Ensikot
Haaveilemme *ensimmäisestä ikiomasta vauvasta*, mutta jostakin syystä Täti Punaisen sijaan Herra Haikara on eksynyt matkalla ja *tarvitsee nyt vähän apua!* Tutkimuksiin ja hoitoihin on siis tiemme käynyt.
Mukaan mukavaan joukkoomme saavat liittyä kaikki halukkaat esikoistaan toivovat, oli sitten hoitopolkusi vasta alussa tai olet ehtinyt jo sitä pidemmälle kulkemaan!
Esittelethän itsesi vastaamalla tähän viestiin. Jos esittelyssäsi on myöhemmin lisättävää tai muutettavaa, vastaa taas, niin päivitämme tietosi.
*Ensikot*
*Aqua80*
Ikä: Molemmat vm. -80
Yritys alkoi 02/06. Ultrattaessa mulla oli toinen munasarja rakkulaisen näköinen, mutta kuulemma ei kannata vielä yhden ultran perusteella sanoa mitään (?).
*baulie*
Ikä: Kummatkin vm. -85
Kotipaikka: Jyväskylän mlk
Tutkimukset: Yritys aloitettu 4/2006. Mulla todettu kesällä -07 monirakkulaiset munasarjat. Tämän jälkeen otettujen verikokeiden mukaan ovuloin normaalisti, joten PCO ei ole ilmeisen ärhäkkä. Miestä ei ole tutkittu. Yritetään luomuna, tutkimuksiin lähdetään sitten kun kummastakin hyvältä tuntuu.
*Brooke73*
Minä vuosimallia -73, mies yli 10 v. vanhempi.
Kaakkois-Suomessa asustellaan.
Yritys aloitettu 06/05, tutkimuksiin lähdettiin 01/07. Lapsettomuuden syytä löytyi molemmista: miehellä huonosti liikkuvat ja epämuotoiset siittiöt ja lisäksi vasta-aineita, minulla FSH-hormoni kohonnut. Hoidoksi määrättiin suoraan ICSI.
1. ICSI tehtiin 05/07, tulos nega eikä mitään pakkaseen.
2. ICSI tehtiin 09/07, samanlainen tulos kuin ensimmäisessä.
3. ICSI tehtiin 01/08 ja siitäkään ei mitään pakkaseen, mutta kahden alkion siirrosta raskaus, joka kuitenkin päättyi keskeytyneeseen keskenmenoon viikolla 12.
4. ICSI edessä heinäkuussa -08.
*-Diina-*
Ikä: minä vm. -80, mies -79.
Yritys aloitettu: 10/05
- IVF negatuloksella (10/07)
- Laparoskopia, todettiin lievää endometrioosia ja vaurioituneet munatorvet, jotka toimenpiteessä poistettiin (03/08)
- PAS negatuloksella (05/08)
- Syksyllä 2008 hoitoja jatketaan IVF:llä
*hilppa78*
Ikä: minä 29, mies 31
Yritys aloitettu vuosi sitten.
Tutkimukset ja hoidot: Huomasin etten ovuloi, yksityiselle gynelle sieltä lähete eteenpäin.
Julkisella 02/2008 munatorvien aukiolotutkimus
04/2008 hydroskopia ja laparoskopia.
Näistä tuloksena yksisarvinen kohtu, munatorven pois leikkuu ja siirsivät toisen munasarjan alemmas joka oli paennut liian ylös. Ei enään mitään mahdollisuutta luomuraskauteen.
Nyt annettiin puregon- ja suprecurreseptit kouraan ja ootellaan syksylle IVF-hoito aikaa.
Tuskaa lisää että olen valmiiksi riskiodottaja koska on synnynnäisesti vain puolikas kohtu. Kuulemma keskenmenoja odotettavissa jos raskaudun.
*Jennifer23*
Ikä: olen 23-vuotias ja mieheni 30-v.
Yrityksen aloitimme 12/07 ja tammikuussa hakeuduin järjettömän pitkien kiertojen takia gynelle, jossa todettiin pco. Maaliskuusta olen ollut lapsettomuusklinikalla hoidossa ja nyt yksi clomikierto takana, josta ei toivottua raskautta tullut mutta hienosti säännöllisti kiertoani. Miehen sperma tutkittu ja se on ok, joten nyt sain ohjeeksi syödä clomia vielä 3 kiertoa ja jos toivottua tulosta ei ole tullut, niin sitten vuorossa munajohtimien aukiolotutkimus.
*jennuliini*
Ikä: Minä 20 mies 22
Asuinpaikka: Turku
Yritykset aloitettu: 11/2006
Ensimmäiset puoli vuotta meni stressaamatta ja harrastettiin silloin kun teki mieli, sen jälkeen yritetty todella. Menkat jäi pois 6/2007. Lääkärissä käytiin 1/2008 jossa gynekologinen perustutkimus ja teroja syötiin 4 kuuria epäsäännöllisten kuukautisten vuoksi. Myös verikokeet otettiin joissa ei moitteita.
*Killa*
Ikä: molemmat 32 v
Kotipaikka: Helsinki
Yritys aloitettu: 8/05
Tutkimukset: Virallisesti ollaan selittämättömästi lapsettomia, mutta mulla ilmeisesti pco-taipumusta ja toisessa munasarjassa anatominen poikkeavuus, joka saattaa vaikeuttaa raskaaksi tuloa.
