Lue keskustelun säännöt.
Antaisitteko anteeksi jos mies käy teihin kiinni?
Unohdanko vai en?
23.05.2019 |
Miesystäväni kävi kiinni minuun viikonloppuna. Ei mitään kovin vakavaa, mutta molemmat käsivarret mustelmilla ja mm käytti voimaansa että heitti mut sohvalle kun seisoin siinä vieressä. Tämä tapahtui kun oli humalassa. Tautatietona että hänellä on pitkään ollut stressiä elämässä (ei liity meidän kahden parisuhteeseen) joka on tottakai tuonut ristiriitoja meidän välille ja tilanne äityi viikonloppuna siihen pisteeseen että otti kiinni. Hän myös juo joka viikonloppu, välillä vähän mutta välillä myös humalaan asti. Aamulla ei kunnolla muistanut tapahtunutta mutta kun näytin kädet ja kerroin niin oli tosi ylimielinen asiaa kohtaan ja ennemmin vähätteli. Pyysi lopulta anteeksi mutta itselle ei jäänyt oloa että hän olisi mitenkään ollut pahoillaan tapahtuneesta. Olemme olleet yhdessä neljä vuotta. Elämme uusperheessä ei yhteisiä lapsia. Mitä tekisitte minun tilanteessani, antaisitteko asian olla ja jatkaisitte yhteistä elämää vai riittäisikö yksikin tällainen kiinnikäyminen eron syyksi? Olen ensimmäistä kertaa tällaisessa tilanteessa enkä oikein tiedä miten tekisin.
Kommentit (53)
Suosittelen eroa. Myös tuo alkoholinkäyttö on vaarallista. Minulla oli saman tapaista, mutta mies ei edes käynyt kiinni, oli vain aina stressaantunut ja humalassa ilkeä ja rikkoi tavaroita. Ajattelin aina että miehellä on paineita, jotka eivät johdu suhteesta, mutta joita pitää ymmärtää. Yritin olla ymmärtäväinen ja ajatella, että enhän itsekään ole täydellinen. Nyt jälkeenpäin ymmärrän, että kun tilanne on paha ja alkoholia mukana, niin kuvio ei lähde enää itsestään paranemaan. Tajusin lopulta vuosien jälkeen erota, mutta tuloksena on traumatisoituneet lapset ja itsekin olen nyt todella rikki ja se vaikeuttaa elämää. Kunnioita itseäsi ja irrottaudu tilanteesta. Väkivalta ja pelko omassa kodissa rikkoo sielun.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Häh! Siis ihan ilman mitään ulkoista syytä hyökkäsi päällesi! Vaikea uskoa. Teitkö kännissä jotain joka provosoi häntä. Muistatko edes illasta mitään?
Jotkut vaan tulee kännissä väkivaltaiseksi. Siihen on helppo lääke. Lopettakaa ryyppääminen, jos haluatte säilyttää parisuhteenne.
Jos pariskunnalla tulee vaikka kännissä jotain sanaharkkaa, niin onko oikein käydä toiseen käsiksi? Se kertoo vaan luonteen heikkoudesta, ettei pärjää enää sanallisesti, joten fyysiset otteet kehiin... On meilläkin joskus baari-illan päätteeksi tullut jotain sanaharkkaa, mutta kumpikaan ei ole toiseen käynyt käsiksi.
Vierailija kirjoitti:
Suosittelen eroa. Myös tuo alkoholinkäyttö on vaarallista. Minulla oli saman tapaista, mutta mies ei edes käynyt kiinni, oli vain aina stressaantunut ja humalassa ilkeä ja rikkoi tavaroita. Ajattelin aina että miehellä on paineita, jotka eivät johdu suhteesta, mutta joita pitää ymmärtää. Yritin olla ymmärtäväinen ja ajatella, että enhän itsekään ole täydellinen. Nyt jälkeenpäin ymmärrän, että kun tilanne on paha ja alkoholia mukana, niin kuvio ei lähde enää itsestään paranemaan. Tajusin lopulta vuosien jälkeen erota, mutta tuloksena on traumatisoituneet lapset ja itsekin olen nyt todella rikki ja se vaikeuttaa elämää. Kunnioita itseäsi ja irrottaudu tilanteesta. Väkivalta ja pelko omassa kodissa rikkoo sielun.
