Lue keskustelun säännöt.
Ensi kertaa lasta yrittämään 42 vuotiaana?
Niin, aiemmin mun suhteet ollu niin huonoja tai muuten vaan erikoisia, että lapsia en ole halunnut. Se on vain jäänyt kaiken muun vatjoon. Nyt ensimmäistä kertaa sellainen mies ja suhde, että jonkinlainen vauvakuume on tullut ensimmäistä kertaa eläissäni päälle. Miten on, annetaanko palaa vai pitäisikö koko homma unohtaa? On todella ristiriitainen olo asian suhteen, koska asia ei ole aiemmin mieltä vaivannut.
Kommentit (828)
Olin 43 kun sain ekan ja ainoan lapseni. Hoitoja ei käytetty. Eli voi onnistua aivan hyvin!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Onko kokemuksia, saiko joku lapsen vanhemmalla iällä? Sain päälle 40-vuotiaana. Hoidoissa kesti monta vuotta, aloitimme kun olin 37-vuotias tms.
Pakastetun alkion siirto toimi lopulta kolmannella kerralla. Omaan luonnolliseen kiertoon ei onnistunut vaan kohdun limakalvon annettiin kasvaa lääkkeiden tuella ja sitten siirrettiin.
Siirron jälkeen koin että uusi elämä taisi tarttua kiinni. Havahduin alkionsiirtoa seuraavana yönä mielikuvaan hämähäkin kaltaisesta oliosta. Voi olla kuvitteluakin mutta siltä tuntui.
No ei siitä uudestakaan tiedä kuinka sitoutunut on isäksi.
Mietin tässä myös, etten ehkä ole valmis hoitoihin, vaikka niitä ns suositellaan kaikille 42-vuotiaille jo. Ehkä voisi "kudin" laadun mittauttaa, jos se on kunnossa niin...
Mutta tuohon jonkun kommenttiin, mikä tässä maailmassa ei ole jo luonnotonta? Luonnollista on myös ihmisen kyky pahuuteen. Eiköhän hedelmöitys hoidoilla kuitenkin pyritä vain puhtaasti hyviin asioihin.
Iso riski saada vammautunut lapsi ja olet kuitenkin kuudenkympin korvilla lapsen ollessa täysi-ikäinen, omat vanhemmat muistisairaita, vaihdevuodet läpikäynyt ja todennäköisesti eronnut niin kannattaa miettiä oletko valmis käymään tuon kaiken läpi yksin?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Älä pilaa elämääsi tuossa iässä, on kuin kompastuisi kalkkiviivoilla.
Sitäpaitsi vain itsekkäät roskaihmiset lisääntyvät, häpeäisin silmät päästäni jos pitöisi kulkea maha pystyssä tai lapsen kanssa!
Sinä olet itsekäs roskaihminen ja ainoa hyvä asia minkä olet tehnyt on se, että et ole jakanut sairaita geenejäsi eteenpäin. Milläs vielä sinusta eroon päästään?
Onks teidän vaimolla tripletti tilanne päällä vielä?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Iso riski saada vammautunut lapsi ja olet kuitenkin kuudenkympin korvilla lapsen ollessa täysi-ikäinen, omat vanhemmat muistisairaita, vaihdevuodet läpikäynyt ja todennäköisesti eronnut niin kannattaa miettiä oletko valmis käymään tuon kaiken läpi yksin?
Aika moni lapsista haaveileva on varmasti valmis ottamaan tämän riskin. Eri asia, jos on jo lapsia entuudestaan. Down-lasten hoidossa yhteiskunnan asenteet ovat yleensä suurempi ongelma.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Tuntuu, että googlettaessa korostetaan vain sitä epätodennäköisyyttä, kun samaan aikaan kuitenkin moni onnistuu saamaan lapsen luomusti. Minullekin gyne sanoi, että höpistä niille jutuille, ettei muka 42-vuotiaana saisi enää. Ainakaan silloin kun on perusterve ja sisätutkimuksessa kaikki puoltaa asiaa. Katsoi myös jostain, että estrogeenia riittää. Toki olisin yrittänyt jo 15 vuotta sitten jos olisi ollut puoliso, joka haluaa samaa asiaa.
Tämä. Täytyy vain varautua siihen, että useammin menee kesken, joten se vaatii myös mieleltä resilienssiä. Mutta lopputuloksena silti voi olla terve vauva.
Vierailija kirjoitti:
24 onnistuisi paremmin.
Millään taika konstilla ei ihmiset varmaan nuorena itseään 18 vuodella.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minua ärsyttää millainen viesti mediassa annetaan ja jopa lapsettomuusklinikoiden sivuilla, että et ole ehkä vielä ajatellut lapsia aiemmin ja heräät vasta nyt palaa plaa.
