Lue keskustelun säännöt.
Erikoisin asia mitä olet löytänyt vanhempasi tai isovanhempasi jäämistöstä
Löysin vähän aikaa sitten kuolleen isäni kotoa kaikki mitä olen hänelle vuosien saatossa ostanut lahjaksi. Ovat avaamattomina paketissa. Vaatteita ja kodintarvikkeita, joita on ihan itse pyytänyt ja kertonut tarvitsevansa
Kommentit (1024)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Löysin hiusneulan, mummini nimi oli Aino.
Henkilöllisyystodistus jossa teksti: tilallisen vaimo.
???
Vanhanaikainen hiusneula oli siksi erikoinen ettei koskaan annettu lupaa tavata häntä. Kysyin saanko ottaa lupa annettiin.
On valokuvakin ja tosiaan meissä samaa näköä. Sain tietää hän oli ollut kirjanpitäjä.
Miten joku voi ilmaista itseään noin epäselvästi? Ymmärtääkö joku mitä noissa viesteissä oikein selitetään?
Minä ymmärsin, että Aino ei ollut kenenkään tiedossa oikeana kutsumanimenä. Toinen "tilallisen vaimo" viittaa hänen olleen naimisissa joskus tilallisen kanssa, josta perilliset ei tienneet. Olisiko näin? En tiedä. Noin itse tuumailin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Äidin kanssa käytiin isän työhuonetta läpi. Isä harrasti kasarilla videokuvaamista ja sitä materiaalia äiti pyysi mun käymään läpi, jos olisi vielä jotain ennen näkemätöntä.
Isä kuvaili paljon meidän lasten touhuja, lomareissuja ja luontokuvaamista. Niistä olikin olemassa jo valmiiksi viimeistellyt leffansa.
Paljastui, että isä oli innokas pervo (?). Hänellä oli useita satoja tunteja kuvattua amatööripo noa. Mulle täysin vieraiden pariskuntien touhuja oli kuvannut. Tai ehkä se oli siitä rahaa saanut.. en tiedä.
Revin nauhat, enkä ole koskaan tätä ennen asiasta ääneen puhunut.
Näinhän se on itse voi kokeilla seksiasioissa mitä vaan ja se on normeilla. Omat vanhemmat sitten ovatkin pervoja tehdessään vastaavaa.
Ohiksena..tuntemattomien panojen kuvaaminen on mielestäsi normaalia seksielämää? Kannattaisi vähentää sen pornon kulutusta.
Nämä pariskunnathan olivat tuntemattomia vain tälle kommentoijalle. Eivät kai jälkeläiset päätä keitä vanhemmat saavat tuntea. Itseäni eivät tietyssä vaiheessa edes kiinnostaneet vanhempieni tuttavat. Joitain nimiä kuulin, mutta en olisi tuntenut, jos olisivat vastaan tulleet.
Laita lista, mikä on epänormaalia, niin varmasti joku loukkaantuu. Kyllä kotipornon kuvaaminen on pientä verrattuna kaiken maailman seksin myynnin ja sugar daddy -ilmiön romantisoimiseen, sadomasobileisiin, sodomiittisiin paskareikäpanoihin, pissa- ja kakkaleikkeihin ja roolileikkeihin, jotka kaikki on normalisoitu. Vai oliko tässä ongelmana se, että omilla vanhemmilla on ollut seksielämää?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Äidin kanssa käytiin isän työhuonetta läpi. Isä harrasti kasarilla videokuvaamista ja sitä materiaalia äiti pyysi mun käymään läpi, jos olisi vielä jotain ennen näkemätöntä.
Isä kuvaili paljon meidän lasten touhuja, lomareissuja ja luontokuvaamista. Niistä olikin olemassa jo valmiiksi viimeistellyt leffansa.
Paljastui, että isä oli innokas pervo (?). Hänellä oli useita satoja tunteja kuvattua amatööripo noa. Mulle täysin vieraiden pariskuntien touhuja oli kuvannut. Tai ehkä se oli siitä rahaa saanut.. en tiedä.
Revin nauhat, enkä ole koskaan tätä ennen asiasta ääneen puhunut.
Näinhän se on itse voi kokeilla seksiasioissa mitä vaan ja se on normeilla. Omat vanhemmat sitten ovatkin pervoja tehdessään vastaavaa.
