Lue keskustelun säännöt.
Tuleeko lapsettomuushoitojen kautta äidiksi tulleista " täydellisempiä" äitejä?
23.05.2006 |
Eli noita supermammoja, jotka eivät tunnu missään asiassa erehtyvän, saati sitten kaikella ymmärryksellä luistavan hyvästä ja oikeasta mallista? Eli jotka syöttävät pelkkää luomua, eivät pyyhi koskaan pyllyjä kosteuspyyhkeillä, eivät rokota lapsiaan, joiden lapset katsovat telkkaa max 20 min / päivä, jotka eivät koskaan huuda, saati sitten tukista lapsiaan, jne jne jne.
Ainut tällainen oikeassa elämässä tuntemani suparmamma on siis lukuisten hoitojen kautta äidiksi tullut, ja jo kauan ennen vanhemmuuttaan oli lukenut kaiken maailman vauvalehdet ja oppaat, ja tiesi jo silloin minua, kolmen lapsen äitiä, neuvoa ja päivitellä tapaani hoitaa lapset. Ja nyt kun hän on itse äiti, tuntuu että vauhti vain kiihtyy. Kaikki on joko mustaa tai valkoista, mitään epämääräisen harmahtavaa ei mikään lapsiin liittyvä voi olla. Joskus tuntuu, että hänen mielestään en ole edes ansainnut äitiyttäni, kun en ole minkään pitkien kaavojen mukaan kulkenut.
Vai onko näissä av-palstan supermammoista kyse siitä, että itse asiassa on lukematon määrä ihan tuikitavallisia mammoja, jotka vain puolustavat henkeen ja vereen jotain itselleen tärkeäksi kokemaa seikkaa. Vai onko täällä paljonkin mammoja, jotka AINA KAIKESSA toimivat ns hyvän mallin mukaan? Esim itse puolustan masullaan nukuttamista ehkä vähän turhankin tiukkapipoisesti, mutta monessa muussa olen melkoisen rento äiti - ihan liian huoleton, kai monen mielestä..
Kommentit (16)
Mutta kyllähän sitä ennen lapsen saantia kuvitteli, että pystyisi hoitamaan kaiken aivan täydellisesti, kunhan vain lapsen saisi. En koskaan ääneen arvostellut muita äitejä, mutta mielessäni kauhistelin. Sitten kun itse sain lapsen, minulla oli itseäni kohtaan mahdottomat vaatimukset.
Onneksi pikku hiljaa olen rentoutunut, ja nykyään mulle riittää että olen " ihan hyvä" äiti :)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
on näin, että hoitojen kautta vanhemmiksi tulleet jaksaa tosi huonosti hoitaa lastaan/lapsiaan. Eli lapset 10 kk iässä hoitoon, iltaisin usein lapsenvahti kotona, kun vanhemmat harrastuksissa ja muissa iltamenoissa, viikonloppuisin lapsi isovanhemmilla, kummeilla tai ystävillä.
Näillä mun tuttavapiirissä hoitojen kautta lapsen saaneilla on se yhdistävä piirre, että he ovat kaikki " heränneet" lapsentekoon about 40- vuotiaina, sitä ennen olleet urasuuntautuneita. (Eikä kyse ole siitä, etteikö olis aiemmin löytynyt partneria vaan kaikki on olleet vähintään 10 vuotta sen saman tyypin kanssa). Kaikilla myös varsin hyvä taloudellinen tilanne.
Eli mun kokemuksen mukaan tämä " kun lapsentekoon ryhtyy kypsässä iässä, niin on jo kunnianhimot tyydytetty ja juoksut juostu" ei todellakaan pidä paikkaansa. Nämä vanhemmat ei jaksa olla yhtä kokonaista päivää sen ihan jälkikasvunsa kanssa. Mutta vaatteet ja muut releet on kyllä viimesen päälle.
Nää tyypit on kaikessa aika kilpailuhalusia ja kun heidän " perhe-elämäänsä" sivusta seuraa, tulee mieleen, että lapsi/lapset on hankittu, koska muuten oltais " hävitty" jossain heidän ikiomassa " täydellinen elämä" - kilpailusarjassa jollekin toiselle.
Enemmänkin nämä pitkään lasta odottamaan joutuneet kokevat, etteivät he saisi väsyä eivätkä hermostua lapsiinsa samalla tavoin kuin nopeasti raskaaksi tulleet. Eli tuntevat helpommin syyllisyyttä siitä, etteivät jaksa joka sekunti olla yksinomaan onnellisia lapsistaan, vaan väsyvät ja hermostuvat aivan samoin kuin kaikki muutkin äidit.
