Ensikot
Haaveilemme *ensimmäisestä ikiomasta vauvasta*, mutta jostakin syystä Täti Punaisen sijaan Herra Haikara on eksynyt matkalla ja *tarvitsee nyt vähän apua!* Tutkimuksiin ja hoitoihin on siis tiemme käynyt.
Mukaan mukavaan joukkoomme saavat liittyä kaikki halukkaat esikoistaan toivovat, oli sitten hoitopolkusi vasta alussa tai olet ehtinyt jo sitä pidemmälle kulkemaan!
Esittelethän itsesi vastaamalla tähän viestiin. Jos esittelyssäsi on myöhemmin lisättävää tai muutettavaa, vastaa taas, niin päivitämme tietosi.
*Ensikot*
*Aqua80*
Ikä: Molemmat vm. -80
Yritys alkoi 02/06. Ultrattaessa mulla oli toinen munasarja rakkulaisen näköinen, mutta kuulemma ei kannata vielä yhden ultran perusteella sanoa mitään (?).
*baulie*
Ikä: Kummatkin vm. -85
Kotipaikka: Jyväskylän mlk
Tutkimukset: Yritys aloitettu 4/2006. Mulla todettu kesällä -07 monirakkulaiset munasarjat. Tämän jälkeen otettujen verikokeiden mukaan ovuloin normaalisti, joten PCO ei ole ilmeisen ärhäkkä. Miestä ei ole tutkittu. Yritetään luomuna, tutkimuksiin lähdetään sitten kun kummastakin hyvältä tuntuu.
*Brooke73*
Minä vuosimallia -73, mies yli 10 v. vanhempi.
Kaakkois-Suomessa asustellaan.
Yritys aloitettu 06/05, tutkimuksiin lähdettiin 01/07. Lapsettomuuden syytä löytyi molemmista: miehellä huonosti liikkuvat ja epämuotoiset siittiöt ja lisäksi vasta-aineita, minulla FSH-hormoni kohonnut. Hoidoksi määrättiin suoraan ICSI.
1. ICSI tehtiin 05/07, tulos nega eikä mitään pakkaseen.
2. ICSI tehtiin 09/07, samanlainen tulos kuin ensimmäisessä.
3. ICSI tehtiin 01/08 ja siitäkään ei mitään pakkaseen, mutta kahden alkion siirrosta raskaus, joka kuitenkin päättyi keskeytyneeseen keskenmenoon viikolla 12.
4. ICSI edessä heinäkuussa -08.
*-Diina-*
Ikä: minä vm. -80, mies -79.
Yritys aloitettu: 10/05
- IVF negatuloksella (10/07)
- Laparoskopia, todettiin lievää endometrioosia ja vaurioituneet munatorvet, jotka toimenpiteessä poistettiin (03/08)
- PAS negatuloksella (05/08)
- Syksyllä 2008 hoitoja jatketaan IVF:llä
*hilppa78*
Ikä: minä 29, mies 31
Yritys aloitettu vuosi sitten.
Tutkimukset ja hoidot: Huomasin etten ovuloi, yksityiselle gynelle sieltä lähete eteenpäin.
Julkisella 02/2008 munatorvien aukiolotutkimus
04/2008 hydroskopia ja laparoskopia.
Näistä tuloksena yksisarvinen kohtu, munatorven pois leikkuu ja siirsivät toisen munasarjan alemmas joka oli paennut liian ylös. Ei enään mitään mahdollisuutta luomuraskauteen.
Nyt annettiin puregon- ja suprecurreseptit kouraan ja ootellaan syksylle IVF-hoito aikaa.
Tuskaa lisää että olen valmiiksi riskiodottaja koska on synnynnäisesti vain puolikas kohtu. Kuulemma keskenmenoja odotettavissa jos raskaudun.
*Jennifer23*
Ikä: olen 23-vuotias ja mieheni 30-v.
Yrityksen aloitimme 12/07 ja tammikuussa hakeuduin järjettömän pitkien kiertojen takia gynelle, jossa todettiin pco. Maaliskuusta olen ollut lapsettomuusklinikalla hoidossa ja nyt yksi clomikierto takana, josta ei toivottua raskautta tullut mutta hienosti säännöllisti kiertoani. Miehen sperma tutkittu ja se on ok, joten nyt sain ohjeeksi syödä clomia vielä 3 kiertoa ja jos toivottua tulosta ei ole tullut, niin sitten vuorossa munajohtimien aukiolotutkimus.
*jennuliini*
Ikä: Minä 20 mies 22
Asuinpaikka: Turku
Yritykset aloitettu: 11/2006
Ensimmäiset puoli vuotta meni stressaamatta ja harrastettiin silloin kun teki mieli, sen jälkeen yritetty todella. Menkat jäi pois 6/2007. Lääkärissä käytiin 1/2008 jossa gynekologinen perustutkimus ja teroja syötiin 4 kuuria epäsäännöllisten kuukautisten vuoksi. Myös verikokeet otettiin joissa ei moitteita.
*Killa*
Ikä: molemmat 32 v
Kotipaikka: Helsinki
Yritys aloitettu: 8/05
Tutkimukset: Virallisesti ollaan selittämättömästi lapsettomia, mutta mulla ilmeisesti pco-taipumusta ja toisessa munasarjassa anatominen poikkeavuus, joka saattaa vaikeuttaa raskaaksi tuloa.
Hoidot: Aloitettiin huhtikuussa -07. Tehty 4 inssiä, joista saaliina kemiallinen ja kohdunulkoinen raskaus. 4/08 edessä ensimmäinen IVF.