Onhan tuo nyt pervoa jättää jälkeläisilleen läpikäytäväksi.
Jospa kuolema oli äkillinen tai muistisairaus yllättänyt?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Äidin kanssa käytiin isän työhuonetta läpi. Isä harrasti kasarilla videokuvaamista ja sitä materiaalia äiti pyysi mun käymään läpi, jos olisi vielä jotain ennen näkemätöntä.
Isä kuvaili paljon meidän lasten touhuja, lomareissuja ja luontokuvaamista. Niistä olikin olemassa jo valmiiksi viimeistellyt leffansa.
Paljastui, että isä oli innokas pervo (?). Hänellä oli useita satoja tunteja kuvattua amatööripo noa. Mulle täysin vieraiden pariskuntien touhuja oli kuvannut. Tai ehkä se oli siitä rahaa saanut.. en tiedä.
Revin nauhat, enkä ole koskaan tätä ennen asiasta ääneen puhunut.
Näinhän se on itse voi kokeilla seksiasioissa mitä vaan ja se on normeilla. Omat vanhemmat sitten ovatkin pervoja tehdessään vastaavaa.
Onhan tuo nyt pervoa jättää jälkeläisilleen läpikäytäväksi.
Jospa kuolema oli äkillinen tai muistisairaus yllättänyt?
Ainahan kuolema on äkillinen tai sitä edeltää sairaus, joka alentaa toimintakykyä.
Vierailija kirjoitti:
IKl:n tunnukset ja Lotta-puku isovanhemmiltani.
Vanhempani kuolivat juuri. Faijalta jäi rynnäkkökivääri ja pistooli. Oli kapiainen - palautettu puolustusvoimiin. Merivoimien juhlapuvun ja paraatimiekan pidin itse.
Äitini kirjeenvaihdosta käy ilmi, että hänellä oli koko avioliiton ajan suhde toiseen mieheen.
Minulle hän aina kertoi, että kaikki suhteessa ja erossa oli isäni vika.
Löysin myös kirjeitä ja dokumentteja josta käy ilmi, että isäni maksoi elatusmaksujen lisäksi kaikki harrastukseni, vaatteeni ja suuremmat hankintani. Hän myös olisi halunnut, että lapsilisät olisi kohdennettu minulle korkeakorkoiselle tilille, jonka olisin saanut aikuisena. Tämä ei luonnollisestikaan käynyt, vaikka heillä oli täsmälleen samansuuruinen palkka ja meillä asuva äidin poikaystävä oli hyvätuloinen ja osallistui kustannuksiin.
Itse toki kasvoin luullen, että isäni on pihi, ei osallistu mihinkään kuluihin ja muutenkin epäluotettava ja toksinen ihminen.
Edesmenneen enoni jäämistöstä löytyi n.47 000 e. rahaa tallelokerosta ja 150 000e. tililtä. Eli vaatimattomasti. Hän työskenteli tv, elokuva-alalla ja kirjeistä päätellen oli useammankin naisstaran kanssa romansseja.
Kannattaa tehdä kuolinsiivous. Tiettyjä kirjeitä ja dokumentteja on kiehtova lukea, mutta samaanaikaan tämä on aikamoista tirkistelyä.
Ai niin - mainitaan vielä, että molemmilta vanhemmiltani löytyi polaroid - kuvia. Alastomuutta, seksiä jne.
Tämä vasta 80 - luvulta. Itse työskentelin aikoinaan valokuvafirmassa - osattiin sitä kotipornoa tehdä ennen kännykkääkin.
Asiasta vähän sivuun. Juhlapuvut ja miekat piti ostaa itse, ne olivat isäsi omaisuutta. En tiedä, avustiko valtio hankinnoissa. Miekka on arvokas, varsinkin, jos se on aliupseerimiekka, koska niitä on hankittu vähemmän kuin upseerimuekkoja. Eräs sukulaiseni maksoi monen kuukauden palkan aliupseerimiekastaan, joka piti hankkia yhtä tilaisuutta varten ja se jäi miekan ainoaksi käytöksi ja palvelus jatkui tämän jälkeen vielä parikymmentä vuotta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos on voimat jo vähenemässä, on mukavampaa olla vanhoissa, vaikka vähän risasemmissakin kuteissa kotona. Ei ole voimia eikä kiinnostusta alkaa ottaa kaapista tilalle uutta, vaikka se olisi käsivarren mitan päässä valmiina. Että, kyllä tällä vanhalla vielä pärjäilee...
