Miten sinut otettiin vastaan miehen sukuun?

Vierailija kirjoitti:

Huonosti, anoppi ilmoitti miehelle että kuka tahansa miniä onkaan, OLEN PÄÄTTÄNYT INHOTA SITÄ. Tämä päätös tehtiin ennenkuin tiedi minusta mitään tai koskaan oli nähnytkäön.

Ja on inhonnut ja ei pidä yhteyttä, ei tapaa lapsenlapsiaan lainkaan eikä kyllä soita pojalleenkaan. Ei ole tullut yhdenkään lapsemme ristiäisiin tai synttäreille koskaan.

-Sairaita ihmisiä on joka suvussa. Tuo on jo äärimmäisen ilkeää.  Mieheni suvussa on eräs vaimo, joka ei halua tavata sukulaisiaan, ei edes anoppinsa hautajaisissa. Mistä moinen johtuu, ei ole kukaan minulle kertonut. Onkohan suvun yhteinen mysteeritapaus.  Tai äärimmäinen ihmispelko tai ujous. 

Aika vaikeaa. Saksalainen anoppini piti kaikkea tekemistäni huonona. Sääli poikaansa joka joutui jakamaan kotityöt. Oli vastaan suomenkieltä, kasvatusta, työssä käymistäni, lasten harrastuksia, kaikkea. Olisin niin mielelläni halunnut äidin ,korvikkeen‘ täällä ulkomailla. Ei onnistunut.

Joopa joo, näkee hyvin miksi tällä palstalla on niin paljon eronneita ja yksinhuoltaja mammoja.

Alusta lähtien näiden mammojen mielestä kaikki on ollut liitossa täyttä paskaa ja päin seiniä.

Miten te olettekin osaneet valita miehen juuri noin kurjista ja surkeista perheistä?

Ja millaisia te itse olette, kun teidät on noin helvetin huonosti otettu vastaan miehen suvun puolella?

Miten itse suhtauduitte ja millaista oma käytöksenne oli miehen lähimpiä ihmisiä kohtaan?

Olitte itse ystävällisiä ja mukavia että kunnollinen tutustuminen pääsi alkuun, vai istuitteko tuppisuuna ja murjottaen koko ajan.

On tämä palsta kertakaikkiaan todellinen luusereiden kokoontumispaikka.

Palstanmammoilla on aina turpa mutrulla ja kaikki on aina kelvotonta ja huonointa mitä maailmassa voi olla.

Miksi?

Eikö tällä palstalla liiku ollenkaan normaaleja, henkisesti terveitä ihmisiä, joilla olisi muutakin sanottavaa kuin pelkkää muiden haukkumista ja negatiivista asennetta kaikkeen?

Vierailija kirjoitti:

Hyvin huonosti. Olen mm. rikkonut mieheni perheen (totuus: ex-vaimo lähti kun oli ensin pettänyt jo pitkän aikaa). Minulle ei tarvitse puhua suoraan, riittää kun sanoo keskustelukumppanille painokkaasti "toi". Siinä missä vävyt saavat joululahjaksi satasen lahjakortin, minä saan Juhlapöydän konvehteja. Siinä missä muita on onniteltu perheenlisäyksestä ja tarjouduttu ostelemaan vaunuja, meille sanottiin että jaaha, oliko vahinko.

Täällä toinen "toi". 🙄

Tavallaan hyvin. Minua on kohdeltu hyvin, mutta annettiin ymmärtää että mun on turha kärkkyä taloudellista etua. Kerrottiin heti kättelyssä suvun perintö-asiat.

Itse en ollut edes ymmärtänyt suvun varakkuutta tuossa vaiheessa ja tulihan siitä luennosta tyhmä olo. Kun naimisiin mentiin, en tuntenut, että kuulun sukuun.

Kivitettiin heti ja sain 20 raipaniskua.

Olemme olleet mieheni kanssa lähes 30 vuotta yhdessä ja minulla kyllä kävi mäihä siinä millaiset henkilöt sain elämääni kaupan päälle.

Mieheni vanhemmat ottivat minut heti mukaan perheeseen, olemme aina tervetulleita kylään, reissaamme yhdessä, vietämme aikaa mökillä yhdessä, apua esim. kyytijärjestelyt tms. järjestetään aina (molemmin puolin) jne. Tämä lista olisi loputon. Välit vain lähenivät kun perheeseen syntyi 16 vuotta sitten lapsi, poika on läheinen isovanhempien kanssa edelleen murkkuiässäkin. Mieheni vanhemmat hemmottelivat myös koiraamme ja ottivat tarvittaessa hoitoon. Surivat koiramme kuolemaa meidän kanssa (koiramme eli melkein 17 vuotta).

Olivat myös tukenani kun äitini kuoli ihan liian varhain.

Täyttä kultaa ovat He ❤

Uskovainen anoppini otti minut avosylin vastaan perheeseen ja siitä lähtien oli paras tukeni ikinä. Saimme monta lasta ja anoppi aina kannusti ja auttoi, antoi jopa pienistä rahoistaan meille, vaikka me olimme varakkaampia.  Ei koskaan arvostellut sekasotkuista huushollia eikä mitään (vaikka joskus olisi ollut aihettakin). Nyt hän on poissa, lämmöllä muistelemme häntä koko perhe.