Hoidot: Aloitettiin huhtikuussa -07. Tehty 4 inssiä, joista saaliina kemiallinen ja kohdunulkoinen raskaus. 4/08 edessä ensimmäinen IVF.
*Koulunäkki*
Olen 29-v (vm. 1979) ja mieheni vm. 1978, asutaan Espoossa. Naimisiin me mentiin viime huhtikuussa ja siitä asti on ollut jälkikasvu toiveissa. Alusta saakka on ollut pienehkö epäilys luomuvauvan mahdollisuudesta, koska mun kierrot on olleet sekaisin hamasta menneisyydestä lähtien. Oon syönyt Terolutia kp 17-26 nyt elokuusta asti ja sillä menkat tulee ihan säännöllisesti.
Multa on otettu perusverikokeet (kaikki ok) ja kävin lisäks Jorvissa sellaisissa lisäverikokeissa, jotka nekin oli ok. Jorvin lääkäri myös vahvisti tuon oman gynen diagnoosin eli PCO on mun riesa. Nyt sitten homma etenee niin, että meen gynelle maaliskuussa ja silloin kai alkaa noi ovulaation induktio -hoidot.
Kommentit (64)
En muuta osannut edes odottaa tässä täydessä oireettomuudessa, mutta ottaa silti armottomasti päähän! Siis aivan käsittämättömän paljon. Nimenomaan suututtaa, ei edes sureta, ainakaan vielä...
Pitää yrittää soitella klinikalle lähipäivinä ja sopia, että mites nyt...? IVF on edessä, siis täysin uusi hoito mulla ja varmasti vaatii vaan entistä enemmän voimavaroja jatkossa..
MM
METTE pahoittelut negasta ja siitä että tekin joudutte sitten mukaan IVF-rumbaan. Hurjaltahan se aluksi tuntuu, mutta voin lohduttaa että kyllä siihenkin sopeutuu! Täälläkin vielä hengissä ollaan vaikka neljä ICSIä jo on takana.
Mä olen kyllä tainnut päästäkin aika helpolla näissä hoidoissani, kun NELLAn kokemuksia lukee! Toivottavasti voit jo paremmin!
Mitähän KILLAlle kuuluu? Jos lue tätä niin tule joskus kertomaan kuulumisia, jooko?
Oma napa: eilen oltiin klinikalla. Lääkäri ja biologi olivat paikalla ja aikaa oli kerrankin reilusti niin että saatiin kysyä ihan kaikki kysymykset mitä mieleen tuli. Tultiinkin paljon viisaammiksi. Jatkosuunnitelmia tehtiin myös, ja päädyttiin siihen että nyt meistä tutkitaan IHAN KAIKKI mitä voi tutkia, ennen kuin päätetään jatketaanko hoitoja omilla soluilla vai siirrytäänkö lahjasoluihin. Taisin jo kertoakin että Helsingin Felicitas-klinikalla on just alkamassa joku uusi siittiöiden DNA-tutkimus, ja mies pääsee siihen mukaan, se ei maksakaan meille mitään kun on pilottitutkimuksesta kyse. Tosin mies joutuu kyllä kaksi kertaa reissaamaan Helsinkiin (meiltä yli 200 km) simppanäytettä antamaan, mutta ehkä se on sen arvoista.
Lisäksi olemmilta tutkitaan kromosomit ja minulta myös vasta-aineet. Ja löytyi vasta-aineita tai ei niin seuraavassa hoidossa mulla varmaan käytetään varmuuden vuoksi kortisonia, se kuulemma joskus voi auttaa alkion kiinnittymiseen.
Näissä tutkimuksissa ja niiden vastauksissa menee nyt muutama viikko, joten vielä ei tarkempaa aikataulua tehty uuden hoidon suhteen.
Terpiaakin taas tarjosivat, mutta mies oli nyt sitä mieltä että ei mentäis, joten ei varattu aikaa. Pitää katsella nyt millaiset mielialat on jatkossa, voihan sinne sitten mennä jos siltä tuntuu.
Halauksia ja voimia kaikille!
Brooke
Mette: Haleja oikein kovasti! Oisin niin sulle suonut plussan nyt! Tuntuu tosi kurjalta, että plussajuna pyyhältää ohi aina vaan. Ajattelin, että sinä avaat tämän syksyn plussajunan ovet. Hitsi!
Voimia jaksaa kasvatella uutta toivoa ja suunnitelmia jatkoon, vaikka varmasti ottaa nyt koville.
Kyllä näistä ivf-hoidoistakin selviää ja ne auttaa usein eteenpäin selvittelemään syytä tähän haastavaan pulmaan itse kullakin. Vaan pitkissä kantimissa tämä nyt näyttää olevan meillä kaikilla.
Brooke: Tosi hyvältä kuulostaa, että asiat liikahtavat eteenpäin ja teitä halutaan oikeasti auttaa tilanteessanne. Vaatii kyllä paljon sinulta ja mieheltäsi voimavaroja jaksaa tutkimuksien kanssa. Mutta luulen että kaikki antaa toivoa ja suuntaa eteenpäin. Voimahaleja!