Muutamia uusia, käyttämättömiä vaatteita löytyi meidänkin vanhemmilta. Suruhan se on.Toivottavasti nuoremmat ikäpolvet käyttävät kauniita esineitä, vaatteita ja omaisuuttaan ennen kuin perikunta riitelee niistä. Olen ollut seuraamassa tilanteita, joissa perillisen ahneuden kiilto silmissään jakavat ikäihmisten vitriineissä käyttämättöminä olevia vuosikymmeniä vanhoja Arabian astioita. :(
Itse olen vakavasti sairas, ja mulla on päälläni uusi todella kaunis kesämekko. Sohvassa makoilen peiton alla. Olen jo ajat sitten myynyt kirpparilla "tavalliset" astiat, ja käytän vain niitä kauneimpia (kalliita). En tiedä kuinka kauan elinaikaa minulla on, voi olla vuosiakin vielä, mutta aion hyödyntää tämän ajan, enkä hilloa kaikkea kaunista kaappeihin.
Minula on aina ollut vaatekaapit täynnä.
Koronan jälkeen jäin kotiin töihin ja työpåivänä käytän niitä rumimpia vaatteita. Nyt käytössä on 3 mekkoa. Laitan ne vuoronperään päälle ja harvakseen pesen.
Vaatteet ovat olleet koko ajan samat kotonaolon aikana
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos on voimat jo vähenemässä, on mukavampaa olla vanhoissa, vaikka vähän risasemmissakin kuteissa kotona. Ei ole voimia eikä kiinnostusta alkaa ottaa kaapista tilalle uutta, vaikka se olisi käsivarren mitan päässä valmiina. Että, kyllä tällä vanhalla vielä pärjäilee...
Muutamia uusia, käyttämättömiä vaatteita löytyi meidänkin vanhemmilta. Suruhan se on.Toivottavasti nuoremmat ikäpolvet käyttävät kauniita esineitä, vaatteita ja omaisuuttaan ennen kuin perikunta riitelee niistä. Olen ollut seuraamassa tilanteita, joissa perillisen ahneuden kiilto silmissään jakavat ikäihmisten vitriineissä käyttämättöminä olevia vuosikymmeniä vanhoja Arabian astioita. :(
Itse olen vakavasti sairas, ja mulla on päälläni uusi todella kaunis kesämekko. Sohvassa makoilen peiton alla. Olen jo ajat sitten myynyt kirpparilla "tavalliset" astiat, ja käytän vain niitä kauneimpia (kalliita). En tiedä kuinka kauan elinaikaa minulla on, voi olla vuosiakin vielä, mutta aion hyödyntää tämän ajan, enkä hilloa kaikkea kaunista kaappeihin.
Tuo riippuu niin paljon ihmisestä. Kun mummo sairasti rintasyöpää, kyllä hän viimeisen vuotensa vietti pyjamassa kotona. Ei jaksanut eikä halunnut vaihtaa päivävaatteita. Mukikin oli aluksi iso, tukeva ja kivitavaraa ja loppuvaiheessa nokkamuki, josta helpompi juoda. Joku kaunis kahvikuppi olisi ollut ihan mahdoton pitää kädessä. On se sellainen sairaus, joka vie voimat.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Äidin kanssa käytiin isän työhuonetta läpi. Isä harrasti kasarilla videokuvaamista ja sitä materiaalia äiti pyysi mun käymään läpi, jos olisi vielä jotain ennen näkemätöntä.
Isä kuvaili paljon meidän lasten touhuja, lomareissuja ja luontokuvaamista. Niistä olikin olemassa jo valmiiksi viimeistellyt leffansa.
Paljastui, että isä oli innokas pervo (?). Hänellä oli useita satoja tunteja kuvattua amatööripo noa. Mulle täysin vieraiden pariskuntien touhuja oli kuvannut. Tai ehkä se oli siitä rahaa saanut.. en tiedä.
Revin nauhat, enkä ole koskaan tätä ennen asiasta ääneen puhunut.
Näinhän se on itse voi kokeilla seksiasioissa mitä vaan ja se on normeilla. Omat vanhemmat sitten ovatkin pervoja tehdessään vastaavaa.
Onhan tuo nyt pervoa jättää jälkeläisilleen läpikäytäväksi.