Tuo on väkivaltaa myös, väkivaltaa on myös väkivaltaisuudella uhkaaminen eri tavoin ja verbaalinen väkivalta on myös väkivaltaa. Hyvin teit kun viimein lähdit, onnea siitä. Lapsille on hyvä kertoa, että myös verbaalinen väkivalta on väkivaltaa ja tavaroiden rikkominen. Usein edeltävät käsiksi käymistä myös. Monesti nimittäin väkivaltaisuutta puolustellaan siten, että en käynyt käsiksi. Lastesi kannattaisi käydä terapiassa, heille on tuosta koitunut traumoja myös.
Jo pelkkä alkoholin liikakäyttö olisi minulle syy vakavasti miettiä suhteen jatkamista, saati sitten vihamielinen käytös! Onko siinä vielä lapsia kotona? Ala etsiskellä omaa asuntoa niin ei tarvitse katsella
tuollaista.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ihan ensimmäisenä pitää lopettaa alkoholin kantaminen kotiin.
Ei enää juomista, ikinä.
Jos minun mieheni tekisi noin ja kehtaisi vielä olla ylimielinen seuraavana aamuna, niin entinen ukko olisi samantien. Jos mies oikeasti katuisi ja näyttäisi sen minulle, niin voisin antaa vielä yhden mahdollisuuden. Kerran on oma mies tönäissyt minua humalassa ja oli kovin pahoillaan aamulla ja hänestä näki kuinka surullinen oikeasti oli. Ei ole koskaan sen jälkeen käyttäytynyt millään tavalla uhkaavasti.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sinulla on nyt itselläsikin aika suuri vaara lipua syvemmälle väkivaltaiseen suhteeseen. "Ei mitään kovin vakavaa" vai miten se meni – kätesi ovat mustelmilla ja sinua on heitelty. Se ON vakavaa.
Kuten täällä moni onkin jo sanonut, ei jää ensimmäiseen kertaan. Miehesi asenne tapahtuneisiin ennustaa sen 100%. Trust me, olen ollut juuri tuossa tilanteessa, selittelemässä miehen käytöstä stressillä ja vähättelemässä väkivaltaa. ÄLÄ LUISU SYVEMMÄLLE TUOHON. Nyt sulla on vielä järki päässä, kun kysyt asiaa täällä. Odota vuosi, ja et uskalla kertoa siitä edes nimettömänä kenellekään.
Ja ajattele myös lapsiasi. Ei ole mitään syytä, miksi heidän pitäisi asua turvattomassa kodissa. Koska sitä se nyt on.
Sanon tämän kokemuksella ja lämmöllä, en syytellen. Jokainen päivä tuossa on tuhlausta. Kävin itse pariterapiat, omat terapiat jne. Lopputulos oli väkivallan paheneminen. Koska niin siinä käy, aina. Huolimatta siitä, mitä sinä teet tai miten monelle mutkalle väännyt.
Lähde, mutta huolehdi turvallinen lähtö. Suurin osa väkivaltaan kuolevista naisista kuolee eron hetkellä. En sano tätä pelotellakseni, se on fakta. Tsemppiä ja voimia <3
Ei.
Sinun täytyy ymmärtää oman läheisriippuvuutesi malli. Yrität ansaita hyväksyntää sietämällä vaikka mitä.
Aikuisena ei kuitenkaan ole enää ole samoin riippuvainen kenestäkään kuin lapsena, jolloin vääristynyt malli syntyi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minulle kävi vähän samalla tavalla muutama vuosi sitten, tosin ei ottanut niin kovin kiinni että olisi jäänyt jälkiä mutta kohotti vielä nyrkkinsä uhkaukseksi, ei kuitenkaan lyönyt.