Itse tunnen ainakin yhden äidin joka on kasvattanut lapsensa (siis hoidoilla saadut) niin pumpulissa kuin vaan voi, että sitten 18-vuotiaan lapsen kanssa mietitään että uskaltaakohan sitä kotiin jättä yksin yöksi, ja aikuisina nämä lapset on aivan mahdottomia; tosi huono itsetunto, elämää eletään niin varoen, että ulkopuolista hirvittää...
Omaan äitiyteeni ja tapaan hoitaa ja kasvattaa lasta lapsettomuusvuodet toki vaikuttaa. Olisimme varmasti ihan erilaiset vanhemmat jos olisimme saaneet lapsen nopeammalla aikataululla. Mutta koska tämä on vielä meillä sen verran tuore juttu, niin en osaa (enkä täällä halua) kovin tarkasti yksilöidä millä tavoin koen lapsettomuuden kaikkiin vaikuttaneen.
Tällä hetkellä näen lapsettomuusvuosien tuoneen paljon hyvää vanhemmuutta ajatellen ja koen itseni joiltakin osin erilaiseksi äidiksi kuin monet muut.
Vaan tulee helpommin niitä, jotka ei haluu tuottaa lapsilleen mitään pettymyksiä. Ja lapsi sitten saa kaiken.
Ja tulee niitä, että vanhemmat ei voi myöntää ettei välillä jaksa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En ole supermamma enkä myöskään renttuäiti. En ole imettänyt lastani, koska sairauteni takia en ole siihen pystynyt. Annan lapselle kaupan soseita. Ostan vaatteet H&M:stä. Käytän kertakäyttövaippoja. En pidä lasta liinassa. Vien vauvan hoitoon heti kun hän täyttää 10 kk. Silti olen maailman paras äiti lapselleni ja lapseni on minulle tärkein asia elämässä! Kyllä hoidoilla lapsen saaneet ovat ihan tavallisia äitejä, mutta se mikä meidät erottaa muista äideistä on se, että osaamme arvostaa lapsiamme, koska he eivät ole olleet itsestäänselvyyksiä. Kaikki tuntemani hoidoilla äideiksi tulleet ovat myös ylihuolehtivaisia äitejä, eli lasta hoidetaan vähän pipo tiukalla. Aina on pelko mukana, kun alku oli niin hankalaa...
Luuletko että kirjoittamasi koskee vain lapsettomuushoito äitejä, vaan ehkä myös muita " iäkkäitä" ensi äitejä? Eli olisiko kyse siitä, että sinkkuelämän vapauteen on ehtinyt niin tottua, että vaikea virittäytyä perhe-elämään?
ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
ovat ihan tavallisia äitejä, eivät he yritä olla mitään superäitejä. KAikki tuttuni viihtyvät hyvin kotona hoitamassa lastaan, vaikka heillä on ihan hyvä koulutustausta.
Tämän kuulee täällä usein, ja minua, kaksi lasta helposti saaneena kiinnostaisi kuulla se.
En nimittäin usko, että itse lapsien, siis niiden henkilöiden ja persoonien arvostamisessa terveellä tavalla on mitään eroa helposti tai vaikeasti lapsensa saaneiden välillä. Ehkä kyse on enemmänkin siitä, että raskauden alkuun saaminen tuntuu joillekin itsestäänselvyydeltä, toisille taas suorastaan ihmeeltä. Kyllä ainakin jokainen mun tuntemani äiti niitä lapsia arvostaa ja ne on kalleimpia aarteita mitä on, toiset vaan pystyy suunnittelemaan raskautumisensa ajan kohdan ja toiset ei.
PS. Mua jotenkin ärsyttää ihmiset, jotka väittää olevansa parhaita äitejä lapsilleen. VOi sanoa että tekee parhaansa, mutta kyllä se on vasta se lapsi itse joka voi jossain vaiheessa antaa äidilleen sen parhaan äidin tittelin. Suuri osa ei kuitenkaan anna, itse en ikinä antaisi äidilleni, vaikka hän on varmasti juuri sitä tyyppiä, joka itseään niin tituleeraisi.
Vierailija:
En ole supermamma enkä myöskään renttuäiti. En ole imettänyt lastani, koska sairauteni takia en ole siihen pystynyt. Annan lapselle kaupan soseita. Ostan vaatteet H&M:stä. Käytän kertakäyttövaippoja. En pidä lasta liinassa. Vien vauvan hoitoon heti kun hän täyttää 10 kk. Silti olen maailman paras äiti lapselleni ja lapseni on minulle tärkein asia elämässä! Kyllä hoidoilla lapsen saaneet ovat ihan tavallisia äitejä, mutta se mikä meidät erottaa muista äideistä on se, että osaamme arvostaa lapsiamme, koska he eivät ole olleet itsestäänselvyyksiä. Kaikki tuntemani hoidoilla äideiksi tulleet ovat myös ylihuolehtivaisia äitejä, eli lasta hoidetaan vähän pipo tiukalla. Aina on pelko mukana, kun alku oli niin hankalaa...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
on kyllä niitä " peukalo keskellä" kämmentä vanhempia.
