Lue keskustelun säännöt.
Mieheni on ollut jo 4kk poissa kotoa...
23.05.2019 |
Miehen isä kuoli aiemmin tänä vuonna. Mies vietti entisellä kotipaikkakunnallaan aikaa jo ennen sitä viime syksystä asti, mutta kävi kuitenkin kotona melko säännöllisin väliajoin ja viipyi aina 10 päivästä kahteen viikkoon kerrallaan.
Mies työllistää itse itsensä, eli työ ei sido häntä millekään paikkakunnalle.
Nyt mies on ollut jo 3 kk vanhalla kotipaikkakunnalla käymättä kertaakaan kotona välissä. Hän ei osaa sanoa milloin palaa. Jokainen summittainen ajankohta jonka hän on antanut, on lopulta muuttunut. Viimeksi oli puhetta kesäkuun alusta, mutta kun otin asian pari päivää sitten puheeksi, hän ei taaskaan pysty sanomaan aikaa edes viikon tarkkuudella.
Asun yksin asuntoomme ja huolehdin miehen koirasta. Minä huolehdin myös esim. siitä, että hän maksaa laskunsa ja saa postinsa, sillä hän ei ole kääntänyt niitä tai tilannut e-laskuja. Minun täytyisi kipeästi tehdä erinäisiä asioita asuntoomme liittyen, mutta mies sanoo, että mitään ei tehdä ennen kuin hän palaa.
Hän on niin kaukana, etten ole pystynyt käymään hänen luonaan kuin kerran.
Miehen omien sanojen mukaan hän tyhjentää isänsä asuntoa ja hoitaa hänen asioitaan. Minä en kyllä tiedä yhtäkään tapausta, jossa asioiden hoitamiseen olisi mennyt monta kuukautta. Mies myös viettää aikaa vanhojen kavereidensa kanssa. Hänellä ei ole itsestään riippuvaisia sukulaisia, ja vanhempansa olivat eronneet jo kauan sitten.
Kun olen sanonut miehelle, että koen tilanteen epämukavana, ja että minusta tuntuu että hän laiminlyö minua ja parisuhdettamme, hän sanoo, että ylireagoin.
Minusta tuntuu, etten oikein tiedä arvoani ja asemaani miehen elämässä, enkä tiedä miten puhua hänelle enää. Hyvi vinkkejä otetaan vastaan!
Kommentit (57)
Vierailija kirjoitti:
Eikö mies ole töissä?
Sanoi itsensä irti vai otti jotain palkatonta vapaata?
En kyllä ymmärrä tätä juttua enkä sitä ettei yhtään kertaa edes käy.
Outoa on.
Siinähän luki että on itsetyöllistetty tai että työt kulkee mukana.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Oletteko naimisissa? Jos on saanut isältään perintöä ja nyt yrittää kikkailla sinua sen ulkopuolelle?
Missä se mies on, ettet kahden vapaapäivän aikana sinne pysty menemään? Mies on menettänyt isänsä ja selvästi epätasapainossa. Matkusta hänen luokseen ja selvitä asiat, jos haluat ratkaisun tilanteeseen. Mies ei siihen selvästi nyt kykene.
Miehen isä asui kerrostaloasunnossa. Miehellä on veli, ja he hoitavat asioita yhdessä. Rahaa he tulevat perimään, ja mies on pohtinut sen sijoittamista omistusasuntoon. Minä en pystyisi asuntoa ostamaan vielä moneen vuoteen, eli asuntolainaa ei oltaisi ainakaan toistaiseksi jakamassa. Siinä mielessä tietysti tästä tilanteesta hyötyisin, että asumismenoni varmaankin laskisivat nykyisestä hieman jos siihen omistusasuntoon hänen kanssaan muuttaisin, mutta asia ei ole minulle mikään prioriteetti. Tärkeintä olisi saada taas tasapainoinen arki ja toimiva (lähi)suhde.