Lähdin yöksi pois, aamulla selvittyään mies rukoili kuitenkin itkien anteeksi ja oli katuvainen, lopetti alkoholin käytön kokonaan ja haki apua agressiiviseen käytökseensä joka oli ennenkin ilmennyt humalassa, minuun ei kuitenkaan ollut koskaan ennen sitä kohdistanut mutta useamminkin kerran jotain pientä kärhämää tullut jätkien kesken.
Annoin vielä mahdollisuuden koska avioliittoa oli jo jokunen vuosi takana ja lapsikin oli jo (joka tuolloin oli yökylässä) mutta sormuksen otin sormesta ja elimme "kämppiksinä" useamman kuukauden, anteeksi antamiseen meni KAUAN eikä sitä olisi tapahtunut jos mies ei olisi koko ajan niin sanoilla kuin teoillaankin osoittanut miten paljon katuu ja aikoo muuttua.
Nyt jokunen vuosi myöhemmin meillä menee hyvin, mies ei ole enää absolutisti mutta käyttää alkoholia todella varovasti, vain lasillinen ruuan kanssa tai yksi saunaolut, väkeviä ei koskaan. Tietää, ettei toiseen virheeseen ole varaa. Ensimmäistäkään en olisi anteeksi antanut jos asenne olisi ollut ylimielinen, mieti TARKKAAN mitä parisuhteeltasi haluat, minä en ainakaan pystyisi elämään sen kanssa että kumppanini minua satuttaisi eikä sitä edes katuisi.
Soita Naisten Linjaan tai Nollalinjalle. He osaavat neuvoa turvakotiin tai muualle.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En antaisi anteeksi enkä voisi unohtaa. Ero tuntuisi varmasti silti vaikealta, mutta näkisin että se on ainoa vaihtoehto. Jokaisella on joskus stressaavia aikoja elämässä, se ei ole mikään selitys tai oikeutus käsiksi käymiselle. Ja kun miehesi ei edes kadu. Ole hyvä itsellesi ja lähde nyt.
Se että hän vähättelee on yritys naamioida pahuus normaaliksi toiminnaksi.
Vähitellen olet siinä pisteessä ettet pysty enää reagoida eli tietysti sinun on lopetettava suhde kun vielä kykenet.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Suhteesta irtautuminen on varmasti vaikeaa ja tuntuu radikaalilta antaa yhden kerran kaataa vuosien suhde. Silti: lähde vielä, kun voit. Hälyttävintä tarinassasi on miehen käytös seuraavana aamuna. Se lupaa mustelmien värittämää tulevaisuutta. Kysy neuvoa lähtemiseen ensi- ja turvakodista. Olet tekemässä päätöstä paitsi itsesi myös lastesi puolesta. Ansaitset suhteen, jossa ei tarvitse laskea, montako promillea miehellä on veressä ja arvioida sen mukaan, uskaltaako edes hengittää.
Vierailija kirjoitti:
Minulle kävi vähän samalla tavalla muutama vuosi sitten, tosin ei ottanut niin kovin kiinni että olisi jäänyt jälkiä mutta kohotti vielä nyrkkinsä uhkaukseksi, ei kuitenkaan lyönyt.
Lähdin yöksi pois, aamulla selvittyään mies rukoili kuitenkin itkien anteeksi ja oli katuvainen, lopetti alkoholin käytön kokonaan ja haki apua agressiiviseen käytökseensä joka oli ennenkin ilmennyt humalassa, minuun ei kuitenkaan ollut koskaan ennen sitä kohdistanut mutta useamminkin kerran jotain pientä kärhämää tullut jätkien kesken.
Annoin vielä mahdollisuuden koska avioliittoa oli jo jokunen vuosi takana ja lapsikin oli jo (joka tuolloin oli yökylässä) mutta sormuksen otin sormesta ja elimme "kämppiksinä" useamman kuukauden, anteeksi antamiseen meni KAUAN eikä sitä olisi tapahtunut jos mies ei olisi koko ajan niin sanoilla kuin teoillaankin osoittanut miten paljon katuu ja aikoo muuttua.
