeasti halua päästä aineista eroon. Tie on kuulemna pitkä ja kivinen, avo- ja normikatkojen ralli jolloin löhtökohtaisesti aineista ei päästä eroon.
Aloittaja taas kommentoi tässä.
Otin yhteyttä tuli puhelimeen, josta ohjasivat edelleen soittamaan eteenpäin. Älkää te muutkaan jääkö tämän asian kanssa yksin!
En ymmärrä, miksen uskaltanut tai kehdannut hakea apua aiemmin.
Voimia kaikille äideille, jotka taistelevat tämän asian kanssa!
Ap
Poikani käytti yläasteella huumeita ja jälkeen päin kuulin, että möikin niitä. Pikkusiskonsa jäi paljon syrjään ja huomiotta, kun koko ajan piti olla varppeillaan, että mitä seuraavaksi tulee ja soittaako poliisit.
Minä ja isäpuolensa kirjaimellisesti revittiin poika siitä huumemaailmasta. Ymmärrän, että ei se aina onnistu. Nyt poika on tunnollinen perheenisä ja tekee ahkerasti töitä.
Voin kertoa, että se elämä oli joskus raskasta. Itseasiassa minulla ei silloin ollut omaa elämää ollenkaan. Toivon paljon voimia samassa tilanteessa oleville 💚
Onko jälkihuosta mahdollista?
Voit opastaa palvelujen pariin, mutta et voi pakottaa näitä käyttämään. Älä ainakaan anna rahaa, ruokaa, pesuaineita yms. mitä elämisen tarvitsee kannattaa viedä tuliaisena rahan sijasta. Jos vielä asuu kotina niin järjestä joku tukiasunto/asuntola
En oikein käsitä, miksi on ok viedä ruokaa ja muuta riippuvaiselle. Jos ei tarvitse maksaa mistään, sehän on myös avustamista kun riippuvainen tottuu siihen, että autetaan kaikessa ja omat rahat voi kaikki käyttää huumeisiin. Siis niinhän ne varmaan joka tapauksessa menisi, mutta pohja tulisi vastaan pikemmin kun joutuisi kulkemaan likaisena ja nälkäisenä tai ratkaisemaan jollain muulla perustarpeet.
Haluan Ap sanoa, että olen pahoillani.. Ymmärrän huolesi, turhautumisesi, väsymyksen sekä myös vihasi.
Minun neuvoni on, että tee tyttärellesi selväksi miltä sinusta tuntuu, mutta älä aloita syyttelyä. Uskon, että hän ei voi myöskään hyvin ja itsensä syyttäminen, viha, häpeä ynm on mitä hän tuntee.
Tee myös selväksi, että olet aina tukena ja täällä häntä varten jos tulee tilanne, että tarvitsee apua tai haluaa jutella. Ja, että olet vierellä tsemppaamassa, jos päättää lopettaa. Lopettaminen lähtee vain hänestä itsestään, ei auta jos menee muiden mieliksi katkolle.. Ja huumeista eroon pääsy on pitkä matka. Ja kuivilla olo koko loppu elämän matka.
Jo nämä asiat, kun kerrot tyttärellesi niin uskon, että hän ajattelee asioita. Ja tuntee kiitollisuutta ja lohtua vaikkei sitä ääneen ehkä sanoisi.
Muista huolehtia itsestäsi. Nuku yösi kunnolla ja nauti elämästä. Netistä löydät toimipisteitä jos haluat vertaistukea. Sinäkin Voit käydä myös esim. avoimessa NNA-ryhmässä, sieltä voi saada myös hyviä apuja ja neuvoja.
Valitettavasti tyttäresi elämän langat ovat vain ja ainoastaan hänen omissa käsissään.
Toivon aidosti kaikkea hyvää sinulle sekä tyttärellesi.
T. Entinen käyttäjä
Mikähän saa ihmiset kokeilemaan tai käyttämään huumeita
Vierailija kirjoitti:
Mikähän saa ihmiset kokeilemaan tai käyttämään huumeita
Mielenkiinto? Kokeilunhalu?
Vierailija kirjoitti:
Oispa piriä.
Narkit pois palstalta!
Tuo ruuan/laskujen jne maksaminen on kinkkinen juttu. Kun näkee, miten lapsi voi huonosti koska ei ole rahaa ruokaan, tekee mieli tehdä jotain konkreettista auttaakseen, mutta oikeasti se tarkoittaa vain sitä että sitten huumeidenkäyttäjällä on enemmän rahaa aineisiin. Ja kun narkomaani miettii, ostaako ruokaa vai etsiikö aineita niin aineet menevät aina edelle.
Äiti maksoi minun ja narkomaanimieheni sähkölaskuja, toi kerran viikossa pari kassillista ruokaa ja kävi siivoamassa, kuskasi A-klinikalle antamaan seuloja (tietysti positiivisia) - hyysäsi aikuista lastaan joka oli koko ajan niin sekaisin tai palasina, ettei oikeasti välittänyt vaikka olisi kuollut sohvalle nukkuessa. Oikeasti se mitä äitini olisi pitänyt tehdä, olisi ollut sanoa että jollet halua päästä koukusta niin tukehdu elämääsi, palataan jos joskus olet kunnossa. Lopulta hän tekikin niin, kun oli ensin sairastunut vaikeaan masennukseen ja oli sotkenut oman taloutensa.
Narkomaanien omaiset - parasta mitä voitte tehdä narkomaanille, on antaa olla. Jollei huumeidenkäyttäjä itse halua päästä aineista eroon ja itse ottaa vastuuta elämästään niin kukaan ulkopuolinen ei voi auttaa. Aivan sama kuinka huolissasi olet, kuinka kovin koitat rakastaa, niistä ei valitettavasti ole paskaakaan hyötyä koska aineet menevät aina kaiken muun edelle.
On. En kyllä jaksa keskustella. Tiedän että pitäisi hakeutua vertaistuen piiriin mutta kun en vaan jaksa. Toivottavasti sinä olet viisaampi.