Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Miksi ystävä ei onnittele isosta uutisesta?
22.05.2019 |
Kerroin parille lähimmälle ystävälleni isosta uutisesta, koska halusin jakaa sen jonkun kanssa niin kuin elämässä nyt isoja asioita yleensä halutaan. Kaksi ystävistä ei vastannut mitään, siis yhtään mitään. Mitä itse ajattelisit, mikä on syynä?
(Ostin sijoitusasunnon, sen eteen on tehty vuosikausia töitä ja oma asunto on huomattavasti vaatimattomampi mitä voisi olla.)
Kommentit (87)
Tuollaiset asiat voi mainita ohimennen kavereille, mutta ei ilmoittaa "isona uutisena". Kuulostaa lähinnä kehuskelulta. Toisille jo oman kodin hankkiminen voi olla työn ja tuskan takana.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Pakko myöntää, ettei sijoitusasunnon ostaminen ole mule mikään onnittelun aihe 😅 siis sinulle ja kelle tahansa varmasti suuri ponnistus, mutta en nyt näe sitä sellaisena asiana, josta yleensä onnitellaan kuten valmistuminen, kihlautuminen/avioituminen, vauva, työpaikka, oma talo siis itselle asumiseen, synttärit jne.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ovat varmaan jo kuulleet kyllästymiseen asti (vuosikausia, kuten itse sanoit) sun sijoitusasunnosta, joten eivät halua yllyttää sua kertomaan vielä lisää.
En ole asiasta koskaan kellekään puhunut :) Mutta kyllä, vaatii se vuosikausien työn. Ap
Voihan se olla päin vastoinkin, eivät pidä koko juttua erityisen tärkeänä, kun et ole mistään sijoituasunnon hankkimisprosessista aiemmin maininnut halaistua sanaa :D
Varmasti ihmettelevät miksi katsoit aiheelliseksi jakaa asian kavereitten kesken isonakin uutisena.
Vinkvink, sijoitusasunnon ostaminen ei ole uutisoinnin aihe. Toki voit kertoa jossain illanistujaisissa sellaisen hankkineesi mutta erikseen muille tiedottaminen ja vieläpä onnittelujen odottaminen on vain tökeröä.
Mutta provohan tämäkin on.
Mä en hyvällä tahdollakaan keksi MIKSI pitäisi onnitella sijoitusasunnon ostosta.
Jos ostaa itelleen uuden asunnon toivotetaan onnea uuteen kotiin.
Jos saa ylennyksen toivotetaan onnea.
Jos saa vauvan toivotetaan onnea.
Jos ostaa sijoitusasunnon, ei siis itse edes tule asumaan siellä, sanotaan ehkä että kiva.
Ehkäpä vika on minussa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Siis lähetitkö sinä viestin kaverillesi, että ostit sijoitusasunnon? Ja heidän pitäisi olla superinnostuneita tästä? Mitähän nyt taas.
Ehkä se olen vaan minä, mutta kyllä olen iloinen vaikka jonkun ystäväni remontista, jos hän on siitä kovin innoissaan. Ja vaikka raskausuutisetkin ovat nykyään enemmän old news, jaksaako tästä nyt niin kiinnostua tai innostua, niin mielestäni ystävyyteen kuuluu että toisen jakaessa iloa ja innostumista siihen reagoidaan edes jotenkin? Ihan perus käytöstapoihin nojaten :) Ap
Raskaus ja sijoutusasunto ovat hieman eri asia. Minulle ei tulisi mieleenkään lähettää viestiä tuollaisesta asiasta. Siis sijoitusasunnon ostamisesta tai jostain remontista. Toki ottaisin asian esille, jos ollaan vaikka kahvilla. Ja tietysti siinä kohtaa, jos siellä kahvilla kaveri kertoo ostaneensa sijoitusasunnon tai tekevänsä remontin, niin mahdollisesti kyselen asiasta.
Vaikuttaa nyt siltä, että tämä asia on joku megalomaanisen extra iso juttu AP:lle, mutta kavereille ei. Mikä on ihan ymmärrettävää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Miksi tuollaisesta pitäisi onnitella? Toki jos kasvotusten jutellaan ja toinen ei sano mitään, niin erikoista sekin. Itse varmaan tiedustelisin miten asunnolla tienaa ja miten entinen työkaveri oli joskus laskenut tarvitsevansa kymmenisen sijoitusasuntoa vuokralle, että saisi siitä riittävän elannon.
He nyt eivät selvästikään tajunneet asian merkitystä ap:lle enkä minäkään olisi tajunnut, ellei ap olisi alleviivannut tämän olleen hänelle niin iso unelma, että on säästänyt sitä varten vuosia ja jopa asuu vaatimattomammin kuin muuten asuisi.
