Antaisitteko anteeksi jos mies käy teihin kiinni?

Unohdanko vai en? kirjoitti:

Mies on perusluonteeltaan kiltti ja hyväsydäminen, mutta ei osaa käsitellä negatiivisa tunteita yhtään. Ne hukutetaan alkoholiin, niistä ei haluta puhua ja useimmiten hän lähtee pois paikalta kun tulee ns sanomista jostain. Sanoo ettei halua riidellä mutta itse koen että pakenee eikä ota vastuuta että asiat käsiteltäisiin. Mitään muuta väkivaltaista tekoa ei ole ennen ollut, mutta on mm ruiskinut kaljaa mun kasvoille huutaessaan. Ongelmana on myös se että puhuu suuttuessaan tosi rumasti. Osaa olla verbaalisesti todella ilkeä jos haluaa...

No just joo, nyt alkaa selittely! Mutta kun muuten niin kiltti

ja mukava mies. Mitä nyt puhuu rumasti, paiskoo tavaroita, ruiskii kaljat naamalle, käy käsiksi. Mutta kun

niin mukava muuten! On siinä lapsilla katselemista ja oppia omaan aikuisuuteen.

En. Se on kerrasta poikki. Olen aina jo seurustelun alussa kertonut tämän. Yhden kerran on käyty käsiksi ja suhde loppui sillä sekunnilla. Mies yritti pyydellä anteeksi, mutta sanoin, että sinä tiesit jo ennenkuin koskit muhun, että niin tekemällä lopetat meidän suhteemme. Oma oli valintansa.

Siis ite et tehny mitään , äijällä vaan napsahti ja otti kii susta? Enpä usko.

Alkoholi pois ekana, ja puolustus on yksi defensseistä, ei ehkä pysty myöntää edes itselle mitä on tapahtunut. Varaa ainakin aika pariterapiaan.

Unohdanko vai en? kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Häh! Siis ihan ilman mitään ulkoista syytä hyökkäsi päällesi! Vaikea uskoa. Teitkö kännissä jotain joka provosoi häntä. Muistatko edes illasta mitään?

Jotkut vaan tulee kännissä väkivaltaiseksi. Siihen on helppo lääke. Lopettakaa ryyppääminen, jos haluatte säilyttää parisuhteenne.

Itse en käytä juuri ollenkaan alkoholia ja kyseisenä aamuyönä olin täysin selvinpäin. Syy suuttumiselle ja kiinniottamiselle oli se kun hän sammui lattialle ja yritin saada hänet hereille etteivät lapset joutuisi näkemään häntä "nukkumassa" vaatteet päällä lattialla...[/Perus alkoholisti... Sammutaan lattioille ja aletaan riehumaan, jos toinen yrittää saada käytöstä aikuismaisemmaksi eli menemällä sänkyyn nukkumaan.

Tätä s*atanan hyysäämistä se oli nuoruudessa alkoholisti-isän kanssa, joka sammui milloin mihinkin ja koskaan ei meitä lapsia uhkaillut väkivallalla, mutta äitiä kyllä, joka nimenomaa käski meidän lapsien mennä herättelemään, kun hän ei halunnut saada turpaan...

Vierailija kirjoitti:

Siis ite et tehny mitään , äijällä vaan napsahti ja otti kii susta? Enpä usko.

Alkoholi pois ekana, ja puolustus on yksi defensseistä, ei ehkä pysty myöntää edes itselle mitä on tapahtunut. Varaa ainakin aika pariterapiaan.

Ap oli mennyt herättelemään miestä, joka sammui lattialle. Kertoo kyllä pahasta alkoholiongelmasta, jos meno on tuo...

Vierailija kirjoitti:

Siis ite et tehny mitään , äijällä vaan napsahti ja otti kii susta? Enpä usko.

Alkoholi pois ekana, ja puolustus on yksi defensseistä, ei ehkä pysty myöntää edes itselle mitä on tapahtunut. Varaa ainakin aika pariterapiaan.

Väkivaltaiselle alkoholistille syy käydä käsiksi on vaikka se, että katsoo jotenkin oudosti...

Eroaisin vähintään toistaiseksi, pysyvästi mitä todennäköisimmin.

Oma äitini antoi isäni lyönnin anteeksi kerran eikä tämä enää toistunut. Taustatietona, että isäni oli psykoosissa ja pääsi tapahtuman seurauksena suljetulle useammaksi vuodeksi. Hän kuitenkin toipui lopulta ihmeen hyvin.

Oma mieheni on kerran estänyt lähtemiseni huoneesta yhden ison riidan aikana. Hän ei kuitenkaan käynyt rajusti käsiksi vaan seisoi jonkin aikaa edessäni kunnes kerroin pelkääväni ja hän hellitti. Lähdin ulos ja palattuani keskustelimme pitkään, mies muutti hetkeksi pois ja palasi kun oli käsitellyt omat ongelmansa. Hän ei tahtonut ottaa riskiä, että purkaisi pahan olonsa minuun tai syyttäisi minua tilanteesta johon on itse aikuisena ihmisenä päätynyt.