*Koulunäkki*
Olen 29-v (vm. 1979) ja mieheni vm. 1978, asutaan Espoossa. Naimisiin me mentiin viime huhtikuussa ja siitä asti on ollut jälkikasvu toiveissa. Alusta saakka on ollut pienehkö epäilys luomuvauvan mahdollisuudesta, koska mun kierrot on olleet sekaisin hamasta menneisyydestä lähtien. Oon syönyt Terolutia kp 17-26 nyt elokuusta asti ja sillä menkat tulee ihan säännöllisesti.
Multa on otettu perusverikokeet (kaikki ok) ja kävin lisäks Jorvissa sellaisissa lisäverikokeissa, jotka nekin oli ok. Jorvin lääkäri myös vahvisti tuon oman gynen diagnoosin eli PCO on mun riesa. Nyt sitten homma etenee niin, että meen gynelle maaliskuussa ja silloin kai alkaa noi ovulaation induktio -hoidot.
Kommentit (64)
Nyt siis mennään eikä meinata sielläkin...:)! Kyllä se tästä lähtee, vaikka käynnistyminen vähän takkuaakin... Mullakin jo ekaa kertaa kävi ajatukset piinapäivissä, et kohta sekin alkaa, piinapäivien laskeminen ja tuntemuksien tarkkailu. Nyt näyttää kuitenkin vahvasti siltä, et inssiin oltas pääsemässä. Lh-testi tänään puhdasta negaa, eikä näyttänyt vielä ollenkaan vahvistumisen merkkejäkään, joten tuskin huomen aamullakaan plussaa. Että näillä näkymin pääsen pregnylin pistoon sit huomenna. Ollaan tyytyväisiä siihen:)! Oisko tässä nyt jotain positiivistumisen(?) merkkejä sittenkin ilmassa...?
Kovasti peukkuja sulle nella. Täällä vahvasti hengessä mukana olen:)! Jospa se plussajuna sittenkin odottelee jo meitä... (uskalsinko oikeesti sanoo ton...?)
Vielä raivarista: en tiedä ihanuudesta...;) Olo vain sellainen, että pienintäkään vastoinkäymistä en tahdo sietää. Tuntuu, että näissä hoidoissa on nyt riittämiin kestämistä, eikä mitään muuta vastahankaa sais nyt tulla. Eihän se elämä tietenkään mene niin, valitettavasti... Aina voi tulla ja tuleekin isompaa ja pienempää kyntämistä. Mutta jossain se raja tulee vastaan ja sit kilahtaa... Taannoin se raja tuli vastaan tuon viattoman mehumaijan kans...;DDDD
MM
Tulin kurkistamaan Meten kuulumisia. Toivottavasti olette pääseet suunnitelmien mukaan inssiin! Kaikkea hyvää sinne ja lämpimiä ajatuksia!
...on sen junan joskus otettava lisää väkeä matkaan...
On: stimulaatiopiikit jatkuu. Kova jano on ja vettä kuluu reippasti! Huomenna sitten se 1. Kontrolli ultra. Luvatusta Täti punaisesta ei jälkeäkään. Toivottavasti ei ole mitään pielessä sen suhteen...
Diina: Kävin blogiasi kurkaamassa. Kiva, että teillä oli ollut hyvä läkärikäynti ja olet hyvällä mielellä aloittelemassa hoitoja. Hauskaa, että lääkefirmat muistaa;)... Vaihdettiinko sinulla stimulaatio-hoitoa vai mennäänkö samalla kuin viimeksi? Lämmin hali ja voimia!
Nuutille vilkutuksia ja luomuplussatuulia!
nella
Tsemppiä ihan jokaiselle syksyyn. Tulkaahan turisemaan, ihan kaikki aiheet kelpaa, ettei Meten kanssa kaksin vallata koko pinoa!
Kyllä sen plussajunan pitäisi tosiaan nyt jo pysähtyä tähän ensikoiden asemallekin! Tsemppiä kaikille hoitojen aloituksiin.
Me taukoillaan edelleen, viidennen ICSIn ajankohtaa ei ole lyöty lukkoon. Reseptit mulla jo on, eli lääkkeet saadaan joka tapauksessa tämän vuoden lääkekattoon joka on jo täynnä.
Perjantaina ollaan menossa terapeutin luo juttelemaan luovutetuista soluista ja muutenkin meidän tilanteesta. Lääkäri puolestaan ehdotteli, että osallistuisimme johonkin alkamassa olevaan siittiöiden DNA-tutkimukseen. Se antaisi lisää tietoa siitä, onko meidän tapauksessa vika munasoluissa vai siittiöissä.
Jotain hyviäkin uutisia silti sain, nimittäin mun koholla ollut FSH-arvo oli laskenut (ihan itsekseen, ilman mitään lääkitystä) normaalin rajoihin ja se oli nyt 9 (viitearvot 2-10). Voi kun se nyt pysyisikin tuolla tasolla, ehkä se auttaisi onnistumaan seuraavissa hoidoissa.
Moi nellamaija,
Huomenna 10.9 on testipäivä mutta ruskeaa mönjää on tullu vähän eilen ja tänä aamuna sekä tissien arkuus ja vatsan turvotus loppu jo perjantainta, joten on ilmeisesti aivan turhaa testailla huomenna. Viime kerralla kävi samoin että testipäivänä alko menkat.
Huomena ajattelin soitella Väestöliittoon ja varata ajan uuteen ICSIin marraskuulle, eli ei anneta tämän lannistaa vaikka v---taa ihan äärettömästi.
Ärsyttää sekin että taaskaan ei ole mitään pakkasessa eli alusta aletaan taas koko hoito, mutta onneksi meikäläinen on sen verran sisukas että syödään nyt homppaa sitten vaikka repullinen jos se siitä kiinni on.