Onnittelut ap, äläkä turhaan vihoittele ystävillesi!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Itse sain vakipaikan ja osa kollegoista ei onnitelleet mitenkään. Kieltämättä mietin osan kohdalla että onko kyse kateudesta vai huonoista käytöstavoista, mutta sitten jätin asian omaan arvoon.
Monesti tälläisissä tilanteissa huonosti käyttäytyvä henkilö on kenties tyytymätön omaan elämäänsä, jolloin on vaikea iloita kun toisilla menee hyvin. Ehkä voit sanoa ystävillesi että asiasta?
Minäkin sain vakipaikan, mutta en kyllä painanut mieleeni että kuka onnitteli ja kuka ei. Olin ollut talossa jo ennestään n. vuoden.
Itse en sano, että nekään jotka ei minua onnitelleet olisi huonosti käyttäytyviä, ehkä ei vain hoksanneet onnitella syystä tai toisesta. En itsekkään aina osaa toimia juuri oikealla tavalla ja jotku on sellaisia että kun se "hetki" meni jo, niin on vähän kömpelöä jälkeenpäinkään palata asiaan.
Julkaistaanko teillä tällaiset asiat yleisesti? Minulla ei ole hajuakaan millaisessa työsuhteessa muut meidän töissä ovat. Toki onnittelen, jos joku kertoo tilanteen muuttumisesta.
Vierailija kirjoitti:
Mitä ihmeen merkitystä sillä on, mitä mieltä kukaan on sijoitusasunnon ostosta? Kyse on siitä, että ap on innoissaan, onnellinen ja ylpeä että sai tehdä jotain mihin on tähdännytkin.
On typerää, epäkohteliasta ja raivostuttavaa olla vastaamatta että "hienoa, nyt sait hankittua! Millainen, milloin alat etsiä vuokralaista?" tai muuta vastaavaa. Se on normaaleja käytöstapoja, että on paitsi kuunnellut mistä kaikesta ystävä puhuu, niin myös vastaa tämän viestiin.
Onneksi olkoon ap sijoitusannosta!
Ja olen pahoillani junteista ystävistä. Hanki parempia.
Tätä minä ihmettelen! Ihan sama mikä se asia on, mutta ihmettelen miksi ei mitään reagointia.
Minä olen kuullut mm. seuraavista asioista viime aikoina ystäviltäni, ollut iloinen ja onnitellut koska asia on ollut heille tärkeä ja ovat sen halunneet jakaa: kesätyöpaikka, uusi vuokrakämppä, lapsi sai lähipäiväkodista paikan, lapsi sai lähikoulusta paikan, ostin uuden auton, sain vakipaikan, olen raskaana, lapseni sai myöntävän erityisen tuen päätöksen, kotiäitivuodet vihdoin ohi ja mitä vielä! Ystävyydessä onkin minusta pointtina se jakamisen ilo ja itse tykkään heistä niin paljon että minäkin tulen iloiseksi kun vaikka jonkun lapsi saa sen päiväkotipaikan mitä on kovasti toivottukin. Totta kai onnittelen, kyselen lisää ja olen kiinnostunut.
Mutta ilmeisesti täälläkään kaikki eivät ole tälläisiä, vaan pitävät asiaa x jotenkin vähäpätöisempänä koska se ei olisi itselle merkittävää. Missä myötäelämisen taito? Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Voi luoja teitä. Joku on tehnyt töitä jonkun asian eteen, ja sitten saavuttaa sen ja siitä onnellinen.
Suomalaiset:
- ei ole onnittelun arvoista
- miksi onnitella kun ei ole mikään juttu edes
- ei kuulu mulle
- sijoitusasunnot on kakkaa
- leveileksä muka jollain tollasella?
- en ole ikinä ymmärtänyt, miksi mitään saavutusta pitää onnitella, eikö se ole ihan normaalia elämää (esim. vakityö nuorella ihmisellä ei ole enää mikään normi)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kateus tietysti. Asuvat itse kaupungin/kunnan vuokrakämpässä, niin kyllähän siinä kateus iskee, kun jollakulla on varaa vielä ylimääräiseen asuntoonkin.
Älkää aina viljelkö kateus-korttia. Monesti ei ole kyse mistään kateudesta, nämä ihmiset eivät välttämättä tiedä miten suhtautua tai eivät halua välttämättä sanoa oikeaa mielipidettään asiasta. Niin tästä päästään siihen että mikä nyt sitten kullekin on onnittelemisen arvoinen paikka. Ihmisillä on erilainen arvomaailma ja voivat ajattella hyvinkin erilailla asioista. Miksi odotat että ihmiset onnittelisivat? ja tästä vedetään johtopäätös että ollaan kateellisia. Ei asiat ole niin yksioikoisia.