Minä kaipailen myös Killaa ja kuulumisia!
Mitenkäs Jenniferin ja Hilpan asiat etenee?
On: Tänään töissä, vähän vielä lämpöä, mutta ei enää kipuja. Olen ollut itsekin ihmeissäni näiden fyysisten kipujen ja takapakkien kanssa. On tuntunut siltä, että kroppa pistää kovasti vastaan näitä hoitoja nyt. Itse asiassa, vasta tänään tuntui fyysisesti niin hyvältä, että saattoi lämpimällä tavalla ajatella mahdollista positiivista lopputulosta ja omaa nyyttiä. Välillä koen tämän taudin kanssa taistelun niin päällimmäisenä, että hukkaan koko touhusta punaisen langan. Kai sitä pitäisi kuitenkin hoitojenkin aikana nautiskella vauvaunelmista. Niinhän ne tavallisesti raskautuvatkin tekee...:)
Vitsit, kun oppisi elämään päivä kerrallaan, eikä sortuisi murehtimaan tulevaa ja mennyttä. Oppisi katselemaan uteliaasti hyviä hetkiä ja niitä huonojakin, eikä syyttelisi itseään, siitä että ei onnistu.
Nella
Terveisiä tasapuolisesti kaikille! Tulkaahan taas kertomaan kuulumisia!
Pakko tulla hieman kirjoittamaan, kun täällä on ihan ääneen kaivattu. Olen pari kertaa aiemminkin kyllä yrittänyt, mutta jostain syystä näille palstoille on välillä vaikeuksia päästä. Kovin ahkeraan en silti ole jaksanut käydä edes lueskelemassa, kun ei juuri lastenhankinta ole tässä mielessä ollut...
Ollut aika rankka kesä. Sen toukokuisen "piti olla lasketun ajan" jälkeen (ja kun juuri oli ollut epäonnistunut tuoresiirto ja äitienpäivän aattona testipäivä) jotenkin mun vointi huononi. Alkoi kovasti ahdistaa ja ajatukset pyöriä menetyksen ympärillä. No siihen samaan syssyyn kamala kriisi miehen kanssa, hyvä ettei ihan eriteille lähdetty. Vaikka miehen kanssa saatiin jotenkin välit paikattua, niin mun vointi vain huononi ja jouduin lopulta hakeutumaan lääkäriin. Tai en siis joutunut, vaan tajusin hakeutua. Se oli kyllä järkevä teko.
Pääsin mieleterveystoimiston asiakkaaksi tosi nopeasti ja nyt olenkin käynyt siellä juttelemassa. Olen ymmärtänyt, että taisin luulla päässeeni tästä lapsettomuudesta ja ku:sta helpolla, mutta nähtävästi olenkin vain padonnut tunteeni, enkä ole niitä ajallaan käsitellyt. Viime talvena siis on ilmeisesti jo alkanut masennus, ainakin jälkeenpäin ajatellen olen ollut ihan selvästi masentunut. Ja se sitten paheni aika pahaksi masennukseksi ja ahdistukseksi kesän aikana.
Vointi alkaa pikkuhiljaa paranemaan, mutta kaikki vauvahaaveet on pitänyt hetkeksi unohtaa, sillä tässä tilanteessa en mitenkään olisi hoitoja vielä tähän päälle jaksanut. Itse olen ajatellut, että ehkä vuoden loppupuolella niitä voisi alkaa harkita taas. Jos siis vointini on tarpeeksi hyvä. Ja hoidothan siis tarkoittaa PASseja VL:ssa. Julkiselle pääsemme vasta kun pakastin on tyhjä.
No niin, siis lyhyestihän mun piti kirjoittaa, mutta tässä sitä vaan jaaritellaan... ;)
Pahoittelen, etten nyt jaksa teille kommentoida, mutta olette kyllä mielessä silloin kun vauva-asioita jaksan miettiä! :)
Metelle kuitenkin pahoittelut negasta! Ja Nellalle ja Brookelle lämpimät halaukset! Varsinkin vanhojen ystävien kuulumisia koitan aina käydä kurkkimassa!
Koitan palata ihanaan seuraanne, kun alkaa näyttää siltä että hoitojen ajankohta on selvillä!
Halauksin,
Killa :x
Ensiksikin pahoittelut kaikille jotka ovat nyt joutuneet pettymään , voimia! Onnea kaikille yritykseen, kyllä tulee tunne, kun lukee teidän kokemuksianne, että olettepa rohkeita ja vahvoja:) Kaikilla on tietysti omat kokemuksensa ja kaikilla erilaiset "polkunsa", mutta helppoa ei ole kenelläkään. Tämä vauva-asia on vielä niin iso asia elämässä muutenkin, että tuntuu hurjalta mitä kaikkea matkalle mahtuu. Halusin vaan sanoa, että ihailen jaksamistanne ja sitä täytyy itsekin välillä muistaa arvostaa, oli tilanne mikä tahansa:) Ihan varmasti vähitellen alkaa myös vauvoja tulla meille, joille se on vaikeampaa. Itse yritän ainakin ajatella niin, ja kun mietin sitä omalle kohdalleni jonain päivänä, niin jaksan taas odotella onnistumista.
