MITÄ työhaastattelussa pitäisi sanoa omaksi huonoksi puolekseen?

Sulle voisi sopia lause: "Olen hirvittävän huono arvioimaan kykyjäni ja osaamistani ja lisäksi epäaito."

En ole seksikäs!

No mitä nyt oikeasti ajattelet että voisit osata paremmin. Haluatko puhua rohkeammin vieraita kieliä? Oletko kiinnostunut päivittämään TVT-taitojasi? Huono puoli kannattaa esitellä niin, että on innostunut kehittämään itseään.

Laiskuuden.

Välillä olen liian ahkera. Välillä omistan koko elämäni työlle. Käytän liian vähän rahaa ja tulen liian pienellä palkalla toimeen.

Noilla voit aloittaa.

viinanhimo

Olen mielikuvitukseton ja ahdasmielinen?

"Olen laiska, epäpätevä ja menen paniikkiin uusissa tilanteissa."

Oikea vastaus tähän on rehellinen vastaus ja sen perään kommentti siitä, miten pyrit parantamaan itseäsi siinä asiassa.

Se on sitten tuurista kiinni, että kaatuuko se työnsaanti juuri siihen.

Jos on perfektionisti, projektit menevät pieleen. Projektilla on tavoite ja aikataulu sekä budjetti, joten on pakko välillä vain lopettaa se asioiden tutkiminen. Asiantuntijatyössä voi olla ongelma tämäkin.

Lehdet ovat täynnä konsulttien tarinoita siitä, miten täytyy brändätä itsensä ja mitä millaiseenkin kysymykseen pitää vastata. Tuohonkin pitää kuulemma vastata niin, että vääntää huonon puolensa hyväksi tai sitten vain keksii jonkin ominaisuuden, joka on muka huono mutta onkin hyvä. En oikein ymmärrä, miksi tuota edes kysytään haastattelussa, koska siihen on varmasti mietitty sopiva vastaus, jonka rekrytoijat sitten ovat uskovinaan.

Minä olen sanonut huonoksi puolekseni sen, että koska olen koko urani ajan suunnitellut, valmistellut ja hoitanut projektini itse, minun on ehkä vaikea antaa osaa tehtävistäni muiden hoidettavaksi. Kerran sanoin, että en ole lainkaan hyvä mainostamaan itseäni, joten annan työni laadun puhua puolestani ja olen menestynyt työssäni sitä juuri markkinoimatta. Kummallakin kerralla haastattelijat vain tuijottivat ilmeettöminä, joten en tiedä, menikö pahastikin pieleen. Kumpaakaan paikkaa en saanut.

Mä oon sanonut, että kielitaidossa on petrattavaa ja että small talk ei aina onnistu kovin sujuvasti, etten ole kovin sanavalmis.. Riippuen vähän mitä duunia oon hakenut. En ole hakenut siis koskaan mitään huippupestejä.

Sanoin olevani itsepäinen, ja sain paikan.

Olen yleensä miettinyt jonkun asian valmiiksi. Viimeksi menin aika valmistautumatta ja olin vaan oma itseni. En sitten heti keksinyt mitään - haastattelijat sanoivat ettei tarvitse. Sain paikan.

Monelle tässä ketjussa sopisi: olen hirveän ilkeä ihminen.

Vierailija kirjoitti:

Sulle voisi sopia lause: "Olen hirvittävän huono arvioimaan kykyjäni ja osaamistani ja lisäksi epäaito."

Mikä sinua vaivaa? Oletko kaikkia kohtaan tällainen?

Täysin typerä kysymys, jolla mitataan lähinnä työnhakijoiden nokkeluutta ja mielikuvitusta keksiä paikkansa pitämättömiä tarinoita itsestään. Nykyään on työnhakusivustot pullollaan vinkkejä siitä, miten tuohon lähes jokaikisessä haastattelussa kysyttävään klassikkokysymykseen pitää vastata. Tuon kysymyksen esittäminen kertoo sen, että työhön haetaan ensisijaisesti paatunutta valehtelijaa eikä umpirehellistä puurtajaa.

Vierailija kirjoitti:

Lehdet ovat täynnä konsulttien tarinoita siitä, miten täytyy brändätä itsensä ja mitä millaiseenkin kysymykseen pitää vastata. Tuohonkin pitää kuulemma vastata niin, että vääntää huonon puolensa hyväksi tai sitten vain keksii jonkin ominaisuuden, joka on muka huono mutta onkin hyvä. En oikein ymmärrä, miksi tuota edes kysytään haastattelussa, koska siihen on varmasti mietitty sopiva vastaus, jonka rekrytoijat sitten ovat uskovinaan.

Minä olen sanonut huonoksi puolekseni sen, että koska olen koko urani ajan suunnitellut, valmistellut ja hoitanut projektini itse, minun on ehkä vaikea antaa osaa tehtävistäni muiden hoidettavaksi. Kerran sanoin, että en ole lainkaan hyvä mainostamaan itseäni, joten annan työni laadun puhua puolestani ja olen menestynyt työssäni sitä juuri markkinoimatta. Kummallakin kerralla haastattelijat vain tuijottivat ilmeettöminä, joten en tiedä, menikö pahastikin pieleen. Kumpaakaan paikkaa en saanut.

Huoh mitä potaskaa, olet käsittänyt väärin tyystin.

