MITÄ työhaastattelussa pitäisi sanoa omaksi huonoksi puolekseen?

Jos et osaa vastata kysymykseen, mitkä ovat huonoja puoliksi, et tarvitse hakemaasi työpaikkaa ja työhaastattelija tietää sen.

Luuletko olevasi niin täydellinen, että mitään kehitettävää sinussa ei enää ole.

Tuolla kysymyksellä mittaillaan itsetuntemusta ja esim. soveltumista tiimityöhön.

Ja kuka on niin hölmö, että kyselee tällaista asiaa täysin tuntemattomilta ihmisiltä

jollain nettipalstalla.

Kerro olevasi Monday night quarterback, joka osaa kyllä kertoa pelin/projektin jälkeen täsmälleen mikä meni pieleen, mutta ei osaa soveltaa tätä seuraavaan projektiin ettei se menisi pieleen.

Siedän huonosti typeriä kysymyksiä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Lehdet ovat täynnä konsulttien tarinoita siitä, miten täytyy brändätä itsensä ja mitä millaiseenkin kysymykseen pitää vastata. Tuohonkin pitää kuulemma vastata niin, että vääntää huonon puolensa hyväksi tai sitten vain keksii jonkin ominaisuuden, joka on muka huono mutta onkin hyvä. En oikein ymmärrä, miksi tuota edes kysytään haastattelussa, koska siihen on varmasti mietitty sopiva vastaus, jonka rekrytoijat sitten ovat uskovinaan.

Minä olen sanonut huonoksi puolekseni sen, että koska olen koko urani ajan suunnitellut, valmistellut ja hoitanut projektini itse, minun on ehkä vaikea antaa osaa tehtävistäni muiden hoidettavaksi. Kerran sanoin, että en ole lainkaan hyvä mainostamaan itseäni, joten annan työni laadun puhua puolestani ja olen menestynyt työssäni sitä juuri markkinoimatta. Kummallakin kerralla haastattelijat vain tuijottivat ilmeettöminä, joten en tiedä, menikö pahastikin pieleen. Kumpaakaan paikkaa en saanut.

Huoh mitä potaskaa, olet käsittänyt väärin tyystin.

Kuten monet jo totesivat, on oikea vastaus jokin rehellinen suht yksinkertainen ja viaton mutta todelline asia, jota on valmis kehittämään paremmaksi. Sitten kannattaa vielä kertoa esimerkki siitä, että miten sitä on jo tehnyt. Tarkoituksena on osoittaa ongelmanratkaisukykyä se kykyä havainnoida myös OMIA heikkouksia ja ylipäätään reflektoida omaa toimintaa.

Itse kerron, että mulle on tyypillistä että unohdan menoja

/en muista nimiä enkä naamoja enkä vuosilukuja. Ratkaisuna ovat mm. luovat muistisäännöt (tässä kohtaa kerron muistisääntöni haastateltavan nimen muistamiseksi), sähköisen kalenterin haltuunotto perusteellisesti äänimuistutuksineen ja siihen vielä yhdistettynä kotona oleva paperinen seinäkalenteri.

Olen hakenut töihin (ja saanut niitä) , joissa kyllä soitetaan edelliselle työnantajalle, joka osaa sanoa että olen oikeasti luotettava. Koskaan ei saa sanoa mitään mistä edellinen pomo pääsisi nälväisemään.

Taidankin seuraavalla kerralla kertoa huonoksi puolekseni sen, että inhoan tuollaista tympeää teatteria, asioiden vierestä puhumista ja ennalta harjoiteltujen vastausten esittämistä, mutta yritän toki kehittyä sietämään sitä paremmin.

Oletko tosiaan saanut työpaikan sen jälkeen, kun olet kertonut unohtavasi menoja ja tarvitsevasi useampaa muistutuskeinoa pysyäksesi kärryillä tehtävistäsi - etkä kaiken lisäksi ole jo ottanut niitä käyttöön vuosia aiemmin? Tuollainen ominaisuus on niin äärimmäisen huono, että yksikään hieno ominaisuutesi tai niiden yhdistelmä ei kompensoi sitä työnantajan silmissä.