Omia kuulumisia: Munajohtimien aukiolotutkimus ja hoito-suunnitelma oli siis viime viikolla ja siltä osin kaikki oli kunnossa. Tuntui ristiriitaiselta, kun olin täälläkin yrittänyt henkisesti valmistautua hoitojen kovenemiseen, kun lääkäri halusikin meille vielä joksikin aikaa hoidoksi clomit. Hoitajat nimittäin vihjailivat jo keväällä, mitä tiedossa jos ei kesän aikana mitään tapahdu ja nyt sitten lääkäri olikin tota mieltä. Se tuntui kuitenkin tosi hyvältä päätökseltä, uskon että clomit kaikesta huolimatta toimivat mulla ja tällä kertaa seurataan enemmän määriä yms. Jotenkin on sellainen olo, että tämä clomien jatko oli hyvä juttu meille. Toivotaan niin:) Ehkä näin myös saan aikaa vielä valmistautua näihin asioihin myös henkisesti lisää, tuntuu tavallaan, että saatiin toivottua jatko-aikaa, jotenkin vain hassusti uskon, että näinkin saisimme avun, ei vain vielä ole ollut oikea aika. saa nähdä, voi olla että kolmen kuukauden kuluttua olen eri mieltä. Toisaalta, ei meidän mielipidettä edes kyselty, että kuinka jatketaan, eli parempi olla tyytyväinen tähän.
Onnea kaikille ja kaikkiin vaiheisiin! :) Ihanaa syysviikon jatkoa!
jennifer
Ihanaa kun tulit piipahtamaan palstalla, on ollut ikävä.
Olen pahoillani, kuullessani että voimavarasi ovat joutuneet tosi koetukselle ja mieli on vaatinut aikaa käydä vaikeita asioita läpi enemmän, kuin osasit arvatakaan.
Kuitenkin ihan ymmärrettävää, että kaiken koetun jälkeen mielikin tarvitsee omaa hellää hoitoa, että jaksaa taas katsoa elämää eteenpäin.
Olet tosi rohkea, kun olet hakenut apua, ja että jaat kokemuksesi enskattarien palstalla. Järkevää itse kunkin miettiä omien henkisten voimavarojen riittämistä näiden haasteiden edessä.
Kuulosti hyvältä, että olet päässyt asioissa paljon eteenpäin ja elämä alkaa näyttää jo valoisammalta! Viestissäsi oli jotakin sellaista vanhaa kunnon Killaa, joka tietää mitä tekee ja jaksaa katsoa eteenpäin!;)
Lämpöisiä haleja enskarikamulle ja toipumista kaiken keskellä. Palaile vaan palstailemaan, kun siltä tuntuu, että voimavarat riittää ja kaipaat meidän sekalaista seuraa.
Jennifer: Hyvä, että olette päässeet lääkärin juttusille ja tutkimuksissa kaikki kunnossa. Nyt peukkuja, että clomit lähtee tehoamaan hyvällä mallilla!
nella
kiva kun kävit kertomassa kuulumisiasi, mutta ikävää että olet joutunut noin koville tämän lapsettomuuden kanssa. Toivottavasti olosi kohenee niin että päästäisiin vaikka yhdessä piinailemaan sitten loppuvuodesta.
Mullakin on kohta edessä se sama kokemus, eli laskettu aika...se olisi ollut mulla 21.10. Nyt olen ollut aika hyvällä mielellä viime aikoina, mutta mies on ollut masentuneempi. Mies ei kyllä varmaan tuota laskettua aikaa edes tarkalleen muista, enkä kyllä aio muistuttaakaan. Pitää yrittää keksiä sille päivälle jotain muuta ajateltavaa. Silloin keskenmenon jälkeen sitä uskoi ja toivoi, että olisi jo uudestaan raskaana syksyllä, mutta eipä niin onnellisesti sitten käynyt.
Negaa, surua, masennusta ja toivoa. Siinäpä se on tiivistettynä ensikkojen viime aikojen kuulumiset. Valitettavasti minulla ei ole tuoda sen iloisempia uutisia. Ensi viikolla olisi keskiviikkona jarrupiikin laittaminen, mutta voimat tuntuvat olevan täälläkin päässä loppu. Pitää tosiaan miettiä, jaksaako rumbaan nyt lähteä.
Killa, Mette, Nella, Brooke ja kaikki muut, olette niin mielessäni. Joudun ottamaan ehkä vähän etäisyyttä sekä blogiini että palstaan. Envi viikolle teen ison päätöksen hoitojen jatkumisesta ja siihen vaikuttaa myös mahdollinen uusi työ, joka selviää ensi viikolla. Jos en saa työtä, yritän todentotta tsempata itseni IVF:ään ja sitä kautta myös tänne palstalle.
Voimia, halauksia ja aurinkoa. Yritetään jaksaa, tuetaan toinen toisiamme ja ollaan läsnä. Siinä on ainakin minun lähiajan resepti ilon löytymiseen.
-Diina-
Täällä vilkutellaan surkeana plussajunan perävaloille. Ei se näytä nyt huolivan ketään meidän pinosta matkaan.