Jospa kuolema oli äkillinen tai muistisairaus yllättänyt?
Ainahan kuolema on äkillinen tai sitä edeltää sairaus, joka alentaa toimintakykyä.
Mistäpä sitä sitten tietää hävittää jälkeläisiä mahdollisesti pöyristyttävät jutut? Ehkä joku hiljalleen hivuttava sairaus voisi olla sellainen! Että ehtisi tehdä sen. Hyvissä ajoin tehdyissä kuolinsiivouksissa voidaan helposti hävittää jälkipolville arvokkaita valokuvia jne. kuten meillä kävi. Lähes kaikki omat lapsuuskuvat menivät roskiin vanhempieni toimesta. Minulta ei edes kysytty, voisinko ottaa ne.
Vierailija kirjoitti:
Siivotessamme isoisoäitini kotia, löytyi yhden yläkaapin perältä pari säkillistä dynamiittia. Meinasi tulla vetelät housuun. Ilmeisesti aikanaan käytetty kun raivattu talolle paikkaa tai jotain?? Enoni kävi upottamassa säkit läheiseen jokeen.
Asian ulkopuolelta mutta löytö kumminkin vuosikymmeniä sitten ostimme velipojan kanssa firman tarpeeseen lava-auton. Siivoillessamme sitä, löysimme etupenkin tavaratilan takaa maton Alta 3 pötköä tynämeetiä. Nuoria kun olimme, yritimme posauttaa ne tavalla tai toisella. Nalleja kun mukana ei ollut. Ei räjähtänyt millään kotikonstilla edes kiväärillä ampuen. Taisivat jo alunperin olleen "suutareita".
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Miten hyvässä kunnossa ihmiset siis keskimäärin ovat tietäessään sairastuneensa niin vakavasti, että kuolema on lähellä? Jos todetaan, että ei ole mitään tehtävissä ja saattohoito alkamassa, siinä vaiheessa ei yleensä ole enää voimia alkaa tehdä suursiivousta. Missä vaiheessa se kuolinsiivous siis pitäisi tehdä? Nelikymppisenä, kun todennäköisesti on vielä elinvuosia jäljellä? Vai kahdeksankymppisenä, kun ehkä jo liikkuu hitaasti rollaattorilla ja laatikoiden läpi penkominen on fyysisesti mahdotonta?
Ihmettelen vaan. Olen itse kohta kuusikymppinen, eikö tulisi mieleenkään alkaa tehdä kotona jotain tavaroiden poistoa siksi että voi kuolla. Käyn töissä sairaanhoitajana, tänäänkin menossa pitkään iltavuoroon. Voin kuolla vaikka minuutin päästä, kuka sen tietää, tai sitten elän vielä 40 vuotta.
Vierailija kirjoitti:
Miten hyvässä kunnossa ihmiset siis keskimäärin ovat tietäessään sairastuneensa niin vakavasti, että kuolema on lähellä? Jos todetaan, että ei ole mitään tehtävissä ja saattohoito alkamassa, siinä vaiheessa ei yleensä ole enää voimia alkaa tehdä suursiivousta. Missä vaiheessa se kuolinsiivous siis pitäisi tehdä? Nelikymppisenä, kun todennäköisesti on vielä elinvuosia jäljellä? Vai kahdeksankymppisenä, kun ehkä jo liikkuu hitaasti rollaattorilla ja laatikoiden läpi penkominen on fyysisesti mahdotonta?
Ihmettelen vaan. Olen itse kohta kuusikymppinen, eikö tulisi mieleenkään alkaa tehdä kotona jotain tavaroiden poistoa siksi että voi kuolla. Käyn töissä sairaanhoitajana, tänäänkin menossa pitkään iltavuoroon. Voin kuolla vaikka minuutin päästä, kuka sen tietää, tai sitten elän vielä 40 vuotta.
Jos lääkäri toteaa esim. että syöpä leviää eri puolilla eikä tässä enää muuta tehdä kuin hoidetaan oireita niin ei siinä välttämättä olla vielä sänkypotilaita. Riippuu kait tuurista että miten ja missä se syöpä leviää. Aikaa voi sitten olla kuukausi(a) tai vaikka vuosikin mutta se viimeinen päivämäärä lähestyy kuitenkin vääjäämättä.
