Erikoisin asia mitä olet löytänyt vanhempasi tai isovanhempasi jäämistöstä

Nimikoituja puhtaita kangasnenäliinoja pahvirasiassa. Lämpimiä karvalakkeja arviolta 60-luvulta, sadetakki 60-luvulta, ehjät ja puhtaat työhaalarit ja pussillinen käytettyjä piippuja.

Äskettäin kuolleen äitini jäämistöstä löytyi iso pussillinen miesten sukkia, siis käytettyjä ja pestyjä, mutta vanhoja.  Ne kuuluivat isälleni, joka kuoli v. 1969.  Miksi ihmeessä äiti niitä säilytti?

Jouduin mukaan erään ystäväni talon tyhjennykseen hänen kuoltuaan.  Tavaraa oli kauheasti, hän oli jo vanhempi ihminen, mutta ystäväni kuitenkin.  Perillisiä ei ollut.  Tiesin jo etukäteen, että talo on täynnä tavaraa.

Hän oli yhteiskunnallisesti valveutunut, monissa järjestöissä ja lautakunnissa jne ollut.  Mitään papereita hän ei ollut heittänyt pois.  Niitten kanssa se tekeminen olisin, kun ei kaikkea voi noin vaan heittää keräyspapereihinkaan, ne piti käydä ensin läpi.  

Löysin kyllä hyvin mielenkiintoisen jutun, eräästä minulle itsellenikin tutusta henkilöstä, tosin jo vanha asia.  Enpäs tiennytkään, millainen tapaus hän oli.  Siinä käytiin läpi hänen tekemiään rikkeitä, hän oli perusteettomasti hakenut ja saanut kaikenlaisia etuuksia, käyttänyt hyväkseen asemaansa, valehdellut oikeudessa, pimittänyt tärkeitä tietoja, levittänyt perättömiä puheita ja varastanut kunnan omaisuutta jne.  Kaikenlaista.  En voinut vastustaa kiusausta lukea koko juttua, siinä oli monta pöytäkirjaa ja niiden otetta, asioita oli käsitelty sekä oikeudessa että kunnan lautakunnissa.  Kaikki oli kuitenkin saatu hyvin pidetyksi salassa kuntalaisilta näköjään, siihen aikaan.  Kai ne oli salassapidettäviä asiakirjoja sen vuoksi, että ne olivat vasta käsiteltävinä ja siksi kiistanalaisia.  Mutta en muista lukeneeni tai kuulleeni koskaan hänestä mitään tällaista.  Asiapapereissa oli leimat, että pidettävä salassa,  paperit hävitettävä käsittelyn jälkeen, ei saa säilyttää.  Eipä ollut hävittänyt.

Luin sen kaiken ja sitten hävitin ne paperit ja kenellekään en ole kertonut, vaikka ei kai se enää tänä päivänä olisi laitonta vaikka kertoisinkin. 

Olen itse muutamissa lautakunnissa ollut ja aina kun on ollut jokin sellainen asia, jonka ei kuulu joutua yleiseen tietoon, siis on niin henkilökohtaisia asioita tms. niin meillä ainakin on ne paperit aina kokouksen jälkeen kerätty pois, koska ei saa jäädä sitä riskiäkään että joutuisi vääriin käsiin. 

Ja sieltäkin löytyi käyttämättömiä tavaroita, juurikin saatuja lahjoja jne.  Tulee mieleen, että kuinka paljon me itse asiassa kannamme ihmisille kaikenlaista kampetta, jolle ei ole käyttöä kuitenkaan.  Ehkä parempi lahja olisi käydä yhdessä syömässä, viedä kahvit ja kakut, kustantaa yhteinen kesäteatterikäynti tai jotain sellaista.

Vierailija kirjoitti:

Löysin sos.toimiston ja äidin tekemän lapsen tapaamisoikeuden sopimuksen vuodelta 1985.

Siinä luki niin, että lapsi tapaa isäänsä joka kuun toisena viikonloppuna lauantaina valvotusti pari tuntia kerrallaan, koska lapsi ei ole ollut isänsä kanssa tekemisissä yli vuoteen. Tapaamisoikeutta tarkastellaan seuraavan kerran, kun lapsi on täyttänyt 2 vuotta.

En ole ollut isäni kanssa tekemissä sitten, kun täytin 18 vuotta. Tätäkin ennen tapaamiset ovat jääneet ikävuosina 7-17 vuotiaana max 10 kertaan.

Kyseinen sos.toimiston ja äidin tekemä paperi löytyi äidin kuoleman jälkeen. En tiennyt moista olevan olemassa. Asia on hyvin pimitetty.

Ei ole ihme etten ikinä saanut kokea isä-tytär suhdetta, jos on ollut noin mielivaltaista 😔

Mitä mielivaltaista koit siinä tapahtuneen?