En kyllä tiedä voisinko olla sellaisen ihmisen kanssa, joka laittaisi omaisuuden realisointiprosessin ihmissuhteiden edelle. Mielestäni se ei saisi olla joko-tai, vaan jokin tasapaino pitäisi löytää. Ap
Vierailija kirjoitti:
Eikö mies ole töissä?
Sanoi itsensä irti vai otti jotain palkatonta vapaata?
En kyllä ymmärrä tätä juttua enkä sitä ettei yhtään kertaa edes käy.
Outoa on.
No et todela näytä ymmärtävän lukemaasi! Vai luitko sä edes alotusta?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Miehen isä asui kerrostaloasunnossa. Miehellä on veli, ja he hoitavat asioita yhdessä. Rahaa he tulevat perimään, ja mies on pohtinut sen sijoittamista omistusasuntoon. Minä en pystyisi asuntoa ostamaan vielä moneen vuoteen, eli asuntolainaa ei oltaisi ainakaan toistaiseksi jakamassa. Siinä mielessä tietysti tästä tilanteesta hyötyisin, että asumismenoni varmaankin laskisivat nykyisestä hieman jos siihen omistusasuntoon hänen kanssaan muuttaisin, mutta asia ei ole minulle mikään prioriteetti. Tärkeintä olisi saada taas tasapainoinen arki ja toimiva (lähi)suhde.
En kyllä tiedä voisinko olla sellaisen ihmisen kanssa, joka laittaisi omaisuuden realisointiprosessin ihmissuhteiden edelle. Mielestäni se ei saisi olla joko-tai, vaan jokin tasapaino pitäisi löytää. Ap
Nyt kuulostaa siltä, että kuolllut isä ei ollut 80-100 -vuotias vaan kuolema tullut ikävästi vähän nuorempana ja lapsetkaan eivät ole eläkeiän kynnyksellä.
Monelle vanhemman menetys ennen pakollista vanhuuskuolemaa on trauma ja elämän joksikin aikaa raiteiltaan suistava tekijä. Yritä ymmärtää, että jos laitat miehesi valitsemaan, hänen on pakko jättää sinut, koska hänellä EI OLE VOIMIA nyt laittaa sinua etusijalle, vaikka haluaisi. Vertaa tilannetta masennukseen. Nyt on sinun itsesi päätettävä, paljonko olet valmis antamaan aikaa toipumiselle vai onko tilanne se, että mielummin jatkat matkaasi. Ole kuitenkin reilu ja tee sinä itse päätös, äläkä rasita miestäsi tuossa vaikeassa elämäntilanteessa vielä lisää. Parhaiten nopeutat hänen toipumistaan olemalla hänen tukenaan. Itse olin ihan elinkelvoton zombi 4 kk äitini kuoleman jälkeen.
46:
Miehen isä oli kuollessaan 60+ -ikäinen.
En oleta, että hän laittaa minut etusijalle, mutta se on vaikea ajatus, että on avoliitossa jonkun kanssa, ja sitten elämään tulee jokin menetys, ja ihmissuhde ikäänkuin katoaa elämästä tai se sysätään jonnekin syrjään. Minusta parisuhteissa pitäisi kuitenkin jakaa kaikki hyvät ja huonotkin asiat, ja olla toinen toisensa tukena.
Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Miehen isä asui kerrostaloasunnossa. Miehellä on veli, ja he hoitavat asioita yhdessä. Rahaa he tulevat perimään, ja mies on pohtinut sen sijoittamista omistusasuntoon. Minä en pystyisi asuntoa ostamaan vielä moneen vuoteen, eli asuntolainaa ei oltaisi ainakaan toistaiseksi jakamassa. Siinä mielessä tietysti tästä tilanteesta hyötyisin, että asumismenoni varmaankin laskisivat nykyisestä hieman jos siihen omistusasuntoon hänen kanssaan muuttaisin, mutta asia ei ole minulle mikään prioriteetti. Tärkeintä olisi saada taas tasapainoinen arki ja toimiva (lähi)suhde.