Jännä ettei sairaanhoitaja ole tuollaista mahdollisuutta tullut ajatelleeksi?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Chinaski kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Isoisältä löytyi kuulemma jostain laatikon perukoilta sodanaikainen pistooli ja panoksia. Isoisä oli koulutettu mies ja hyvässä virassa + sen jälkeen eläkkeellä ja eli ikänsä rauhallista perhe-elämää joten ei luulisi että tuollaiselle olisi mitään käyttöä. Ilmeisesti sitten sotamuisto tms.
Se sitten kuskattiin poliisille kun eihän siihen tietty mitään lupia ollut.
Hänellä on varmaan ollut se sodassa mukana, jos oli upseeri.
Ymmärsi (paremmin kuin jälkipolvet) että kannattaa säästää, jos tulee uudestaan sota tai kaaos. Oman perheen turvana tai jos joutuu uudelleen suomea puolustamaan.
Juuri näin! Miksi se poliiseille piti antaa?
Jos laittomalle aseelle ei ole kotona tarvetta niin miksi sellaista pitäisi säilyttää? Huonoimmillaan se varastetaan ja joku rikollinen käyttää sitä rikosten tekoon.
Luulen että aseet kyllä jaetaan armeijan toimesta sitten kun tulee tarve maan puolustuksessa sellaisia käyttää. Itse ainakin käytän mieluummin modernimpaa ja kunnossa olevaa asetta kuin jotain ikivanhaa josta ei tiedä mitä siinä räjähtää silmille jos sillä koittaa ampua.
Onhan meillä eteisen nurkassa vaahtosammutinkin, vaikka sille ei satu juuri nyt olemaan käyttöä!
Myös isävainaan taskukello, hopeapäinen kävelykeppi ja puukko 30-luvulta ovat tallella muistoesineinä ja täysin vailla käytännön tarvetta! Kyllä tuo olisi pitänyt muistoesineenä vaarista säilyttää, en näe mitään syytä, miksi asia olisi kuulunut jollekin ulkopuoliselle!
Ja sitäpaitsi joku poliisihan jäi juuri pari vuotta sitten kiinni varasteltuaan ihmisten aseita - ei tuota ainakaan poliiseille olisi arvannut antaa!
Säilyttäisit varmaan dynamiittiakin muistoesineenä jos pappasi/mummosi sattuisi olemaan räjäytysurakoija ja varastossa olisi muutama pötkylä perillisten ihmeteltävänä?
Tuo on hieman eri asia. Dynamiitti nimittäin herkistyy vanhemmiten, eikä sen säilyttäminen eikä varsinkaan käsittely ole silloin enää turvallista. Tuollainen löytötulisi tutkia ja arvioida - muuten kyllä.
Vaarin pistooli sen sijaan ei aiheuta minkäänlaista uhkaa eksistenssillään, vaan pikemminkin se luo turvallisuutta, kuten esim. mainittu jauhesammuttimen olemassaolo taloudessa. Jos se on lisäksi historiallisesti kiintoisa esine ja etenkin jos se on osa perheen historiaa, niin ilman muuta minäkin säilyttäisin sen muistona.
Ampuma-ase (käyttökuntoinen) ei luo turvallisuutta, vaan moninkertaistaa ampuma-asekuoleman mahdollisuuden (itsemurha, onnettomuus, henkirikos), Jos haluaa perheelleen turvallisuutta, ensimmäinen teko on hankkiutua eroon ampuma-aseista.
Tai hankkia sille asianmukaiset luvat jos vain mahdollista. Se on kuitenkin osa lähisuvun historiaa.
Jos se yllärinä kaikille löytyy jostain niin eipä sillä ole todellista muistoarvoa kuin säilyttäjälleen. Kukaan ei tiedä sen aseen tarinaa. Jos se on harvinaisuus niin voihan sitä kysellä että saisiko sille lupia. Suomessa vaan voi arvata että 99.9% todennäköisyydellä poliisi ei anna lupaa varsinkaan isokaliberiselle vanhalle sotilaspistoolille ensimmäiseksi aseeksi jos luvanhakijalla ei ole mitään historiaa esim. ampumaharrastuksesta, metsästyksestä tms. Saattaa olla että sen voisi pitää jos toimivia osia rikotaan ettei sitä voi käyttää ampumiseen. Silloin se ei vaan tuo turvaa sen enempää kuin muukaan raudankappale.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miten hyvässä kunnossa ihmiset siis keskimäärin ovat tietäessään sairastuneensa niin vakavasti, että kuolema on lähellä? Jos todetaan, että ei ole mitään tehtävissä ja saattohoito alkamassa, siinä vaiheessa ei yleensä ole enää voimia alkaa tehdä suursiivousta. Missä vaiheessa se kuolinsiivous siis pitäisi tehdä? Nelikymppisenä, kun todennäköisesti on vielä elinvuosia jäljellä? Vai kahdeksankymppisenä, kun ehkä jo liikkuu hitaasti rollaattorilla ja laatikoiden läpi penkominen on fyysisesti mahdotonta?
