Erikoisin asia mitä olet löytänyt vanhempasi tai isovanhempasi jäämistöstä

Oikeusjuttuun liittyviä papereita v. 1926. En ehtinyt lukea kunnolla, mutta saattoi olla niin, että paappa oli purkinut jonkin rakennuksen ja myynyt hirret uusiokäyttöön. Ostaja oli jättänyt maksamatta ja paapan piti "krävätä" tai "karhuta" saataviaan oikeuskautta.

Innostuin jo, että paappa olisi joutunut maksamaan elaria jollekin, kun kuulemma oli saattanut jonkun raskaaksi ja tämä tyttölapsi oli kasvanut aikuiseksikin. Mutta ei ollut sellaista eikä "uuden sukulaisen" henkilöllisyys selvinnyt.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Muistan kun olin mummuni kanssa saunassa ja mummu kaihosi: kun saisi oikeeseen pellavapyyhkeeseen kuivata itsensä. Olin silloin 10 vuotias.

Ostin mummulle pellavapyyhkeen joululahjaksi silloin. Mummu kuoli 25 vuotta myöhemmin ja mun antama pyyhe oli muovissa edelleen kaapissa. Tuli jotenkin surullinen olo.

En tiedä miksi, mutta tämä toi kyyneleet silmiini. Ymmärrän surusi, mutta sitä on tosi vaikea selittää.

Mummun kaiho, lapsen myötätynto ja hyväsydämisyys, vanhan ihmisen jäykkyys; niukkuudessa ja kieltäytymisessä eläminen, lahjan torjuminen, kyvyttömyys edes pienenpienessä asiassa muuttaa omaa elämäänsä mukavampaa suuntaan, hylätyksi tulemisen tunne kun sydämestä annettu lahja ei olekaan kelvannut, ihmetys siitä että miksi...

Kenties mummu arvosti lapsen lahjaa niin paljon, ettei raaskinut sitä ottaa käyttöön? Piti huolta, ettei kulu eikä rikkoonnu.

Kaupassa osui tänään silmään tutun kuuloinen otsikko Ilta-Sanomien lööpeissä. Mahtavaa, miten AV-palsta auttaa tekemään tutkivaa journalismia :p

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Hitlerin Taisteluni-kirja.

Sodan jälkeen Taisteluni poistettiin sekä kirjakaupoista että kirjastoista. Saksalaisuus kirjallisuudessakaan ei nauttinut erityistä suosiota.

Kirjastokaistalla on katsottavissa mielenkiintoinen pätkä, jossa Kai Ekholm kertoo sensuurista ja sananvapaudesta Suomessa.

mielenkiintoinen pätkä tuo kai, kertoo kaikenlaista, mutta joku hyvämuistinen kattokärpänen voisi kertoa, kuinka kirjastokaista saattoi rohmuta hifistellä talon piikkiin isolla pallilla keikkuessaan.

Eräästä ikivanhasta salkusta löytyi kuollut lintu ja kilpikonnan ruokaa?

80-luvulla kun viimeinen isovanhemmista, isän äiti, kuoli ja talo tyhjennettiin purettavaksi, löytyi mummon viinakortti (ts. erillinen kuvallinen henkilöllisyystodistus, jota 1970-luvun alkuun saakka tarvittiin Alkosta ostamiseen). Mummo oli ollut sellainen fingerporimummomainen, jonka yhdistäminen vähäisimpäänkään alkoholinkäyttöön vaati päänsisäisen kuvankäsittelyohjelman käynnistämistä.

Isäni kuoli jo 70-luvulla. Äitini kuoli 15 vuota sitten. Tyhjentelin pikkuhiljaa taloa ja kävin vanhoja papereita. Löysin papereita, joiden mukaan äidilleni oli tehty kohdunpoisto. Päiväys oli 4 vuotta enen syntymääni.

90 luvulla kirjoitti:

Isoäidilläni, joka oli pihi, oli tilillä 200 000mk ja makuhuoneen kaapissa 100 000mk käteisenä. Valitti aina rahattomuutta ja pummi muilta ruokaa ja vaatteita jne.

Kuoleman jälkeen paljastui vasta noi säästöt.

Sama mun isovanhemmilla. Molemmat söi pilaantunutta ruokaa (äiti kielsi meitä lapsia syömästä mummolassa siitä syystä että homeisesta leivästä vaan raaputettiin home pois, ja "aivan hyvin lopun voi syödä"), kituuttivat kuluneissa ja rähjäisissä vaatteissa eivätkä ikinä matkustelleet saati että meille lapsenlapsille olisi joululahjoja tai muuta koskaan annettu, ehei. Muistan vaan aina ajatelleeni että miten näin köyhiä mun helsingissä töölössä kolmiossa asuvat isovanhemmat voi ollakaan, kun isoisä oli vielä ollut elinaikanaan hyväpalkkaisessa työssä josta oletettavasti sai hyvää eläkettäkin ja mummikin lastentekemisen ohella tehnyt töitä. Kun molemmat joutuivat about samoihin aikoihin sairaalaan ja siitä sitten kuolivat, selvisi perikunnalle että poismaksetun osakkeen lisäksi (ja vielä 0-korkoisella!!) tilillä oli yli 300K rahaa. 

