Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
miksi koulussa, vielä lukiossakin, on oppiaineena kuvaamataito
25.05.2019 |
Mitä hyötyä tuosta on tarkoitus olla yhtään kenellekään, mietin juuri. Lapsuudestani aika paljon meni ohjatussa askartelussa ja piirtelyssä jota inhosin syvästi.
Ja koettakaa pliis keksiä jotain oikeaa perustelua eikä "mukava tauko puurtamiseen" tai "se on kivaa". Jos olisi tarkoitus olla kivaa niin sitten vaikka pelejä, leikkiä tai liikuntaa sille aikaa. Jos tarkoitus opettaa taidetta niin olisi suotavaa saada valita alansa.
Ja minulla on henkilökohtaisia traumoja tuosta. Motoriikkani ei kertakaikkiaan sovellu piirtämiseen tai muuhun sellaiseen enkä kykene tekemään itseäni miellyttävää jälkeä, tämä ahdisti herkkää sieluani todella. Silloin kun piti lukiossa tehdä muotokuva luokkakaverista kieltäydyin ehdottomasti koska en halunnut häntä loukata töherrykselläni. Saakelin harppu hörhö kuvisope pilasi erinomaisen keskiarvoni kutosella siitä kurssista...
Kommentit (54)
Mää piirsin tosi hyviä puita. Kaikessa muissa olin paska.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Yhyy, mulla on trauma, mä en tykännyt kuviksesta, kuvismaikka oli kauhee, minä minä minä minä yhyyy yhyy yhyyyyyyyyyy!
Kasva widdu aikuiseksi jo. Tai mene kansalaisopiston taidekurssille, hahhahhaha.
Ohiksena on suorastaan innostuttava vastaamaan:
Ei, kuvaamataidon opettaja oli ehkä mukavin ja leppoisin opettaja kaikista yläasteella.
Käytin kuvaamataidon tunnit keskusteluun kavereiden kanssa ja piirsin yhden työn per lukukausi, siihen meni noin 20 minuuttia. Todistukseen tuli silti kasi. Täysin hukkaan heitettyä aikaa.
Tuolloin ei edes opetettu mitään, saatiin vain piirtää mitä huvittaa. Jos olisi oikeasti opetettu piirtämistä tai vaikka rakennuspiirtämistä meille ei-luoville, olisi siitä saattanut olla jotain hyötyä.
Toinen pointti on sitten se, etteipä ole elämässä koulujen jälkeen koskaan tarvinnut piirtää mitään, maalata korkeintaan seiniä ja kattoja.
Vierailija kirjoitti:
Kuvataiteen merkitys kulttuurien muovautumiseen ja tulkintaan on suuri. Kuvataiteella on merkitystä myös yksilölle: sen avulla voi oppia ilmaisukanavan, joka auttaa henkilökohtaisessa kehittymisessä. Se taas tukee mielenterveyttä ja onnellisuutta. Taiteellinen työskentely edistää luovuutta ja maailman ymmärtämistä. Ja se (luovuus ja maailman ymmärtäminen) taas on ihmiskunnan suurimpia neroja (matematiikan, lääketieteen jne.) yhdistävä tekijä.
Kuvataiteessa ei ole kyse taitavasta piirtämisestä. Taide on kokemus, joka syntyy teoksen ja katselijan väliin.
p.s. liikunta auttaa tietynlaisiin sairauksiin ja taide taas toisenlaisiin sairauksiin, kumpikaan ei ole lääke kaikkeen
No kun ei ole (vaikutusta/merkitystä). Some ja huonosti tehdyt photoshopit vaikuttavat paljon enemmän. Voihan siitä joku saada kiksit, mutta niin saa laskuvarjohyppäämisestäkin mielenterveyttä ja onnellisuutta, jos siihen on taipumusta. Ja voi silti olla ihmiskunnan suurin nero, vai väitätkö, ettei voi?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Yhyy, mulla on trauma, mä en tykännyt kuviksesta, kuvismaikka oli kauhee, minä minä minä minä yhyyy yhyy yhyyyyyyyyyy!
Kasva widdu aikuiseksi jo. Tai mene kansalaisopiston taidekurssille, hahhahhaha.
Ohiksena on suorastaan innostuttava vastaamaan:
Ei, kuvaamataidon opettaja oli ehkä mukavin ja leppoisin opettaja kaikista yläasteella.
Käytin kuvaamataidon tunnit keskusteluun kavereiden kanssa ja piirsin yhden työn per lukukausi, siihen meni noin 20 minuuttia. Todistukseen tuli silti kasi. Täysin hukkaan heitettyä aikaa.
Tuolloin ei edes opetettu mitään, saatiin vain piirtää mitä huvittaa. Jos olisi oikeasti opetettu piirtämistä tai vaikka rakennuspiirtämistä meille ei-luoville, olisi siitä saattanut olla jotain hyötyä.
Toinen pointti on sitten se, etteipä ole elämässä koulujen jälkeen koskaan tarvinnut piirtää mitään, maalata korkeintaan seiniä ja kattoja.
Täysin sama kokemus, mutta aine oli musiikki. Olisi opetettu edes sen verta laulamaan, että voisi pitää hauskaa karaokessa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Yhyy, mulla on trauma, mä en tykännyt kuviksesta, kuvismaikka oli kauhee, minä minä minä minä yhyyy yhyy yhyyyyyyyyyy!
Kasva widdu aikuiseksi jo. Tai mene kansalaisopiston taidekurssille, hahhahhaha.
Ohiksena on suorastaan innostuttava vastaamaan:
Ei, kuvaamataidon opettaja oli ehkä mukavin ja leppoisin opettaja kaikista yläasteella.