Ihmettelen vaan. Olen itse kohta kuusikymppinen, eikö tulisi mieleenkään alkaa tehdä kotona jotain tavaroiden poistoa siksi että voi kuolla. Käyn töissä sairaanhoitajana, tänäänkin menossa pitkään iltavuoroon. Voin kuolla vaikka minuutin päästä, kuka sen tietää, tai sitten elän vielä 40 vuotta.Jos lääkäri toteaa esim. että syöpä leviää eri puolilla eikä tässä enää muuta tehdä kuin hoidetaan oireita niin ei siinä välttämättä olla vielä sänkypotilaita. Riippuu kait tuurista että miten ja missä se syöpä leviää. Aikaa voi sitten olla kuukausi(a) tai vaikka vuosikin mutta se viimeinen päivämäärä lähestyy kuitenkin vääjäämättä.
Jännä ettei sairaanhoitaja ole tuollaista mahdollisuutta tullut ajatelleeksi?
Kuinkahan yleinen tuollainen tilanne on? Että on pitkälle edennyt syöpä, johon aloitetaan palliatiivinen hoitolinja eli lopetetaan hoidot, jätetään kipulääkitys ja oireenmukainen hoito. Ja kuitenkin ihminen olisi vielä hyvässä kunnossa tekemässä suursiivousta kotonaan. En hoida syöpäpotilaita lainkaan, mutta eiköhän suurin osa ole tuossa vaiheessa jo kovissa kivuissa, voi olla monta muutakin oiretta, kuten vaikeaa hengenahdistusta, krooninen väsymys, liikkumisen vaikeudet, kuumeilua, sekavuutta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Äidin kanssa käytiin isän työhuonetta läpi. Isä harrasti kasarilla videokuvaamista ja sitä materiaalia äiti pyysi mun käymään läpi, jos olisi vielä jotain ennen näkemätöntä.
Isä kuvaili paljon meidän lasten touhuja, lomareissuja ja luontokuvaamista. Niistä olikin olemassa jo valmiiksi viimeistellyt leffansa.
Paljastui, että isä oli innokas pervo (?). Hänellä oli useita satoja tunteja kuvattua amatööripo noa. Mulle täysin vieraiden pariskuntien touhuja oli kuvannut. Tai ehkä se oli siitä rahaa saanut.. en tiedä.
Revin nauhat, enkä ole koskaan tätä ennen asiasta ääneen puhunut.
Näinhän se on itse voi kokeilla seksiasioissa mitä vaan ja se on normeilla. Omat vanhemmat sitten ovatkin pervoja tehdessään vastaavaa.
Ohiksena..tuntemattomien panojen kuvaaminen on mielestäsi normaalia seksielämää? Kannattaisi vähentää sen pornon kulutusta.
Sinäkö tässä maailmassa lähdet määrittelemään rajaa sille mikä on normaalia? Ehkäpä olet vaan itse rajoittunut mielikuvitukseltasi.
Minä en ole kuvannut ketään eikä tulisi mieleenkään mutta sen olen oppinut vuosien mittaan että ihmiset on erilaisia.
Puusta veistetty penis, ilmeisestikin dildoksi veistetty ja nahkasta itse kyhätyt jonkinlaiset alushousut joissa edessä reikä.
Nämä löytyi isäni yläkaapissa olevasta laukusta, jossa oli myös pornolehtiä ja patteridildo.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miten hyvässä kunnossa ihmiset siis keskimäärin ovat tietäessään sairastuneensa niin vakavasti, että kuolema on lähellä? Jos todetaan, että ei ole mitään tehtävissä ja saattohoito alkamassa, siinä vaiheessa ei yleensä ole enää voimia alkaa tehdä suursiivousta. Missä vaiheessa se kuolinsiivous siis pitäisi tehdä? Nelikymppisenä, kun todennäköisesti on vielä elinvuosia jäljellä? Vai kahdeksankymppisenä, kun ehkä jo liikkuu hitaasti rollaattorilla ja laatikoiden läpi penkominen on fyysisesti mahdotonta?