Jos siinä on määritelty isälle tapaamisoikeus tiettyinä aikoina valvotusti, silloin on kyse siitä, että miehellä ei ole ollut puhtaat jauhot pussissa.  On ollut pelättävissä jotain uhkaa isän taholta.  Isällesi ei ole voitu antaa mahdollisuutta esim. kaapata sinua itselleen ja sillä lailla kiristää ja kiusata äitiäsi.  Hän on todennäköisesti uhkaillut äitiäsi ja yrittänyt sinua pelinappulaksi keskinäisissä kanssakäymisissään.

Äitiäsi sinun ei kuulu syyttää mistään mielivallasta.  Kyse on ollut siitä, että ne tapaamiset ei ole sitten onnistuneet mitä ilmeisemmin isäsi taholta.  Minkä äitisi sille olisi voinut?

Äitisi ei ole sinulta mitään erityisesti pimittänyt.  Olisiko hänen pitänyt sinulle erityisesti selvittää, että sinun pitäisi tavata isääsi määrävälein, mutta isä ei pidä sopimuksesta kiinni?  Näit isääsi äärimmäisen harvoin, mutta sentään näit.  Kysyitkö häneltä koskaan mitään näistä tapaamisista, että miksi näin harvoin?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Löysin sos.toimiston ja äidin tekemän lapsen tapaamisoikeuden sopimuksen vuodelta 1985.

Siinä luki niin, että lapsi tapaa isäänsä joka kuun toisena viikonloppuna lauantaina valvotusti pari tuntia kerrallaan, koska lapsi ei ole ollut isänsä kanssa tekemisissä yli vuoteen. Tapaamisoikeutta tarkastellaan seuraavan kerran, kun lapsi on täyttänyt 2 vuotta.

En ole ollut isäni kanssa tekemissä sitten, kun täytin 18 vuotta. Tätäkin ennen tapaamiset ovat jääneet ikävuosina 7-17 vuotiaana max 10 kertaan.

Kyseinen sos.toimiston ja äidin tekemä paperi löytyi äidin kuoleman jälkeen. En tiennyt moista olevan olemassa. Asia on hyvin pimitetty.

Ei ole ihme etten ikinä saanut kokea isä-tytär suhdetta, jos on ollut noin mielivaltaista 😔

Mitä mielivaltaista koit siinä tapahtuneen?

Jos siinä on määritelty isälle tapaamisoikeus tiettyinä aikoina valvotusti, silloin on kyse siitä, että miehellä ei ole ollut puhtaat jauhot pussissa.  On ollut pelättävissä jotain uhkaa isän taholta.  Isällesi ei ole voitu antaa mahdollisuutta esim. kaapata sinua itselleen ja sillä lailla kiristää ja kiusata äitiäsi.  Hän on todennäköisesti uhkaillut äitiäsi ja yrittänyt sinua pelinappulaksi keskinäisissä kanssakäymisissään.

Äitiäsi sinun ei kuulu syyttää mistään mielivallasta.  Kyse on ollut siitä, että ne tapaamiset ei ole sitten onnistuneet mitä ilmeisemmin isäsi taholta.  Minkä äitisi sille olisi voinut?

Äitisi ei ole sinulta mitään erityisesti pimittänyt.  Olisiko hänen pitänyt sinulle erityisesti selvittää, että sinun pitäisi tavata isääsi määrävälein, mutta isä ei pidä sopimuksesta kiinni?  Näit isääsi äärimmäisen harvoin, mutta sentään näit.  Kysyitkö häneltä koskaan mitään näistä tapaamisista, että miksi näin harvoin?

Tuossa kyllä mielikuvitus lentää ja lujaa lentääkin.

Mahdotonta mennä jälkikäteen toteamaan, että varmasti on ollut niin tai niin.

Tiedetään niitäkin tositapauksia, joissa äiti on kaikin tavoin pyrkinyt estämään yhteydenpidon isän ja lapsen välillä, vaikka vakavaa syytä ei ole ollut.

Jos on sellaisia läheisiä suvussa jotka ovat olleet ns keskiössä tapaamisten suhteen, heitä kannattaa jututtaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Perintövero pieneksi kirjoitti:

Olen ollut mukana useissa perunkirjoituksissa eikä niissä kyllä.ole esineitä kirjattu suurella tarkkuudella saatikka niille arvoa asetettu yksityiskohtaisesti. Ammattilaiset arvioivat "tavanomainen kodin irtaimisto" ja sitten kokonaisarvo, joka on yleensä tavallisen ihmisen osalta pieni. Ihmiset itse asettavat omille tavaroille ison arvon, mutta myydä se jonnekin niin huomaat ettei niillä kovin iso arvo ole. Käytetty on käytetty, design erikseen.