Nyt jokunen vuosi myöhemmin meillä menee hyvin, mies ei ole enää absolutisti mutta käyttää alkoholia todella varovasti, vain lasillinen ruuan kanssa tai yksi saunaolut, väkeviä ei koskaan. Tietää, ettei toiseen virheeseen ole varaa. Ensimmäistäkään en olisi anteeksi antanut jos asenne olisi ollut ylimielinen, mieti TARKKAAN mitä parisuhteeltasi haluat, minä en ainakaan pystyisi elämään sen kanssa että kumppanini minua satuttaisi eikä sitä edes katuisi.
Tama! Miehen reaktio tapahtuneeseen painaa tassa tapauksessa enemman kuin itse tapahtunut.
Itse saattaisin antaa anteeksi YHDEN kasiksi kaymisen (en lyomista mutta kiinni tarttumisen) AINOASTAAN MIKALI mies olisi jalkeenpain ERITTAIN katuva, itkisi ja anelisi anteeksiantoa ja muuttaisi kayttaytymistaan niin, ettei toista kertaa sattuisi tuommoista (=tassa tapauksessa lopettaisi humalahakuisen juomisen KOKONAAN ja HETI).
Itse pelästyn jo siitä jos mulle huudetaam aggressiivisesti ja paiskotaan ovia tai astioita (kotona vanhemmat usein riiteli noin joten jäänyt kai traumat). Joten en sietäisi todellakaan jos vielä käsiksi kävisi. Se ois kerrasta poikki koska pelkäisin varmasti miestä sen jälkeen. Jo pelkkä alkoholisoituminenkin olisi mulle kynnyskysymys. Suosittelisin että jättäisit tuollaisen miehen kerta lapsiakin on! mitäs jos käy heihin käsiksi??
Mies on perusluonteeltaan kiltti ja hyväsydäminen, mutta ei osaa käsitellä negatiivisa tunteita yhtään. Ne hukutetaan alkoholiin, niistä ei haluta puhua ja useimmiten hän lähtee pois paikalta kun tulee ns sanomista jostain. Sanoo ettei halua riidellä mutta itse koen että pakenee eikä ota vastuuta että asiat käsiteltäisiin. Mitään muuta väkivaltaista tekoa ei ole ennen ollut, mutta on mm ruiskinut kaljaa mun kasvoille huutaessaan. Ongelmana on myös se että puhuu suuttuessaan tosi rumasti. Osaa olla verbaalisesti todella ilkeä jos haluaa...
Vierailija kirjoitti:
Häh! Siis ihan ilman mitään ulkoista syytä hyökkäsi päällesi! Vaikea uskoa. Teitkö kännissä jotain joka provosoi häntä. Muistatko edes illasta mitään?
Jotkut vaan tulee kännissä väkivaltaiseksi. Siihen on helppo lääke. Lopettakaa ryyppääminen, jos haluatte säilyttää parisuhteenne.
Itse en käytä juuri ollenkaan alkoholia ja kyseisenä aamuyönä olin täysin selvinpäin. Syy suuttumiselle ja kiinniottamiselle oli se kun hän sammui lattialle ja yritin saada hänet hereille etteivät lapset joutuisi näkemään häntä "nukkumassa" vaatteet päällä lattialla...
en jäisi suhteeseen, lähde ennen kuin on yhteisiä lapsia
Häh! Siis ihan ilman mitään ulkoista syytä hyökkäsi päällesi! Vaikea uskoa. Teitkö kännissä jotain joka provosoi häntä. Muistatko edes illasta mitään?
Jotkut vaan tulee kännissä väkivaltaiseksi. Siihen on helppo lääke. Lopettakaa ryyppääminen, jos haluatte säilyttää parisuhteenne.