En kyllä tiedä voisinko olla sellaisen ihmisen kanssa, joka laittaisi omaisuuden realisointiprosessin ihmissuhteiden edelle. Mielestäni se ei saisi olla joko-tai, vaan jokin tasapaino pitäisi löytää. Ap
Luultavasti siis suunnilleen korkeintaan neljä huonetta ja keittiö, joista pojat on poismuuttaessaan ottaneet jo omat tavaransa.
Et sinäkään voi uskoa, että 4kk tarvitaan siihen asunnon tyhjennykseen. Jos siellä on ollut niin paljon tavaraa, ettei vieläkään ole valmista niin siellä olisi tarvittu raivaussiivousta ja sellaisen tekee kyllä siihen erikoistuneet firmat hyvin nopsaan.
Mies ei ole lamaantuneena zombina jos pystyy viestittelemään apn kanssa päivittäin ja suunnittelee tulevaisuutta ja sijoittamista, ja hoitaa pakolliset laskunsakin säntillisesti.
Vierailija kirjoitti:
Missä se mies on, ettet kahden vapaapäivän aikana sinne pysty menemään? Mies on menettänyt isänsä ja selvästi epätasapainossa. Matkusta hänen luokseen ja selvitä asiat, jos haluat ratkaisun tilanteeseen. Mies ei siihen selvästi nyt kykene.
Ei tää nyt tähän kummemmin kuulu, mutta Suomi on aika pitkä maa, ja esimerkiksi Helsingistä Ivaloon on 1100 km. Eikä se edes ole pisin matka, Nuorgamiin on 1300 km noin suunnilleen.
Vaikka toinen paikkakunnista olisikin alempana, niin yhteydet sinne voi olla huonot: julkisia tyyliin arkisin kerran päivässä ja loppumatkan tiet suht pieniä.
Mulla asuu sukua 700 kilometrin päässä ja mulla on auto, mutta silti tavallisen viikonlopun aikaan ei millään jaksaisi sinne lähteä. Perjantaina olen ihan poikki kun joskus noin viiden jälkeen pääsisi liikkeelle enkä jaksa yötä myöten ajaa kuin ihan kesällä. Ja sit taas takaisin maanantaiaamuksi, argh. Ihan kamalaa oikeesti.
Sori ohis :)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen ollut samanlaisessa tilanteessa kuin AP:n mies. Talon tyhjennyksessä kesti jopa 2 vuotta. Katsos, kaikkea ei voi vain heittää roskiin, kun niillä on arvoa. Ne pitää joko myydä, tai varastoida jonnekin, talokin pitää laittaa myyntikuntoon ja sitten vielä myydä.
Joten, 4kk ei ole vielä mitään. Odottaisin, että tässä menee jopa 2 vuotta. Se on oikeastaan minimi, mitä odottaisin.
Niin, täällä ei ole mitään empatiakykyä, tai ei ole koettu vastaavaa, jos ei ymmärretä että tämä on todellisuus tällaisessa tilanteessa.
Suuri omakotitalo joka jää perinnöksi on aivan VALTAVA työmaa. Pari vuotta ennakko-oletus on hyvin paikkaansapitävä.
Ette voi olla tosissanne? Ei kai kukaan voi vaan lähteä omasta kodistaan ja parisuhteesta pariksi vuodeksi ja olettaa, että kumppani vaan kiltisti hoitaa kodin ja lemmikin. Ja vielä ilman mitään erillistä sopimista.
Joo ehkä johonkin tavaroiden läpikäymiseen saisi 4 kk menemään jos kämpässä on 50 huonetta.Katsoo ne tavarat mitä itse haluaa ja myy loput kuolinpesien ostajalle. Kämppä myyntiin firman kautta ja siinä se. Sitten voi piipahtaa paikkakunnalla vaikka pariskuntana viikonloppuisin.