Käsiase, ilmeisesti luvaton. Leimoista päätellen oli ikivanha, 1910-luvulta. Vissiin joku suvussa sisällissotien ajoilta saakka kulkenut pyssy josta meillä viime sotien jälkeisenä aikana syntyneillä ei ollut mitään tietoa. Toimivuudesta ei hajua eikä panoksiakaan löytynyt.

Vaarin jäämistöstä kaksi tusinaa kortonkeja ja TÄYSI Jallupullo.

Sikaria/tupakkaa

Muutama mustavalkoinen dickpic varmaan 40-50-luvulta - valokuvien laadusta päätellen.

En tiedä, kenen vehkeestä kuvat oli tai kenelle ne oli tarkoitettu. Mutta osattiin sitä näemmä ennenkin 😂

Kahden miesystäväni nuoruudessa minulle lähettämiä kirjeitä. En ymmärrä miten ne olivat joutuneet äidilleni eivätkä minulle. Painaa se että olisiko äitini pöllinyt ne ja yrittänyt katkaista nämä suhteet vai mikä selitys. Tosi ikävää...  Löysin myös äitini minulle kirjoittaman kirjeen, jossa jo postimerkkikin. Kirjeen sisältö ei mitään kunnollista vaan jotain täyttä hölynpölyä. Tämmösestä voin ihan pahoin. 

Isäni oli innokas Thaimaan matkustaja. Saatiin siivota pois isän 'tyttökavereiden' alastonkuvia.

Oli myös piilottanut rahaa kirjojen väliin. Oli mukavia yllätyksiä.

Muutama vuosi sitten selvitin myyntikuntoon taloa, jossa leskeksi jäänyt isäni asui yhtäkkiseen kuolemaansa saakka. Yhtä sun toista mielenkiintoista ja omiin muistoihin liittyvää tietysti löytyi. Ylivoimaisesti yllättävin löytö oli valokuva-albumi, jossa oli kymmeniä 70-luvulla polaroid-kameralla otettuja ryhmäseksikuvia. Niissä esiintyivät tuolloin kolmekymppiset vanhempani ja erään tuttavaperheemme isä ja äiti. Kuvia oli otettu useampaan otteeseen eri paikoissa ilmeisesti hotellihuoneissa. Materiaali vaihteli eroottisesta esileikistä pornografiseen poseeraukseen parinvaihtoineen, asentoineen, eritteineen. Molemmat pariskunnat ovat nyt edesmenneitä.

Hyväksymiskirje opiskelupaikkaan vuodelta 1986. Siis en ole koskaan nähnyt tuota aiemmin. Thanks mama

Mummon jäämistöstä löytyi kuvia mummosta erilaisissa nahka ja kumiasuissa. Usein hevosten seurassa kuvattuna. Lisäksi paljon kuvia oriista sukukalusto edustusasennossa. Löytyi myös eri eläin mallin (hevonen, aasi, norsu etc)  mukaan norsunluusta veistettyjä dildoja.

Mummoni oli aikoinaan kunnioitettu opettaja, kirkkoneuvoston jäsen sekä toimi aktiivisesti pelastusarmeijassa ja Kansallissosialistisessa puolueessa.

J-kansan kultahampaita banaanilaatikollinen. Isoisän munuaiskivi 23 kg.

Isoisäni (syntynyt 1890-luvun lopulla) saama (erittäin hellä) kirje eräältä naiselta. Onnistuin sukututkijan avulla selvittämään naisen henkilöllisyyden. Tämä nainen oli myöhemmin naimisissa miehen kanssa joka oli 1918 yrittänyt tappaa isoisäni. Koska isoisäni ei osallistunut sisällissotaan eikä ollut poliittisesti aktiivinen, selitti löydös tuon motiivin.

Vaarini tappamista yrittänyt mies ja vaimonsa olivat sitä paitsi parhaan ystäväni isovanhemmat.

Isoisäni kuoltua ullakolla siivotessa. Laatikossa oli sota aikana käytetty puukko, josta terä kulunut. Heitin takaisin laatikkoon, kun tajusin mihin sitä oli käytetty ja kun ymmärsin kaiverretun tekstin viittaavan aikoinaan sota paikkaan missä oli ollut. Isäni hävitti sen. Isovanhempien luona ja kotona kaikki sota aikaan liittyneet aiheet olivat kiellettyjä puheenaiheita. Muistan kuinka lapsena olisin halunnut isovanhemmilta kysyä suoraan heiltä Suomen sodasta historian esitelmääni varten tietoa, mutta vanhempani jyrkästi kielsivät kysymästä, mitä en siihen aikaan ymmärtänyt.