En ole tuo, jolle ehkä kommentoit, mutta perukirjoitusta varten pitää laatia tarkka omaisuusluettelo ainakin heillä, jotka ovat olleet avoliitossa. Sinne luetellaan ihan yksityiskohtaisesti tavarat: tietokone, kännykkä, polkupyörä, 3 mattoa, ruokapöytä ja tuolit, taulu jne. Ei ammattilaiset suostu arvioimaan, että tavanomainen kodin irtaimisto, koska jälkikäteen tulee perillisten ja entisen avopuolison välillä riitaa siitä, mitkä tavarat kuului vainajalle. Perillisillä on oikeus vain niihin tavaroihin, jotka on omaisuusluettelossa vainajalle merkitty. Näille tavaroille myös merkitään arvo.

Aviopuolisoilla on eri tilanne, koska kodin irtaimisto on yhteistä, mikäli ei ole erityisesti toisen nimiin merkitty, eli tyypillisesti määritellään puolet arvioidusta koti-irtaimiston arvosta.

LOPETA!! Tossa ei ollut yhtään totuudenmukaista asiaa tossa kirjoituksessasi. Että perunkirjoitukseen sisällytettäisiin muka ulkovarastossa oleva ruosteinen polkupyörä ja vintin homeiset matot. Älä nyt viitti 🤣🤣

Koska olen sen verran onnekas etten ole vielä keski-ikäisenäkään joutunut tekemisiin perunkirjoituksen kanssa, olen vilpittömästi utelias mitä perunkirjan omaisuusluotteloon eritellään.

Joku mainitsi että jos irtaimiston arvo on alle 4000€, ei yksittäisi tavaroita kirjata. Tuollainen nyt tulee ainakin keskiluokkaisella ihmisellä kohtuu nopeasti täyteen. Vai onko kyse siitä että yli 4000€ arvoiset yksittäiset tavarat kirjataan? Miten toimitaan jos vainajalla on esimerkiksi 1000€ älypuhelin, 2500€ sähköpolkupyörä, 2000€ pelitietokone, 3000€ kotiteatterijärjestelmä jne? Ei kai näitä sentään sukulaiset saa vain kantaa kotiinsa perusirtaimistona kuka ahneimpana ensin ehtii?

Mietin pitääkö kirjoittaa testamenttia varmuuden vuoksi, vaikka tuskin sukulaiseni edes tajuaisivat että pelikoneessani on näytönohjain josta saa tällä hetkellä 1000€ käytettynä Torissa. 

Ei tuommoisella kotielektroniikalla ole jälleenmyyntiarvoa sitä minkä olet siitä maksanut. Toki jos irtaimistossa on arvoesineitä niin niitä sitten pitäisi ruveta luettelemaan erikseen hintoineen. Epäilen kuitenkin ettei perillisilläsi ole samanlaista intoa flexata arvoelektroniikan kanssa verottajalle kuin sinulla on palstalaisille.

Ymmärrän toki elektroniikkaharrastajana ettei suurimalla osalla tavarasta ole samaa jälleenmyyntiarvoa kuin sillä on ollut uutena, mutta seurailen paljon myytävää tavaraa ja olen kohtuullisen hyvin tietoinen realistisista jälleenmyyntiarvoista. Esimerkiksi uudehkosta 4000€ videotykistä saa edelleen Torissa 1500-2000€, iPhone 14 pro maxista saa hyvinkin 1200€ ja uudehkosta 65" älytelevisiosta päälle tonnin varsinkin takuukuitin kanssa, tehokkaista pelinäytönohjaimista maksetaan komponenttikriisin takia jopa enemmän kuin uutena jne. 

Olet todennäköisesti oikeassa siinä ettei sukulaisia kiinnosta tai eivät ymmärrä arvoa. Ehkäpä fiksuinta antaa vara-avain elektroniikan päälle ymmärtävälle tuttavalle ja ohjeistaa hakemaan tavarat pois jos minusta aika jättää, ei ainakaan mene lähes kympitonnin edestä tavaraa kaatopaikalle jos näin käy. 

Raha ei oo tärkeintä kaikille ihmisille.

Kaatopaikoilla pitäs olla joku kierrätysihminen lavoineen valkkaamassa kelpaavaa.

Naapurin rouva kuoli ja perilliset kantoivat neljän huoneen rivitaloasunnosta kaikki, ihan kaikki kaatopaikalle tai tietenkin pihalle tilatulle roskalavalle. Piti ilmeisesti saada asunto nopeasti muutettua rahaksi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Löysin sos.toimiston ja äidin tekemän lapsen tapaamisoikeuden sopimuksen vuodelta 1985.

Siinä luki niin, että lapsi tapaa isäänsä joka kuun toisena viikonloppuna lauantaina valvotusti pari tuntia kerrallaan, koska lapsi ei ole ollut isänsä kanssa tekemisissä yli vuoteen. Tapaamisoikeutta tarkastellaan seuraavan kerran, kun lapsi on täyttänyt 2 vuotta.

En ole ollut isäni kanssa tekemissä sitten, kun täytin 18 vuotta. Tätäkin ennen tapaamiset ovat jääneet ikävuosina 7-17 vuotiaana max 10 kertaan.