Nega paukahti tikkuun ja nyt on purettu tukilääkitykset. Eiköhän tiistaina tai keskiviikkona pääse sitten kärvistelemään tädin vierailun kanssa. Jännittää kovasti miten kipeäksi tulen. Onhan edellisistä kuukautisista 6 kk ja jo hoitojen aikana olin fyysisesti kovilla.
Jatkoa ajatellen on valmiiksi surullinen olo. Onhan kuitenkin todennäköistä, että kuuravarpaat eivät selviä sulatuksesta, kun olivat ressut huonolaatuisia jo lähdöltään. Mietin myös pitäisikö ostaa yksityiseltä lääkäriltä keskusteluaikaa, kun tuntuu, että julkiselta ei saa hoitopäätöksiin tukea, tai eivät vastaa kysymyksiin. Kauhistelevat vaan ääneen särkylääkkeiden määrää. Toisaalta haluaisin unohtaa kaiken taas vähäksi aikaa, kun ei nämä asiat ratkea minun päätöksilläni ja päänvaivalla... No, katsotaas taas eteenpäin!
Leppoisaa viikonloppua ja voimia kaikille omilla taipaleillanne!
nella
ja kaikille muille niitä kaipaaville!!! Nella-kamu, sanat ei riitä kertomaan, miten pahoillani oon teidän puolesta ;( Paljon voimia!!!
Lämpimin halauksin Aqua (edelleen lapseton)
pahoittelut ja voimia!
AQUAlle myös vilkutukset, ikävää että sinäkin olet edelleen meidän lapsettomien joukossa.
Omaan napaan ei kuulu uutta: odotellaan niiden kromosomi-, DNA- ja vasta-ainetutkimuksien tuloksia ja sen jälkeen vasta mieetitään miten edetään.
nellamaija: halaus ja pahoittelut negasta. Tää ei oikeesti enää ole yhtään hauskaa, siis koskaan ollutkaan, mutta alkaa meidän enskojen osalta mennä jo niin yli, että ei mitään rajaa. Alkaa tuntua, et meidän enskojen pysäkki on poistettu kokonaan plussajunan aikatauluista...
Brooke73: No, onhan tuossakin askelia eteenpäin, et nyt tehdään perusteelliset DNA-tutkimukset ym. Jospa sieltä saisitte hyvinkin selvyyttä omaan tilanteeseenne. Hyvä juttu! Ja hyvä, että noille vasta-aineillekin on jo hoitokeino valmiiksi olemassa. Voimia tutkimusten odotteluun ja itse tutkimuksiin!
Killa: Suuri halaus sinulle! Mukavaa, että jaksoit käydä jakamassa asiaa myös meidän kanssa, vaikka mitään tuollaista ei kellekään soisikaan. Masennus vain on tänä päivänä kovin yleistä ja siihen voi sairastua kuka tahansa. Monestihan se on monen asian summa, jossa voi lopullisena laukaisevana tekijänä olla jokin isompi vastoinkäyminen tai useampi "pienempi" yhtäaikainen vastoinkäyminen eri elämän alueilla. Ja monesti tuo masennus hiipii pikkuhiljaa lähes huomaamatta... Itsekin masennuksen läpikäyneenä tiedän mistä puhun. Mutta jos yhtään lohduttaa, niin masennuksestakin selviää. Siihen on olemassa hoitokeinot ja hienoa, että oletkin hakenut apua. Omasta sairastumisestani on nyt kolmisen vuotta ja kyllä edelleen tarkkailen itseäni siltä osin, että pelkään uusimista. Tämä lapsettomuus on varmasti "hedelmällistä" maaperää masennukselle. Omalle kohdalle sattui tuolloin monia suuria elämänmuutoksia ja menneisyyden asiat nousi myös pintaan (käsittelemättömiä asioita, jotka oli vihdoin käsiteltävä) ja myös tämä lapsettomuus sikäli, että ensimmäistä kertaa hakeuduttiin tutkimuksiin asian tiimoilta. Mutta koska masennus hiipii pikkuhiljaa, niin toipuminenkin on hidasta. Ja taisi Pertti Salovaarakin todeta omasta masennuksestaan, että se on vähän sama kuin alkoholistilla, että sairaus on koko ajan olemassa vaikka olisi jo tervehtynytkin. Ja joku toinen sanoi omasta masennuksestaan, että toipuminen kesti 7 vuotta... Varmasti yksilöllistä. Nyt viimeisimmän inssin epäonnistumisen jälkeen tuntui alkavan taas sellainen mielen syöksykierre, että alkoi oikeasti pelottaa, että mennäänkö tässä taas kohti alkavaa masennusta, mutta taisin olla muutenkin niin väsynyt töistä yms. ja popsituilla hormoneillakin taisi olla osuutensa asiaan, että kunnon levolla ja pienellä viikonloppulomalla ollaan taas selvemmillä vesillä. Ja mikä parasta, meidän parisuhdekin voi taas paremmin kuin aikoihin : )! Miten paljon onkaan yhteneväisyyttä tarinaasi Killa. Meillä on tuskin koskaan mennyt miehen kanssa yhtä huonosti kuin viime kesänä ja juuri parisuhde on ollut minulle se suuri voimavara ja nyt sekin tuntui lipuvan käsistä. Pelottavaa. Onneksi toistaiseksi rakkaus voitti myös minun ja mieheni välillä. Voimia sinulle Killa. Anna nyt aikaa itsellesi. Lepää ja tee kaikkea mistä nautit! Olet tärkeä!
