Ripari ahdistaa
Eli mulla alkaa siis rippileiri kuukauden päästä vastoun tahtoani. Minut pakotettiin sinne eikä mun anneta jättää sitä kesken. Minulle ei sinänsä se leiri ole se onglema vaan se uskonnollisuus siellä. Minä olen 100% kirkkovastainen ja tämä leiri tulee vain lisäämään sitä. Aina kun ajattelen sitä riparia niin tuntuu että tukehtuisin enkä saisi henkeä, sydämmeni lyönti tihenee helvetisti ja rupeaa ahdistamaan. Minua häiritsee aivan helvetisti että joudun syömään jotain ehtoollista, opettelemaan rukouksia ja lukemaan raamattua. Olisiko kellään lohduttavia sanoja?
Kommentit (16)
Ehtoolliselle ei ole pakko mennä. Sanot vaan riparin papille, että olet ateisti, etkä halua konfirmaatioon mukaan.
Minusta vanhempasi tekevät väärin, kun pakottavat sinut riparille.
Miten olisi prometeusleiri? Hyväksyisikö vanhempasi, että vaihtaisit riparin sellaiseen?
Mielestäni on väärin pakottaa riparille vastoin omaa tahtoa. Yritä kuitenkin ajatella, että se on vain 1 viikko ja siitä kyllä selviää. Ehkä löydät kivoja kavereita sieltä ja ehkä nautit vapaasta iltaohjelmasta, uimisesta yms. Tietääkseni ehdolliselle ei ole pakko osallistua edes riparilla. Luultavasti suurin osa rippikoululaisista käy riparin vain tavan ja perinteen vuoksi, ei moni muukaan ole siis erityisen uskonnollinen.
Tykkäätkö käydä keskusteluja muiden kanssa? Voit ihan hyvin sanoa riparilla ääneen oman näkemyksesi ja saada mielenkiintoista keskustelua aikaan. Omia näkemyksiään ei tarvitse hävetä.
Tsemppiä sinulle!
Mä olen uskossa ja kuullostaa ihan kamalan inhottavalta, että sinut pakotetaan riparille. Oletan että järkipuhe vanhemmillesi ei auta?
Juttelisin asiasta riparin papille, avoimesti ja rauhallisesti. Ehtoolliselle ei tosiaankaan pidä osallistua, jos sitä pitää vastenmielisenä asiana ja/tai ei ymmärrä sen merkitystä.
Auttaisiko jos ajattelisit leiriä vaan hengailukokemuksena, paljonhan siellä on sellaista rentoa pelailua ja muuta ohjelmaa, ei kaikkea aikaa raamattua sentään lueta. Tai ottaisit tarkkailijan roolin , ei siellä kukaan voi pakottaa uskomaan ja jos oma vakaumuksesi on sinulle selvä, ei sinun tarvitse asiasta stressata.
Poliisit siis pakottavat sinut sinne suorittamaan jotain oppeja? Onhan se ikävää jos näin tekevät aseella uhaten ja ymmärrän ettet voi kieltäytyä.
Ellei,niin et mene, en minäkään mennyt ja pistin vanhempien suut hiljaisiksi.
Aika hyvin kirjoitat 15 v pojaksi. 🤔
Kannattaahan se ripari käydä jos joskus haluaa mennä kirkossa naimisiin tai olla jonkun kummina.
Vierailija kirjoitti:
Poliisit siis pakottavat sinut sinne suorittamaan jotain oppeja? Onhan se ikävää jos näin tekevät aseella uhaten ja ymmärrän ettet voi kieltäytyä.
Ellei,niin et mene, en minäkään mennyt ja pistin vanhempien suut hiljaisiksi.
Todellisuudessa 14-15-vuotiaan on todella vaikea kieltäytyä, jos vanhemmat päättävät jotain. Minut pakotettiin riparille, onneksi pääsin päivärippikouluun enkä joutunut leirille, ja ainoa syy miksi siedin sen paskan oli tieto tulevista rahalahjoista.
Vierailija kirjoitti:
Kannattaahan se ripari käydä jos joskus haluaa mennä kirkossa naimisiin tai olla jonkun kummina.
Yhä harvempi haluaa kirkkohäät tai kastaa lapset. Ja rippikoulun voi käydä aikuisenakin, jos kirkkohäitä ja kummiutta pitää tarpeellisina.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Poliisit siis pakottavat sinut sinne suorittamaan jotain oppeja? Onhan se ikävää jos näin tekevät aseella uhaten ja ymmärrän ettet voi kieltäytyä.
Ellei,niin et mene, en minäkään mennyt ja pistin vanhempien suut hiljaisiksi.