Kyllähän iso osa vanhoista äideistä olisi halunnut lapsia jo nuorena, mutta sopivaa puolisoa on tästä maasta äärimmäisen vaikeaa löytää. Tai jos on muuten sopiva, lapsitoiveet eivät kohtaa. Nuorena miehet ovat usein vielä haluttomia saamaan perhettä, ellei sitten asuta maaseudulla ja ns perinteiset arvot. Siellä taas ei ole naisia. Kyseessä on kohtaanto-ongelma.
T. 41v joka vasta nyt saa yrittää lasta
Ihmisten kannattaisi aloittaa aiemmin lasten hankinta.
Huolia myös ne varteenotettavat kumppanit. Eikä odottaa täydellistä prinsessaa tai prinssiä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Olin 43 kun sain ekan ja ainoan lapseni. Hoitoja ei käytetty. Eli voi onnistua aivan hyvin!
Onko ihan terve ? Ainakin nepsy.
Vierailija kirjoitti:
Ihmisten kannattaisi aloittaa aiemmin lasten hankinta.
Huolia myös ne varteenotettavat kumppanit. Eikä odottaa täydellistä prinsessaa tai prinssiä.
Kuka täydellisestä on puhunut? Sopiva riittää varmasti monelle, mutta on oikeasti yllättävän vaikea löytää ihminen, joka jakaisi samat arvot ja haaveilee samoista asioista. Itselleni on riittänyt nämä ja huumorintaju. Kyllä on kauan sinkkuna saanut tarpoa.
Mun mielestä sillä ei ole väliä, minkä ikäinen lapsi on silloin, kun "itse olet 60 v". Yksi ihminen saa uuden elämän ja pystynee elämään täysimittaisen elämän, siitä huolimatta, minkä ikäinen äitinsä on vanhempana. Lapsesi voi elää vaikka 100 -vuotiaaksi, vaikka äiti kuolee ennemmin. Voi perustaa perhettä ja saada lapsen lapsia. Suku voi jatkua vielä satoja vuosia. Jos kyseessä on hyvä suku, niin hyvä juttu.
Mutta se on eri juttu, kannattaako? Mä en oikein nyt jaksa uskoa "sun ihanaan mieheen". Jos et ole 42 -vuotiaaksi mennessä löytänyt tosi rakkautta, kyseessä lienee joku laastarijuttu, tai tosi rakkauden korvike. Tunnetko edes miestäsi kunnolla, tai hänen menneisyyttään? Näytteleekö hän mukavaa vain sinun nähden?
Vierailija kirjoitti:
Älä pilaa elämääsi tuossa iässä, on kuin kompastuisi kalkkiviivoilla.
Sitäpaitsi vain itsekkäät roskaihmiset lisääntyvät, häpeäisin silmät päästäni jos pitöisi kulkea maha pystyssä tai lapsen kanssa!
en hävennyt yhtään kun tulin 43 v raskaaksi ja ehdin täyttää 44 v. Raskausaika merni aika hyvin, tosin tuli raskausajan diabetes mutta ei ollut hankala, kerran oksensin ja 2 x pyörryin. En ollut tiennytkään mitä tarkoittaa kun on lapsi, aivan mahtavaa.
Vierailija kirjoitti:
Iso riski saada vammautunut lapsi ja olet kuitenkin kuudenkympin korvilla lapsen ollessa täysi-ikäinen, omat vanhemmat muistisairaita, vaihdevuodet läpikäynyt ja todennäköisesti eronnut niin kannattaa miettiä oletko valmis käymään tuon kaiken läpi yksin?
Istukkanäyte kaikki ok. vaiharit meni ja halusin pillerit, liikuntaa, terveellistä ruokaa jne. Ehdin käymään äitiäkin katsomassa , oon myös eronnut. Asenne ratkaisee.
Itselläni raskautuminen vanhemmalla iällä ei ole ollut ongelma, mutta sen pysyminen on. Kannattaa silti yrittää, jos siltä tuntuu. Kerran täällä vain eletään. Käsittääkseni Suomen valtiokin on kiitollinen jokaisesta uudesta veronmaksajasta.
Myös nuori äiti voi saada vammaisen lapsen. Häntä tuskin moititaan siitä, että mitäs menit yrittämään.
Älä pilaa elämääsi tuossa iässä, on kuin kompastuisi kalkkiviivoilla.
Sitäpaitsi vain itsekkäät roskaihmiset lisääntyvät, häpeäisin silmät päästäni jos pitöisi kulkea maha pystyssä tai lapsen kanssa!