Täysin kohtuutonta olla poissa kotoa tuollaisia aikoja ilmoittamatta.No kuvittele tilanne, että perit omakotitalon jonka arvo on 0.4 Miljoonaa euroa.
Panostaisit sen tyhjentämiseen, siivoamiseen ja täydellä hinnalla myyntiin varmasti sen pari vuotta vaikka jättäytyen pois töistä.
Tätä tapahtuu jatkuvasti. Ei ole mitenkään poikkeuksellista. Eikä nämä jutut ole aina niin simppeleitä, vaikea päättää mistä luopuu ja mitä pitää. Siinä tilanteessa voi kestää kauemmin kuin itse pystyy kuvittelemaan. Kannattaa valmistautua kaaokseen, jos ei ole kokenut sitä vielä.
Ei kai nyt kukaan luovu työpaikastaan tuon kokoisen kuolinpesän vuoksi.
Vierailija kirjoitti:
46:
Miehen isä oli kuollessaan 60+ -ikäinen.
En oleta, että hän laittaa minut etusijalle, mutta se on vaikea ajatus, että on avoliitossa jonkun kanssa, ja sitten elämään tulee jokin menetys, ja ihmissuhde ikäänkuin katoaa elämästä tai se sysätään jonnekin syrjään. Minusta parisuhteissa pitäisi kuitenkin jakaa kaikki hyvät ja huonotkin asiat, ja olla toinen toisensa tukena.
Ap
No niin pitäisi. Mutta onko sulla enää mitään parisuhdetta, itsepäisesti vaan yrität ajatella niin. Sori, mutta ole itsellesi rehellinen, voisi helpottaa, valitettavasti kuulostaa, että mies on asiasta eri mieltä. Ei ihan normaalilta toi touhu vaikuta. Miksi sinä et mene sinne paikan päälle käymään, ei sellaista paikkaa ole, mihin ei pääse. Tuokin niin outoa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En halua tuoda esille tarkkaa paikkaa yksityisyyteni vuoksi, mutta matka on pitkä. Minulla on vapaata korkeintaan kaksi päivää peräkkäin, ja työvuorot ajoittuvat siten, etten pääsisi enää illalla lähtemään. Jos lähtisin seuraavan päivän aamuna, ehtisin olemaan perillä niin lyhyen ajan, ettei ole järkevää lähteä sellaiseksi ajaksi.
Ap
Anna miehen surra. Kyllä se sieltä kotiin tulee.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sinuna veisin sen koiran sille. Ja puhutte kerralla asiat halki. Sano, että tyhjennät asunnon ja että mies saa tulla viemään omat kamansa vaikka johonkin vuokravarastoon.
Missä se mies nyt asuu, siellä isänsä asunnossako?
Missä on hippejä ja hamppua, siellä tarvitaan Nokian kumipamppua
Sinuna ottaisin vähän etäisyyttä.
Kun toinen kerran haluaa olla rauhassa niin anna sen olla rauhassa. Älä viestittele äläkä juuri vastailekaan hänen viesteihinsä. Olkoon mokoma Asu kotia, hoida koira, hanki uusi harrastus ja uusia kavereita, joista joku voi ottaa koiran pariksi päiväksi (että pääset moikkaamaan vanhempiasi ja vanhoja kavereitasi).
Jos mies välittää sinusta se tajuaa tilanteen ja tulee sieltä nysväämästä. Jos ei niin se on siinä sitten.
Parasta ehkä olisi jos löytäisit uuden ihanan miehen, semmoisen että jalat alta.
Hae työterveydestä stressilomaa-varmasti saat. Mene miehen luo,vie koira ja selvitä asiat, kävi miten kävi. Kukaan ei voi roikkua löysässä hirressä loputtomiin.
Eikö mies ole töissä?
Sanoi itsensä irti vai otti jotain palkatonta vapaata?
En kyllä ymmärrä tätä juttua enkä sitä ettei yhtään kertaa edes käy.
Outoa on.