Jennifer23: Tsemppiä sinulle clomeiluun: )!
-Diina-: Voi, sielläkin voimat vähissä... Voimahali sinulle kaikeilla sillä voimalla mitä minusta nyt saa irti : )! Pidä vain taukoa niin paljon kuin sitä tunnut tarvitsevan, et unohdu meidän mielestä koskaan : )! Jatkatte hoitoja sitten, kun siltä tuntuu...
Lyhyesti ON (sitä kun tuli jo tuossa Killalle kirjoitellessakin...):
Eli loppukuusta mennään klinikalle juttelee jatkoista. Hoitaja oli sikäli positiivisella mielessä, et eka IVF päästäs tekee vielä tän vuoden puolella. Nice! En tiedä mistä tämä innostus taas löytyikään. Itsekin vähän kummissaan... No, ainakin nyt todella saadaan selvyyttä varmasti paremmin, että mistä meillä mahdollisesti kiikastaa.. Nuo inssit kun ei kerro juuri mitään. Enkä oikein jaksanut uskoa niiden tuovat apua meille alunperinkään. Eivät ole paljon kummempia kuin kotikonstit ja sitä tullut kuitenkin harjoitettua vuosia ilman plussan plussaa... Ja ironista kyllä, koin jonkinlaista helpotusta siitäkin, että koska insseilläkään ei mua raskaaksi saatu, niin tuskin ainakaan luomusti koskaan raskaaksi tulen. Joten sitä tuskin tarvitsee enää "pelätä". Älkää ymmärtäkö väärin. Siis raskautta todellakin toivon, mutta sekin on raskasta, jos koko ajan ajattelee ja valmistautuu mahdolliseen raskauteen, kun se lääkäreidenkin mielestä pitäisi olla täysin mahdollista luomustikin. Mutta nyt jotenkin tuntuu helpottavalta, että koska inssi -hoidoillakaan ei plussa tullut, niin ei sitä tule luomustikaan. Siis jonkinlainen elämänhallinnallinen juttu kai...?! Menikö ihan sekavaksi...? Mutta anyway, tilanteeseen nähden hyvillä mielin. Kerron sit lisää kun enemmän tiedän jatkoista...
Lots of kisses for you all!
Mette
Toivottavasti ei, vaikka hiljaiseloa taitaa aika lailla olla täällä ja se kaikille meille sallittakoon:)! Jokainen palstailkaamme omien tuntemusten mukaan...
Mun oli nyt sitten pakko tula avautumaan, sillä meillä hommat alkoi edetä sit jopa ajateltuakin nopeammin. Jotenkin tuon viimeisen negainssin jälkeen vähän sekavat fiilarit, enkä muistanut, että hoidonkartoituskäynti oli jo näin pian(?). Ja siinäpä ei turhaa aikailtu, vaan sain saman tien määräyksen pistää jarrupiikin ja varattiin aika 0-ultraan! Lisäksi jo nippu reseptejä kouraan ja terapeutin kautta kotia... Huiiii! Vähän piti miehen kanssa pitää palaveria, että näin supsikkaastiko tämä meidän ihka eka IVF-hoito lähti sitten käyntiin... Oikein pysytty itsekään mukana. Meillä oli kyllä hyvä terapia-käynti, jossa tehtiin selväks, et voidaan viheltää peli poikki ihan milloin vaan, jos siltä tuntuu. Ja juteltiin paljon muutakin... Loppujen lopuksi molemmat miehen kanssa niin valmiita tähän hoitoon. Varmasti tämän jälkeen ollaan taas jo paljon viisaampia tässä meidän selittämättömyydessämme, jos tästä ei sitä plussaa vielä saataisikaan...:) Eli en voi olla kuin tyytyväinen, vaikka jännittää aivan sanoinkuvaamattomasti. Kokonaan uusi hoito siis meille ja uudenlaista hormonia käytössä yms... Mutta toisaalta nyt taas näissä hoidoissa myös oma uutuudenviehätyksensä mukana:)! Toivo nostaa päätään tietenkin...:)
Mitään kauheesti tästä hoitomuodosta ymmärrä toistaiseksi, mutta jos oikein ymmärsin lääkäriä, niin pitkällä kaavalla mennään... Teille toisille IFV:n kokeneille voi kertoa jo hieman enemmän...?
Mutta tämä siis täysin omanapainen tilitys tähän väliin, palaan paremmalla aikaa!
Voikaa hyvin ja jaksuja kaikille omille taipaleillanne:)!
Sattuukohan mulle kukaan piinailukamuks?
MM, melkein onnensa kukkuloilla...:DDD
Tarkistelin teidän muiden enskojen syksyn tilanteita...
sarde75: sulla oli suunnitelmissa ainakin alustavasti uus hoito marraskuulle? Missä mennään?
ja -Diinan- kuulumisia kans kuulisin mieluusti, jos olet kuulolla, että mihin ratkaisuun päädyitte? Laitoitko suunnitelmien mukaan jarrupiikin vai siirsittekö vielä hoitoa? Ja miten uusi työ?