Niin, no tapana on onnitella kuitenkin vaikkei itse olisikaan asiasta samaa mieltä. Esim. Itse onnittelin kaveriani, joka meni naimisiin senegalilaisen miehen kanssa. Pääni sisällä huusin:”Älä tee sitä! Hulluko olet?!”
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ilmeisesti Porvoossa on tapana onnitella ihan kaikista asioista kavereita.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Itse sain vakipaikan ja osa kollegoista ei onnitelleet mitenkään. Kieltämättä mietin osan kohdalla että onko kyse kateudesta vai huonoista käytöstavoista, mutta sitten jätin asian omaan arvoon.
Monesti tälläisissä tilanteissa huonosti käyttäytyvä henkilö on kenties tyytymätön omaan elämäänsä, jolloin on vaikea iloita kun toisilla menee hyvin. Ehkä voit sanoa ystävillesi että asiasta?
Minäkin sain vakipaikan, mutta en kyllä painanut mieleeni että kuka onnitteli ja kuka ei. Olin ollut talossa jo ennestään n. vuoden.
Itse en sano, että nekään jotka ei minua onnitelleet olisi huonosti käyttäytyviä, ehkä ei vain hoksanneet onnitella syystä tai toisesta. En itsekkään aina osaa toimia juuri oikealla tavalla ja jotku on sellaisia että kun se "hetki" meni jo, niin on vähän kömpelöä jälkeenpäinkään palata asiaan.
Julkaistaanko teillä tällaiset asiat yleisesti? Minulla ei ole hajuakaan millaisessa työsuhteessa muut meidän töissä ovat. Toki onnittelen, jos joku kertoo tilanteen muuttumisesta.
Kun tässä mietin nyt tilanteita, joissa on tullut ilmi, onko joku tuttu saanut vakkaripaikan tai joku työkaveri, niin en edes muista kunnolla, miten olisi tullut ilmi. Kun oma paikkani vakinaistettiin, en muista, olisinko siitä edes kenellekkään erityisesti kertonut.
Johtuu varmaan, etten ehkä ole tajunnut ketään erityisemmin onnitella, johtuu siitä, että tuttavani ovat yleisesti ottaen töissä ja työpaikan vakinaistaminen ei ole mikään erityinen juhlatapaus, vaan ihan normaali eteneminen elämässä.
Apua, melkoisia kommentteja ihmisiltä. Mistä asioista te sitten onnittelette ihmisiä jos vakipaikka tai asunto eivät ole sellaisia?
Minun mielestäni sillä ei ole merkitystä että onko joku asia iso sinulle, mutta jos se toiselle on sitä niin silloin on kohteliasta huomioida jollakin tavalla.
Ei minua hirveästi kiinnosta jos joku ilmoittaa olevansa raskaana, mutta kun kyseessä on hänelle iloinen asia niin totta kai onnittelen häntä.
Huvittaa nämä vihjailevat aloitukset. Ap haluaa vain vahvistuksen omille tuntemuksilleen. Miksi ihmiset ovat niin tekopyhiä?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mitä ihmeen merkitystä sillä on, mitä mieltä kukaan on sijoitusasunnon ostosta? Kyse on siitä, että ap on innoissaan, onnellinen ja ylpeä että sai tehdä jotain mihin on tähdännytkin.
On typerää, epäkohteliasta ja raivostuttavaa olla vastaamatta että "hienoa, nyt sait hankittua! Millainen, milloin alat etsiä vuokralaista?" tai muuta vastaavaa. Se on normaaleja käytöstapoja, että on paitsi kuunnellut mistä kaikesta ystävä puhuu, niin myös vastaa tämän viestiin.
Onneksi olkoon ap sijoitusannosta!
Ja olen pahoillani junteista ystävistä. Hanki parempia.
Tätä minä ihmettelen! Ihan sama mikä se asia on, mutta ihmettelen miksi ei mitään reagointia.
Minä olen kuullut mm. seuraavista asioista viime aikoina ystäviltäni, ollut iloinen ja onnitellut koska asia on ollut heille tärkeä ja ovat sen halunneet jakaa: kesätyöpaikka, uusi vuokrakämppä, lapsi sai lähipäiväkodista paikan, lapsi sai lähikoulusta paikan, ostin uuden auton, sain vakipaikan, olen raskaana, lapseni sai myöntävän erityisen tuen päätöksen, kotiäitivuodet vihdoin ohi ja mitä vielä! Ystävyydessä onkin minusta pointtina se jakamisen ilo ja itse tykkään heistä niin paljon että minäkin tulen iloiseksi kun vaikka jonkun lapsi saa sen päiväkotipaikan mitä on kovasti toivottukin. Totta kai onnittelen, kyselen lisää ja olen kiinnostunut.