Ihmettelen vaan. Olen itse kohta kuusikymppinen, eikö tulisi mieleenkään alkaa tehdä kotona jotain tavaroiden poistoa siksi että voi kuolla. Käyn töissä sairaanhoitajana, tänäänkin menossa pitkään iltavuoroon. Voin kuolla vaikka minuutin päästä, kuka sen tietää, tai sitten elän vielä 40 vuotta.Jos lääkäri toteaa esim. että syöpä leviää eri puolilla eikä tässä enää muuta tehdä kuin hoidetaan oireita niin ei siinä välttämättä olla vielä sänkypotilaita. Riippuu kait tuurista että miten ja missä se syöpä leviää. Aikaa voi sitten olla kuukausi(a) tai vaikka vuosikin mutta se viimeinen päivämäärä lähestyy kuitenkin vääjäämättä.
Jännä ettei sairaanhoitaja ole tuollaista mahdollisuutta tullut ajatelleeksi?
Kuinkahan yleinen tuollainen tilanne on? Että on pitkälle edennyt syöpä, johon aloitetaan palliatiivinen hoitolinja eli lopetetaan hoidot, jätetään kipulääkitys ja oireenmukainen hoito. Ja kuitenkin ihminen olisi vielä hyvässä kunnossa tekemässä suursiivousta kotonaan. En hoida syöpäpotilaita lainkaan, mutta eiköhän suurin osa ole tuossa vaiheessa jo kovissa kivuissa, voi olla monta muutakin oiretta, kuten vaikeaa hengenahdistusta, krooninen väsymys, liikkumisen vaikeudet, kuumeilua, sekavuutta.
Jos nyt oppisit maailmasta edes sen, että sinun mutuilusi siitä mikä on yleistä ja mikä ei ei todista tilannetta kaikkien osalta millään lailla.
Ase laatikossa. Oli tuotu rintamalta 2.maailmansodasra ja kätketty. Aika moni suomalaissotilas teki niin silloin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Chinaski kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Isoisältä löytyi kuulemma jostain laatikon perukoilta sodanaikainen pistooli ja panoksia. Isoisä oli koulutettu mies ja hyvässä virassa + sen jälkeen eläkkeellä ja eli ikänsä rauhallista perhe-elämää joten ei luulisi että tuollaiselle olisi mitään käyttöä. Ilmeisesti sitten sotamuisto tms.
Se sitten kuskattiin poliisille kun eihän siihen tietty mitään lupia ollut.
Hänellä on varmaan ollut se sodassa mukana, jos oli upseeri.
Ymmärsi (paremmin kuin jälkipolvet) että kannattaa säästää, jos tulee uudestaan sota tai kaaos. Oman perheen turvana tai jos joutuu uudelleen suomea puolustamaan.
Juuri näin! Miksi se poliiseille piti antaa?
Jos laittomalle aseelle ei ole kotona tarvetta niin miksi sellaista pitäisi säilyttää? Huonoimmillaan se varastetaan ja joku rikollinen käyttää sitä rikosten tekoon.
Luulen että aseet kyllä jaetaan armeijan toimesta sitten kun tulee tarve maan puolustuksessa sellaisia käyttää. Itse ainakin käytän mieluummin modernimpaa ja kunnossa olevaa asetta kuin jotain ikivanhaa josta ei tiedä mitä siinä räjähtää silmille jos sillä koittaa ampua.
Onhan meillä eteisen nurkassa vaahtosammutinkin, vaikka sille ei satu juuri nyt olemaan käyttöä!
Myös isävainaan taskukello, hopeapäinen kävelykeppi ja puukko 30-luvulta ovat tallella muistoesineinä ja täysin vailla käytännön tarvetta! Kyllä tuo olisi pitänyt muistoesineenä vaarista säilyttää, en näe mitään syytä, miksi asia olisi kuulunut jollekin ulkopuoliselle!
Ja sitäpaitsi joku poliisihan jäi juuri pari vuotta sitten kiinni varasteltuaan ihmisten aseita - ei tuota ainakaan poliiseille olisi arvannut antaa!