Lapset on tosiaan viety 10 kk iässä päiväkotiin ja seuraavan lapsen kohdalla esikoinen on pidetty tarhassa äidin olessa äitiyslomalla nuoremmasta. Ja tietysti isovanhemmat hoitavat lapsia kaikki viikonloput kun " on niin rankkaa" . Lisäksi käyvät kahdenkeksisillä etelän lomilla jatkuvasti , lapset isovanhemmilla sen aikaa, koska vanhemmat tarvitsevat rentoutumista.... Lisäksi eivat käy lasten kanssa leikkipuistoissa, hiekkalaatikoilla, kerhoissa jne. vaan ainoa virike lapsille on päiväkoti arkena mummola perjantai-illasta sunnuntaihin, että vanhemmat saa levätä. Ja noudattavat orjallisesti neuvolan ohjeita, käyttämättä järjen häivää. Esim. yhden lapsi huusi 3,5 kk;n iässä hysteerisesti nälkää ja äiti yritti tuputtaa maitoa. Sanoin, että kasviksia/riisipuuroa suuhun niin nälkä lähtee, ei rakastava äiti lastaan nälässä pidä! Ei suostunut, lasta huudatettiin tasan 4 kk:n ikään nälissään maitoa juottaen ja sitten vasta annettiin kiinteää, koska " neuvola suosittaa" .
Joskus mietin, että jos joku peri on lapseton, niin ehkä sillä on tarkoituksensa, kun näitä pariskuntia ja niiden touhuja katselee...
Hän siis oli päättänyt kaikkia kultaisia kuvitelmia miten hän ei koskaan huuda lapselleen. jne. Mutta lapsi olikin melkoisen ärhäkkä tapaus, ja ne ruusuiset kuvitelmat katosi aika äkkiä. Äiti katuu jossain määrin lastaan (joka jo 6-v ) avioliitto kaatui kasvatuksellisiin ristiriitoihin mm. Ja se pentu oli väliillä niin hirveä tapaus, kun äitinsä ei saanut siihen mitään otetta, kun yritti vain olla kiva, ja sitten loukkaantui lapselle, kun lapsi ei ollutkaan vastavuoroisesti hänelle kiva...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Lapsettomuustaustastani johtuen tunnen lukuisia lapsettomuustaustaisia äitejä. Ihan samanlaista porukkaa me ollaan keskimäärin kaikki äidit, lapsettomuus takana tai ei.
Esim. minun lapsettomuustaustastani tietää vain harva. Hyvin harva osaisi edes aavistaa että kaikki opiskeluvuoteni olin lapsettomuushoidoissa eikä lasta tekaistukaan sujuvasti valmistumisen jälkeen.
Minusta sellainen besserwisser-tyyli on yksi ihmisen ominaisuus, joka ei ilmene vain äitiydessä vaan muuallakin. Uskon että se piirre on ihmisessä jo ennen äidiksi tuloa.
Minä olen hyvä äiti. Minun hedelmällisyydelläni ei ole mitään tekemistä sen kanssa mitkä ovat kykyni äitinä.
Haluaisitko sinä kuulla mitä kerrottavaa mulla on helposti lapsensa saaneista, kun on tuota kokemusta lastensuojelutyöstä? Ehkäpä sinunkin silmäsi vähän avautuisivat kun näkisit enemmän...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija:
Lapsettomuustaustastani johtuen tunnen lukuisia lapsettomuustaustaisia äitejä. Ihan samanlaista porukkaa me ollaan keskimäärin kaikki äidit, lapsettomuus takana tai ei.
Itse tunnen siis yhden ainoan lapsettomuushoidoissa käyneen äidin, joka siis sattuu olemaan myös ainoa tuntemani supermamma. Eli (väärin perustein) olin yleistämässä.
ap
Lapsettomuushoidoilla lapsen saaneet ovat parempia vanhempia kuin ne jotka ns sikiävät kuin kanit. Onhan se selvää, että sitä arvostaa enemmän sitä, mikä on vaikeasti saatavaa. Jos tahkoaa lasta monta vuotta ennen kuin tulee, kyllä sitä ihan eri tavalla arvostaa kuin jos tulisi vahingossa raskaaksi. Usein nämä kaniäidit ovat niitä luomuhössöttäjiä, kun taas hoidoissa käyneet ovat hyvin järkeviä ja harkitsevia vanhempia. Tämä on oma kokemukseni noin 5 hoidoissa käyneestä vanhemmasta + lukuisista kaniperheistä.
ovat tulleet lapsettomuushoitojen jälkeen raskaaksi ovat tuupanneet lapsen mahdollisimman pian täysipäiväiseen hoitoon ja palanneet työelämään.