Kyseinen sos.toimiston ja äidin tekemä paperi löytyi äidin kuoleman jälkeen. En tiennyt moista olevan olemassa. Asia on hyvin pimitetty.

Ei ole ihme etten ikinä saanut kokea isä-tytär suhdetta, jos on ollut noin mielivaltaista 😔

Mitä mielivaltaista koit siinä tapahtuneen?

Jos siinä on määritelty isälle tapaamisoikeus tiettyinä aikoina valvotusti, silloin on kyse siitä, että miehellä ei ole ollut puhtaat jauhot pussissa.  On ollut pelättävissä jotain uhkaa isän taholta.  Isällesi ei ole voitu antaa mahdollisuutta esim. kaapata sinua itselleen ja sillä lailla kiristää ja kiusata äitiäsi.  Hän on todennäköisesti uhkaillut äitiäsi ja yrittänyt sinua pelinappulaksi keskinäisissä kanssakäymisissään.

Äitiäsi sinun ei kuulu syyttää mistään mielivallasta.  Kyse on ollut siitä, että ne tapaamiset ei ole sitten onnistuneet mitä ilmeisemmin isäsi taholta.  Minkä äitisi sille olisi voinut?

Äitisi ei ole sinulta mitään erityisesti pimittänyt.  Olisiko hänen pitänyt sinulle erityisesti selvittää, että sinun pitäisi tavata isääsi määrävälein, mutta isä ei pidä sopimuksesta kiinni?  Näit isääsi äärimmäisen harvoin, mutta sentään näit.  Kysyitkö häneltä koskaan mitään näistä tapaamisista, että miksi näin harvoin?

Nyt menee taas niin selkeästi psykoottisen feminismin puolelle., että hengitäpä paperipussiin. Miten ihmeessä voit vetää noita häijyjä, sairaita johtopäätöksiä tuosta vakavasta kirjoituksesta! Häpeäisit jo.

Vierailija kirjoitti:

Löysin napanuorani...

Japanissa on sellainen uskomus että äiti säilyttää lapsen napanuoran mikä suojelee äidin ja lapsen välistä yhteyttä (ja lasta ylipäätään). Ehkä säilyttäjällä itsellään oli samantapainen ajattelutapa...

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Perintövero pieneksi kirjoitti:

Olen ollut mukana useissa perunkirjoituksissa eikä niissä kyllä.ole esineitä kirjattu suurella tarkkuudella saatikka niille arvoa asetettu yksityiskohtaisesti. Ammattilaiset arvioivat "tavanomainen kodin irtaimisto" ja sitten kokonaisarvo, joka on yleensä tavallisen ihmisen osalta pieni. Ihmiset itse asettavat omille tavaroille ison arvon, mutta myydä se jonnekin niin huomaat ettei niillä kovin iso arvo ole. Käytetty on käytetty, design erikseen.

En ole tuo, jolle ehkä kommentoit, mutta perukirjoitusta varten pitää laatia tarkka omaisuusluettelo ainakin heillä, jotka ovat olleet avoliitossa. Sinne luetellaan ihan yksityiskohtaisesti tavarat: tietokone, kännykkä, polkupyörä, 3 mattoa, ruokapöytä ja tuolit, taulu jne. Ei ammattilaiset suostu arvioimaan, että tavanomainen kodin irtaimisto, koska jälkikäteen tulee perillisten ja entisen avopuolison välillä riitaa siitä, mitkä tavarat kuului vainajalle. Perillisillä on oikeus vain niihin tavaroihin, jotka on omaisuusluettelossa vainajalle merkitty. Näille tavaroille myös merkitään arvo.

Aviopuolisoilla on eri tilanne, koska kodin irtaimisto on yhteistä, mikäli ei ole erityisesti toisen nimiin merkitty, eli tyypillisesti määritellään puolet arvioidusta koti-irtaimiston arvosta.

LOPETA!! Tossa ei ollut yhtään totuudenmukaista asiaa tossa kirjoituksessasi. Että perunkirjoitukseen sisällytettäisiin muka ulkovarastossa oleva ruosteinen polkupyörä ja vintin homeiset matot. Älä nyt viitti 🤣🤣

Koska olen sen verran onnekas etten ole vielä keski-ikäisenäkään joutunut tekemisiin perunkirjoituksen kanssa, olen vilpittömästi utelias mitä perunkirjan omaisuusluotteloon eritellään.

Joku mainitsi että jos irtaimiston arvo on alle 4000€, ei yksittäisi tavaroita kirjata. Tuollainen nyt tulee ainakin keskiluokkaisella ihmisellä kohtuu nopeasti täyteen. Vai onko kyse siitä että yli 4000€ arvoiset yksittäiset tavarat kirjataan? Miten toimitaan jos vainajalla on esimerkiksi 1000€ älypuhelin, 2500€ sähköpolkupyörä, 2000€ pelitietokone, 3000€ kotiteatterijärjestelmä jne? Ei kai näitä sentään sukulaiset saa vain kantaa kotiinsa perusirtaimistona kuka ahneimpana ensin ehtii?