Säilyttäisit varmaan dynamiittiakin muistoesineenä jos pappasi/mummosi sattuisi olemaan räjäytysurakoija ja varastossa olisi muutama pötkylä perillisten ihmeteltävänä?
Tuo on hieman eri asia. Dynamiitti nimittäin herkistyy vanhemmiten, eikä sen säilyttäminen eikä varsinkaan käsittely ole silloin enää turvallista. Tuollainen löytötulisi tutkia ja arvioida - muuten kyllä.
Vaarin pistooli sen sijaan ei aiheuta minkäänlaista uhkaa eksistenssillään, vaan pikemminkin se luo turvallisuutta, kuten esim. mainittu jauhesammuttimen olemassaolo taloudessa. Jos se on lisäksi historiallisesti kiintoisa esine ja etenkin jos se on osa perheen historiaa, niin ilman muuta minäkin säilyttäisin sen muistona.
Ampuma-ase (käyttökuntoinen) ei luo turvallisuutta, vaan moninkertaistaa ampuma-asekuoleman mahdollisuuden (itsemurha, onnettomuus, henkirikos), Jos haluaa perheelleen turvallisuutta, ensimmäinen teko on hankkiutua eroon ampuma-aseista.
Tai hankkia sille asianmukaiset luvat jos vain mahdollista. Se on kuitenkin osa lähisuvun historiaa.
Jos se yllärinä kaikille löytyy jostain niin eipä sillä ole todellista muistoarvoa kuin säilyttäjälleen. Kukaan ei tiedä sen aseen tarinaa. Jos se on harvinaisuus niin voihan sitä kysellä että saisiko sille lupia. Suomessa vaan voi arvata että 99.9% todennäköisyydellä poliisi ei anna lupaa varsinkaan isokaliberiselle vanhalle sotilaspistoolille ensimmäiseksi aseeksi jos luvanhakijalla ei ole mitään historiaa esim. ampumaharrastuksesta, metsästyksestä tms. Saattaa olla että sen voisi pitää jos toimivia osia rikotaan ettei sitä voi käyttää ampumiseen. Silloin se ei vaan tuo turvaa sen enempää kuin muukaan raudankappale.
Poliisille meillä ainakin luovutettiin ukin vanhat aseet. Siellä oli asekokoelma, lähinnä metsästystä varten. Aseenkantolupaa ei jälkeläisistä kenelläkään ollut. Silloin aseet pitää viedä poliisilaitokselle. Ei niitä muistoesineinä saa säilyttää. Aseenkantolupa ei ole yksinkertainen saada, pitää olla harrastus, johon se on välttämätön eikä pelkkä metsästysseuraan liittyminen riitä syyksi.
Vierailija kirjoitti:
Jos on voimat jo vähenemässä, on mukavampaa olla vanhoissa, vaikka vähän risasemmissakin kuteissa kotona. Ei ole voimia eikä kiinnostusta alkaa ottaa kaapista tilalle uutta, vaikka se olisi käsivarren mitan päässä valmiina. Että, kyllä tällä vanhalla vielä pärjäilee...
Muutamia uusia, käyttämättömiä vaatteita löytyi meidänkin vanhemmilta. Suruhan se on.
Yli 85-vuotiaalla äidilläni oli tapana pitää kauhtuneita, jopa hieman rikkinäisiä t-paitoja ja ikivanhoja hameita. Mainitsin kerran asiasta, että laittaisi päälleen jotain kauniimpaa, kun kaapeissa kuitenkin oli uudempaa ja ehjää vaatetta. Mukavampi on kaupassakin ihmistenilmoilla kulkea, kun on ehjät ja siistit vaatteet päällä. Viesti meni perille, ja muistin vielä kyläillessä kehua kaunista puseroa, minkä oli laittanut päälleen.
Edesmenneen vanhan vaarini jäämistöstä löytyi 70-luvun ruotsalaisia poke-lehtiä sekä alastonkuvia jotka on otettu jollain muinaiskameralla 50-60-luvulla, jolloin vaarini toimi kiertävänä valokuvaajana. Ei ehkä mahdottoman erikoista, mutta hankala on omaa vaaria ajatella seksuaalisena olentona, ja leskimiehenä jolla on ollut halujaan varten seksilehtiä komerossa.
Hyvä oli, ettei äitini päässyt tätä komeroa tyhjentämään.