Tupakointi on lopetettu, viinan(viinin) juontiki melkeen kokonaan ja vitamiineja menee sankko tolkulla joten täytyy alkaa dieetille vielä tällä viikolla, jos seki sitten vielä parantais mahiksia ens kerralla.
Tässä oon pähkäilly tänään työnteon lomassa, että mille laihikselle sitä rupiais että painoa sais tippumaan reilusti tossa 2 kkn aikana, ku joskus olin jollain kotilääkärin laihiksella jossa laskettiin pisteet/annokset joka päivälle (1200kcal/pvä), mutta en muista kuollaksenikaan, montako annosta mitäki "ainetta sai syödä". Muistaako joku tälläsen?
Jennifer23 - 9.9.2008 12:01 (ID 679241) 24/24
Olen seuraillut palstalla kuulumisianne ja nyt uskaltauduin taas liittymään seuraamme. Ihan aluksi hirvittävän paljon onnea ja voimia kaikille yritykseen! Olen joutyunut itsekin nyt pikkuhiljaa toteamaan minkälainen projekti tämä vauvahaave on..Minulla todettiin siis pco vuoden alussa ja maaliskuussa olimme lähetteen kanssa lapsettomuusklinikalla. Pari kuukautta tuhraantui clomeja odotellessa, kun olivat loppu ja keväällä sitten vihdoin pääsin aloittamaan clomit. Neljä kiertoa on nyt takana, tai oikeastaan piinailen vielä viimeisen kierron vuotoa, jota ei ole nyt näkynyt..Olo on ihan kamala, jotenkin en usko tai uskalla uskoa, että nytkään olisi onnistanut ja jatkohoidot ahdistaa..Tiedän, että olosuhteiden pakosta missasimme ekan ja sitten kesällä ehkä yhden kierron otolliset hetket, kun ei saatu käytännönjärjestelyjä kuntoon ja nyt ajatus piinaa, että jos clomeista kumminkin vielä apu meille tulisi..Mutta ilmeisesti tästä huolimatta, jos vuoto alkaa, on vuorossa munajohtimien aukiolotutkimus ja pistoshoidot..Ajatus noista jotenkin kauhistuttaa, en vain osaa vielä asennoitua.. Kuinka kauan te muut olette syöneet clomeja? Kuinka kauan lääkärit ovat tavallaan antaneet niille aikaa? Näistä sitä seuraavista hoidoista en tiedä mitään, onko kellään kokemuksia että mistä tavallaan yleensä aloitetaan? Pistetään hormoneja ja yritetään silti normaalisti kotona vai onko sitten jo inseminaation vuoro? Sori, kuulostaa varmaan aika sekavalta, mieleen tulvii kysymyksiä ja tuntuu, ja suoraan sanottuna eka kertaa hoidot jotenkin pelottavat, clomit tuntuivat jotenkin luontevammilta..Sitten kysyisin vielä, millaisia kiertoja teillä clomisteilla on yleensä ollut? Onko kiertojen pituudet vaihdelleet? Itselläni ollut ekasta kierrosta 34kp, nyt menossa kp37..kp 35 testi näytti negaa.
Tämä nyt meni tällaiseksi omaksi terapiakirjoitukseksi, ihana jos joku jaksaa vastata kysymyksiin..Voimia ja energiaa kaikille! Ja tietenkin plussatuulia!
jennifer
Ihanaa että täällä on ollut muitakin palstalla kuulumisten kera!
Brooke: Hyviä uutisia! Hienoa, että fsh-arvot tasoittuvat. Pieniä ihmeitä osuu välillä tälle pitkälle taipaleelle! Tsemppiä terapeutin pakeille. Toivottavasti löydätte yhteisen sävelen terapeutin kanssa ja saatte käynnistä voimaa jatkaa suunnittelua. Kuulostaa hyvältä idealta myös tuo tutkimus siittiöiden osalta. Pääsettekö siis koehenkilöksi mukaan tieteelliseen tutkimukseen?
Sarde: Voimia sinne ja tsemppiä, kuulostaa kurjalta tilanteelta, että tätsy ei nyt malta pysyä poissa kuvioista millään. Ainakin olet tosi sisukas, suunnitelmat selvillä jo eteenpäin ennen testipäivää! Olen kanssa avannut vitskupurkit, kun tuntuu, että jotakin pitäisi itsekin voida tehdä, eikä vain odottaa että kuinka käy!
Kiitos luokitusselvennyksestä!
Jennifer: Hyvä että rohkaistut palstalle, tervetuloa takaisin! Toivottavasti joku clomien kanssa pelannut osaa vastata myös hyviin kysymyksiisi! Itse en ole clomeja syönyt, joten en niistä tiedä sen enempää. Luulen kuitenkin, että seuraava askel teillä olisi inseminaatio-hoito. Ainakin Mushulla se tuotti keväällä hienon tuloksen.
Ja tämä palsta on muuten juuri näitä terapiaviestejä varten!:)
Mette huhuuu? Kuinkas kävikään? Pääsittekö inssiin?
Nuutti! Kiitos ihanasta vertaistuesta, olet korvaamaton!
On: Ei mennyt hyvin ultra tänään. Gonal.f:n annosta lisättiin, munarakkulat olivat pienehköjä ja kohdun limis vain 4 mm :(. Lääkäri ei endon vuoksi onnistunut laskemaan munarakkuloiden määrää tms. Pe on uusi ultra, ehkä sitten parempia uutisia ja fiiliksiä.
nella -nakkelee omia kirveitä kaivoon!