En haluu prässätä kuulumisien kertomisella, mutta Mette täällä vain tohkeissaan ois menossa plussajunaan ja tekis sen mieluusti kera ystävien...:)
MM
Vieläkö mukaan mahtuu?! :)
Ikää minulla 28v ja miehellä 25v.
Yritys alkanut kesällä -06.
Vuoden yrittämisen jälkeen tutkimuksiin ja syynä näyttäisi olevan ovulaatiohäiriöt. Clomit+terolut oli käytössä puoli vuotta ja kun toivottua tulosta ei tullut, siirryttiin pistoshoitoihin. Tänään ultrassa löytyi yksi hyvin kasvanut munarakkula ja maanantaina olisi tarkoitus tehdä eka inseminaatio.
Ajatukset pyörii tällä hetkellä taukoamatta näissä asioissa ja tunteet ailahtelee laidasta laitaan. Johtunee varmaankin siitä, että elämä pyörii vain kuukautiskierron, ultrien ja pistosten ympärillä. Tuttu tunne varmasti monelle!
Kaikille kovasti plussatuulia!!
-Tanny-
Tervetuloa Tanny, kyllä tänne mahtuu, kovin hiljaiseksi on pinomme mennytkin entisiin aikoihin verrattuna.
Mette, ihanaa kun olet niin innoissasi! Niin sitä itsekin olin silloin ennen ensimmäistä ICSI-hoitoa, mutta nyt kun on jo viides hoito alkamassa niin ei sitä enää ihan samanlaista intoa löydy. Toki toivon että tämä viides kerta antaisi mullekin paikan siihen plussajunaan!
Meillä ei mitään nyt ole tapahtunutkaan. Mies kävi Helsingissä antamassa simppanäytteen ja käy vielä toisenkin kerran. Verikokeiden tulokset pitäisi varmaan kohta puoliin tulla. Sen jälkeen päätetään miten edetään.
Ihanaa palata palstalle jälleen, kun täällä vanhat kamut on tsempanneet ja uusia iloisia hoitotaipaleita on käynnistynyt!
Aqua: Ihan mielettömän iso kiitos kannustuksesta! Tuntuu upealta, että olet vielä siellä jossakin bittiavaruudessa ja muistat minut! Kaikkea hyvää syksyysi! Jos jaksat, piipahda toki kirjoittamassa kuulumisia, ikävä on ja hakaneulat toisinaan hukassa! ((ISO Hali))
Mette: Hienoa, että hoidot etenee! Hauskaa, että olet tohkeissasi ja innoissasi. Minustakin eka ivf tuntui tosi isolta ja hienolta jutulta, ekaa kertaa oikeasti mahdollisuus tulla raskaaksi! Pidetäänpä peukkuja, että pääset nyt alkamaan tämän plussajunan kyydityksen meille enskoille. Ja jos ei heti tärppäisikään päästään ainakin lähemmäs tietoa siitä, mistä homma kiikastaa teillä! Mutta ei nyt vielä mietitä sitä vaan peukutellaan plussia! Voimia hormonihuuruihin!
Tanny: Tervetuloa palstalle! Täällä on tilaa! Onnea maanantaille ja plussatuulia matkaan!
Brooke: Toivottavasti saatte hyviä uutisia verikokeista, siis jotakin, mikä auttaa hoidoissa taas askelen eteenpäin!
On: Suunnitteilla marraskuussa pas. Kun julkisella ei voi lääkärin kanssa suunnitella hoitoja, päätin sitten hoitajan kanssa juteltuani ,että meille tehdään seuraava pas luonnolliseen kiertoon (ensimmäinen oli lääkkeillä tuettu). Ehkä vähän hullu ratkaisu, mutta luulen, että kuuravarpaat ei selviä sulatuksesta niin ajattelin, että en rassaa endoa yhtään enempää lisähormoneilla tässä vaiheessa kuin on pakko.
Muuten iloisella mielellä. Kun on pahimmat kivut selätetty, jaksaa taas unohtaa, miten kurjaa tämä voi olla ja katsella toiveikkaana tulevaan!
Leppoisaa viikonloppua ja haleja kaikille tasapuolisesti!
nella
turinat!
Tanny: Tervetuloa mukaan! Todellakin mahtuu joukkoon : )! Tänään siellä ollutkin jännä päivä ja pääset ekaa kertaako(?) piinailemaan : )! Toivottavasti kaikki on sujunut hyvin? Tulehan kertomaan kuulumisia...
Brooke73: Joo, kieltämättä aika innoissaan tällä hetkellä. Tästä hoidosta kun olettaa paljon hommat selkiytyvän vaikka sitä plussaa ei nyt sitten heti aikaiseksi saataisikaan... Tämä meidän selittämättömyyskin osaa olla omalla tavallaan todella raastavaa. Mitään suoranaista syytä ei ole löytynyt, mutta yhtään plussaa ei ole tiellemme sattunut näihin vuosiin, siis kuuteen vuoteen... Että kieltämättä ajattelee, että jotain täytyy olla mistä ei vain olla saatu selvyyttä vielä. Miehen kanssa käytiin hyvä keskustelu terapiakäynnin jälkeen. Molemmista tuntuu jo siltä, että mieluummin ottaisi näiden vuosien jälkeen vaikka tiedon siitä, että lasta ei tule kuin elää jatkuvassa epätietoisuudessa ja toivossa. Vaikka tieto tietenkin alkuun olisi raju, mutta voisi alkaa elää elämäänsä sen mukaan ja täyttämään lapsille varattua tilaa muulla. Mutta toistaiseksi pidän vielä varausta yllä plussajunaan, niin itselleni kuin teille kaikille muillekin enskoille : )! Toivotaan, että teillekin jotain vastauksia saadaan noista perusteellisista tutkimuksista :)!