Mietin pitääkö kirjoittaa testamenttia varmuuden vuoksi, vaikka tuskin sukulaiseni edes tajuaisivat että pelikoneessani on näytönohjain josta saa tällä hetkellä 1000€ käytettynä Torissa. 

Ei tuommoisella kotielektroniikalla ole jälleenmyyntiarvoa sitä minkä olet siitä maksanut. Toki jos irtaimistossa on arvoesineitä niin niitä sitten pitäisi ruveta luettelemaan erikseen hintoineen. Epäilen kuitenkin ettei perillisilläsi ole samanlaista intoa flexata arvoelektroniikan kanssa verottajalle kuin sinulla on palstalaisille.

Ymmärrän toki elektroniikkaharrastajana ettei suurimalla osalla tavarasta ole samaa jälleenmyyntiarvoa kuin sillä on ollut uutena, mutta seurailen paljon myytävää tavaraa ja olen kohtuullisen hyvin tietoinen realistisista jälleenmyyntiarvoista. Esimerkiksi uudehkosta 4000€ videotykistä saa edelleen Torissa 1500-2000€, iPhone 14 pro maxista saa hyvinkin 1200€ ja uudehkosta 65" älytelevisiosta päälle tonnin varsinkin takuukuitin kanssa, tehokkaista pelinäytönohjaimista maksetaan komponenttikriisin takia jopa enemmän kuin uutena jne. 

Olet todennäköisesti oikeassa siinä ettei sukulaisia kiinnosta tai eivät ymmärrä arvoa. Ehkäpä fiksuinta antaa vara-avain elektroniikan päälle ymmärtävälle tuttavalle ja ohjeistaa hakemaan tavarat pois jos minusta aika jättää, ei ainakaan mene lähes kympitonnin edestä tavaraa kaatopaikalle jos näin käy. 

Raha ei oo tärkeintä kaikille ihmisille.

Kaatopaikoilla pitäs olla joku kierrätysihminen lavoineen valkkaamassa kelpaavaa.

Naapurin rouva kuoli ja perilliset kantoivat neljän huoneen rivitaloasunnosta kaikki, ihan kaikki kaatopaikalle tai tietenkin pihalle tilatulle roskalavalle. Piti ilmeisesti saada asunto nopeasti muutettua rahaksi.

Ystäväni äiti oli pitkään palvelukodissa.

Sieltä lähti jatkuvasti kaatopaikalle kuormia. Mielummin nopeasti tyhjäksi ja uusi mummo tilalle.

Kierrätys on kiva asia, mutta jos koti on täynnä, on urakka vain liikaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Pienenpieni paperipussillinen näsiän marjoja (konekirjoitettu teksti päällä). Näitä on joskus kai apteekista myyty, mutta en tiedä mihin vaivaan (1950 tai siitä +-10 vuotta, veikkaisin).

Lisäys: ovat myrkyllisiä.

Niitä on aikoinaan käytetty pieninä annoksina matolääkkeenä. Matojen lisäksi saattoi lähteä myös oma henki, varsinkin lapsilta.

Meillä mummun jäämistössä oli laatikollinen käytettyjä lahjapaketin nauhoja, toinen hapertuneita kumilenkkejä, kaappi täynnä käytettyjä margariinirasioita ja viilipurkkeja...

Mummu oli joutunut jättämään omaisuutensa Karjalaan ja oli siksi tarkka, ettei hävitä mitään mistä voi joskus olla hyötyä. Hän oli myös intohimoinen lukija niin kauan, kun näkö toimi. Hän olikin kirjakerhon asiakas monta kymmentä vuotta. Eli kirjoja sieltä löytyi satoja.

Vierailija kirjoitti:

Nuorehkona kuolleen veljeni jäämistöstä rakkauskirje kesäkuun 19 päivä vuodelta 1903, sinetti ehjä mutta sivulta riipaistu tyylikkäästi ilmeisesti saksilla auki. Sisällä täysin ehjä kirje Olgalle. Venäjänkielisillä postimerkeillä. 

Kirje alkaa sanoilla "Ken ei rakastais lapsuuden tyyntä aikaa. Jolloin elon tuuli ei käy tuiskumaan. Kun sielu on tyyni ja sydän vapaa....... ja toivo hymyilee ruusuna."

Kirjoittaja käy läpi menneitä aikoja jolloin tunsivat lapsuudessa tämän Olgan kanssa sen hetkiseen nykyisyyteen sekä erikseen vielä pyytää ettei paljastaisi kirjeen sisältöä kenellekään. 

Lopputulosta en tiedä :) En edes sitä lukiko Olga kyseistä kirjettä koskaan.

Häh? Nyt en ymmärrä.

Oliko kirje veljen kirjoittama vai kenen?