Todellisuudessa 14-15-vuotiaan on todella vaikea kieltäytyä, jos vanhemmat päättävät jotain. Minut pakotettiin riparille, onneksi pääsin päivärippikouluun enkä joutunut leirille, ja ainoa syy miksi siedin sen paskan oli tieto tulevista rahalahjoista.
Mä maksoin mun pojalle 1000 € siitä hyvästä, että meni päivärippikouluun. En halunnut alkaa vääntämään asiasta exän kanssa, jolle rippikoulun käyminen tuntui siinä vaiheessa olevan elämän ja kuoleman kysymys.
Ajattelen niin, että riparin käymällä saat hyvän perustietopaketin siitä, mistä kristinuskossa on kysymys. Kun olet saanut tiedon, tiedät miten siihen suhtautua. Ehkä nykyinen kirkkovastaisuutesi ei perustukaan faktoihin ja mielesi muuttuu riparilla - tai ehkä ei. Jos ei, voit sanoa papille että et halua osallistua konfirmaatioon, koska et usko kirkon opetuksiin. Konfirmaatio ei ole pakollinen osa rippikoulua, vaan oikeastaan tarkoitettu olemaan henkilökohtainen sitoutuminen kristilliseen uskoon. Jos ei halua tunnustaa uskoaan ja julkisesti sitoutua toteuttamaan sitä elämässään, ei konfirmaatioon oikeastaan pitäisi mennä. (Sen sijaan uskon ei tarvitse olla mitenkään vahvaa ja selkeää voidakseen osallistua.) Ehtoollinen on tarkoitettu ihmisille, jotka uskovat siitä luterilaisen opin mukaisesti, ja uskovana ihmisenä pidän siihen painostamista todella vastenmielisenä ilmiönä. Jos minulla olisi lapsia, voisin kyllä patistella rippikoulun käymiseen, mutta en konfirmaatioon, ja lupaisin lapselle täsmälleen samat juhlat ja lahjat kuin jos olisi konfirmoitu.
Haloo, se kestää vain viikon. Elämässä täytyy sietää myös epämiellyttäviä asioita. Hyötyy siitä kuitenkin on enemmän kuin haittaa.
Vierailija kirjoitti:
Ajattelen niin, että riparin käymällä saat hyvän perustietopaketin siitä, mistä kristinuskossa on kysymys. Kun olet saanut tiedon, tiedät miten siihen suhtautua. Ehkä nykyinen kirkkovastaisuutesi ei perustukaan faktoihin ja mielesi muuttuu riparilla - tai ehkä ei. Jos ei, voit sanoa papille että et halua osallistua konfirmaatioon, koska et usko kirkon opetuksiin. Konfirmaatio ei ole pakollinen osa rippikoulua, vaan oikeastaan tarkoitettu olemaan henkilökohtainen sitoutuminen kristilliseen uskoon. Jos ei halua tunnustaa uskoaan ja julkisesti sitoutua toteuttamaan sitä elämässään, ei konfirmaatioon oikeastaan pitäisi mennä. (Sen sijaan uskon ei tarvitse olla mitenkään vahvaa ja selkeää voidakseen osallistua.) Ehtoollinen on tarkoitettu ihmisille, jotka uskovat siitä luterilaisen opin mukaisesti, ja uskovana ihmisenä pidän siihen painostamista todella vastenmielisenä ilmiönä. Jos minulla olisi lapsia, voisin kyllä patistella rippikoulun käymiseen, mutta en konfirmaatioon, ja lupaisin lapselle täsmälleen samat juhlat ja lahjat kuin jos olisi konfirmoitu.
Ai että siihen mennessä 8 vuotta koulun uskontotunteja ei vielä riitä???
Osanottoni kamalista vanhemmista. Laumasieluisia pas-ka-aivoja. Onneksi olet fiksumpi kuin he.
Leirillä opettelet ne sadut ulkoa, ja unohdat sitten heti. Konfirmaatiossa kuvittelet ittekses hihittäen olevasi vaikka päiväkodin hoitaja, joka nyt vaan työn takia joutuu kertomaan satuja. Kyllä se siitä. Elämässä joutuu tekeen välillä hassuja ja tyhmiä asioita. Älä ota asioita niin tosissasi.
Ota asia yleissivistyksen kannalta. Länsimainen ajattelu kuitenkin pohjautuu paljon kristinuskoon ja usein kirjallisuudessa ja taiteessa jää moni asia ymmärtämättä jos ei yhtään tunne perusteita. Mene avoimin mielin, voit yllättyä positiivisesti! Konfirmaatioon ei ole pakko osallistua.
Ei kannata pelätä. Panet leirillä vaikka jotain nättiä isosta. Pappi voi myös ottaa polvelle istumaan.
Otan osaa. Itsekin vihasin aikoinaan riparia sydämeni pohjasta. Kyllä siitä selviää. Eroat kirkosta heti kun siihen on mahdollisuus.