nellamaija: Kuulostaa siltä, että ihan oikean päätöksen olet tehnyt, että pas luonnolliseen kiertoon. Pitää ajatella hoito kerrallaan kaikilta osin, mikä olisi kulloiseenkin tilanteeseen paras ratkaisu. Ja todellakin tilanteessasi ajattelisin samoin endoa ajatellen. Ja sinähän elimistösi parhaiten kuitenkin tunnet. Ja ainahan on toivoa! Siihen meidän on uskottava. Päästään jopa samoja aikoja piinailee, jos mulla nyt mennee yhtään alustavien suunnitelmien mukaan.
ON: Eipä täällä oikeastaan odottelua kummempaa. Kahden viikon päästä on 0-ultra. Tänään kp1. Hyvillä mielin siihen nähden, että pienesti jännitin, jos jarrupiikki vaikuttaa menkkojen alkuun ja sotkee aikatauluja. Lyhyeksi jäi kierto, vain 26vrk, mutta vaikuttaisi siltä, et pärjään tälläkin kertaa ilman särkylääkettä. Vyöhyketerapia on tauolla hoitojen ajan, mutta tuntuu tepsivän edelleen...: ) Jarrupiikistä ajoittain voimakastakin hikoilua, ei oikeestaan muuta. Hikoilukaan ei niin haittaa, koska muuten hieman kylmänen olen. Töissä toki välillä kiusallista, kun hikoan kuin pieni possu tekemättä mitään ja saatikka kun "joutuu" tekemäänkin jotain : )! Kuitenkin asiakastyössä olen. Mutta mietoa tämä on vielä mihin olin varautunut ja mistä kaikesta klinikalla varoilteltiin, et en valita. Toivotaan vaan, et tekee tehtävänsä niin kuin pitääkin ; )!
Huiskuja kaikille!
MM toiveikkaana vaihtareissaan
MetteMari:Kiitos, hyvä että mukaan mahtuu!:) Tää kaikki on vielä kovin uutta. Oon tottunut vaan lukemaan keskustelupalstoja ja vasta nyt uskaltauduin kirjoittamaan jotain. Teillä alkoi nopeesti uusi hoito, hyvä niin! Onneksi ei ole tullut pahempia oireita, toivottavasti pysyykin poissa! Mitä tapahtuu 0-ultran jälkeen? Oon kyl yrittänyt lukea eri hoitomuodoista mutta hieman epäselväksi on jäänyt.:)
Nellamaija: Pahoittelut negasta! Voimia ja jaksamista! Tulehan kertomaan kuulumisia, kun jakselet!
Missäs kaikki muut on?!?
ON: Tänään oli tosiaan jännä päivä ja ekaa kertaa elämässä pääsee oikeesti piinailemaan! :) Inssi meni hyvin ja oli suht kivuton. Munasolu oli jo irronnut, toivottavasti löytää siittiöt perille! Onko kellään teistä ollut nipistelyä/kipuja kohdussa inssin jälkeen? Makuuasennossa on hyvä olla mutta kävellessä on jos jonkinlaista nipistelyä..toivottavasti on normaalia!
Kaksi viikkoa pitäisi odotella..kyllä tuntuu pitkältä ajalta. En tosin hirveesti usko tän hoidon auttavan, mutta eihän sitä koskaan tiedä..toivotaan parasta!:)
Hyvää alkanutta viikkoa!
-Tanny-
Mette: tuhannesti onnea ,plussatuulia ja peukutuksia testipäivääsi!
On: Heikkoon menee, voimakkaat kivut uusivat eilen illala ja tänään olen ollut kuumeessa. Soitin lääkärille ja sain lähetteen labraan. Kokeissa on kuitenkin kaikki ok! Hyvä siis, että ei mitään vakavaa menossa, mutta uuvuttavaa olla kipeä ja epävarma, mistä on kyse. Jatkan kuitenkin saikulla tämän ja huomisen.
Mietin, että kovasti saa kyytiläinen tsempata, jos meinaa kyydissä pysyä. Kipukramppien jäljiltä on minullakin olo kuin hakatulla, kun vatsalihakset, kylkivälilihakset ja pallea krampanneet puolituntia yhtäsoittoa...
Mutta toivotaan,että tämä olisi viimeinen ivf, mitä tarvitaan, kun menee nyt niin kivuliaaksi. Lääkärin kanssa jo alustavasti puhuin siirron yhteydessä, että kannattaa kysellä jatkossa mahdollisuutta sääsätävään endo-leikkaukseen ja ainakin seuraavassa ivf:ssä alkioiden suhteen pitkään viljelyyn, niin vältytään turhilta siirroilta, kun karsinta on niin rajua. Vaikeita valintoja...
nella