Aika vanha olet, jos veljelläsi on ollut riiaamista jo vuonna 1903. Jos veli on ollut 15-vuotias kirjeen kirjoittamisen aikoihin, niin hän on syntynyt vuonna 1888. Jos sinä olet ollut 25 vuotta nuorempi kuin veljesi, niin sinunkin pitäisi olla jo 110-vuotias.

Vierailija kirjoitti:

Isän isä oli rintamalla, ja kävi sinä aikana ainoastaan kerran tai kaksi kotonaan. Hän kuoli 20-vuotta sitten, jonka jälkeen hänen vaimonsa, mummoni lähes heti perässä. Löysimme isäni kanssa mummolaa siivotessa kirjeitä venäläiseltä naiselta, ja mustavalkoisia kuvia pienestä vauvasta. Isän isäni oli rakastunut rintamalla venäläiseen naiseen, ja he olivat saaneet yhdessä lapsen. Kirjeitä oli useita, mutta vain muutaman kuukauden ajalta. Nainen osasi jonkin verran kirjoittaa hataraa suomea.

Etsisin mielelläni lisätietoa venäläisestä sedästäni, mutta postikorteissa ja kirjeissä oli niin hataria tietoja että en päässyt puusta pidemmälle. Tiedän kuitenkin että minulla on setä Venäjällä (josta ei ikinä suvussa puhuttu)

Olipas erikoinen sotatilanne, kun rintamalla saa alkunsa parisuhde, joka kesti ainakin muutaman kuukauden ajan. En olekaan ennen tiennyt, että suomalaisilla sotilailla ja venäläisillä naisilla oli sota-aikana mahdollisuus tällaisiin rauhanomaisiin suhteisiin.

56v isäni kuoli yllättäen vuonna 2004. Hän harrasti valokuvausta koko ikänsä. Valokuvia ja kejittämättömiä dioja löytyi laatikkokapaulla. Isäni naisystävä oli lähes sokea, joten sovittiin, että.minä käyn vanhimpana poikana diat läpi. Yksi laatikko sisälti sitten erilaisia eroottisia kuvia vuosikymmenten ajalta. Kävin ne kerran läpi. Onneksi äitini kuvaa ei tullut vastaan.

Myöskään isäni viimeisimmän naisystävän kuvia ei onneksi tullut vastaan. Tuhosin diat - kerroin myöhemmin veljelleni mitä löysin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Nuorehkona kuolleen veljeni jäämistöstä rakkauskirje kesäkuun 19 päivä vuodelta 1903, sinetti ehjä mutta sivulta riipaistu tyylikkäästi ilmeisesti saksilla auki. Sisällä täysin ehjä kirje Olgalle. Venäjänkielisillä postimerkeillä. 

Kirje alkaa sanoilla "Ken ei rakastais lapsuuden tyyntä aikaa. Jolloin elon tuuli ei käy tuiskumaan. Kun sielu on tyyni ja sydän vapaa....... ja toivo hymyilee ruusuna."

Kirjoittaja käy läpi menneitä aikoja jolloin tunsivat lapsuudessa tämän Olgan kanssa sen hetkiseen nykyisyyteen sekä erikseen vielä pyytää ettei paljastaisi kirjeen sisältöä kenellekään. 

Lopputulosta en tiedä :) En edes sitä lukiko Olga kyseistä kirjettä koskaan.

Häh? Nyt en ymmärrä.

Oliko kirje veljen kirjoittama vai kenen?

Aika vanha olet, jos veljelläsi on ollut riiaamista jo vuonna 1903. Jos veli on ollut 15-vuotias kirjeen kirjoittamisen aikoihin, niin hän on syntynyt vuonna 1888. Jos sinä olet ollut 25 vuotta nuorempi kuin veljesi, niin sinunkin pitäisi olla jo 110-vuotias.

Tuskin oli veljen kirjoittama. Miten kirje oli päätynyt veljen jäämistöön? Siinähän mysteeri!

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Perintövero pieneksi kirjoitti:

Olen ollut mukana useissa perunkirjoituksissa eikä niissä kyllä.ole esineitä kirjattu suurella tarkkuudella saatikka niille arvoa asetettu yksityiskohtaisesti. Ammattilaiset arvioivat "tavanomainen kodin irtaimisto" ja sitten kokonaisarvo, joka on yleensä tavallisen ihmisen osalta pieni. Ihmiset itse asettavat omille tavaroille ison arvon, mutta myydä se jonnekin niin huomaat ettei niillä kovin iso arvo ole. Käytetty on käytetty, design erikseen.

En ole tuo, jolle ehkä kommentoit, mutta perukirjoitusta varten pitää laatia tarkka omaisuusluettelo ainakin heillä, jotka ovat olleet avoliitossa. Sinne luetellaan ihan yksityiskohtaisesti tavarat: tietokone, kännykkä, polkupyörä, 3 mattoa, ruokapöytä ja tuolit, taulu jne. Ei ammattilaiset suostu arvioimaan, että tavanomainen kodin irtaimisto, koska jälkikäteen tulee perillisten ja entisen avopuolison välillä riitaa siitä, mitkä tavarat kuului vainajalle. Perillisillä on oikeus vain niihin tavaroihin, jotka on omaisuusluettelossa vainajalle merkitty. Näille tavaroille myös merkitään arvo.