Kuten monet jo totesivat, on oikea vastaus jokin rehellinen suht yksinkertainen ja viaton mutta todelline asia, jota on valmis kehittämään paremmaksi. Sitten kannattaa vielä kertoa esimerkki siitä, että miten sitä on jo tehnyt. Tarkoituksena on osoittaa ongelmanratkaisukykyä se kykyä havainnoida myös OMIA heikkouksia ja ylipäätään reflektoida omaa toimintaa.

Itse kerron, että mulle on tyypillistä että unohdan menoja

/en muista nimiä enkä naamoja enkä vuosilukuja. Ratkaisuna ovat mm. luovat muistisäännöt (tässä kohtaa kerron muistisääntöni haastateltavan nimen muistamiseksi), sähköisen kalenterin haltuunotto perusteellisesti äänimuistutuksineen ja siihen vielä yhdistettynä kotona oleva paperinen seinäkalenteri.

Olen hakenut töihin (ja saanut niitä) , joissa kyllä soitetaan edelliselle työnantajalle, joka osaa sanoa että olen oikeasti luotettava. Koskaan ei saa sanoa mitään mistä edellinen pomo pääsisi nälväisemään.

Mä vastaan aina rehellisesti, eli puhun haastattelijalle näin:

"Huono puoleni on tapppoajatukseni. Mulla melkein jatkuvasti pyörii päässä ajatuksia ihmisten tapppamisesta, puukotttamisesta, kuristamisesta, hakkaamisesta, jne. Siis ihan kaikkien ihmisten kohdalla, sattumanvaraisten ihmisten, kuka vain vastaan tulee. Juuri nytkin mä pohdin sun päähän lyömistä kirveellä. Näistä ajatuksista on se haitta että ne huonontaa mun työkykyä koska ne häiritsee mun keskittymistä ja lisäksi ne väsyttää mua. Mulla on aina stressi ja väsy ja huono muisti näiden tapppoajatusten vuoksi. Lisäksi tietysti on se huono puoli, että jonain päivänä mä saatan oikeasti tapppaa jonkun, ja sitten mä en voi enää jatkaa täällä työn tekemistä koska joudun vankilaan."

...

Tuossa vastauksessa on se huono puoli että se on liian pitkä. Haastateltava ei saisi olla liian puhelias papupata. Mutta mun mielestä on tärkeetä vastata rehellisesti ja ymmärrettävästi. Tuon kysymyksen kohdalla mun on siis pakko mainita tapppoajatukseni - ja jotta haastattelija ymmärtäisi että mistä niissä oikein on kyse niin mun on pakko selittää tuo koko juttu.

Hyvä puoli tuossa vastauksessa on siis että se on rehellinen, avoin ja vilpitön - kerron suoraan miten asia on, en yritä salailla mitään. Eri asia sitten on että arvostaako haastattelija rehellisyyttäni. Ehkä se on suunnilleen 50% mahikset että arvostaako vai eikö arvosta.

Kuitenkin, ap: stressaat tuota kysymystä turhaan. Harva työhaastattelu kaatuu yhteen kysymykseen.

Mun mielestä tuo on vähän vanhanaikainen kysymys. Mutta silloin kun sitä on kysytty olen vastannut olevani kärsimätön luonne ja että olen tietoisesti opetellut priorisoimaan asiat, joista otan pulttia.

Vierailija kirjoitti:

Mä vastaan aina rehellisesti, eli puhun haastattelijalle näin:

"Huono puoleni on tapppoajatukseni. Mulla melkein jatkuvasti pyörii päässä ajatuksia ihmisten tapppamisesta, puukotttamisesta, kuristamisesta, hakkaamisesta, jne. Siis ihan kaikkien ihmisten kohdalla, sattumanvaraisten ihmisten, kuka vain vastaan tulee. Juuri nytkin mä pohdin sun päähän lyömistä kirveellä. Näistä ajatuksista on se haitta että ne huonontaa mun työkykyä koska ne häiritsee mun keskittymistä ja lisäksi ne väsyttää mua. Mulla on aina stressi ja väsy ja huono muisti näiden tapppoajatusten vuoksi. Lisäksi tietysti on se huono puoli, että jonain päivänä mä saatan oikeasti tapppaa jonkun, ja sitten mä en voi enää jatkaa täällä työn tekemistä koska joudun vankilaan."

...

Tuossa vastauksessa on se huono puoli että se on liian pitkä. Haastateltava ei saisi olla liian puhelias papupata. Mutta mun mielestä on tärkeetä vastata rehellisesti ja ymmärrettävästi. Tuon kysymyksen kohdalla mun on siis pakko mainita tapppoajatukseni - ja jotta haastattelija ymmärtäisi että mistä niissä oikein on kyse niin mun on pakko selittää tuo koko juttu.

Hyvä puoli tuossa vastauksessa on siis että se on rehellinen, avoin ja vilpitön - kerron suoraan miten asia on, en yritä salailla mitään. Eri asia sitten on että arvostaako haastattelija rehellisyyttäni. Ehkä se on suunnilleen 50% mahikset että arvostaako vai eikö arvosta.

Kuitenkin, ap: stressaat tuota kysymystä turhaan. Harva työhaastattelu kaatuu yhteen kysymykseen.

Hanki apua.