Itse sanon, että en osaa ruotsin kieltä ( ei ole koskaan ollut oikea puute hakemissani duuneissa)

Toista sitten vähän vaihtelen, riippuen duunista. Muotoilen heikkouden niin, että se onkin vahvuus. Jos työnkuvauksessa on, että työ on itsenäistä, niin voisin sanoa että tykkään tehdä omia päätöksiä, enkä välttämättä konsultoi kollegoita työhön liittyvissä kysymyksissä tms.

Vierailija kirjoitti:

Sulle voisi sopia lause: "Olen hirvittävän huono arvioimaan kykyjäni ja osaamistani ja lisäksi epäaito."

Ja näitä ihmisiä palkataan usein pomoiksi ja johtotehtäviin, että ilman muuta kannattaa sanoa.

Vierailija kirjoitti:

Mä vastaan aina rehellisesti, eli puhun haastattelijalle näin:

"Huono puoleni on tapppoajatukseni. Mulla melkein jatkuvasti pyörii päässä ajatuksia ihmisten tapppamisesta, puukotttamisesta, kuristamisesta, hakkaamisesta, jne. Siis ihan kaikkien ihmisten kohdalla, sattumanvaraisten ihmisten, kuka vain vastaan tulee. Juuri nytkin mä pohdin sun päähän lyömistä kirveellä. Näistä ajatuksista on se haitta että ne huonontaa mun työkykyä koska ne häiritsee mun keskittymistä ja lisäksi ne väsyttää mua. Mulla on aina stressi ja väsy ja huono muisti näiden tapppoajatusten vuoksi. Lisäksi tietysti on se huono puoli, että jonain päivänä mä saatan oikeasti tapppaa jonkun, ja sitten mä en voi enää jatkaa täällä työn tekemistä koska joudun vankilaan."

...

Tuossa vastauksessa on se huono puoli että se on liian pitkä. Haastateltava ei saisi olla liian puhelias papupata. Mutta mun mielestä on tärkeetä vastata rehellisesti ja ymmärrettävästi. Tuon kysymyksen kohdalla mun on siis pakko mainita tapppoajatukseni - ja jotta haastattelija ymmärtäisi että mistä niissä oikein on kyse niin mun on pakko selittää tuo koko juttu.

Hyvä puoli tuossa vastauksessa on siis että se on rehellinen, avoin ja vilpitön - kerron suoraan miten asia on, en yritä salailla mitään. Eri asia sitten on että arvostaako haastattelija rehellisyyttäni. Ehkä se on suunnilleen 50% mahikset että arvostaako vai eikö arvosta.

Kuitenkin, ap: stressaat tuota kysymystä turhaan. Harva työhaastattelu kaatuu yhteen kysymykseen.

Luulen että mahis on alle 50% että haastattelija arvostaisi tuota vastausta. Ja nyt kyllä luulen että on mahdollista pilata haastattelu yhdellä vastauksella, ennen en näin luullut.

Vierailija kirjoitti:

Jos et osaa vastata kysymykseen, mitkä ovat huonoja puoliksi, et tarvitse hakemaasi työpaikkaa ja työhaastattelija tietää sen.

Luuletko olevasi niin täydellinen, että mitään kehitettävää sinussa ei enää ole.

Tuolla kysymyksellä mittaillaan itsetuntemusta ja esim. soveltumista tiimityöhön.

Ja kuka on niin hölmö, että kyselee tällaista asiaa täysin tuntemattomilta ihmisiltä

jollain nettipalstalla.

Sinussa ainakin on laajasti kehitettävää etkä sitä näytä ollenkaan tajuavan urpo.

On taas ihmishirviöitä ketju täynnä.

Olen liian rehellinen.