... täällähän on kuin onkin aktivoiduttu! Meinasi jo tosiaan näyttää siltä, että menee kaksinpuheluksi Nellan kanssa, vaikka ei siinäkään mitään vikaa ole...:)
Brooke73: Rentouttavaa taukoilua teille. Ja ottakaa kaikki aika mitä tunnutte juuri nyt tarvitsevan. Tuo kuulostaa myös hyvältä, tuo terapeutin kanssa juttelu. On varmasti ihan paikallaan. Ja nuo DNA-tutkimukset kuulostaa kans hyviltä, koska ainahan niitä kysymyksiä pyörii päässä, että mistä hommat loppujen lopuksi kiikastaa, vaikka se ei sinällään tilannetta muutakaan. Itsestä ainakin tuntuu, et ahdistaa hieman sekin, kun mitään selkeetä syytä meidän lapsettomuuteen ei ole löydetty ja vyöhyketerapeuttikin kallistui sille kannalle, et syy ois psykosomaattinen. No, mitäpä sille voit sitten itse oikein tehdä ts. mitään fyysistä syytä ei olis vaan juurikin näitä "henkimaailman" juttuja... Ja toihan on tosi hyvä juttu, et toi FSH-arvokin on löytänyt normaalit rajat. Kyllähän tässä on positiivisia uutisia jo kerrakseen uutta hoitoakin ajatellen:)!
sarde75: Siellä on tänään ollut jännä päivä... Tuuhan kertoo tuloksia. Ei ne tuhrutkaan välttämättä kerro vielä mitään. Tuosta kuvaamastasi dieetistä en osaa kyllä sanoa, mutta täälläkin yritetään hilata painoa alemmas. Tupakointi jäi meiltä molemmilta miehen kanssa n. vuosi sitten ja täälläkin vitamiineja kuluu. Nyt oon yrittänyt nipistää herkuttelusta viikolla, viikonloppuna sen sallin kuitenkin itselleni (ei saa mennä liian tiukkapipoiseksi:))). Liikuntaakin yritän harrastella 1-2krt viikossa. Tällä siis alkuun, liikuntaa on tarkoitus lisätä pikkuhiljaa ainakin tuonne 3-4h/vko. Olo on jo parin vko:n jälkeen kevyempi ja pirteämpi, mutta vaaka ei ole vielä heilahtanut alaspäin... Sitä odotellessa...:)
jatkuu...
Ompa hassua, että herjasi viestini olevan liian pitkä...:/?
Mutta tässä loput viestistäni:
Jennifer23: Clomeista ei paljon paljoa kokemusta mulla. N. 3v. vuotta sitten ehkäpä oli yhdessä kierrossa pienellä annoksella clomit. Mutta ei ollut meillä apua. Sain nuo kesän ajaksi, eikä ultrattu tai mitään koko kierron aikana, että ei tietoa auttoiko mitään mun tapauksessa. Mulla oli tuota ennen todettu, että en ovuloi ainakaan joka kierrossa. Meillä siis oli ton jälkeen pitkä tauko näissä lapsettomuusasioissa ja tänä keväänä vasta päästiin kunnolla jatkamaan hoitoja. Ja meillä ainakin jatkettiin insseillä, joita tuettiin hormonihoidolla. Kevään kahdesta inssistä negaa, vaikka onnistuivat mielestäni kutakuinkin hyvin. Mä pistin menopuria 7-10krt/hoito, lisäks kahdessa kierrossa (tässä meneillään olevassa kierrossa ja keväällä toisessa) pregnylin eli irrotuspiikin, josta 1-1½vrk:n jälkeen inssi. Inssin jälkeen ollut vielä luget eli onko jotain keltarauhashormonia tmv. testipäivään asti. Mäkin jännitin kauheesti näitäkin hoitoja, mutta nää ollut ainakin mun kohdalla yllättävänkin iisejä, toki henkinen puoli ei koskaan ole iisiä. Hoidollisesti musta ei kuitenkaan ole ollut mitään ylitsepääsemätöntä. Ehkä asiaa on auttanut sekin, että työskentelen itse hoitoalalla ja pistämiseen ei ole kynnystä jne. Jokaisen kohdallahan hoidot katsotaan varmasti tapauskohtaisesti, riippuen mistä lapsettomuus mahdollisesti johtuu tai tiedetäänkö syytä edes, kuten meidän kohdalla... Ja vaikka hormoneilla tuetaan omaa kiertoa, niin aina on mahdollista, että yritetään normaalisti kotonakin. Sinun nuoruuskin voisi tukea sitä ensisijaisena keinona. Meilläkin olisi käytetty kotikonsteja, jos ovulaatio olisi sattunut viikonlopulle. Saatiin kuitenkin sattumaan arkipäivälle ja nyt siis kolmas inssi tehtiin meneillään olevaan kiertoon. Teidän kohdalla voisin ajatella kotikonstienkin olevan mahdollisia, jos syy teillä on selkeästi sinun ovuloimattomuus. Hormoneilla vain varmistettaisi ovulointi. Mutta siis niin tapauskohtaista. Jokaisen parin kohdalla lääkäri määrittää sopivimman hoidon. Rohkeasti vain eteenpäin hoitotaipaleella. Itsestä ainakin tuntuu, että turhaan jännitin noita inssejäni niinkin paljon. Toivotaan kuitenkin vielä, että menkat ei alkaisikaan, eikä tarvitsi orientoituakaan enää uusiin hoitoihin...:)
Nella: Voi, kökkö noita ultran kuulumisia...:/ No, nyt annoksia on nostettu ja jospa ne buustaa munikset nyt kunnon kasvuun:) Ja limishän kasvaa myös sitä mukaa, jos muniksen saadaan kasvamaan... Ei mitään kirveitä kaivoon vielä, ei, ei... Katsellaan rauhassa toiveikkaina perjantain ultraan:)! bdbdbdbdbdbdbd Tsemppailen täällä sua parhaani mukaan ja olen hengessä mukana täysillä:)!