Mutta ilmeisesti täälläkään kaikki eivät ole tälläisiä, vaan pitävät asiaa x jotenkin vähäpätöisempänä koska se ei olisi itselle merkittävää. Missä myötäelämisen taito? Ap
Näin minäkin ajattelen. Ja vaikka - voin tämän ihan myöntää - olen jopa tuntenut kateuden piston joskus, olen silti saanut soperrettua sen hyvä, onneksi olkoon, hyvä juttu! Koska niin vain kuuluu sanoa toisella, kun toinen on iloinen jostain asiastaan omassa elämässään.
Minusta on kurjaa lukea täältä ja monesta muustakin yhteydestä, että mitään toisten juttuja ei enää arvosteta. Jollekin tehdään oharit omissa polttareissa, no mitä sitten, varmaan on joku hirviö-morsian. Toinen saa hääkutsun, mutta ei viitsi edes vastata siihen mitään koska "en tykkää juhlista". Joku saa vihdoin hankittua uuden auton aina reistailevan vanhan tilalle, mutta mitä sitten, kaikillahan nyt auto on.
Minä olen aika varma, että pohjimmillaan tässä on kyse kolmesta asiasta: käytöstapojen puutteesta ja kyvyttömyydesta astua toisen saappaisiin, ja tämä johtuu kulttuurista. Ja kateudesta, joka sekin voi osin johtua tästä typerästä suomalaisesta piirteestä joka tässäkin ketjussa tulee esille. "Ei kuulu mulle, ei ole mun mielestä mikään saavutus joten en sano mitään".
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mitä ihmeen merkitystä sillä on, mitä mieltä kukaan on sijoitusasunnon ostosta? Kyse on siitä, että ap on innoissaan, onnellinen ja ylpeä että sai tehdä jotain mihin on tähdännytkin.
On typerää, epäkohteliasta ja raivostuttavaa olla vastaamatta että "hienoa, nyt sait hankittua! Millainen, milloin alat etsiä vuokralaista?" tai muuta vastaavaa. Se on normaaleja käytöstapoja, että on paitsi kuunnellut mistä kaikesta ystävä puhuu, niin myös vastaa tämän viestiin.
Onneksi olkoon ap sijoitusannosta!
Ja olen pahoillani junteista ystävistä. Hanki parempia.
Tätä minä ihmettelen! Ihan sama mikä se asia on, mutta ihmettelen miksi ei mitään reagointia.
Minä olen kuullut mm. seuraavista asioista viime aikoina ystäviltäni, ollut iloinen ja onnitellut koska asia on ollut heille tärkeä ja ovat sen halunneet jakaa: kesätyöpaikka, uusi vuokrakämppä, lapsi sai lähipäiväkodista paikan, lapsi sai lähikoulusta paikan, ostin uuden auton, sain vakipaikan, olen raskaana, lapseni sai myöntävän erityisen tuen päätöksen, kotiäitivuodet vihdoin ohi ja mitä vielä! Ystävyydessä onkin minusta pointtina se jakamisen ilo ja itse tykkään heistä niin paljon että minäkin tulen iloiseksi kun vaikka jonkun lapsi saa sen päiväkotipaikan mitä on kovasti toivottukin. Totta kai onnittelen, kyselen lisää ja olen kiinnostunut.
Mutta ilmeisesti täälläkään kaikki eivät ole tälläisiä, vaan pitävät asiaa x jotenkin vähäpätöisempänä koska se ei olisi itselle merkittävää. Missä myötäelämisen taito? Ap
Minusta olisi aika rasittavaa, jos normaalikeskusteluissa alkaisi kaikki onnitella ihan tavallisista asioista. "Ajattelimme ensi kesänä maalata talon ja remontoida yhden huoneen, kun tyttö pääsi lähihoitajaksi opiskelemaan ja muuttaa pois" "hurjasti onnea remonttiin ja mahtavat onnittelut tytön koulusta, millaiseksi remontoitte ja onnittelut uusista maaleista ja onnittelut, kun ehkä ostitte tytölle asunnon toisesta kaupungista ja hurjan paljon lisäonnitteluita upeista maalivalinnoista, joita teette"
Itse en kaipaa onnitteluja jokaisesta asiasta, mitä juttelen ihmisille ja mitä elämässäni tapahtuu.
Alue: Aihe vapaa
Apua. Olisiko tuttuja pitänyt onnitella vakkaripaikan saamisesta. Ei ole tullut kyllä mieleen. Ei minua kyllä kukaan onnitellut, enkä ole huomannut onnitella muitakaan. Sehän on ollut ihan normaalia elämää, että saa jossain vaiheessa työpaikan ja jossain vaiheessa se vakinaistetaan. Minulla on varmaan sitten elämäänsä tyytymätön tuttavapiiri, kun ollaan pidetty kait ihan normaalina, että ihmiset kulkee töissä ja heillä on vakituinen työpaikka.