Kerro jokin asia josta olet kiinnostunut oppimaan enemmän ja korosta haluavasi kehittyä sillä osa-alueella myös osaajaksi. Omassa työssä on noin 6-7 selkeää osa-aluetta, joista kerron sen josta minulla on rehellisesti vähiten kokemusta. Korostan kuitenkin että kokemusta on, mutta että olisin kiinnostunut laajentamaan.

Tämä on saanut hyvän vastaanoton.

Itse olisin rehellinen mahdollisesti haastattelussa. Olen johtavassa asemassa, mutta delegaatiotaidoissani on parannettavaa. Teen useimmiten asiat itse mielummin kuin jatkuvasti olen kyselemässä annettujen tehtävien perään.

Olin itse asiassa haastattelussa pari viikkoa sitten ja silloin kysyttiin juurikin omia heikkouksiani. Sanoin delgaatioalueen omaksi heikkoudekseni. Pääsin tällä vastauksella eteenpäin haastattelussa.

Mielestäni ei kannata alkaa internetistä opettelemaan ”hyviä” heikkouksia, jotka ovat haastattelijalle mieleen. Haastattelijat ovat varmasti kuulleet kaikki mahdolliset mallivastaukset. Parempi on puolestaan arvoida rehellisesti omia heikkouksia ja miettiä miten niitä on valmis kehittämään. Kaikilla meillä on kuitenkin heikoutemme.

Sanot niin kuin Väyrysen Paavokin sanoi; en osaa selittää asioita riittävän hyvin niin, että kollegani ymmärtäisivät. Pitää vielä parantaa, jotta tuler ymmärretyksi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Lehdet ovat täynnä konsulttien tarinoita siitä, miten täytyy brändätä itsensä ja mitä millaiseenkin kysymykseen pitää vastata. Tuohonkin pitää kuulemma vastata niin, että vääntää huonon puolensa hyväksi tai sitten vain keksii jonkin ominaisuuden, joka on muka huono mutta onkin hyvä. En oikein ymmärrä, miksi tuota edes kysytään haastattelussa, koska siihen on varmasti mietitty sopiva vastaus, jonka rekrytoijat sitten ovat uskovinaan.

Minä olen sanonut huonoksi puolekseni sen, että koska olen koko urani ajan suunnitellut, valmistellut ja hoitanut projektini itse, minun on ehkä vaikea antaa osaa tehtävistäni muiden hoidettavaksi. Kerran sanoin, että en ole lainkaan hyvä mainostamaan itseäni, joten annan työni laadun puhua puolestani ja olen menestynyt työssäni sitä juuri markkinoimatta. Kummallakin kerralla haastattelijat vain tuijottivat ilmeettöminä, joten en tiedä, menikö pahastikin pieleen. Kumpaakaan paikkaa en saanut.

Huoh mitä potaskaa, olet käsittänyt väärin tyystin.

Kuten monet jo totesivat, on oikea vastaus jokin rehellinen suht yksinkertainen ja viaton mutta todelline asia, jota on valmis kehittämään paremmaksi. Sitten kannattaa vielä kertoa esimerkki siitä, että miten sitä on jo tehnyt. Tarkoituksena on osoittaa ongelmanratkaisukykyä se kykyä havainnoida myös OMIA heikkouksia ja ylipäätään reflektoida omaa toimintaa.

Itse kerron, että mulle on tyypillistä että unohdan menoja

/en muista nimiä enkä naamoja enkä vuosilukuja. Ratkaisuna ovat mm. luovat muistisäännöt (tässä kohtaa kerron muistisääntöni haastateltavan nimen muistamiseksi), sähköisen kalenterin haltuunotto perusteellisesti äänimuistutuksineen ja siihen vielä yhdistettynä kotona oleva paperinen seinäkalenteri.

Olen hakenut töihin (ja saanut niitä) , joissa kyllä soitetaan edelliselle työnantajalle, joka osaa sanoa että olen oikeasti luotettava. Koskaan ei saa sanoa mitään mistä edellinen pomo pääsisi nälväisemään.