ON: Inssiin päästiin suunnitelmien mukaan maanantaina, jee-jee! Lääkäri oli edelleen tää vähän tylymmän sorttinen, joka ei ylimääräisiä juttele. Mutta ymmärsin, että munis oli kerennyt irrota jo inssin aikaan, mutta taitaahan se olla hedelmöittymiskykyinen sen 24h vai muistanenko oikein...? Toivotaan, että ajoitus ois ollut kohdallaan:))) Lugeja tungen sisuksiini aiempien inssikiertojen tapaan hieman suuremmalla annoksella tosin nyt. Kyllä mä niin toivoisin, että nyt tärppäis... Mistähän tää positiivisuus nyt sitten löytyikään tähän kiertoon...(itsekin vähän kummissaan...:)))) Jatkoista ei ollut vielä kummemmin puhetta, mutta IVF olisi seuraavaksi edessä jollain aikataululla, en tiedä joutuuko meillä päin vielä jonottaa... Mutta ei mennä asioiden edelle, vaan piinaillaan antaumuksella nyt tää meneillään oleva kierto:)!
Mette pp2 ja toivoa täynnä kaikesta huolimatta...:)
ei tarvinnu sitten testejä tehdä eilen ku alko menkat niinku aavistelinki. Kirjottelin jo tuonne toisen otsikon alle kuulumisia eilen, mutta en sitten tänne ehtiny kirjottelemaan.
Harmittaa vietävästi, mutta tämä on vaan elämää. Lääkärille on jo aika varattu perjantaille ja eiku uutta hoitoa putkeen vaan jo marraskuulle, ku pitää pakostaki odotella yks kuukausi lepoa.
Mä aloin kans jos nyt tarkkailemaan syömisiä ja liikuntaa lisätty yms, joten eikähän se paino tästä tipu. Motivaatiosta ei ole ainakaan puutetta.
Teidän kanssa täällä nyt sitten jatkan kuumeilua, vuoto alkoi eilen..Soitin klinikalle ja nyt sitten munajohdintutkimus ja hoitosuunnitelman laadinta ensi viikolla..jotenkin kauhistuttaa! Yritin varovasti vielä tiedustella clomien perään mutta ilmeisesti haluaisivat ,että siirryn järeämpiin apuihin, apua..Jollain lailla vaan kynnys tuntuu nyt korkeammalta kuin koskaan tähän asti, taidan edelleen uskoa johonkin ihmeeseen:) Miltä teistä on tuntunut kun hoitojen kanssa on edetty seuraavaan vaiheeseen? Oli tosi kivaa kun olitte jaksaneet kirjoitella kokemuksistanne, kiitos..Olen vielä vähän pihalla täällä, kun kokemuksia muista kuin clomeista ei ole, ja siksi välillä tuntuu vaikealta vielä ottaa kantaa teidän tilanteisiin, paitsi tietenkin tunnetasolla! Tämän takia kirjoittelu tuntuu hetkittäin hiukan itsekeskeiseltä:) Kovasti voimia ja plussia kaikille! ps.Sori laitoin tänne saman viestin vielä kuin tonne toiseen ketjuun, kun asia koski molempia:) jennifer
Pahoittelut negan saaneille. :( Ja tsemppiä Nellalle munisten kasvatteluun ja Metelle piinailuun! Ja tietysti kaikille muillekin!
Meilläkin homma lähtee taas pikku hiljaa etenemään. Tänään oli terapiakäynti, josta ei kyllä taaskaan tuntunut paljon hyötyä olevan. Se terapeutti puhuu itse niin paljon että eihän me paljon saada edes suunvuoroa, varsinkaan mies joka tuollaisissa tilanteissa muutenkin on hiljainen. Mutta tulipahan käytyä.
Vieläkään ei selvinny, käytetäänkö seuraavassa hoidossa jo lahjasiittiöitä vaiko omia. Menemme 22.9. palaveriin jossa on paikalla lääkäri ja solubiologi, ja sitten mietimme asiaa. Olis tosiaan mahdollisuus päästä mukaan johonkin uuteen siittiötutkimukseen, se ei maksaisikaan mitään kun on pilottitutkimus. Se voisi antaa lisävalaistusta meidän tilanteeseen. Terapeutillakin käymme vielä toisen kerran ennen hoidon aloitusta.
Mukavaa viikonloppua kaikille enskoille!
Brookella hommat etenee! Upeaa, että tarjoavat mahdollisuutta pilottitutkimuksiin ilman kustannuksia ja saatte palaveerata asiantuntijoiden kanssa suunnittelemassa hoitoja, edelleen täällä ihailen hyvää palvelua. Vähän ollaan mietitty yksityiselle siirtymistä, jos ei tämä tuota tulosta. Koen, että julkisella ei riitä asiantuntemusta tehdä esim. ultratutkimuksia kunnolla, kun olen endon runtelema, eikä elimet ole lantionalueella oikeilla paikoillaan. Mutta katsotaanhan nyt kuinka käy ja miltä talous näytää jatkossa...