Neuvoisin aloittajaa eroamaan. Väkivalta ei ole ikinä oikeutettua kummankaan osapuolen puolesta. Useinhan (ei aina) väkivaltaa on molempien puolesta. Vaikka yksinkään ei ole kiva niin sellaisten ihmisten ei pitäisi olla parisuhteessa huonosti voidessaan kun satuttavat toisiaan.

Siskoni on tästä hyvä esimerkki. Hän haluaa kovasti leimata eksänsä narsistiksi ja kertoo kuinka ex raivopuuskissaan yhtäkkiä pahoinpiteli häntä. Siskoni on kuitenkin ilkeä ja todella paha suustaan ja raivoaa pelottavasti itsekin ja vaikken itse ole nähnyt hänen käyvän kehenkään käsiksi (koska vältän hänen seuraansa jos aavistelen pahaa), olen varma, että hän on myös käyttänyt fyysistä väkivaltaa suhteessaan. He olivat epätoivoisia eivätkä kelvanneet kuin toisilleen, joten heidän oli pakko roikkua suhteessa vaikka se jopa vaikeutti niiden omien ongelmien työstämistä.

Sanoisin, että väkivaltaisella ihmisellä on aina jotain muuta stressiä elämässään. Väkivallan hetkellä he voivat jo valmiiksi erittäin pahoin ja pienikin asia, joka pitäisi osata sivuuttaa, on liikaa ja aiheuttaa raivoa ja vihaa. Vaikka tilanteesta pitäisi osata kävellä ulos, väkivaltainen ihminen ei tunnekuohussaan enää jaksa vaan heittäytyy vihan vietäväksi. Jälkeenpäin voi todellakin katua tekojaan aidosti kunhan on itselleen rehellinen eikä selittele toisen provosoineen. Väkivalta on aina väärin ja jos ei osaa olla lyömättä, pitää osata välttää provosoivia tilanteita kunnes voi paremmin ja osaa olla lyömättä. Tämä voi tarkoittaa esim. sitä, että eroaa kunnes ei enää provosoidu rakkaansa sanoista väkivaltaan.

Jos mies sinua rakastaa niin hän ymmärtää satuttaneensa sinua ja haluaa sinulle hyvää. Hän ei roiku sinussa vaan hoitaa itsensä kuntoon kunnes on arvoisesi. Jos mies taas takertuu vaikka satuttaakin sinua, hän on itsekäs k*sipää ja sinun on päästävä hänestä eroon, muuten tilanne pahenee. Miehestä tulee entistä väkivaltaisempi ja ehkä itse alat voimaan niin pahoin, että alat käyttäytymään aggressiivisesti ja väkivaltaisesti. Ainakin menetät itsearvostuksesi jos jäät väkivaltaiseen suhteeseen.

Jos mies ei lähde itse hoitamaan asioitaan kuntoon, niin jätä mies ja pelasta itsesi.

Sulla on lapsia, ja uhraat heidän lapsuutensa, että saat itse seksiä?

Haloo nainen, kyllä ne lapset on kuitenkin paljon tärkeämpiä.

Miehet vaihtuu lapset ei. Eikä lapset vanhempana muistele hyvällä sinun epävakauttasi.

Hei oletko sinä se joka vähän aikaa sitten kyseli seksi-palstalla kuinka saisi miehen opetettua paremmaksi rakastajaksi/nuolemaan ja lipsautti, että välillä mies lyö, ei nyt kovin usein viime aikoina?

Ihan oikeasti, tehkää itsestänne lasu jos et osaa pistää heitä etusijalle! Saat jäädä mätkittäväksi jos haluat, mutta lapset ansaitsevat paremman kasvuympäristön eikä sinullekaan tekisi pahaa olla erossa miehestä. Täytät jotain sielun tyhjiötä alkoholilla ja tunnevammaisella seksillä, hae apua!

Olen kerran antanut miehelle anteeksi käsiksi käymisen. Siitä ei jäänyt kuin pieni mustelma toiseen käsivarteen ja tilannetta edelsi riita, molemminpuolinen voimakas provosointi ja molempien pitkään jatkuneet univaikeudet äärettömän huonosti nukkuvan lähes vuoden ikäisen vauvan vuoksi.

Tuosta on nyt kulunut neljä vuotta. Toista kertaa ei ole tullut. Toista kertaa en antaisi anteeksi. Olemme asiasta keskustelleet ja osaamme kumpikin antaa toiselle tilaa ja aikaa koota itsensä emmekä enää provosoi puoleen tai toiseen siinä määrin. Univelkaakin ollaan saatu pienemmäksi.

Minua ei ole yksikään poikaystävä tai mieheni haukkunut tai nimitellyt edes riidan aikana.