Taidankin seuraavalla kerralla kertoa huonoksi puolekseni sen, että inhoan tuollaista tympeää teatteria, asioiden vierestä puhumista ja ennalta harjoiteltujen vastausten esittämistä, mutta yritän toki kehittyä sietämään sitä paremmin.

Oletko tosiaan saanut työpaikan sen jälkeen, kun olet kertonut unohtavasi menoja ja tarvitsevasi useampaa muistutuskeinoa pysyäksesi kärryillä tehtävistäsi - etkä kaiken lisäksi ole jo ottanut niitä käyttöön vuosia aiemmin? Tuollainen ominaisuus on niin äärimmäisen huono, että yksikään hieno ominaisuutesi tai niiden yhdistelmä ei kompensoi sitä työnantajan silmissä.

Kyllä vain olen. Rehellisyys, aitous ja halu kehittää itseään vie eteenpäin, ei falski itsensäkorostaminen ja aiheen vierestä puhuminen, mitä millään muulla kuin oikeasti huonosta puolesta kertominen on.

Tämä on varmaan joku suomalaisten täysin armoton häpeäkulttuurijuttu, koskaan eikä mistään ei saa ikinä myöntää olevansa väärässä tai huono tai edes kehityskelpoinen, ja jos joku niin tekee niin hyökätään mieluusti kimppuun, niin kuin esim sinä. Tämä toki kertoo vain siitä mitä sinä ajattelet itsestäsi, itse tiedän ja työnantajani tietää ja näkee kyllä mikä minä olen ;)

Mä olen sanonut, että olen vähän liiankin tunnollinen ja tarkka perfektionistiluonne, ja yritän opetella ottamaan rennommin. Ja että haluaisin oppia delegoimaan, kaikkea ei ole järkevää tehdä itse Olen puhunut ihan totta.

Yksi mun selvä heikkous on, että en kestä ihmisiä, joilla ei ole yhtään oma-aloitteisuutta ja jotka odottavat jonkun muun tekevän kaikki hommat / kysyvät itsestäänselvyyksiä koko ajan. Sitä en sitte tiedä miten tän järkevästi muotoilis...

"Hyvä" huono puoli on sellainen, mikä ei ole kuitenkaan kovin huono asia, vaan pikemminkin luonnollinen tai jopa toivottava. Vaikka että olen ehkä aluksi vähän varovainen, jos en vielä tunne asiaa kunnolla. No juuri niinhän kuuluukin olla.

Itsetuntemus auttaa. Jos olet introvertti tai ekstrovertti, mainitse se ja kerro että olet joutunut opettelemaan tapoja kompensoida se ja miten ne ovat toimineet. Jos olet pikkutarkka tai suurpiirteinen, kerro se ja että olet opetellut kompensoimaan jne.

Sitten kysyt mitkä ovat työn huonot puolet, työyhteisön, esimiehen ja firman huonot puolet. Tai vastassasi olevan huonot puolet rekrytoinnissa, ja pieni hymy päälle. Jos teet sen oikein, vaikutat fiksulta ja huumorintajuiselta.

Vierailija kirjoitti:

Yksi mun selvä heikkous on, että en kestä ihmisiä, joilla ei ole yhtään oma-aloitteisuutta ja jotka odottavat jonkun muun tekevän kaikki hommat / kysyvät itsestäänselvyyksiä koko ajan. Sitä en sitte tiedä miten tän järkevästi muotoilis...

Sanot vaativasi itseltäsi paljon, samoin kuin muilta tiimin jäseniltä. Välillä jopa liikaakin. Sitten kerrot kuinka olet opetellut kärsivällisyyttä toisia kohtaan jadajadajada...

Työnarkomanian ja itsensä äärirajoille piiskaamisen lisäksi siis...?

Vakavasti puhuen, tässäkin kysymyksessä kannattaisi olla rehellinen. Huono puoli pitäisi kääntää kehittämiskohteeksi.