Jennifer: Kyllä ne uudet askelet hoitorintamalla aina hirvittää ja vie aikaa, että hyväksyy uudet tilanteet/oman vaillinaisuuden. Jotenkin olen kyllä ollut lopulta aina tyytyväinen, että tutkimuksissa on saatu uutta selvyyttä tilanteisiin ja päästy eteenpäin. Tämä on sellaista toivon ja epätoivon loputonta suota. Kukaan ei takaa lopputulosta mutta jostain on aina kerättävä rohkeutta uuteen yritykseen. Ja sitten tulee niitä yllätyksiä, että plussaa hoidoista huolimatta;)
Kaikki me näitä juttuja käydään omien kokemusten kautta läpi. Jokaisella on oma polkunsa ja sen jakaminen täällä avartaa näkemään vaihtoehtoja ja toisaalta sietämään omia pettymyksiä, kun huomaa, että ei ole yksin.
Sarde: Voimia taistella eteenpäin!
Mette: Ihanaa että siellä ollaan toiveikkaita! Tuhannesti plussatuulia ja peukutuksia. Kyllä se on nyt teidän aika plussata!
On: Kovemmalle ottaa kuin 1. Ivf. Isolla annoksella jatkettiin tähän aamuun saakka stimulaatiota ja ke on sitten keräys. Limis edelleen heikonlainen, joten roppakaupalla tukihormoneija siirron jälkeen luvassa. Outoa väsymystä ja pahoinvoinnin tunnetta ollut jkv. kun hormonimääriä nostettiin tiistain ultran jälkeen. Perjantaina ei kuitenkaan ollut mitään hyperiin viittaavaa ultrassa. Jospa helpottaisi nyt kun enää irrotuspiikki jäljellä ja muutama jarrusumu.
Iloa ja valoa uuteen viikkoon!
nella
Meidän Ensikko-palstakin alkaa keräämään kesälevoltaan ja se tarkoittaa sitä, että vauvarintamalla tapahtuu! Toivottavasti oikein positiivisia asioita mahdollisimman pian...
Pahoittelut hiljaiselosta. Jospa tässä nyt taas osaisi aktivoitua :)
En nyt osaa oikein kommentoida kenellekään mitään järkevää, ehkä tämä on sitä alkujähmeyttä. Kerronpa pikaisesti omat kuulumiset:
Viime perjantaina oli lääkäri ja nyt sitten alkaa meidän toisen IVF:n valmistelu. Sain lääkäiltä lahjakassin, jonne hoitaja pakkasi kaikki tarvikkeet, ohjeet ja reseptit. Kassi jaksoi naurattaa minua sekä poliklinikalla että kotimatkalla. Kassiin sujahti myös Puregon -kynän käyttämiseen tarkoitettu opetus-dvd. Uskomatonta. Viimeksi olin piikkeineni ihan yksin enkä tiennyt miten lääke pitää ruiskuun ladata, saati miten pistää. Ennen lähtöä vielä kävimme pikaisesti labrassa (ei jonoa sielläkään!) uusimassa verikokeet, koska edellisistä oli kulunut jo vuosi.
Nyt on menossa KP 4 ja KP 21 on jarrutuspiikin aika ja niiden jälkeisten menkkojen jälkeen ultraan. Aikaa raskaustestiin voi siis olla vielä lähemmäs kaksi kuukautta, mutta ei haittaa. Nyt meille tehdään tyylipuhdas IVF ensimmäistä kertaa elämässämme. Se on totisesti täynnä toivoa. Hyvä fiilis ja toiveikas olo.
Nyt olisi kyllä korkea aika saada plussia tännekin pinoon. Kohta varmaan on kaikki plussanneet enskat jo saaneet vauvan syliin, emmekä ehdi heille seuraksi tuonne plussanneet lapsettomat -puolella.
Mukavaa sunnuntaita!
NELLA joo, se lohdutta akyllä tässä kaiken kurjuuden keskellä, että tuo meidän hoitopaikka on kyllä aivan mahtava. Joskus on hyötyä siitä että asuu pienehköllä paikkakunnalla. Jotenkin kuvittelen ainakin, että isommissa kaupungeissa (varsinkin tietysti julkisella puolella) nuo hoidot olis enemmän sellaista "liukuhihnameininkiä". No tokihan monilla onnistuu ne hoidot silti, mutta kun me ollaan tällaisia tosi hankalia tapauksia niin on hyvä että meihin oikeasti paneudutaan ja uhrataan aikaa ja vaivaa.
DIINA kiva kuulla sustakin pitkästä aikaa! Mitäs teille silloin keväällä sitten oikein tehtiin, luulin että silloin jo tehtiin IVF...? Kun kirjoitit että nyt vasta tehdään ensimmäisen kerran.
JENNIFER mä en osaa oikeastaan kommentoida tuohon seuraavana hoitovaiheeseen siirtymiseen. Kun meillähän mentiin heti suoraan alkututkimuksien jälkeen ICSIin. Olihan se järkytys, kun tietenkin oli toivonut että hommasta selvittäisiin clomeilla tai jollain muulla pienellä hormonihoidolla. Jokainen tietysti käsittelee nämä asiat omalla tavallaan, mutta mä ainakin olen todennut että kyllä sitä ihminen on uskomattoman venymiskykyinen ja kaikkeen tottuu, kun on pakko. Tietysti olisi helpompaa jos olisi olemassa joku takuu siitä että JOSSAIN vaiheessa tästä kaikesta saa sen toivomansa palkinnon! Mutta pakko tässä vaan on ollut tottua siihenkin, että näissä hommissa takuita ei ole. Itseäni lohduttaa kovasti ajatus siitä, että jos ei lasta koskaan saada hoidoilla niin onhan se mahdollista saada sitten jollain muulla tavalla.