Aviopuolisoilla on eri tilanne, koska kodin irtaimisto on yhteistä, mikäli ei ole erityisesti toisen nimiin merkitty, eli tyypillisesti määritellään puolet arvioidusta koti-irtaimiston arvosta.

LOPETA!! Tossa ei ollut yhtään totuudenmukaista asiaa tossa kirjoituksessasi. Että perunkirjoitukseen sisällytettäisiin muka ulkovarastossa oleva ruosteinen polkupyörä ja vintin homeiset matot. Älä nyt viitti 🤣🤣

Koska olen sen verran onnekas etten ole vielä keski-ikäisenäkään joutunut tekemisiin perunkirjoituksen kanssa, olen vilpittömästi utelias mitä perunkirjan omaisuusluotteloon eritellään.

Joku mainitsi että jos irtaimiston arvo on alle 4000€, ei yksittäisi tavaroita kirjata. Tuollainen nyt tulee ainakin keskiluokkaisella ihmisellä kohtuu nopeasti täyteen. Vai onko kyse siitä että yli 4000€ arvoiset yksittäiset tavarat kirjataan? Miten toimitaan jos vainajalla on esimerkiksi 1000€ älypuhelin, 2500€ sähköpolkupyörä, 2000€ pelitietokone, 3000€ kotiteatterijärjestelmä jne? Ei kai näitä sentään sukulaiset saa vain kantaa kotiinsa perusirtaimistona kuka ahneimpana ensin ehtii?

Mietin pitääkö kirjoittaa testamenttia varmuuden vuoksi, vaikka tuskin sukulaiseni edes tajuaisivat että pelikoneessani on näytönohjain josta saa tällä hetkellä 1000€ käytettynä Torissa. 

Perukirjassa määritellään irtaimelle omaisuudelle arvo, jonka mukaan maksetaan veroa. Kuka toope haluaa maksaa yhtään euroa ylimääräistä?

Jos asianajaja ehdottaa, että vainajan irtaimiston arvo on alle 4000 euroa, niin siihen kannattaa tyytyä eikä lähteä riehumaan, että vainajan kotiteatterijärjestelmä on ainakin sen hintainen puhumattakaan muusta tavarasta. Tai tokihan sen voi tehdä, jos haluaa maksaa veroja.

Jos listaat testamenttiisi noita tavaroitasi ja annat niille samalla arvon, niin testamentissa määritelty arvo merkitään perukirjaan, halusivatpa perilliset sitä tai eivät. Ja testamentissa määritelty arvo pätee, vaikka sinne olisi merkitty reikäinen villasukka ja arvioitu sen hinnaksi 10 000 euroa. Perilliset sitten maksavat valtiolle rahaa siitä villasukasta.

Äitini kuoltua parhaiten jäi mieleen kirjeet. Ensimmäisten kirjeiden hävittämistä olen jälkikäteen vähän katunut, mutta silloin talossa oli niin paljon tavaraa, josta piti päästä eroon.

Ensimmäisiä kirjeitä oli yli 100 kpl ja ne käsittelivät vuokralaisten hakemuksia. Vanhempani olivat rakentaneet 50-luvun lopulla rintamamiestalon ja rahoittaakseen rakennuskustannukset, vuokrasivat talon yläkertaa.  Hakemukset olivat mielenkiintoisia ja osoittivat kuinka huono asuntotilanne silloin Helsingissä oli. Osa tarjoutui maksamaan vuoden vuokran etukäteen, osa taas tarjoutui vuokran lisäksi tekemään kotitöitä,  kuten siivoamaan ja laittamaan ruokaa. Kerrottuani kirjeistä työkaverilleni, hän sanoi, että joku museovirasto olisi saattanut olla kiinnostunut niistä. No tuhottu mikä tuhottu.

Toiset kirjeet olivat erittäin epämiellyttäviä. Äitini oli kirjeenvaihdossa naispuolisen tyttöystävänsä kanssa. Ensimmäiset kirjeet olivat ehkä noin vuosi ennen syntymääni. Siinä äitini suunnitteli jättävänsä isäni, ja muuttamaan yhteen tämän naisen kanssa. Hän kuitenkin sitten tuli raskaaksi  ja minä synnyin. Minun syntymäni "pilasi" kaiken ja raskaana ollessaan hän kutsui minua vähemmän mairittevilla nimillä. En voinut lukea muutamaa kirjettä pitemmälle, vaan oli pakko tuhota kirjeet. Tunsin olevani epätoivottu lapsi, tosin kuin vanhempi veljeni.