Käytin kuvaamataidon tunnit keskusteluun kavereiden kanssa ja piirsin yhden työn per lukukausi, siihen meni noin 20 minuuttia. Todistukseen tuli silti kasi. Täysin hukkaan heitettyä aikaa.
Tuolloin ei edes opetettu mitään, saatiin vain piirtää mitä huvittaa. Jos olisi oikeasti opetettu piirtämistä tai vaikka rakennuspiirtämistä meille ei-luoville, olisi siitä saattanut olla jotain hyötyä.
Toinen pointti on sitten se, etteipä ole elämässä koulujen jälkeen koskaan tarvinnut piirtää mitään, maalata korkeintaan seiniä ja kattoja.
Kuulostaa mun liikkatunneilta yläasteella, hengasin kavereiden kanssa ja ne olivat ainoat tunnit joilta lintsasin. En ole koululiikunnasta hyötynyt millään tavalla myöhemmässä elämässä. Aikuisiällä olen zumbassa käynyt. Mitään tällaista kivaa liikuntaa koulussa ei koskaan ollut vaan ne iänikuiset yleisurheilua syksyllä (vihasin) ja pesäpalloa keväisin (vihasin). Siinä välissä jotain lentistä tai korista tai futista. Ei koskaan mitään kivaa...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kun on liikaa lukio, niin ehkä pitäisi olla kuvislukio, kuvislukio, musta lukio. Köksä pitäisi jatkua kaikkialla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Sulla ap on siis karkeamotoriikka parempi kuin hienomotoriikka. Mulla juuri toisinpäin. Näin ollen rakastin askartelua, käsitöitä (varsinkin virkkaamista ja muuta piperrystä) ja kuvistakin. Inhosin liikuntaa koska olin kömpelö ja olisi ollut suorastaan rangaistus jos paussit ja rentoutushetket olisi pilattu liikunnalla ja pelailulla joita syvästi inhosin.
"karkeamotoriikka" -enpä ole hullumpaa törmiä kuullutkaan.
Väitän siis etteivät piirtämistä osaamattomat ihmiset pystyisi muutoin tekemään käsillään tarkkuutta vaatia töitä. Norsukin osaa maalata kärsällään, -taidettahan sekin silloin tekee?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sulla ap on siis karkeamotoriikka parempi kuin hienomotoriikka. Mulla juuri toisinpäin. Näin ollen rakastin askartelua, käsitöitä (varsinkin virkkaamista ja muuta piperrystä) ja kuvistakin. Inhosin liikuntaa koska olin kömpelö ja olisi ollut suorastaan rangaistus jos paussit ja rentoutushetket olisi pilattu liikunnalla ja pelailulla joita syvästi inhosin.
"karkeamotoriikka" -enpä ole hullumpaa törmiä kuullutkaan.
Väitän siis etteivät piirtämistä osaamattomat ihmiset pystyisi muutoin tekemään käsillään tarkkuutta vaatia töitä. Norsukin osaa maalata kärsällään, -taidettahan sekin silloin tekee?
En väitä. Vaan että toinen on se vahvempi, joko karkea- tai hienomotoriikka. Mulla se on selkeästi hienomotoriikka. Miten joku ei ole näistä termeistä muka kuullut 😱?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Voisihan kuviksestakin tehdä sellaisen kivan ja rentouttavan pelin liikuntatuntien malliin. Eli parhaat piirtäjät saisivat huutaa itselleen joukkueet, ja sitten aina kaksi ihmistä kerrallaan piirtäisi, ja heille annettaisiin pisteet nopeudesta ja lopputuloksen kauneudesta. Hyvät piirtäjät voihkisivat huonompien piirtäessä.
Miksi ei? Onhan kuvataiteet ja taiteet yleensäkin yleissivistäviä.
Kysy mieluummin, miksi vielä vuonna 2019 uskonto pakollinen kouluaine lukiossakin. Alakouluissa opetetaan lapsille Joosefin veljistä paljon enemmän ja aiemmin kuin vaikkapa prosenttilaskuja.
Eikö se riitä, että kuuluu johonkin seurakuntaan, joka hoitaa uskonnon perusteet esim. rippikoulussa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Käsityöt. Mihin niitä tarvii?
Koulun käsityöt olivat turhauttavia, ainakin ylemmillä asteilla. Sen sijaan sukulaistäti opetti ompelemaan vaatteita ja se taito on säästänyt paljon rahaa. Olen ommellut tosi paljon lapsille vaatteita, omat hameet, mekot, talvitakit, jopa mieshelle housuja, paitoja, yhden takinkin jne.
Koulussa opin 4. luokalla helpon hameen, jonka peruskaavalla olen ommellut itselleni ja tyttärelle monet hameet arkeen ja juhlaan.
Muistattehan, että opsit ovat muuttuneet. Nykyään kuviksessa on esimerkiksi kuvien muokkausta erilaisilla tietokoneohjelmilla ja kuvallisen viestinnän tulkintaa. Oliko sitä teillä?
PS: Esimerkiksi kirurgi tarvitsee juuri sitä motorista harjoittelua, jota kuviksessa piirtäessä tehdään.
Alue: Aihe vapaa
Taiteellisesti lahjakas jälkeläiseni (oli kyllä eximiaa ja laudaturia matikassa ja kielissäkin) tienaa leipää perheelleen juurikin tuon taiteellisen osaamisensa ansiosta. Palkka on ihan hyvä...
Hän tosin olisi pärjännyt missä tahansa, koska on tekevä moniosaaja.