Tulin pitkästä aikaa päivittämään meidän tilannetta, joka ei toisaalta siis mitään päivitystä vaadi... ;)
Luomuillen siis edelleen mennään ja pitkästä aikaa tämä ei mua häiritse millään tavalla! Jossain vaiheessa keväämmällä en ollut ihan sinut sen asian kanssa, että mies ei ole kovin lämmennyt ajatukselle, että tutkimuksiin mentäisiin... Kai se oli tämä kesä & kaksinolo ihan rauhassa, ilman suurempaa stressiä (mm. Kreikan loma, ah!), joka sai minutkin rauhoittumaan...
Jollain tavalla mulla oli joka kuukausi se tunne, että jos en viimeistään piinaviikolla "kuumeile" ja toivo taukoamatta raskautta, niin se ei ainakaan tule tapahtumaan (hieman kärjistettynä näin)... Ihan kun tähän asiaan voisi tahdonvoimalla vaikuttaa, pöh! ;) Mutta te sisaret varmasti tiedätte tuon tunteen, että ajatuksesta ei ikäänkuin voi päästää irti, siis että "kun vaan tarpeeksi kovaa uskoo olevansa raskaana, niin sitä sitten kanssa onkin!". Ja sitten kun tulee pettymys, niin omaa itseä siitä syyttää, että taas tuli tehtyä jotain muka väärin... Jep, sekava sepustus, mutta toivottavasti tajuatte ajatuksen :)
Mutta jotain uutisia kuitenkin! Haettiin meille viime perjantaina koiranpentu, aivan mahdottoman suloinen pallero :) Koira (3 v.) meillä on jo entuudestaan, mutta nyt tehtiin sitten päätös ottaa toinen. Tätäkin päätöstä on jollain tavalla jarruttanut se, että olen "pelännyt" tulevani raskaaksi heti kun pentu taloon tulee... Todennäköisesti tämä pentu kerkeää kasvaa aikuiseksi, ennen kuin meille lapsi syntyy... Ja jos jostain kumman syystä sattuisi tärppäämään piankin, niin kyllä sitä vauvan & 2 koiran kanssa pärjää!
Sorppa omanapaisuus, edelliset kirjoitukset kyllä luin, täytyy tutustua niihin paremmalla ajalla! Terkkuja :)
-baulie-
Kp 4/27
(yritystä 4/2006 alkaen)
tsemppiä luomuiluun! Ja onnittelut uudesta perheenjäsenestä! Kyllä ihan varmasti vauvan ja kahden koiran kanssa pärjää! Mulla on eläimiä kaikkiaan 7 kpl, ja kahdeksas (=hevosvauva) tulossa keväällä jos kaikki menee hyvin. Ja kyllä mä näiden kaikkien kanssa aion pärjätä vaikka meille vauvakin tulisi. Mulle nämä eläimet on kyllä olleet pelastukseni näiden hoitojen aikana, ne on kyllä niin hyviä terapeutteja että siihen samaan ei kukaan ihminen pysty...ja niiden hoitoon menee sen verran paljon aikaa ettei ihan niin paljon ehdi murehtia omaa tilannetta.
Omanapaisuudet eka alta pois eli pp 9 vissiin mennään pikaisesti laskien, eikä hyvältä näytä/ tunnu...:/ Lugeja on tungettu urakalla ja niistäkään ei huomattavia oireita, ei siis yhtään mitään, joten metsään taitaa mennä tämäkin kierto, niin positiivinen kuin yritinkin olla : (. Mutta tätä ylämäkialamäkiylämäkialamäki-rumbaahan tämä niiiiin tuppaa olemaan ja välillä siihen jaksaa suhtautua paremmin, välillä huonommin. Kaikki on toki mahdollista ja toivon edelleen, että homma vielä kääntyisi, mutta heikolta näyttää, että tälläkään kertaa olisi onni suosinut..: ( *huoh*
sarde75: Voi harmistus, että menkat todellakin alkoivat : (. Mutta hyvä, että siellä hetimiten suuntauduttu jo kohti uutta hoitoa : ). Näinhän se onkin vain tehtävä, sillä kuten tiedämme, niin vaihtoehdot on vähissä ja aina pitää jostain kaivaa uudelleen ja uudelleen se toivon kipinä. Rentouttavaa "huili kuukautta" kaikesta huolimatta ja plussapuhuria täältä jo uuteen hoitokiertoon.
Jennifer23: Mä luulen, että kaikki me täällä kamppaillaan samankaltaisten tuntemusten kanssa ja mulla tuntuu et jokaisen uuden hoitokierron aloittamiseen on kynnys, vaikka kyseessä mulla ollut jo tuttukin hoito. No, nyt jos meillä tästä ei tärppää, niin todellakin saa oman jaakobin paininsa käydä mielessään, että saan voimia lähteä taas uuteen, raskaampaan hoitoon (IVF). Tosin sitä pohjatyötä tein jo kesälläkin, sillä keväisen perusteella ei kauheammin luottoa, et inssi toimisi meidän kohdalla. Rohkeasti vaan eteenpäin taipaleellanne, sillä olen huomannut itse, että tavallaan kun uusi hoitokierros alkaa, niin tulee myös tietynlainen helpotuksen tunne, että nyt sitä mennään eikä meinata ja aika äkkiä alkaa ajatukset suuntautua mahdolliseen plussaamiseen.