Jos poikaystävä olisi kerrankin haukkunut minua lehmäksi/huoraksi ym niin suhde olisi loppunut siihen.

Ap haluatko tosiaan antaa lapsillesi tuollaisen mallin että riidellessä voi haukkua naisystävää, roiskia kaljaa hänen päälleen jne. Alkoholia voi käyttää niin paljon että sammuu mihin sattuu. Ja sitten voi kiukutellessa töniä, heitellä ja puristella mustelmille. Haluatko poikasi käyttäytyvän samalla tavoin kuin miehesi. Entä jos vävysi kohtelisi noin tytärtäsi? Sinähän annat. Lapsillesi mallin että se ok...

Totuus on että kukaan ei voi tietää, jääkö se tuohon vai tuleeko joskus lisää tai vielä pahempaakin. Sinun täytyy itse päättää, annatko miehelle vielä mahdollisuuden vai et. Jos tuo alkaa olla toistuva kuvio, niin silloin suosittelisin lähtöä.

Mä sanon tän nyt vahvasti kokemuksen äänellä. Lähde. Mulla oli pahasti alkoholisoitunut mies joka ei hillinnyt juomistaan yhtään. Välillä pitkiä selviä jaksoja, mutta aina putki päälle lopulta kuitenkin. Kerran tosi pahasti kännissä otti kurkusta kiinni. Ei muistanut tapahtunutta. Muutakin vastaavaa "pientä" on tapahtunut, mutta pahin oli kun kävi kunnolla käsiksi.

Heräsin keskellä yötä siihen että tämä tulee kotiin aivan totaalikännissä ja repii mut ylös sängystä. Hetken aikaa siinä huusi, syytteli ja haukkui mua, nakkeli pitkin seiniä ja kauhusta lamaantuneena kuuntelin kun toinen karjui 10cm päästä naamassani, selkä seinää vasten. Kertoi mm. heittävänsä minut ulos loppuyöksi (hänen asuntonsa). En saanut laittaa edes vaatteita päälle. Tätä jatkui melkein tunnin, olin aivan paniikissa kun mies ei jättänyt rauhaan vaan seurasi kun yritin paeta toiseen huoneeseen. Repi käsivarsista ja heitteli ympäriinsä. Nyrkkikin oli koholla mutta ei lyönyt, onneksi. Pakotti lopulta nukkumaan viereensä ja piti tosi rajusti kiinni. Mä itkin ja tärisin siinä elämäni pisimmät minuutit odottaen että se sammuu. Lopulta pääsin livahtamaan olohuoneeseen ja yritin nukkua muutaman tunnin sohvalla.

Asuttiin yhdessä eikä mulla ollut autoa tai korttia, mutta sain onneksi järjestettyä kyydin itselleni ja tavaroilleni heti aamuksi. Laitoin herätyksen kädet täristen, yritin heikoin tuloksin nukkua loppuyön ja aamulla edelleen sama epäuskon ja paniikinomainen tunne puristaen pakkasin kamat ja lähdin. Mies heräsi just sopivasti kun olin lähdössä, aneli jäämään ja ihmetteli mun käytöstä. Myöhemmin selvisi ettei muistanut tapahtuneesta mitään. Kun tästä oli kulunut jonkun aikaa olin ehtinyt tutustua muutamaan uuteen ihmiseen ja jutella heidän kanssaan myös tästä tapahtuneesta. Tieto siitä oli jotain kautta levinnyt miehen korviin ja kovasti ihmetteli miksi valehtelen tämmöisiä asioita ja jauhan paskaa hänestä. Kuulemma jonkun hänen uuden säätönsä kanssa olivat naureskelleet asialle kun minä "sekopää exänä" levittelen hänestä valheellisia juttuja. Olin oikeasti ihan puulla päähän lyöty, koska en pystynyt käsittämään miten toinen ei kyennyt muistamaan jotain tuollaista. Kerroin lyhyesti miten asiat olivat menneet, mitä hän oli tehnyt ja että en todellakaan valehtele tämän asian suhteen. Oksettavaa kyllä, ei tuntunut uskovan että oli tehnyt koko juttua. Luulee mua varmaan edelleen valehtelijaksi..

Pointti on se, että lähde. Heti. Mulla jäi käteen ajoittaiset paniikkikohtaukset ja pelko ja luottamusongelmat miehiin. Tästä ei ole edes kovin kauaa vielä, edelleen itkee perään ja vannoo muuttuneensa. Yhden mahdollisuuden annoinkin (tiedän, typerää), mutta kauan sitäkään ei kestänyt kun taas ratkesi ryyppäämään. Toivoton tapaus, enkä aio enää riskeerata omaa mielenterveyttä tuollaiseen ihmiseen. Jatkuvat lupaukset muuttua ja niihin sitten tyhmänä uskoo. Ja aina se matto vedetään uudestaan jalkojen alta. Ei sitä kestä kukaan, eikä tarvikaan.