Olen itse säilyttänyt kaikki päiväkirjat ja teinikalenterit. Suurin osa kirjoituksista on kuitenkin matkakertomuksia, ja niitä on kiva lukea jälkikäteen. Muutenkin vietin aika kiltin nuoruuden, vaikka meninkin nuorena naimisiin. Muutaman vuoden vaikea jakso elämässäni oli, ja päädyin vain repimään ne sivut pois päiväkirjastani.

Monet pitävät netissä päiväkirjaa, mutta eivät kirjoita sinne sellaisia asioita, joita eivät halua muitten lukevan. Itselläni on sama periaate päiväkirjoissa eli säilytän vain ne, jotka muut saavat lukea. Vanhemmiten muisti alkaa huonontua, ja olen päiväkirjojen avulla muistanut paljon sellaisia asioita, jotka olen jo unohtanut. 

Vierailija kirjoitti:

Isoäitini äidin jäämistöstä löytyi valokuva, jossa hän pitelee sylissään puolivuotiaan poikavauvansa ruumista. Muutenkin kuva oli erikoinen, mutta erityisesti kuvasta jäi mieleen kuinka äiti katsoo kuvassa kameraan onnellinen hymy kasvoillaan vaikka hänellä on kuollut lapsensa sylissään.

Siihen aikaan otettiin todella vähän kuvia. Monesti kuolleesta otettiin kuva muistoksi, erityisesti jos kyseessä oli lapsi, josta ei vielä oltu ehditty kuvaa ottaa.

Voi olla, että lapsen äiti halusi muistoksi kuvan, jossa lapsi ikään kuin vielä eläisi.

Vierailija kirjoitti:

Vanhempien jäämistöstä löytyi yläkomeron pohjimmaisena kaiken roinan alta seksiopas jostain 40- tai 50-luvulta. Alkuperältään se oli amerikkalainen ja joskus sodan jälkeen sitten suomennettu. Oli lääkärin kirjoittama, mutta aikamoista puppua, etten sanoisi. Nauramatta sitä ei kyllä pystynyt lukemaan. 

'

"Lääkäri vastaa sukupuolikysymyksiin"? No ei mitään puppua, aikanaan hyvinkin asiallista tietoa. Siitä minäkin noin 10-vuotiaana perustietoni sain, koulussahan näistä ei puhuttu mitään, ja olinkin sitten huomattavasti valistuneempi kuin kavereistani (poikia) kukaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Etsisin mielelläni lisätietoa venäläisestä sedästäni, mutta postikorteissa ja kirjeissä oli niin hataria tietoja että en päässyt puusta pidemmälle. Tiedän kuitenkin että minulla on setä Venäjällä (josta ei ikinä suvussa puhuttu)

Olipas erikoinen sotatilanne, kun rintamalla saa alkunsa parisuhde, joka kesti ainakin muutaman kuukauden ajan. En olekaan ennen tiennyt, että suomalaisilla sotilailla ja venäläisillä naisilla oli sota-aikana mahdollisuus tällaisiin rauhanomaisiin suhteisiin.

Vähänpä historiaa tunnet. Suomi miehitti Itä-Karjalan kyliä sodan aikana monet vuodet. Osa kylien asukkaista oli suomen-, osa venäjänkielisiä. Olivat eläneet verraten tavanomaista elämää, suomalaiset pitivät koulua, oli terveydenhotoa yms. Suhteita tietenkin syntyi ja lapsiakin. Koulukaverini äiti oli niissä olosuhteissa päässyt muuttamaan Suomeen, oli kyllä suomenkielinen, osasi myös venäjää. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Nuorehkona kuolleen veljeni jäämistöstä rakkauskirje kesäkuun 19 päivä vuodelta 1903, sinetti ehjä mutta sivulta riipaistu tyylikkäästi ilmeisesti saksilla auki. Sisällä täysin ehjä kirje Olgalle. Venäjänkielisillä postimerkeillä. 

Kirje alkaa sanoilla "Ken ei rakastais lapsuuden tyyntä aikaa. Jolloin elon tuuli ei käy tuiskumaan. Kun sielu on tyyni ja sydän vapaa....... ja toivo hymyilee ruusuna."

Kirjoittaja käy läpi menneitä aikoja jolloin tunsivat lapsuudessa tämän Olgan kanssa sen hetkiseen nykyisyyteen sekä erikseen vielä pyytää ettei paljastaisi kirjeen sisältöä kenellekään. 

Lopputulosta en tiedä :) En edes sitä lukiko Olga kyseistä kirjettä koskaan.

Häh? Nyt en ymmärrä.

Oliko kirje veljen kirjoittama vai kenen?

Aika vanha olet, jos veljelläsi on ollut riiaamista jo vuonna 1903. Jos veli on ollut 15-vuotias kirjeen kirjoittamisen aikoihin, niin hän on syntynyt vuonna 1888. Jos sinä olet ollut 25 vuotta nuorempi kuin veljesi, niin sinunkin pitäisi olla jo 110-vuotias.

Ei sitten tullut mieleen ettei se kirje ollut välttämättä veljelle kun oli liian kiire tehdä päätelmiä?