Brooke73: No, onpa aika outo terapeutti ollut teillä. Harmi, sillä vois olla oikeasti hyötyäkin, jos ois asiansa osaava ihminen. Kiva, että teidän hoitopaikka on kuitenkin tasokas ja "viihdytte" siellä. Me ollaan julkisella hoidossa ja yksi lääkäri on aika nuiva, mutta pari muuta ok ja hoitsut aivan huippu-ihania! Ei siinä silti turhia löpinöidä ja kieltämättä välillä tuo liukuhihnamaisuus puskee läpi. Toivotaan, että maanantaina saatte jo selvyyttä jatkoihin : )!
nellamaija: Hei siellähän on ollut keräys tänään! Eikö? Tuuhan kertoo kuulumiset. Täällä kaikki sormet ja varpaat ristissä, et kaikki sujunut suunnitelmien mukaan bdbdbdbdbd! Hyvä, että hyperiltä vältyttiin siellä annostuksen nostosta huolimatta ja toivotaan, et limis puolestaan ois nyt kasvanut "hyperisti"!
-Diina-: No, mutta heippa vaan! Ja tervetuloa sorvin ääreen jälleen...; )! Onpa mukavaa, että siellä etenee hommat noin hyvällä mallilla. Ja ihan samaa mieltä ollaan, et nyt pitää alkaa meille enskoille ropista niitä plussia ihan urakalla, johan tilastotkin pitää olla meidän puolella! Ihan samaa aattelin ja kun silloin tällöin käyn odottavien enskojen kuulumisia vaklailee, et kaikki enskat alkaa kohta olla loppusuoralla eli meille ois kovasti tilausta tuolla odottajien enskoissa. Nyt laitetaan plussapyörteinen liikkeelle ; )!
baulie: Huiskuja sinne : )! Ihanaa, et teille tullut perheenlisäystä : )! Plussatuulia kuitenkin edelleen teillekin, sillä todellakin kahden koiran ja lapsukaisen kanssa taatusti pärjää. Mukavaa oli kuulla sinustakin pitkästä aikaa : ).
Lämpimin ajatuksin Mette
Kuulumisia hoitorintamalta. Venähti pitkäksi tämä kirjoittamisen väli, kun olen ollut niin sekavissa tunnelmissa koko hoidon ajan.
Keskiviikon keräys oli vaikea. Munasarjat tosi arat ja kiinnikkeiden takia niin hankalassa paikassa, että kaikkia munarakkuloita ei edes tavoittanut. Sain antibioottia suoneen ja kovasti kipulääkettä, että selvittiin. 15 rakkulaa tyhjennettiin, niistä saatiin 13 munasolua ja niistä 10 hedelmöittyi.
Perjantaina sitten siirrossa selvisi, että vain 3 oli jakautunut normaalisti ja niistä vain 1 oli hyvä. Tämä yksi sitten siirrettiin ja kaksi heikompaa kaveria laitettiin pakkaseen. Olin tosi pettynyt ja itkin koko illan tuota alkioiden karsintaa. Tuntui että tämä hoito on tuomittu epäonnistumaan, kun kaikki menee vaikeamman kautta. Kohdun limiskin vain 7.5 mm!
No, nyt kun sain itseni tsempattua, vähän positiivisemmalle tuulelle ja keskittymään tämän pienen kasvatteluun oli viimeyönä jokin kummallinen kipukohtaus. Kävin veskissä ja tultuani takaisin nukkumaan vatsa kramppasi aivan hirveästi. En päässyt liikkumaan ja tuskan hiki nousi pintaan. Mies toi panadolia ja vettä. Tunti meni, että tilanne laukesi ja sitten kömmin sohvalle nukkumaan istuma-asentoon. Aamulla heräilin ja totesin, että minulla on lämpöä 37.4.
Soittelin äsken päivystyksestä neuvoa, että mitä kannattaa tehdä. Kun enää ei ole kovaa kipua eikä kuumetta, voin odotella huomiseen ja kysellä naistentautien polilta neuvoa jatkoon. Nyt sitten katsellaan, mihin tämä kääntyy ja mistä oikein on kyse.
Ihan omituinen hoito, kun kaikki on päälaellaan viimekertaiseen kokemukseen nähden. Eilen illalla mietin vielä, että pieniä on minun murheet, kun kuulin, että ystäväni oli joutunut hyperin takia sairaalaan.
On tämä sellaista räpistelyä, ei voi kun olla ja odotella ja mennä mukana mitä ikinä tapahtuu...
Pahoittelut omanapaisesta tilityksestä...
Mette: Tsemppiä piinailuun bdbdbd, ehkä oireettomuus on paras merkki onnistumisesta?!
Baulie: Onnea matkaan uuden koirakaverin kanssa. Kuulostaa mukavalta, että kädet on täynnä mieluista puuhaa ja voi tosiaan keskittyä välillä muuhunkin kuin lapsettomuuteen.
Diina: Vilkutukset!
nella
* halaus * Aika kovia olet joutunut kokemaan keräyksessä. Mutta jotain positiivista, että tuo yksi hyvä edes saatiin siirrettyä. Kaikki on siis vielä voitettavissa tässäkin hoitokierrossa. Eikä huonosti sekään, että jotain saitte pakkaseenkin:)! Kovasti peukkuja sulle, et kiinnittyy lujasti tuo yksi bdbdbdbdbdbd! Toivotaan, et nuo kokemasi oireet olisi juurikin jotain kiinnittymiseen liittyvää.
ON: Oireettomuus jatkuu. Huomenna kai sais jo testailla, mut taidan siirtää tiistai-aamuun, kun sopii töiden puolesta silloin paremmin ja päivän verran varmempi tuloskin... Ei kyllä mitään odotuksia...: /
MM pp13
Piti vielä laittaa, että ihana tuo raivari;) Toinen jaksaa puuhastella ja mehumaija kehtaa kärtsätä! Lohdullista, että jollain muullakin käy hormonit viiraamaan vintillä; ) Voimia hormonihuuruihin!
nella